Miksiköhän joillekin on niin vaikeata ystävystyä. Itse kuulun tähän sarjaan.
Parikymppisenä katkaisin välit nuoruuden "ystäviini" ikävän käytöksen vuoksi. Oli hyväksikäyttöä, varastelua ja kiusaamista. Vaihdoin puhelinnumeron ja laitoin uuden numeron salaiseksi.
Olen myöhemmällä iällä yrittänyt tutustua suurin piirtein ikäisiini naisiin, mutta tuntuu, että kukaan ei halua olla ystäväni. Esim. viimeisimmät tilanteet ovat töistä. Oli eräs minua vuoden nuorempi ihan mukava työkaveri, joka tavallaan oli aktiivisempi tutustumaan minuun. Itse olin hieman varautuneempi, mutta pikkuhiljaa avauduin ja aloin tutustumaan häneen. Sitten hän alkoikin yhtäkkiä käyttäytyä oudosti, heitti ilkeitä kommentteja ja välillä taas oli tosi mukava. Mitä ihmettä?
No, vaihdoin sitten työpaikkaa, siellä oli eräs pari vuotta minua nuorempi nainen, joka teki tuttavuutta ja juteltiin paljon, välillä käytiin yhdessä syömässä ja kahvilla tauoilla. Kun työsopimukseni päättyi, hän oli ostanut mulle lahjan ja sanoi että on tosi surullista kun lähden. Olin käsittänyt, että hänelläkään ei ole kovin paljoa ystäviä, kun ei ole täältä päin kotoisin. Annoin sitten sähköpostiosoitteeni ja sanoin, että kirjoittele ihmeessä kuulumisia, olisi tosi mukava. Mutta ei ole tullut mitään yhteydenottoa. Mulla on tällaisia kokemuksia paljon, etenkin töissä olen yrittänyt tutustua ihmisiin, mutta joku mättää.
Yleensä siis käy niin, että joku aktiivisempi osapuoli yrittää tutustua minuun ja kun sitten rentoudun ja alan vähän luottaa tähän toiseen, ollaan ehkä sovittu jotain yhteistä tekemistäkin, kahvittelua kaupungilla tms. niin tulee viesti, että en pääsekään.
Haluaisin vaan jonkun mukavan ihmisen kaveriksi, sellaisen johon voisi luottaa ja jolle voisi kertoa ilot ja surut. En mitään ilkeää juonittelijaa.
Parikymppisenä katkaisin välit nuoruuden "ystäviini" ikävän käytöksen vuoksi. Oli hyväksikäyttöä, varastelua ja kiusaamista. Vaihdoin puhelinnumeron ja laitoin uuden numeron salaiseksi.
Olen myöhemmällä iällä yrittänyt tutustua suurin piirtein ikäisiini naisiin, mutta tuntuu, että kukaan ei halua olla ystäväni. Esim. viimeisimmät tilanteet ovat töistä. Oli eräs minua vuoden nuorempi ihan mukava työkaveri, joka tavallaan oli aktiivisempi tutustumaan minuun. Itse olin hieman varautuneempi, mutta pikkuhiljaa avauduin ja aloin tutustumaan häneen. Sitten hän alkoikin yhtäkkiä käyttäytyä oudosti, heitti ilkeitä kommentteja ja välillä taas oli tosi mukava. Mitä ihmettä?
No, vaihdoin sitten työpaikkaa, siellä oli eräs pari vuotta minua nuorempi nainen, joka teki tuttavuutta ja juteltiin paljon, välillä käytiin yhdessä syömässä ja kahvilla tauoilla. Kun työsopimukseni päättyi, hän oli ostanut mulle lahjan ja sanoi että on tosi surullista kun lähden. Olin käsittänyt, että hänelläkään ei ole kovin paljoa ystäviä, kun ei ole täältä päin kotoisin. Annoin sitten sähköpostiosoitteeni ja sanoin, että kirjoittele ihmeessä kuulumisia, olisi tosi mukava. Mutta ei ole tullut mitään yhteydenottoa. Mulla on tällaisia kokemuksia paljon, etenkin töissä olen yrittänyt tutustua ihmisiin, mutta joku mättää.
Yleensä siis käy niin, että joku aktiivisempi osapuoli yrittää tutustua minuun ja kun sitten rentoudun ja alan vähän luottaa tähän toiseen, ollaan ehkä sovittu jotain yhteistä tekemistäkin, kahvittelua kaupungilla tms. niin tulee viesti, että en pääsekään.
Haluaisin vaan jonkun mukavan ihmisen kaveriksi, sellaisen johon voisi luottaa ja jolle voisi kertoa ilot ja surut. En mitään ilkeää juonittelijaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen. Etsit kavereita väärästä paikasta. Monesti työpaikka EI ole paikka kavereiden etsimiseen.
Esimerkiksi itse tulen ihan hyvin suurimman osan työkaveriden kanssa toimeen. On silloin tällöin yhteisiä tilaisuuksia jne. mutta ei kyllä pätkääkään kiinnosta muuten vapaa ajalla olla kenenkään työkaverin kanssa. Olen vain ystävällinen, että olisi hyvä työ ilmapiiri.
Onkin työpaikkoja missä ihmiset ovat hyvin vittuutuneita muista. Tämmöista on etenkin töissä jossa työ on raskata, työ suhde epävarma jne. Työkaverit eivät ole yleensä kavereita vaan kilpailijoita joita pitää sietää. On pomon perseen nuolijoita, saikuttelijoita jne. ja tälläsen kanssa pitäisi olla ''kaveri''? kun toinen tekee huonosti työt ja saa parempaa palkkaa. Alkaa vaan todellakin vituttamaan. (tämä kuitenki riippuu työpaikasta ja tämä oli siis ihan omasta kokemuksesta)
Elä siis yritä töistä etsiä ystäviä. Monesti ihmiset ovat vain mukavia koska tietävät, että joutuvat olla kanssasi tästä lähtien.
Eli yritä etsiä kavereita, jostain missä on henkilöitä jotka ovat kiinnostuneita samoista asioita. Eli juurikin harrastukset, netti jne ovat hyviä kavereiden etsimis paikkoja.
Kuitenkin pitää muistaa, että aikuisiässä on hyvin vaikea löytää ystäviä, että on melkeipä helpompi löytää kumppani jonka kanssa olla kuin uusi hyvä ystävä.
Kiitos vastauksesta. Varmasti asia on paljolti juuri noin.
Onneksi minulla on hyvä parisuhde ja voidaan jutella avoimesti, mutta silti kaipaisin myös, että voisi jutella ns. naisten juttuja. Olen yrittänyt myös saada kirjeystäviä. Minulla oli ilmoitus, jossa kerroin, että en etsi muuta kuin ystävää. Silti erään naisen kanssa hetken kirjoiteltuani, hän alkoi vihjailla että on lesbo ja haluaa enemmän kuin ystävyyttä.
On niitä hyviäkin työkavereita, joten ykkösvastaajan neuvo ei ole yleispätevä. Jos siellä on yhdeksän "pakko tulla toimeen"-asenteella niin se kymmenes voi olla Ystävä. Ihan kuin koulussakin oli. Aikuisiällä perheellisyys tai parisuhde tekee asiat monimutkaisemmiksi.
Mutta ystävyys vaatii vaivaa enemmän kuin tuttavuus. Soittaminen lienee nykyisin melkeinpä häirintää, mutta aina voi olla sen verran vanhanaikainen että soittaa vain kysyäkseen kuulumisia. Tai sitten laittaa itse sen sähköpostin ja kysyy lähteekö toinen kahville.
Jos sitten käy niin että toinen ei toistuvasti "pääse" kahville, niin sitten pitää vaan etsiä kunnes löytää jonkun mukavan henkilön joka haluaa muutakin kuin vain small talkia sateisesta syksystä.
Pakko kommentoida, että olin muutama vuosi sitten samassa tilanteessa. Yritin etsiä uusia ystäviä ja sitten löysinkin oikein useamman. Naisten välinen ystävyys ei ikinä ole kovin helppoa. Tutustuin muutamaan naiseen vähän paremmin ja kun sitten olin vuoden kaverisuhdetta yllä pitänyt, paljastuikin heistä se paskempi puoli.
Oli selän takana jauhettu ties mitä, kateutta, yms. tätä tarpeeksi kauan jatkuttua alkoikin se päin naamaa asioiden laukominen. Itse taas koin nuo ihmiset todella ikäviksi minua kohtaan ja ihmettelin miksi käyttäytyvät noin. He taas eivät halunneet kuulla kun yritin nostaa kissan pöydälle ja puhua asiat halki. Ei auttanut muu kuin antaa ystävyyssuhteiden olla, jos niitä sellaiseksi voi enää kutsua. Mielummin yksin kuin paskoissa kaverisuhteissa. Toivottavasti löydät oikeita ystäviä.
Ihan samanlaista kokemusta mullakin. MIKSI naisten väliset kaveruudet usein menevät siihen selän takana ...kanjauhantaan ???!!!! En voi käsittää ,eikö nämä ihmiset ymmärrä että kerranhan täällä eletään,ei kokoajan tartte ...kaa jauhaa. JOS on oikeasti jollekin huomautettavaa ,OIKEATA asiaa miksi ei ole pokkaa rueta keskustelemaan asiasta ,kuin että levitetään asioita muiden naisten kanssa .Mutta kyllähän siinä vain haetaan sitä ,että kun haukkuu toista ,LUULEE nostavansa itseään korkeammalle. Mutta eihän normaali itsetunnon omaavan aikuisen naisen tartte muita haukkua että tuntisi itsensä arvokkaaksi, heillä on vaan heikko itsetunto ja LIIKAA aikaa. Kyllä se vaan niin on,että " Parempi olla yksin kuin huonossa seurassa."