Kouluaikojen muistelua:
Meillä oli lukiossa yksi ns. pleijeri. Tämä kaveri ei ollut pitkä, komea, rikas, ym - mutta itsevarma...sopivalla tavalla itsekäs ja röyhkeä. Joka viikonloppu hänen oli saatava yöksi uusi tyttö, ja yleensä hän myös sai. Niin kuin monet pleijerit, hän kävi läpi kuumat tytöt, sitten kyllästyttyään helppoihin pokiin, siirtyi koulun kiltteihin tyttöihin. Suurin osa kilteistä tytöistä sanoi inhoavansa pleijereitä, suurin osa löysi itsensä pleijerin kanssa sängystä. Sitten toivottiin suhdetta, ja petyttiin.
Mutta vasta nyt tajuan kuinka harvalla muulla oli naisia. Naiset haluavat suositun miehen, niinpä suosio kasvattaa suosiota ja suosion tuoma itsevarmuus kasvattaa itsevarmuutta. Jos ei ole suosiota, ei ole itsevarmuutta, ja...silloin jää tylysti jalkoihin. Mutta kaikki tytöt pääsivät jaolle: ensin kuumat gimmat, seuraavaksi kiltit tytöt, lopuksi seinäruusut joita pleijeri iski ennen valomerkkiä kun ei käynytkään flaksi kohteen 1 kanssa.
Myöhemmin seuraavassa koulussa sama kaava toistui: muutama pleijeri sai kaikki naiset, ja kaikki naiset halusivat samoja pleijereitä. "Voi kunpa MINÄ saisin tämän miehen vakiintumaan MINUN kanssani...". Vaikka jokainen tiesi näiden pleijerien olevan itsekkäitä, röyhkeitä ja epäluotettavia - lähes kaikki toivoivat että jospa pleijeri muuttuisi prinssiksi.
Taas kerran, nurkkapöydässä oli iso joukko hyviä, vaivan yhtä komeita ja älykkäitä, miehiä jotka eivät olleet suosiossa koska eivät olleet suosiossa. Vaikka ominaisuuksiltaan moni oli juuri sellainen luotettava, rehellinen, urheilullinen, älykäs mies jollaista naiset olivat etsimässä.
Nyt huomaan että aika moni kouluaikojen kuumista gimmoista on sinkku, ja yllättävän moni nurkkapöydän ATM:istä kelpaisi sittenkin...mutta entisen kuuman gimman varamiehen asema ei kiinnosta.
Onko tässä mitään järkeä? 30 miestä ja 30 naista. Suurin osa naisista juoksee vuorotellen sängyssä yhden miehen kanssa, 10-15 miestä pääsee seurustelemaan, loput jäävät ilman. Ymmärtäisin jos alfamiehet olisivat täydellisiä, juuri sellaisia prinssejä joista haaveillaan. Vaan kun eivät ole.
Mikä lopulta naisiin vetoaa? Itsevarmuus, tietysti. Itsekkyys ja röyhkeys sopivassa suhteessa, kyllä. Totta kai pituus ja komeus. Koulutus, asema, kunnianhimo, sitten kun siirrytään työelämään. Vai onko kyse siitä että alle kolmekymppisten maailmassa suhteet ovat peliä, kilpailua suosiosta ja suosituimmasta?
Kun vähän ajattelee, huomaa miten vähän asiat ovat muuttuneet. Järjellä ajateltuna voidaan perustella mitä vain, mutta kun pohjat on vedetty ja ollaan baarissa, apinoiden kaudelta periytyneet vietit saavat vallan ja naiset haluavat alfamiehen.
Tulisiko vain hyväksyä tosiasiat ja opetella käyttäytymään niin kuin alfauros, vaikka mieluummin haluaisi olla se hyvä mies jollaisen naiset väittävät haluavansa?
Pahoittelen että kirjoitus oli pitkä, ja sinne tänne harhaileva! Kommentteja, palautetta...kiitos :)
Meillä oli lukiossa yksi ns. pleijeri. Tämä kaveri ei ollut pitkä, komea, rikas, ym - mutta itsevarma...sopivalla tavalla itsekäs ja röyhkeä. Joka viikonloppu hänen oli saatava yöksi uusi tyttö, ja yleensä hän myös sai. Niin kuin monet pleijerit, hän kävi läpi kuumat tytöt, sitten kyllästyttyään helppoihin pokiin, siirtyi koulun kiltteihin tyttöihin. Suurin osa kilteistä tytöistä sanoi inhoavansa pleijereitä, suurin osa löysi itsensä pleijerin kanssa sängystä. Sitten toivottiin suhdetta, ja petyttiin.
Mutta vasta nyt tajuan kuinka harvalla muulla oli naisia. Naiset haluavat suositun miehen, niinpä suosio kasvattaa suosiota ja suosion tuoma itsevarmuus kasvattaa itsevarmuutta. Jos ei ole suosiota, ei ole itsevarmuutta, ja...silloin jää tylysti jalkoihin. Mutta kaikki tytöt pääsivät jaolle: ensin kuumat gimmat, seuraavaksi kiltit tytöt, lopuksi seinäruusut joita pleijeri iski ennen valomerkkiä kun ei käynytkään flaksi kohteen 1 kanssa.
Myöhemmin seuraavassa koulussa sama kaava toistui: muutama pleijeri sai kaikki naiset, ja kaikki naiset halusivat samoja pleijereitä. "Voi kunpa MINÄ saisin tämän miehen vakiintumaan MINUN kanssani...". Vaikka jokainen tiesi näiden pleijerien olevan itsekkäitä, röyhkeitä ja epäluotettavia - lähes kaikki toivoivat että jospa pleijeri muuttuisi prinssiksi.
Taas kerran, nurkkapöydässä oli iso joukko hyviä, vaivan yhtä komeita ja älykkäitä, miehiä jotka eivät olleet suosiossa koska eivät olleet suosiossa. Vaikka ominaisuuksiltaan moni oli juuri sellainen luotettava, rehellinen, urheilullinen, älykäs mies jollaista naiset olivat etsimässä.
Nyt huomaan että aika moni kouluaikojen kuumista gimmoista on sinkku, ja yllättävän moni nurkkapöydän ATM:istä kelpaisi sittenkin...mutta entisen kuuman gimman varamiehen asema ei kiinnosta.
Onko tässä mitään järkeä? 30 miestä ja 30 naista. Suurin osa naisista juoksee vuorotellen sängyssä yhden miehen kanssa, 10-15 miestä pääsee seurustelemaan, loput jäävät ilman. Ymmärtäisin jos alfamiehet olisivat täydellisiä, juuri sellaisia prinssejä joista haaveillaan. Vaan kun eivät ole.
Mikä lopulta naisiin vetoaa? Itsevarmuus, tietysti. Itsekkyys ja röyhkeys sopivassa suhteessa, kyllä. Totta kai pituus ja komeus. Koulutus, asema, kunnianhimo, sitten kun siirrytään työelämään. Vai onko kyse siitä että alle kolmekymppisten maailmassa suhteet ovat peliä, kilpailua suosiosta ja suosituimmasta?
Kun vähän ajattelee, huomaa miten vähän asiat ovat muuttuneet. Järjellä ajateltuna voidaan perustella mitä vain, mutta kun pohjat on vedetty ja ollaan baarissa, apinoiden kaudelta periytyneet vietit saavat vallan ja naiset haluavat alfamiehen.
Tulisiko vain hyväksyä tosiasiat ja opetella käyttäytymään niin kuin alfauros, vaikka mieluummin haluaisi olla se hyvä mies jollaisen naiset väittävät haluavansa?
Pahoittelen että kirjoitus oli pitkä, ja sinne tänne harhaileva! Kommentteja, palautetta...kiitos :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei lisättävää.
Itseä harmittaa naisten parinvalintakriteerit, eivät arvosta yhtään hyviä käytöstapoja ja empaattista rauhallista luonnetta.
Kyllä ne arvostaa, mutta vasta sitten kun juoksut on juostu ja maailmaan on pyöräytetty muutamia erivärisiä ja heikkolahjaisia huoranpenikoita.