Kuolen tähän ahdistukseen!

Siitä asti, kun täytin 17, olen tehnyt töitä koko ajan. En ole ollut kertaakaan työttömänä, mutta ongelma onkin se, että homma ei tunnu etenevän millään tavalla :(

Opiskelen nyt yliopistossa ja olen koko opiskeluajan tehnyt ns. oman alani hanttihommia. Viime kesää varten lähetin useita kymmeniä huolellisesti räätälöityjä hakemuksia, mutta en saanut yhteenkään paikkaan edes kutsua haastatteluun. Soitin myös kaikkien hakemusten perään. Lisäksi yritin saada haastavampaa työtä myös tämän konsernin sisältä, jossa työskentelen nyt - turhaan.

Olen sosiaalinen, kielitaitoinen ja koulu on sujunut erinomaisesti, mutta kunnon töitä ei vain tahdo löytyä. Jos en ensi vuonna saa maisteriharjoitteluani varten kesätöitä, opintoni lykkääntyvät. En myöskään voi suostua palkattomaan harjoitteluun, koska asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on iso vuokra maksettavana. Ja toisaalta miksi edes pitäisi? Olin suorastaan pöyristynyt, kun kuulin, että kolme opiskelukaveriani oli suostunut tekemään sellaisiakin töitä ilmaiseksi, joihin ei vaadita minkäänlaista koulutusta. Ymmärtäisin tämän edes jollain tasolla, jos työ olisi oikeasti hyvin opettavaista ja vaatisi työnantajalta paljon aikaa ja vaivaa. Näinkö korkealle akateemiset ihmiset arvottavat itsensä? Uskomatonta! Tietynlainen nöyryys on aina paikallaan, mutta tällaista anteeksipyytely-asennetta en kyllä ymmärrä! Itse en ole ainakaan opiskellut hiki hatussa sen takia, että pääsisin tekemään palkatta työtä, johon ei muutenkaan ole pätevyysvaatimuksia.

Minua ahdistaa tämä tilanne ja tuleva kesä niin paljon, että ette voi uskoa. Koulumotivaatio on kärsinyt pahasti, koska tuntuu siltä, että opiskelu ei johda mihinkään. Tunnen itseni huijatuksi. Mitä voin tehdä, kun tuntuu, että mikään ei riitä? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Vai olenko kenties vain epämiellyttävä ihminen, kun en näköjään työnantajien mielestä mihinkään kelpaa :(
3209
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

kesään on vielä todella pitkä aika..

Äänestä

Vähän ohi asian: yksi kaverini ei löytänyt IT alalta harjoittelupaikkaa millään, meni sitten sahalle töihin (palkka ihan ok). Ja kappas oppilaitos hyväksyi sen harjoitteluksi :D

Äänestä

Työpaikkahakemuksiin harvoin vastataan muuta kuin kiitos mielenkiinnosta. Vaikuttaa aika erikoiselta, että soittoihisi olisi vastattu hakuajan jälkeenkin? Harvoin nimittäin vastaavat toista kertaa ja viimeistään silloin laittavat estolistalle.

Mutta kymmenen hakemusta on vielä aika vähän. Jos koulutuksesi johtaa johonkin sellaiseen pätevyyteen, joka on johonkin lain asettamana vaatimuksena, sinulla on hyvät mahdollisuudet työllistyä saatuasi pätevyyden. Ellet saa muuta kuin tittelin, töitä on vaikea löytää ilman suhteita.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Itkettäävaan kirjoitti:

Siitä asti, kun täytin 17, olen tehnyt töitä koko ajan. En ole ollut kertaakaan työttömänä, mutta ongelma onkin se, että homma ei tunnu etenevän millään tavalla :(

Opiskelen nyt yliopistossa ja olen koko opiskeluajan tehnyt ns. oman alani hanttihommia. Viime kesää varten lähetin useita kymmeniä huolellisesti räätälöityjä hakemuksia, mutta en saanut yhteenkään paikkaan edes kutsua haastatteluun. Soitin myös kaikkien hakemusten perään. Lisäksi yritin saada haastavampaa työtä myös tämän konsernin sisältä, jossa työskentelen nyt - turhaan.

Olen sosiaalinen, kielitaitoinen ja koulu on sujunut erinomaisesti, mutta kunnon töitä ei vain tahdo löytyä. Jos en ensi vuonna saa maisteriharjoitteluani varten kesätöitä, opintoni lykkääntyvät. En myöskään voi suostua palkattomaan harjoitteluun, koska asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on iso vuokra maksettavana. Ja toisaalta miksi edes pitäisi? Olin suorastaan pöyristynyt, kun kuulin, että kolme opiskelukaveriani oli suostunut tekemään sellaisiakin töitä ilmaiseksi, joihin ei vaadita minkäänlaista koulutusta. Ymmärtäisin tämän edes jollain tasolla, jos työ olisi oikeasti hyvin opettavaista ja vaatisi työnantajalta paljon aikaa ja vaivaa. Näinkö korkealle akateemiset ihmiset arvottavat itsensä? Uskomatonta! Tietynlainen nöyryys on aina paikallaan, mutta tällaista anteeksipyytely-asennetta en kyllä ymmärrä! Itse en ole ainakaan opiskellut hiki hatussa sen takia, että pääsisin tekemään palkatta työtä, johon ei muutenkaan ole pätevyysvaatimuksia.

Minua ahdistaa tämä tilanne ja tuleva kesä niin paljon, että ette voi uskoa. Koulumotivaatio on kärsinyt pahasti, koska tuntuu siltä, että opiskelu ei johda mihinkään. Tunnen itseni huijatuksi. Mitä voin tehdä, kun tuntuu, että mikään ei riitä? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Vai olenko kenties vain epämiellyttävä ihminen, kun en näköjään työnantajien mielestä mihinkään kelpaa :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu