Voi luoja, kuinka sattuu. En osaa sanoin kuvailla, kuinka sydämeen särkee ja kyyneleistä ei tule loppua. Vuoden verran tätä kesti. Välillä oli parempia aikoja ja olit erilainen. Juteltiin paljon ja vaikutit aidosti kiinnostuneelta tekemisistäni ja menemisistäni. Ja aina sama juttu: joka kerta, kun ajattelin kaiken olevan ns. hyvin ja aloin jo vähän luottamaan sanoihisi ja siihen, että et katoa taas hetkeksi, niin sen teit. Kuinka monesti kohtelit huonosti, arvostelit, vastasit viestiin aikojen päästä tai peruit tapaamisia yhtäkkiä. Ja etenkin niin monesti valehtelit minulle. Pienistä ja isoista asioista. Niin monta kertaa annoin anteeksi ja jatkettiin siitä, mihin jäätiin. Kuitenkaan koskaan pääsemättä eteenpäin.
Nyt on viimein tullut mitta täyteen. En vain enää jaksa olla se ns. itsestäänselvyys ja valmiina luoksesi, kun se sinulle sattuu parhaiten sopimaan. On parempi ettei enää nähdä. On enemmän negatiivista kuin positiivista. Olen antanut paljon, mutta mitään en saa takaisin. Tyhjä ja pohjattoman surullinen olo. En usko, että tämä päätökseni edes hetkauttaa sinua ainakaan heti. Ehkä huomaat sen myöhemmin, kun kaipaat sitä ihmistä, joka hyväksyi sinut sellaisena kuin olit ja sieti sinulta niin paljon enemmän kuin moni olisi valmis sietämään.
Mikään ei kuitenkaan puhumisesta huolimatta muuttunut miksikään, joten en jaksa enää yrittää. Toivon vilpittömästi, että tulet olemaan onnellinen ja tulet tuntemaan. Minulle jäi olo, että olit pelkkiä sanoja, jotka nekin olivat valetta. Valehtelua kaikesta, jopa pienistä asioista. Ja aivan turhaan. Arvostan rehellisyyttä, mutta et kyennyt siihen tai et kokenut, että sinun tarvitsisi olla minulle rehellinen. Mistään. En vaatinut mielestäni liikaa enkä edes paljoa. Paljon olin valmis sietämään. Mutta valehtelua en enää.
Meillä oli hetkemme ja kiitos niistä. Sinussa on paljon hyvää. Toivottavasti opit tuntemaan. Vaikka ei elämä näinkään ole helppoa, mutta tiedän sentään olevani elossa. Jään kaipaamaan.
Nyt on viimein tullut mitta täyteen. En vain enää jaksa olla se ns. itsestäänselvyys ja valmiina luoksesi, kun se sinulle sattuu parhaiten sopimaan. On parempi ettei enää nähdä. On enemmän negatiivista kuin positiivista. Olen antanut paljon, mutta mitään en saa takaisin. Tyhjä ja pohjattoman surullinen olo. En usko, että tämä päätökseni edes hetkauttaa sinua ainakaan heti. Ehkä huomaat sen myöhemmin, kun kaipaat sitä ihmistä, joka hyväksyi sinut sellaisena kuin olit ja sieti sinulta niin paljon enemmän kuin moni olisi valmis sietämään.
Mikään ei kuitenkaan puhumisesta huolimatta muuttunut miksikään, joten en jaksa enää yrittää. Toivon vilpittömästi, että tulet olemaan onnellinen ja tulet tuntemaan. Minulle jäi olo, että olit pelkkiä sanoja, jotka nekin olivat valetta. Valehtelua kaikesta, jopa pienistä asioista. Ja aivan turhaan. Arvostan rehellisyyttä, mutta et kyennyt siihen tai et kokenut, että sinun tarvitsisi olla minulle rehellinen. Mistään. En vaatinut mielestäni liikaa enkä edes paljoa. Paljon olin valmis sietämään. Mutta valehtelua en enää.
Meillä oli hetkemme ja kiitos niistä. Sinussa on paljon hyvää. Toivottavasti opit tuntemaan. Vaikka ei elämä näinkään ole helppoa, mutta tiedän sentään olevani elossa. Jään kaipaamaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noi kaikki sanat oli kuin itse olisin ne kirjoittanut ja kokenut. Minäkin lopetin suhteen, vaikka rakkaus jäi. On helpompi olla kuin yrittää toisen mielen liikkeitä aavistaa ja yrittää elää niin että kaikki olisi hyvin. Se oli kovin raskasta. Menee aikaa että suurin kipu laantuu, mutta usko pois se helpottaa ajan kanssa, vaikka vaikeaa onkin.
Itse satuin eilen näkemään tämän ihmisen ohimennen ja kyllä hän sai sydämeni sykkimään kovastikin. Mutta yhteen en enää menisi. Ainainen pettymys ja paha olo, kun mies häipyi. Ei hän mielestään ole syyllinen mihinkään, syytti aina minua.
Toivon et jaksat eteepäin pikkuaskelin.
Sama kokemus täällä. Parempi myös näin. Nautitaan elämästä :-)
Vastaava tarina täälläkin.
Kuin minun näppikseltäni. Ne miehet, miehet.. hohhoijaa.
nimimerkki eroon, kuka olet?
Voihan aloittaja olla mieskin???
Minäkin jään kaipaamaan tietyllä tavalla erästä joka valehteli,saattoi raskaaksi ja vähätteli.Tyhjä olo mutta niin ilmeisesti pitääkin.
voisin sanoa tuon kaiken saman! raskaudesta vaan en vielä ole varma, toivottavasti en ole!
..kuin omasta elämästäni. Loppuhuipennus oli ryhmäseksiehdotus. Olin silloin jo raskaana. Tuli harvinaisen selväksi, että hän oli aikansa leikkinyt ja sitten jouti lelu kiertoon. Ei kuulu elämäni tähtihetkiin. Vaikka en häntä halua takaisin, anteeksipyynnöstä ihminen ihmiselle joskus haaveilin. Ehkä hän ei pidä 'vosujaan' tasaveroisina ihmisinä. Ratkaisu raskauden suhteen olikin sitten jo astetta surkeampi juttu.
Sano etunimen kirjaimet, taidan tuntea, auttamton valehtelija
Aloittajan kirjaimet vai?
Kuinkahan suuri todennäköisyys on, että jonkun palstalaisen tunnistaisit?
Hahahaa, salli mun nauraa!! :D
T L
Samanlainen tilanne minullakin. Tuntuu pahalta tehdä päätös, tuntuu pahalta hyväksyä tilanne ja päättää lähteä eteenpäin: paljon antaneena, kaikkensa likoon pistäneenä.
Kaikesta huolimatta teillä on masussanne jotakin arvokasta, odottavat äidit.
Suru väistyy ajan myötä ja tuleva pikkuinen antaa teille voimia tulevaisuuttanne varten. Toivottavasti jaksatte nauttia tästä odotusajastanne ja vielä enemmmän, kun vauva on sylissänne.