Suhteemme on kestänyt n. 5 vuotta, olemme kolmenkympin ylittäneitä molemmat. Seksi on pikkuhiljaa alkanut jäädä pois kuvioista erinäisistä syistä. Minä olen siis mieshenkilö.
- Iltaisin puolisoani tuntuu kiinnostavan lähinnä sohvalla makaaminen / nukkuminen ja telkkarin katselu. Itseäni se ei suuremmin kiinnosta, mutta vietän aikaani kuitenkin telkkarin äärellä vaikkapa sitten netissä tms.
- Nukkumaan mennessä olen telkkarin / netin jälkeen jo niin väsynyt ettei seksi oikeastaan kiinnosta, vaikka olisi aiemmin saattanut haluttaakin, puolison nukkuessa / katsoessa telkkaria ja minun silitellessä häntä
- Puoliso näkee asian niin, että minä en osoita hänelle riittävästi hellyyttä jotta hän olisi valmis seksiin.
- Minä taas kaipaisin puolisolta aktiivisuutta seksin suhteen, kun meillä se vähän menee niin että seksiä tulee silloin kun minä siinä teen kaiken. Muutamia poikkeuksiakin tietysti on mutta yleensä näin.
Tästä aiheesta ei voida keskustella viittä lausetta enempää ennenkuin kasassa on riita. Minua kismittää se, että minä muka laiminlyön joitain yksinkertaisia toiveita joita en puolison sanojen mukaan ymmärrä, kuuntele, välitä, tai kaikkia näistä.
Minun mielestä parisuhteessa on kaksi osapuolta joista molemmat voivat parantaa asioita, kunhan yrittävät parhaansa ja ennenkaikkea tekevät sitä mistä voisi toisen kuvitella (tahi jopa tietää) pitävän. Kun sanon tämän puolisolle, hän näkee punaista. Kuulemma olen jotenkin aina ottamassa syyllistämistä esille pienimmästäkin asiasta. No, minun mielestä on syyllistävää sanoa parisuhteessa toiselle ettei seksiä ole koska et tee näitä asioita (joita toki teen, ja parhaani mukaan yritän).
Onko se vaan niin että parisuhteessa jossain kohti seksi vähenee lähes olemattomiin? Käykö niin kaikille? Onko siitä hyvä sitten laittaa puoliso vastuuseen? (siitähän se parempi olo tulee ja nalkutuksella tietysti on kiihottava vaikutus)
- Iltaisin puolisoani tuntuu kiinnostavan lähinnä sohvalla makaaminen / nukkuminen ja telkkarin katselu. Itseäni se ei suuremmin kiinnosta, mutta vietän aikaani kuitenkin telkkarin äärellä vaikkapa sitten netissä tms.
- Nukkumaan mennessä olen telkkarin / netin jälkeen jo niin väsynyt ettei seksi oikeastaan kiinnosta, vaikka olisi aiemmin saattanut haluttaakin, puolison nukkuessa / katsoessa telkkaria ja minun silitellessä häntä
- Puoliso näkee asian niin, että minä en osoita hänelle riittävästi hellyyttä jotta hän olisi valmis seksiin.
- Minä taas kaipaisin puolisolta aktiivisuutta seksin suhteen, kun meillä se vähän menee niin että seksiä tulee silloin kun minä siinä teen kaiken. Muutamia poikkeuksiakin tietysti on mutta yleensä näin.
Tästä aiheesta ei voida keskustella viittä lausetta enempää ennenkuin kasassa on riita. Minua kismittää se, että minä muka laiminlyön joitain yksinkertaisia toiveita joita en puolison sanojen mukaan ymmärrä, kuuntele, välitä, tai kaikkia näistä.
Minun mielestä parisuhteessa on kaksi osapuolta joista molemmat voivat parantaa asioita, kunhan yrittävät parhaansa ja ennenkaikkea tekevät sitä mistä voisi toisen kuvitella (tahi jopa tietää) pitävän. Kun sanon tämän puolisolle, hän näkee punaista. Kuulemma olen jotenkin aina ottamassa syyllistämistä esille pienimmästäkin asiasta. No, minun mielestä on syyllistävää sanoa parisuhteessa toiselle ettei seksiä ole koska et tee näitä asioita (joita toki teen, ja parhaani mukaan yritän).
Onko se vaan niin että parisuhteessa jossain kohti seksi vähenee lähes olemattomiin? Käykö niin kaikille? Onko siitä hyvä sitten laittaa puoliso vastuuseen? (siitähän se parempi olo tulee ja nalkutuksella tietysti on kiihottava vaikutus)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Moittimalla työntää ihmisen pois luotaan, sanomalla hyviä ja positiivisia asioita toisesta (kaikissa niitä on!) saa toisen olemaan lähellä.
Antamalla saa. Anna kehuja, kosketuksia, hivelyjä, hyväilyjä, ihastelevia rakastavia katseita, hierontaa.. vaikka siinä telkkaria katsellessa. Sitten vain asettelet itsesi hellästi naisesi paljaaseen jalkoväliin ja alat hivelemään kielelläsi hänen herkkiä paikkojaan.. Siinä jää ohjelman katselut hetkeksi, voi sitä sohvallakin rakastella.. Miksi odottaa toiseen hetkeen (nukkumaanmenoaikaan), kun sen hetken voi ottaa tässä ja nyt!
Mitä enemmän annat orgasmeja ja hyvää oloa rakastelun aikana, sen enemmän hän haluaa seksiä kanssasi jatkossakin. Rakastelu ei ole velvollisuus eikä suorite, vaan tunnetta, joka pitää herätellä aisteja virittelemällä.
Vie äläkä vikise -malli ei ainakaan meidän seksuaalisesti hiipuvassa suhteessa toimi.
Vaimo katselee telkkaria, hieron usein samalla kuten muutenkin. Hyväilykin menee, tosin saattaa huomauttaa että älä kutita jos kosken esim. Reiteen.
Intiimimpi kosketus ja vaimo älähtää heti että mitä oikein teet!
Raiskauksesta syyttäisi jos paljaasewn jalkoväliin kävisin käsiksi edes kielellä kesken hieronnan.
Hyvät miehet,minä itse ainakin annan aloitteen tekemisen miehelle eli kunnioitan hänen halujaan, niin varmasti moni muukin nainen odottaa miehen tekevän aloitteen.
Minun tapani on tuoda esiin edes jotain, niin että olen laittanut kodin kuntoon ja hyvää ruokaa, pukeudun ja meikkaan ja laitan hiukset hyvin.
Kuin kerran erään isoäidin antman ohjeen, jossa hän sanoi, että naisen pitää pitää huoli ulkokuorestaan kotonaannkin. Aika viisaasti sanottu.
Joten mies älä arastele, vaimosi todella odottaa sinun aloiteittasi, jospa suunnittelist jotain kivaa hänelle, yhteinen ruokailu ulkona, teatteri-ilta ja senjälkeen yhteinen anutinto.
Halua mies naistasi, mutta arvokkaasti vietellen mukaan.
Istuskelu ja soffa tuntuvat kuitenkin olevan teidän molempien harraste. Sitä myöten oletan, että olette jumittuneet passiiviseen elämänasenteeseen, jonka keskeinen teema on mediaviihde.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin...
joten molemmille radikaali tyylin muutos.
Piristyminen lähtee ihan toisesta suunnasta kuin sauhuaminen muijan soffamakoilusta.
Eikös nyt olisi viisasta itte eka lähteä liikkelle, vaikka luontoon samoamaan iltaisin, about 1-2 tunnin lenkki vähintään.
Voisitte räjäyttää sen telkkanne noin niin kuin aluksi, pois siitä olohuoneen nurkasta kuleksimasta.
Oiskos jokin mieltä ylentää harraste, joka olisi kuin melkein kutsumus ja intohimo samassa paketissa.
Kun tuo seksuaalipuoli tulee ihmisluontoon kuin ittekseen ilman että suorittaa laskelmia, kumpi oli aloitteellisempi ja kumpi ei kuukauden aikajanalla ja kaaviolla laskettuna. Että tuliko tehtyä seksuaalitöitä enempi kuin toinen ja kutkutettua liika paljon, kun toinen ei ollenkaan ja vain varpaiden välistä, kun siitä en tykkää.
Ja että ihan melkein päiväkirjaa pitää siitä aivokopassaan.
Jotta erittäin suuria ja epämukavia ratkaisuja joutuisi tekemään, että saisi itsensä hinattua iltasoffalta miettimästä seksuaalisuuden tasajakoa, joka nyt sulla meni miinuksen puolelle, kun olet joutunut tekemään näitä epämieluisia esitöitä enempi kuin muijasi.
Monin terveisin Jadette
korjaus kirj.virhe: "mieltä ylentää" kuuluisi olla mieltä ylentävä.
Siis harraste, jolla ei ole mitään tekoa seksin kanssa.
terv. sama Jadette
Sehän tässä juuri on ongelma, että nainen on se joka pitää kirjaa ja huomauttelee "nyt ei olla taas niin ja niin pitkään aikaan harrastettu seksiä". Itse en haluaisi laskea enkä numeroistaa seksiä, ja se vie minun halut pois kun toinen ikään kuin pitää kirjanpitoa ja arvioi suoriutumisen laatua ja määrää.
Ehkä kirjoituksesta sai vähän väärän kuvan, emme me mitään laiskamatoja sohvaperunoita ole, vaan elämme aktiivista ja liikunnallista sekä työntäyteistä elämää molemmat, tuo sohva vain tuntuu olevan se päivän päätepiste.
Ja kyllä, huolehdin naiseni haluista JOKA KERTA ja hän saa useita orgasmeja lähes joka kerta kun harrastamme seksiä. Mutta, olen kyllästynyt siihen että saan tehdä itse kaiken alusta loppuun, kukaan muu ei sitä tee jollen minä.
Nainen siis kunnioittaa miehen haluja olemalla passiivinen ja tekemättä mitään? Tämä oli mulle uusi ajatus, aika vieras.
Kommentoin vain noita viimeisiä rivejä.
Uusi juttu minullekin, nelikymppiselle naiselle. Jokainen meistä (kai) haluaa parisuhteessa tuntea olevansa rakastettu ja HALUTTU ? Mistähän tuollainen passiivisuus-ajattelu kumpuaa, jostain puritanistiselta 1800-luvulta, jolloin miehellä oli "oikeus" ja vaimolla "velvollisuus" avioseksiin?
Parisuhde perustuu vuorovaikutukseen, ei siihen, että jostain rivien välistä pitää haeskella nyansseja, että oliskohan se nyt sillä tuulella vai ei vai kunnioittako se nyt tuolla arvaas-onkun-eikun-käytöksellään minun halujani vai mitä se tekee tai haluaa?! Miksi naisen pitäisi odottaa miehen aloitetta ja kuvitella, että toinen osaa lukea ajatuksia, että kun hiuskiekura on nyt "niin" ja yllä "se" pusero, on aika otollinen? Aivan kuin olisi jotenkin "säädytöntä", että nainen tekee aloitteen seksiin?
No ei mene noin omassa parisuhteessa. Mieheni ja minun välinen kemia on sen verran vahvaa edelleenkin, 10 yhteisen vuoden jälkeen, että niin vain tuli minustakin, alkuun suht pidättyväisestä naisesta jotain aivan muuta... Pieni hipaisu tai katse saa aikaan melkoisen roihun ja "aloitepuoli" menee varmaankin suht puoliksi. En minä jää odottelemaan, huomaako mies "kulmakarvojeni asennosta" tai jostain muusta signaalista, että olen "sillä päällä". Joskus on tietysti hetki, että ei kerta kaikkiaan jaksa, mutta eipä siitäkään ole mitään draamaa aiheutunut puolin eikä toisin, vaan on odotettu parempaa hetkeä.
Älä välitä mun mieheni teker myös kirjas että viime kerrasta taotaa olla taas viikko vaikkei edes tee yleebsä aloitteita.Meillä sekdiä harrastetaan vain nukkumasn mennessä,sängyssä.
"Onko se vaan niin että parisuhteessa jossain kohti seksi vähenee lähes olemattomiin?"
On.
"Käykö niin kaikille?"
Niin monelle, että sitä on pidettävä normaalina. On hyvin harvinaista, että puolisot aidosti innostuvat seksuaalisesti toisistaan vuosikymmenien ajan.
"Onko siitä hyvä sitten laittaa puoliso vastuuseen?"
Keskinäinen syyttely on niin yleinen selviytymismalli, että myös sitä on pidettävä normaalina. Valitettavasti se toimii tarkoitustaan vastaan ja tuottaa kaikille osapuolille pahemman olon.
Teillä on hyvin tyypillinen kuvio. Nainen haluaa miestään rakastumisvaiheessa muttei enää rakastamisvaiheessa. Hän ei pidä tilanteesta mutta pitää miestä puutteellisena rakastajana. Vastaavasti mies syyttää naista passiivisuudesta. Soppa on valmis.
Tilanne ei tule korjaantumaan rehellisellä keskustelulla, parisuhdeleirityksellä eikä uudenvuodenlupauksilla. Jos teillä ei ole lapsia, puolison säännöllinen vaihtaminen on toimiva lääke. Jos teillä on lapsia, suosittelen arkistoimaan seksielämän nuoruuden muistoihin.
Kuulostaa siltä, että teitä "vaivaa" se tuiki tavallinen asetelma, jossa seksi on yhtä kuin akti ja molemmat vain odottavat toiselta tekoja.
Syyttelystä tai kertojen laskemisesta ei tietenkään ole apua sen tunnesiteen vahvistamisessa, jonka varassa sitä rakkaussuhteessa yleensä ollaan.
Voisko rutiineja rikkoa ja olla enemmän lähekkäin? Hakeutua toisen kainaloon ja katsella yhdessä telkkua, olla hellä ja hoivaava siinä sohvan nurkassa, valmistella omaakin tunnetta ja kroppaa, tai vain nauttia toisen kosketuksesta.
Seksi on herkkä asia. Siihen ei rakkaussuhteessa riitä pelkkä suoritus silloin tällöin, siitähän sinäkin tässä valitat.
Vaatikaa itseltännekin enemmän, rakastavaiset.
Onko se vaan niin että parisuhteessa jossain kohti seksi vähenee lähes olemattomiin?
-välillä enemmän ja tiuhemmin välillä harvemmin.
Käykö niin kaikille?
-kaikilla on takuulla väliin kuivempia kausia, esim. stressin takia.
Onko siitä hyvä sitten laittaa puoliso vastuuseen?
- no ei, jos sinulla ei vaimosi tee aloitetta, mutta on mukana jos itse teet aloitteen, niin pistä itsesi vastuuseen puutteestasi. Mikä ihme siinä on, että netti kiinnostaa enemmän kuin oma vaimo ?
"Puoliso näkee asian niin, että minä en osoita hänelle riittävästi hellyyttä jotta hän olisi valmis seksiin.
- Minä taas kaipaisin puolisolta aktiivisuutta seksin suhteen, kun meillä se vähän menee niin että seksiä tulee silloin kun minä siinä teen kaiken."
Tässä voi olla asian ydin. Naisesi on kertonut rehellisesti, että hän ei koe saavansa riittävästi hellyyttä. Onkohan esileikkisi lähinnä kopelointia vailla hellyyttä.. Naisesi kiinnostus sinua kohtaan lähtee siitä, miten kiinnostava olet. Jospa et vain enää ole kiinnostava, kun et anna hellyyttä tarpeeksi kumppanillesi.
Antaessaan saa. Jospa alkaisit ihan toden teolla antamaan hellyyttä naisellesi joka käänteessä, niin varmaankin samaa alkaa tulemaan sinuakin kohtaan. Puhumalla ja syyllistämällä (sitä sinä teet!) et saa naistasi kiinnostumaan sinusta, mutta tekemällä hänelle hellyyden tekoja saat varmasti.
Naisesi ei halua sinua koska ei tunne tarpeeksi vetoa sinuun tai ei näe itseään haluttavana niin ett tekisi mieli.
Liittonne on alun perin rakentunut enemmän fyysisen vetovoiman varaan henkisen yhteenkuuluvuuden asemesta.
Pitemmässä juoksussa tunne-elämän merkitys myös seksin toimivuudessa korostuu.
Sanoo kokemuksella pian 7-kymppinen ukko.
vaimoni on lastentarhan opettaja, ja silloin tällöin ihastuu jonkun lapsen isään. Ihastumisen aikana seksi minun kanssa kiinnostaa n. kerran kuussa. Kuulostaa ehkä oudolta että tiedän näistä ihastumisista. Yli 20 vuotta naimisissa, kriisejä , puhumista... Ihastumisen aikana minä olen ihan väärässä ja ärsyttävä riidan haastaja koko ajan. Siis hänen mielestä. Minä kuulen tai ymmärrän tilanteen vasta myöhemmin.
mitä jos seksi on suhteen alussa (neljä kuukautta seurusteltu) seksiä, ei sitä upeeta ja monipuolista seksiä jota on tottunut aikaisemmassa suhteessa saamaan...
Jos et ole tyytyväinen --> pois. Homma ei tule muuttumaan ja vaan huonompaan suuntaan.