Voiko rikkinäisen korjata?!

Kun yhteistä aikaa ei ole kuin max. 16h viikossa on asioita kasautunut.. Vaikea selittää.. Vanhatkin riidat riitelemättä ja sopimatta ja uusia pukkaa päälle. Mies tissuttelee päivittäin töiden jälkeen, rentoutuakseen (määrät vaan kasvavat koko ajan, kirkasta menee litra viikossa). Puhutaan aivan eri asioista... Rahallinen vastuu perheen pyörittämisestä on minun aina vastuullani vaikka toisella olisi juuri nyt enemmän rahaa.

Desperado1 kirjoitti:

Kun yhteistä aikaa ei ole kuin max. 16h viikossa on asioita kasautunut.. Vaikea selittää.. Vanhatkin riidat riitelemättä ja sopimatta ja uusia pukkaa päälle. Mies tissuttelee päivittäin töiden jälkeen, rentoutuakseen (määrät vaan kasvavat koko ajan, kirkasta menee litra viikossa). Puhutaan aivan eri asioista... Rahallinen vastuu perheen pyörittämisestä on minun aina vastuullani vaikka toisella olisi juuri nyt enemmän rahaa.

Lue lisää

Sinä et kuulost innokkaalta korjaamaan asioita ja miehesi käytös viestii samaa hänen puoleltaan. Alkoholi, sinä huolehdit kaikesta, paljon riitoja. Menisittekö terapiaan?

Desperado1 kirjoitti:

Kun yhteistä aikaa ei ole kuin max. 16h viikossa on asioita kasautunut.. Vaikea selittää.. Vanhatkin riidat riitelemättä ja sopimatta ja uusia pukkaa päälle. Mies tissuttelee päivittäin töiden jälkeen, rentoutuakseen (määrät vaan kasvavat koko ajan, kirkasta menee litra viikossa). Puhutaan aivan eri asioista... Rahallinen vastuu perheen pyörittämisestä on minun aina vastuullani vaikka toisella olisi juuri nyt enemmän rahaa.

Lue lisää

Tiedän täsmälleen tunteet, joita käyt lävitse. Kun on vuosien varrella jäänyt niin paljon sanottavaa ja kuorma kasvaa ja kasvaa... toista ei näy paikalla edes selvittelemään asioita. Arki vie sen lisäksi oman aikansa ja vaatii aikaa. On helpompi elää yksin avioliitossa ja jättää asiat selvittämättä.

Et ilmeisesti halua kertoa, miksi vietätte yhdessä niin vähän aikaa... mutta mieti, miksi näin on? Voisiko sitä muuttaa? Miksi mies juo? Teillä ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita? Miksi mies ei osallistu perheen pyörittämiseen? Välitättekö te toisistanne enää, koska ette halua yrittää parantaa tilannettanne (mies juo enemmän ja sinä mietit eroa)? Sinä luultavasti joudut tekemään kaikki päätökset parisuhteenne jatkuvuuden suhteen, koska mies ilmeisesti ottaa kaiken ilon irti elämästä ja sinä kärsit?

Mikset sinä menisi terapiaan, jos mies ei lähde? Saisit ajatuksesi esiin ja saisit myös ulkopuolisen mielipiteen siitä, mitä sinun tulisi tehdä? Jos miehesi ei halua mennä terapiaan, niin häntä ei sinne saa ja tämä osoittaa minusta hänen itsekkyytensä. Teot ja puheet eivät vastaa toisiaan.
Onko mahdollisuutta, että miehelläsi olisi työuupumusta? Miten hänellä menee harrastukset oman perheen edelle?!?!

Ehkä terapiaan? kirjoitti:

Mikset sinä menisi terapiaan, jos mies ei lähde? Saisit ajatuksesi esiin ja saisit myös ulkopuolisen mielipiteen siitä, mitä sinun tulisi tehdä? Jos miehesi ei halua mennä terapiaan, niin häntä ei sinne saa ja tämä osoittaa minusta hänen itsekkyytensä. Teot ja puheet eivät vastaa toisiaan.
Onko mahdollisuutta, että miehelläsi olisi työuupumusta? Miten hänellä menee harrastukset oman perheen edelle?!?!

Lue lisää

Se on kyllä hyvä idea, miehelleni en kuitenkaan pääse purkamaan näitä asioita. Ei kai kukaan moitteeton mutta luulisi ymmärtävän kun jatkuvasti puhutaan samasta asiasta että ei vietä minun ja perheen kanssa aikaa. Kuitenkin olettaa että kaikki hyvin vaikkei hän näe yhtään vaivaa suhteiden ylläpitoon. Ajoittain tunnen itseni hänelle tarpeelliseksi esineeksi.

Desperado1 kirjoitti:

Se on kyllä hyvä idea, miehelleni en kuitenkaan pääse purkamaan näitä asioita. Ei kai kukaan moitteeton mutta luulisi ymmärtävän kun jatkuvasti puhutaan samasta asiasta että ei vietä minun ja perheen kanssa aikaa. Kuitenkin olettaa että kaikki hyvin vaikkei hän näe yhtään vaivaa suhteiden ylläpitoon. Ajoittain tunnen itseni hänelle tarpeelliseksi esineeksi.

Lue lisää

Jos oot vuosia puhunut samoista asioista miehelle ja mies ei halua asioita muuttaa (antaa PERHEELLENSÄ aikaa), niin miksi olisit onneton? Tilaapas aika sinne terapiaan ja jos mies ei suostu muuttamaan asioita, niin harkitse eroa. Miehesi ei välitä kuin pelkästään omasta navasta...Miksi sinun siis pitäisi välittää tällaisesta ihmisestä?

Desperado1 kirjoitti:

Se on kyllä hyvä idea, miehelleni en kuitenkaan pääse purkamaan näitä asioita. Ei kai kukaan moitteeton mutta luulisi ymmärtävän kun jatkuvasti puhutaan samasta asiasta että ei vietä minun ja perheen kanssa aikaa. Kuitenkin olettaa että kaikki hyvin vaikkei hän näe yhtään vaivaa suhteiden ylläpitoon. Ajoittain tunnen itseni hänelle tarpeelliseksi esineeksi.

Lue lisää

Sitten kannattaa kyllä ehdottomasti tilata aika terapiaan. Siellä saat ajatuksesi selviksi. Jos et enää kykene syömäänkään kunnolla, niin asialla on kiire. Voihan olla, että terapiassa käyntisi innostaa miestäsikin vierailemaan siellä? Tai ehkä haluat purkaa asioita ja huomaatkin, että haluat todella erota? Kannattaa käydä kaikki läpi perinpohjaisesti terapeutin kanssa, niin ei jää painolastia kannettavaksesi. Kirjoittele kuulumisiasi! Rohkeutta!

Ehkäpä terapiaan? kirjoitti:

Sitten kannattaa kyllä ehdottomasti tilata aika terapiaan. Siellä saat ajatuksesi selviksi. Jos et enää kykene syömäänkään kunnolla, niin asialla on kiire. Voihan olla, että terapiassa käyntisi innostaa miestäsikin vierailemaan siellä? Tai ehkä haluat purkaa asioita ja huomaatkin, että haluat todella erota? Kannattaa käydä kaikki läpi perinpohjaisesti terapeutin kanssa, niin ei jää painolastia kannettavaksesi. Kirjoittele kuulumisiasi! Rohkeutta!

Lue lisää

Tilanteesesi kuulostaa kuin minun kirjoittamalta muutamia vuosia sitten. Ainoa ero, että mies kyllä toi paljon rahaa talouteen. Kaiken takaa paljastui vuosien salasuhde. Jollain tapaa silloin jopa helpotti, että sain tietää syyn kaikkeen. Ei mies siitä muuttunut kuin hetkellisesti. Ei halunnut erota ja suostui terapiaan. Minä halusin uskoa hänen muuttumiseensa. Se oli kuitenkin vain teatteria. Tissuttelu alkoi taas ja se nainenhan ei ollut sitten jäänytkään pois kuvioista. Silloin oli helppo tehdä päätös erosta. Nyt voin hengittää vapaasti. Sinulle sanon, että mieti tarkkaan, voitteko ja tahdotteko pelastaa yhdessä suhteenne. Jos siihen on selkeästi molemmilla tahtoa, tehkää kaikkenne. Yksin siihen et pysty, siihen tarvitaan kaksi aidosti tahtovaa.
Enää en haluaisi elää siinä ahdistuksessa, nyt tiedän sen. Silloin kuvittelin jotain muuta.
Tsemppiä!

Ehkäpä terapiaan? kirjoitti:

Sitten kannattaa kyllä ehdottomasti tilata aika terapiaan. Siellä saat ajatuksesi selviksi. Jos et enää kykene syömäänkään kunnolla, niin asialla on kiire. Voihan olla, että terapiassa käyntisi innostaa miestäsikin vierailemaan siellä? Tai ehkä haluat purkaa asioita ja huomaatkin, että haluat todella erota? Kannattaa käydä kaikki läpi perinpohjaisesti terapeutin kanssa, niin ei jää painolastia kannettavaksesi. Kirjoittele kuulumisiasi! Rohkeutta!

Lue lisää

Tilanteesesi kuulostaa kuin minun kirjoittamalta muutamia vuosia sitten. Ainoa ero, että mies kyllä toi paljon rahaa talouteen. Kaiken takaa paljastui vuosien salasuhde. Jollain tapaa silloin jopa helpotti, että sain tietää syyn kaikkeen. Ei mies siitä muuttunut kuin hetkellisesti. Ei halunnut erota ja suostui terapiaan. Minä halusin uskoa hänen muuttumiseensa. Se oli kuitenkin vain teatteria. Tissuttelu alkoi taas ja se nainenhan ei ollut sitten jäänytkään pois kuvioista. Silloin oli helppo tehdä päätös erosta. Nyt voin hengittää vapaasti. Sinulle sanon, että mieti tarkkaan, voitteko ja tahdotteko pelastaa yhdessä suhteenne. Jos siihen on selkeästi molemmilla tahtoa, tehkää kaikkenne. Yksin siihen et pysty, siihen tarvitaan kaksi aidosti tahtovaa.
Enää en haluaisi elää siinä ahdistuksessa, nyt tiedän sen. Silloin kuvittelin jotain muuta.
Tsemppiä!

Vuosia sitten... kirjoitti:

Tilanteesesi kuulostaa kuin minun kirjoittamalta muutamia vuosia sitten. Ainoa ero, että mies kyllä toi paljon rahaa talouteen. Kaiken takaa paljastui vuosien salasuhde. Jollain tapaa silloin jopa helpotti, että sain tietää syyn kaikkeen. Ei mies siitä muuttunut kuin hetkellisesti. Ei halunnut erota ja suostui terapiaan. Minä halusin uskoa hänen muuttumiseensa. Se oli kuitenkin vain teatteria. Tissuttelu alkoi taas ja se nainenhan ei ollut sitten jäänytkään pois kuvioista. Silloin oli helppo tehdä päätös erosta. Nyt voin hengittää vapaasti. Sinulle sanon, että mieti tarkkaan, voitteko ja tahdotteko pelastaa yhdessä suhteenne. Jos siihen on selkeästi molemmilla tahtoa, tehkää kaikkenne. Yksin siihen et pysty, siihen tarvitaan kaksi aidosti tahtovaa.
Enää en haluaisi elää siinä ahdistuksessa, nyt tiedän sen. Silloin kuvittelin jotain muuta.
Tsemppiä!

Lue lisää

Monet lähipiirissäni ovatkin epäilleet hänellä olevan salasuhde. Mutta jotenkin en usko että sellainen kuvio edes mahtuisi tuon työmäärän väliin, mutta mene ja tiedä.
Hän ei ole halukas muutoksiin omassa tekemisessään vaan esittää että minä olen joustamaton, ymmärtää kyllä että minulle ei riitä mies jota ei näe koskaan mutta samalla antaa ymmärtää että sen tulisi riittää, vaadin kuulemma mahdottomia.
Yritän saada itselleni terapiaa mahdollisimman pian. Jollekin pakko päästä tunteeni purkamaan monen vuoden ajalta. Kauheaa on ikävä jota tunnen sitä miestä kohtaan joka minulla joskus oli, mutta sitä miestä ei enään ole, jäljelle on jäänyt itsekäs, manipuloiva rahan ja vallanhimoinen minulle tuntematon mies. Taas itken, mutta hyvä kun hanat on auki, olen pitänyt ne vuosia kiinni.

Desperado1 kirjoitti:

Monet lähipiirissäni ovatkin epäilleet hänellä olevan salasuhde. Mutta jotenkin en usko että sellainen kuvio edes mahtuisi tuon työmäärän väliin, mutta mene ja tiedä.
Hän ei ole halukas muutoksiin omassa tekemisessään vaan esittää että minä olen joustamaton, ymmärtää kyllä että minulle ei riitä mies jota ei näe koskaan mutta samalla antaa ymmärtää että sen tulisi riittää, vaadin kuulemma mahdottomia.
Yritän saada itselleni terapiaa mahdollisimman pian. Jollekin pakko päästä tunteeni purkamaan monen vuoden ajalta. Kauheaa on ikävä jota tunnen sitä miestä kohtaan joka minulla joskus oli, mutta sitä miestä ei enään ole, jäljelle on jäänyt itsekäs, manipuloiva rahan ja vallanhimoinen minulle tuntematon mies. Taas itken, mutta hyvä kun hanat on auki, olen pitänyt ne vuosia kiinni.

Lue lisää

Huomasin, että tekstini oli tullut tänne tuplana, kummallista? En todellakaan toivo, että miehelläsi olisi salasuhdetta, mutta täytyy vielä kommentoida, että niin minäkin luulin - että ei siihen työmäärään enää toista naista vaan mahdu. Mutta niin vain mahtui, kokonaiset 8 vuotta. Kun tämä selvisi, selvisi myös syy moniin ylitöihin ja työmatkoihin. Ja myös se, että kun lähtee töistä vähän aikaisemmin, ehtii tehdä vaikka mitä ennen kotiin menoa, leffaan, teatteriin, syömään... Ja hotellit tulivat heille myös tutuiksi, molemmat kun oli tuolloin naimisissa. En enää ikinä ole niin sinisilmäinen ja luottava kuin exääni kohtaan olin. Rakastin niin paljon ja luotin täysin. Oikein ylpeänä monesti sanoinkin, kuinka mukavaa on, kun voi luottaa. No, niin sitten kävi.
Toivon tosiaan, että teillä ei mitään tällaista ole, mutta meilläkin mies muuttui todella tuon suhteen myötä. Entisestä jalat maassa- tyypistä tuli tosiaan rahanahne, itsekäs ja jotenkin niin erilainen ja etäinen, että mietin monesti, voiko valta muuttaa ihmistä noin paljon vuosien varrella. Se oli se kaksoiselämä ja suuri työmäärä, joka teki hänestä sen, mikä hän paljastuessaan oli. Ei enää se, johon rakastuin ja jota rakastin ja halusin kovasti rakastaa. Joskus edes kova tahto ei enää voi korjata rikkimennyttä. Kaikkea parasta teille, toivottavasti saat terapiasta apua! Muista olla itsekäs myös, mieti myös itseäsi!!

Desperado1 kirjoitti:

Se on kyllä hyvä idea, miehelleni en kuitenkaan pääse purkamaan näitä asioita. Ei kai kukaan moitteeton mutta luulisi ymmärtävän kun jatkuvasti puhutaan samasta asiasta että ei vietä minun ja perheen kanssa aikaa. Kuitenkin olettaa että kaikki hyvin vaikkei hän näe yhtään vaivaa suhteiden ylläpitoon. Ajoittain tunnen itseni hänelle tarpeelliseksi esineeksi.

Lue lisää

Hitsi ymmärrän sua hyvin kun itse pähkäilen samojen asioiden kanssa. Ei ole helppoa repäistä itseään irti ja mies ei itse näe mitään ongelmaa missään asiassa eikä ymmärrä miksi valitan? Mieheni mielestä minun pitää hakea apua ja nyt sen teenkin mutta vain että saan rohkeutta itse lähteä ja alkaa elämään omaa elämääni. Mies odottaa että hakemani apu muuttaa minut suhtautumaan häneen myönteisemmin ja hyväksymään alkoholin käytönkin. Vaadin vain liikaa. Todella ahdistavaa sillä oikeasti kaipaan miestäni ja yhteistä aikaa muutenkin kuin telkkarin edessä nököttäen. Keskusteluja ja ulkona käymistä. Mies menee mieluimmin omien kavereidensa kanssa paikalliseen. Nyt keskityn siihen etten enään odota mitään jotta en pettyisi koko ajan. Teen omia asioita mitkä tuntuu mukavalta mutta siinä kohtaa kun mies lähestyy minua seksi mielessään on tilanne kiusallinen koska en enään tunne läheisyyttä häneen. Seksiä haluan mutta olen nyt mielummin ilman koska tulen siitä pelkästä suorituksesta vain surulliseksi.

Voimia sisko kirjoitti:

Hitsi ymmärrän sua hyvin kun itse pähkäilen samojen asioiden kanssa. Ei ole helppoa repäistä itseään irti ja mies ei itse näe mitään ongelmaa missään asiassa eikä ymmärrä miksi valitan? Mieheni mielestä minun pitää hakea apua ja nyt sen teenkin mutta vain että saan rohkeutta itse lähteä ja alkaa elämään omaa elämääni. Mies odottaa että hakemani apu muuttaa minut suhtautumaan häneen myönteisemmin ja hyväksymään alkoholin käytönkin. Vaadin vain liikaa. Todella ahdistavaa sillä oikeasti kaipaan miestäni ja yhteistä aikaa muutenkin kuin telkkarin edessä nököttäen. Keskusteluja ja ulkona käymistä. Mies menee mieluimmin omien kavereidensa kanssa paikalliseen. Nyt keskityn siihen etten enään odota mitään jotta en pettyisi koko ajan. Teen omia asioita mitkä tuntuu mukavalta mutta siinä kohtaa kun mies lähestyy minua seksi mielessään on tilanne kiusallinen koska en enään tunne läheisyyttä häneen. Seksiä haluan mutta olen nyt mielummin ilman koska tulen siitä pelkästä suorituksesta vain surulliseksi.

Lue lisää

Tunnistan myös kaikki nuo sinun tuntemukset - seksiä myöten. Tsemppiä sinulle! Älä jää tilaan, jossa et enää odota mitään. Se turruttaa sinut lopulta täysin ja vie sinulta ihmisyyden ja naiseuden. Tunnet, että et ole enää mitään, ei ole enää mitään. Olet paljon ja sinulla on paljon annettavaa elämälle! Ota tuulesta kiinni, hyppää kyytiin ja anna elämän kantaa! Sillä se tekee kyllä sen, kun siihen luottaa ja itse tahtoo.

Niin, tällä hetkellä tienaamme kumpikin riittävästi eli rahan takia hänen ei olisi tarve tehdä töitä niin paljon. Mutta hän vain haluaa, viimeksi pitänyt vapaapäivän 18.10. Ja seuraavan taitaa pitää 9.11. Ja päivillä mittaa aina vähintään 19.30 saakka, yleensä tulee noin 20.30. Eli yhteistä aikaa ei ole. Tulee kotiin ja valittaa että jääkaapissa pahaa ruokaa tai liian vähän, ottaa vodkalasin ja hetken päästä minä menenkin jo nukkumaan jotta jaksan herätä aamulla.

Yhteisiä tavoitteita. En todella tiedä, ei ole ollut aikaa puhua. Luulisimpa että ainakin lasten kouluttaminen...

Desperado1 kirjoitti:

Yhteisiä tavoitteita. En todella tiedä, ei ole ollut aikaa puhua. Luulisimpa että ainakin lasten kouluttaminen...

Yhteisillä tavoitteilla tarkoitin joitakin yhteiselämän välietappeja.

Meillä ne olivat
- lasten hankkiminen
- talon rakentaminen ja sen velkojen maksaminen
- 40v alkaen valmistautuminen "omaan elämään" joka vaati, olosuhteista johtuen, kuvaamani 12 vuoden jakson.

Koko ajan oli jotain tähtäimessä ja sen vuoksi siedimme sovussa epämukavuuksiakin.

Desperado1 kirjoitti:

Yhteisiä tavoitteita. En todella tiedä, ei ole ollut aikaa puhua. Luulisimpa että ainakin lasten kouluttaminen...

Lasten kouluttamisen hän voi hienosti hoitaa etäisänäkin. Jännä että lasten kouluttaminen edellyttää heidän jatkuvaa laiminlyöntiään psykofyysisesti ja heidän äitinsä henkistä kiduttamista.
Ts. hän ehkä vetoaa siihen, että tekee kovasti työtä sinun ja lasten eteen. Laitapa joku kerta yksityisetsivä perään, jotta sinulle kerrotaan kaunistelematta miten ne päivät aamusta iltaan oikeasti kuluvat.

ihmettelenvaan kirjoitti:

Lasten kouluttamisen hän voi hienosti hoitaa etäisänäkin. Jännä että lasten kouluttaminen edellyttää heidän jatkuvaa laiminlyöntiään psykofyysisesti ja heidän äitinsä henkistä kiduttamista.
Ts. hän ehkä vetoaa siihen, että tekee kovasti työtä sinun ja lasten eteen. Laitapa joku kerta yksityisetsivä perään, jotta sinulle kerrotaan kaunistelematta miten ne päivät aamusta iltaan oikeasti kuluvat.

Lue lisää

Mietin kyllä joskus etsivän käyttöä mutta se on rahan haaskausta. Perheestään piittamaton hän joka tapauksessa ja sitä on vaikea paikata millään. Kiitos viestistäsi se lohduttaa. Kysyin tänään tyttäreltä että onko joskus kuullut isän sanovan että se haluaisi lomalle meidän kanssa? Tai ylipäätään olla lomalla, ei muistanut kuulleensa ja ikää jo 14.

Tilanne kärjistynyt. Hänessä ei kuullemma ole muuta moitetta kuin se että tekee paljon töitä. Taisi juoda eilen koko pullon kirkasta. Ei hyvä, ei ollenkaan. Olen puhunut hänen lisääntyvästä alkoholin käytöstä noin 6 vuotta, se vain kasvaa kaiken aikaa ja muuttuu arkisemmaksi. Vapaa-ajalla on lasi koko ajan kädessä kellosta/seurasta riippumatta.

Kiitos kovasti kirjoituksestasi. Olen aika neuvoton. Tänä iltakin yritin puhua vakavasti mutta huomasin että oli jo juovuksissa... Luovutin... Mitä järkeä puhua kun on kännissä. Ei ole aikoihin ymmärtänyt normaaleja käytötapoja, kuten jos laitan hänelle ( hyvin harvoin) päivälllä tekstiviestin ja kysyn jotain niin ei vastaa ollenkaan tai jos ( vielä harvemmin ) soitan niin ei ehdi puhumaan vaan lupaa soittaa takaisin ja illalla sanoo sitten kun kysyn miksi ei vastannut että en ajatellut että tärkeetä... Tai jos pyydän että kävisi kaupassa ja ostaisi raskaat ostokset niin vastaus on että pakkaa ne useampaan pussiin kaupassa tai ota toinen lapsista kauppaan...
Olen tullut siihen tulokseen että voin vain pelastaa itseni ja lapset tuolta välinpitämättömyydeltä, en pysty häneen vaikuttamaan, tunteillani ei ole väliä, ne ovat hänestä vääriä ja odotukseni häntä kohtaan mahdottomia ( kukaan mies ei kuulemma niin tee blaablaa).

Teit oikean päätöksen! Kun mies ei välitä, niin se ei välitä. Yrittäminen yksin tappaa ihmisen sisältä...

Itku pääsee väkisin kun lukee sun tekstiä. Todella mulla on sellainen olo kun samaa elämää suorastaan elettäisiin. Taidan soittaa parille hänen kaverille heti huomenna. Olen niin helpottunut kun koen että en voi tehdä enään mitään ja olen kaiken tehnyt mitä voin, enempään en vai pysty kuolematta itse yritykseen. Olen niin onnellinen puolestasi ja siitä että jaat tämän asian.

Itken vain valtoimenaan kun luen kirjoituksiasi. Olen ollut niin yksin, kuvitellut ettei koskaan kellään ole tämän kaltaista tilannetta ollutkaan ja nyt joku on jopa noussut siitä. Olisi todella mukava tavata livenä, en vai tiedä miten se olisi mahdollista, kun juuri ja juuri pystyn mieheni kanssakaan tapaamaan tuolla olohuoneessa.. Yritän kerätä rohkeutta ja näyttää nämä kirjoitukset.

Uskoisin, että todella useat parit ajautuvat tämänkaltaisiin elämänhallinnan menettämisen aiheuttamiin tilanteisiin ja suurelta osin vielä täysin aivan turhaan. Niin moni liitto menee lopullisesti rikki vain siksi, että puolison likimain katatoninen tila purkautuu vasta täyden katastrofin kautta, todellisen elämän resetoinnin kautta. Ja voihan se olla, ettei se purkaudu ollenkaan.

Yleensä vahinko on jo tapahtunut ja olisiko se lähinnä ajasta ja käytössä olevasta rakastamisen määrästä kiinni, että pääseekö suhde jaloilleen ennen kuin kaikki on lopullisesti menetetty. Mies kun menee kunnollisen henkiseen koomaan, niin ei sitä tajua että mitä se tärkein itselleen oikeasti on, minkä vuoksi tässä yritetään, juostaan ja eletään... jolloin oikeiden asioiden tekemisen aloittaminen on hton vaikeaa.

Olen aikanani kirjoittanut "miksi teemme rahaa, kun saamme parhaat ystävämme köyhinä?" Tuon kun yhdistää vastuullisuuteen, isyyteen ja aidon rakkauden antamiseen perheelleen monisyisen turvallisuuden, tuen ja elämän helpoksi tekevien tekojen muodossa, niin silloin pitäisi pystyä asettamaan ne palikat tärkeysjärjestykseen tavalla jonka myös rakkautesi kohteet tuntevat. Ei siinä silloin mitään suuria julistuksia tarvita, pelkkä oikean elämän luoma tunne riittää.

"Työ oikeuttaa kaiken" - asenne on jotain, mille olen totaalisen allerginen ja joka tappaa elämää perheissä enemmän kuin kukaan koskaan arvaakaan. Toki, teen itsekin paljon töitä, mutta työ ja tapa tehdä sitä joustaa muun elämän ehdoilla. Teen paljon kotoa töitä vaikkei firmaani ole matkaa kuin 6 km ihan vain säästäkseni sen 30-40 minuuttia matka-aikoja itselleni ja perheelleni. Kivahan se olisi istua siellä kahvilla ja käydä lounaalla... ja sitten tiuskia kotona kun hommia ei saa koskaan seis ennen kuutta. Kun vaimo käy saunassa tai lenkillä, niin voin nopeasti tekaista tunnin duunit siinä ohimennen. Eilen mailasin vielä 21:30 aikoihin eikä kukaan edes huomannut sitä... :-)

Kun perhe lopulta mahdollisesti on sitten rikki, niin ei se oikea perheen tunne koskaan palaa. Olen itse avioerilapsi ja muistan joka hmmetin päivän viisivuotiaasta lähtien, tunteineen päivineen. Avioeron jälkeen lapselle äiti on äiti ja isä on isä, mutta perhettä ei enään ole sanoi kuka hyvänsä mitä tahansa. Uusioperheissä on kivaa ja mukavaa (jos on, minulla ei ollut kivaa olla äitipuolen hakattavana) ja niin edespäin, mutta, taustalle jääsellainen tietty surumielisyys sen alkuperäisen perheen menettämisestä vaikka isä ja äiti kumpikin voisivat nykyisellään paremmin kuin yhdessä ratkaisemattomien ongelmiensa kanssa kärsiessään.

Silti joskus se vaan on fiksumpaa hylätä, kuin rakastaa vastoin tahtoaan.

Perheenisä kirjoitti:

Uskoisin, että todella useat parit ajautuvat tämänkaltaisiin elämänhallinnan menettämisen aiheuttamiin tilanteisiin ja suurelta osin vielä täysin aivan turhaan. Niin moni liitto menee lopullisesti rikki vain siksi, että puolison likimain katatoninen tila purkautuu vasta täyden katastrofin kautta, todellisen elämän resetoinnin kautta. Ja voihan se olla, ettei se purkaudu ollenkaan.

Yleensä vahinko on jo tapahtunut ja olisiko se lähinnä ajasta ja käytössä olevasta rakastamisen määrästä kiinni, että pääseekö suhde jaloilleen ennen kuin kaikki on lopullisesti menetetty. Mies kun menee kunnollisen henkiseen koomaan, niin ei sitä tajua että mitä se tärkein itselleen oikeasti on, minkä vuoksi tässä yritetään, juostaan ja eletään... jolloin oikeiden asioiden tekemisen aloittaminen on hton vaikeaa.

Olen aikanani kirjoittanut "miksi teemme rahaa, kun saamme parhaat ystävämme köyhinä?" Tuon kun yhdistää vastuullisuuteen, isyyteen ja aidon rakkauden antamiseen perheelleen monisyisen turvallisuuden, tuen ja elämän helpoksi tekevien tekojen muodossa, niin silloin pitäisi pystyä asettamaan ne palikat tärkeysjärjestykseen tavalla jonka myös rakkautesi kohteet tuntevat. Ei siinä silloin mitään suuria julistuksia tarvita, pelkkä oikean elämän luoma tunne riittää.

"Työ oikeuttaa kaiken" - asenne on jotain, mille olen totaalisen allerginen ja joka tappaa elämää perheissä enemmän kuin kukaan koskaan arvaakaan. Toki, teen itsekin paljon töitä, mutta työ ja tapa tehdä sitä joustaa muun elämän ehdoilla. Teen paljon kotoa töitä vaikkei firmaani ole matkaa kuin 6 km ihan vain säästäkseni sen 30-40 minuuttia matka-aikoja itselleni ja perheelleni. Kivahan se olisi istua siellä kahvilla ja käydä lounaalla... ja sitten tiuskia kotona kun hommia ei saa koskaan seis ennen kuutta. Kun vaimo käy saunassa tai lenkillä, niin voin nopeasti tekaista tunnin duunit siinä ohimennen. Eilen mailasin vielä 21:30 aikoihin eikä kukaan edes huomannut sitä... :-)

Kun perhe lopulta mahdollisesti on sitten rikki, niin ei se oikea perheen tunne koskaan palaa. Olen itse avioerilapsi ja muistan joka hmmetin päivän viisivuotiaasta lähtien, tunteineen päivineen. Avioeron jälkeen lapselle äiti on äiti ja isä on isä, mutta perhettä ei enään ole sanoi kuka hyvänsä mitä tahansa. Uusioperheissä on kivaa ja mukavaa (jos on, minulla ei ollut kivaa olla äitipuolen hakattavana) ja niin edespäin, mutta, taustalle jääsellainen tietty surumielisyys sen alkuperäisen perheen menettämisestä vaikka isä ja äiti kumpikin voisivat nykyisellään paremmin kuin yhdessä ratkaisemattomien ongelmiensa kanssa kärsiessään.

Silti joskus se vaan on fiksumpaa hylätä, kuin rakastaa vastoin tahtoaan.

Lue lisää

Olen hyvin surullinen "perheen" menetyksen tunteestakin. Mutta en voi jäädä tähän tilaan jossa minua ei ole. Minun tunteet on vääriä ja ajatukset ja toimintamallit sellaisia ettei niin kuulemma kukaan toimi. Esimerkiksi se että hänen menoistaan ei kenenkään muun perheen jäsenen tarvitse olla tietoinen. Ei kuullu meille muille koska tulee kotiin.

Desperado1 kirjoitti:

Olen hyvin surullinen "perheen" menetyksen tunteestakin. Mutta en voi jäädä tähän tilaan jossa minua ei ole. Minun tunteet on vääriä ja ajatukset ja toimintamallit sellaisia ettei niin kuulemma kukaan toimi. Esimerkiksi se että hänen menoistaan ei kenenkään muun perheen jäsenen tarvitse olla tietoinen. Ei kuullu meille muille koska tulee kotiin.

Lue lisää

Ainoa mitä en ymmärrä on miksi kestit ne tarpeettomat viisi piinavuotta alkoholisoituvan narsistin apurina. Mutta eihän minun tarvitsekaan ymmärtää, terapeutti ja sinä selvitelkää oma osuutesi.

Niin, en ole näyttänyt. En löydä rohkeutta siihen, liian paljon turhaa raivoa ja rähjäämistä jo takana. Ja kyllä, aivan varmasti avautuisi kuinka kaikki on valhetta ja hän vaan tekee töitä, ei siinä mitään pahaa ole kenenkään mielestä... Raskasta edes ajatella. En oikein voi vieläkään käsittää mistä sinä ilmestyit, ymmärrät jo etukäteenkin tilanteet. Olet kuin enkeli, kiitos siitä, helpompi hengittää.

Desperado1 kirjoitti:

Niin, en ole näyttänyt. En löydä rohkeutta siihen, liian paljon turhaa raivoa ja rähjäämistä jo takana. Ja kyllä, aivan varmasti avautuisi kuinka kaikki on valhetta ja hän vaan tekee töitä, ei siinä mitään pahaa ole kenenkään mielestä... Raskasta edes ajatella. En oikein voi vieläkään käsittää mistä sinä ilmestyit, ymmärrät jo etukäteenkin tilanteet. Olet kuin enkeli, kiitos siitä, helpompi hengittää.

Lue lisää

Erosin 2,5 vuotta sitten vastaavanlaisesta miehestä ja perhetilanteesta, siis täysin vastaavanlaisesta.

Uskoisin, että tästä linkistä on sinulle apua, niin tiedät mitä sinulla on vastassa, kun eropyörät pyörivät täysillä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/

Vieläkin on jälkimaininkeja myrskyn jälkeen, mutta nyt sentään selvillä vesillä ja auringonpaisteessa seilaan uuden ihanan mieheni kanssa.. Kyllä sinä selviät ja saat vielä rakkaudentäyteisen parisuhteen, selviytymistarinoita on runsaasti tätä sinulle vahvistamassa.

Desperado1 kirjoitti:

Niin, en ole näyttänyt. En löydä rohkeutta siihen, liian paljon turhaa raivoa ja rähjäämistä jo takana. Ja kyllä, aivan varmasti avautuisi kuinka kaikki on valhetta ja hän vaan tekee töitä, ei siinä mitään pahaa ole kenenkään mielestä... Raskasta edes ajatella. En oikein voi vieläkään käsittää mistä sinä ilmestyit, ymmärrät jo etukäteenkin tilanteet. Olet kuin enkeli, kiitos siitä, helpompi hengittää.

Lue lisää

Miehesi narsismista olen vähän kahta mieltä. Voin sanoa että omassa alkoholiseikkailussani käyttäydyin melko samanlailla... vähän kantikkaampi luonne, niin olisin varmaan päässyt samalle idiotismin tasolle. En silti koe itseäni narsistina, pikemminkin sanavalmiina raittiina oinaksena jonka tulee muistaa opetella kuuntelemista kun ulosanti kerran toimii.

Kun on rohkea, nöyrä ja kunnioittava, niin kaikki järjestyy kuin itsestään; parisuhde kukkii, lapset rakastaa sinua, itsenkin on helppo rakastaa. Kun olet masentunut, alkoholimasentunut tai muuten vain alkoholin pauloissa, niin sinulla ei ole jäljellä noista mitään. Viina vie nuo kaikki ja olet ristiriitojen kuningas jota ei kestä hullukaan: kuoreesi käpertyvä pelkuri samalla kun räyhäät ja murjot rakkaitasi maahan. Taistelet hukkumistasi vastaan rakkaittesi voimin, elämä on ohuessa. Räyhätessäsi voimalla, ei sinulla silti ole voimaa edes maksaa laskuja, tiskata tai vaikka tehdä yhtä ihaninta asiaa mitä voi 21:00 aikaan tehdä; käydä isi-tytär jutteluja, lukea iltis ja kölliä senkaa kunnes hän nukahtaa.... jonka jälkeen on vaimon vuoro. Ei, et jaksa, et pysty etkä kykene noihin... olet raukka-sinkku-paskapää joka vain asuu perheen kanssa olematta oikeasti läsnä. Olet sitä, vaikka sisälläsi inhoat sitä mitä olet tietäessäsi, että olet oikeasti paljon enemmän. Tuolta minusta tuntui puolitoista vuotta sitten ja minusta on hyvä kertoa se.

Ulospääsyyn tarvitaan impulssi, millä elämän palikoiden oikea tärkeysjärjestys nousee jälleen esiin ja nöyryyttä tajuamaan, että nyt tarvitaan apua. Yksinkertaistaen, niin järjestyksen ”1-pullo 2-minä 3-työ 4-perhe” järjestyksen muuttaminen ”1-perhe 2-työ 3-minä 4-ei pulloa” järjestykseksi tarkoittaa arvojen uudellenjärjestelemistä ja isosti.

Koen tätä liki liippaavana juttuna sen, että tietynlaisissa tilanteissa oleville miehille tulee kriisi kun perheeseen syntyy lapsia... syntyy "äiti lapset" ja sitten "mies" - tilanne. Mies jää parisuhteen mukavasta "kaikki huomio minulla" - tilanteesta yllättäen yksin jolloin hänen roolinsa voi sumentua, hän kokee itsensä vain ”niiden ja niiden asioiden tuottajana”. Joillain toi vinoutuminen kehittynee edelleen kun asioista ei kommunikoida, painetaan vaan katkerana menemään tunteiden negatiivisessa kierteessä kunnes perheen ydin on rikki.

Olen funtsaillut tuon yhdeksi ehdokkaaksi sille, että miksi niin moni toisiinsa aikanaan aidosti rakastuneet ja toisiaan pitkään rakastaneet perheen perustajat ajautuvat lopulta katastrofiin. Lopulta ollaan sellaisessa jumissa, että ulospääsyyn ei ole työkaluja eikä edellytyksiä kun toista pidetään ihan hirviönä unohtaen, että millainen hän oli kun häneen rakastuit. Joku sanoo että "ei voi kun tunteet on kuolleet", kun ne itse asiassa on jouduttu tappamaan ihan itse ja aika itsestäänselvistä syistä. Niin kauan kun tuntee jotain, vaikka vihaa, niin on tunteita ja asioita voi korjata. Jos ei tunne mitään, niin sitten onkin eri juttu.

"7 vuotta naimisissa ja ero" - sääntökin lienee tilanne, missä lapsi on 4-6 vuotias ja mies on ajanut itsensä liian kauas asioista mitä vaimo kaipaa; turvallista kalliota joka taitaa hauskanpidon, omaa huumorintajun arjenkin asioissa, ihailee & haluaa sinua ehdoitta, antaa tilaa ja yksilön kunnioittamisen kautta mahdollistaa molempien kehittymisen yksilöinä. Omakotitalot ja autot on täysin kakkoskategoriassa, vaikkei miehet sitä aina ymmärräkkään.

Itse yksilöitä ajatellen… pitäisi muistaa päästää toista kauemmas jotta hän itse voi tulla takaisin lähellesi… ja hän kyllä tulee tietäessään, että teet sen häntä ajatellen. Vaikka sitä kuinka haluaisi hallita toista, rajata hänen vapauksiaan, kiilata hänen kylkeen kiinni ja halata hänet tukehduksiin… niin se, että päästät hänet kulkemaan ja hengittämään antaa hänelle itselleen mahdollisuuden tulla tekemään tuo sama sinulle ihan omasta tahdostaan. Itsenäisenä yksilönä joka rakastaa toista yksilöä jonka kanssa tahtoo elää.

Tuohon ei miehesi nykyisellään pysty... varmasti pystyisi jälleen, jos hän saisi itsensä pystyyn. Joudut kuolettamaan tunteesi jotta pääset omaan tilaasi hengittämään, olemaan oma itsesi ja jotta edes sinä voit arvostaa itseäsi… samalla kun miehesi tietämättään auttaa sinua loittonemaan yhä kauemmaksi vaikka hän haluaisi sinut kylkeensä kiinni. Erittäin paradoksaalista ja johtaa ilman muutoksia siihen, että olet itsesi mutta tuon parisuhteen ulkopuolella.

Äh, taas mä innostuin kirjoittamaan ja keskellä työpäivää… nyt tekin menitte työni edelle.
Nukuin viime yön 5-vuotiaan likan lastensängyssä kun nukahdin iltiksellä tyttö kaikussa puoli ysiltä. Puoli kuuden aikaan: "ishi, mitä kello on, herätäänksme jo?"

Perheenisä kirjoitti:

Miehesi narsismista olen vähän kahta mieltä. Voin sanoa että omassa alkoholiseikkailussani käyttäydyin melko samanlailla... vähän kantikkaampi luonne, niin olisin varmaan päässyt samalle idiotismin tasolle. En silti koe itseäni narsistina, pikemminkin sanavalmiina raittiina oinaksena jonka tulee muistaa opetella kuuntelemista kun ulosanti kerran toimii.

Kun on rohkea, nöyrä ja kunnioittava, niin kaikki järjestyy kuin itsestään; parisuhde kukkii, lapset rakastaa sinua, itsenkin on helppo rakastaa. Kun olet masentunut, alkoholimasentunut tai muuten vain alkoholin pauloissa, niin sinulla ei ole jäljellä noista mitään. Viina vie nuo kaikki ja olet ristiriitojen kuningas jota ei kestä hullukaan: kuoreesi käpertyvä pelkuri samalla kun räyhäät ja murjot rakkaitasi maahan. Taistelet hukkumistasi vastaan rakkaittesi voimin, elämä on ohuessa. Räyhätessäsi voimalla, ei sinulla silti ole voimaa edes maksaa laskuja, tiskata tai vaikka tehdä yhtä ihaninta asiaa mitä voi 21:00 aikaan tehdä; käydä isi-tytär jutteluja, lukea iltis ja kölliä senkaa kunnes hän nukahtaa.... jonka jälkeen on vaimon vuoro. Ei, et jaksa, et pysty etkä kykene noihin... olet raukka-sinkku-paskapää joka vain asuu perheen kanssa olematta oikeasti läsnä. Olet sitä, vaikka sisälläsi inhoat sitä mitä olet tietäessäsi, että olet oikeasti paljon enemmän. Tuolta minusta tuntui puolitoista vuotta sitten ja minusta on hyvä kertoa se.

Ulospääsyyn tarvitaan impulssi, millä elämän palikoiden oikea tärkeysjärjestys nousee jälleen esiin ja nöyryyttä tajuamaan, että nyt tarvitaan apua. Yksinkertaistaen, niin järjestyksen ”1-pullo 2-minä 3-työ 4-perhe” järjestyksen muuttaminen ”1-perhe 2-työ 3-minä 4-ei pulloa” järjestykseksi tarkoittaa arvojen uudellenjärjestelemistä ja isosti.

Koen tätä liki liippaavana juttuna sen, että tietynlaisissa tilanteissa oleville miehille tulee kriisi kun perheeseen syntyy lapsia... syntyy "äiti lapset" ja sitten "mies" - tilanne. Mies jää parisuhteen mukavasta "kaikki huomio minulla" - tilanteesta yllättäen yksin jolloin hänen roolinsa voi sumentua, hän kokee itsensä vain ”niiden ja niiden asioiden tuottajana”. Joillain toi vinoutuminen kehittynee edelleen kun asioista ei kommunikoida, painetaan vaan katkerana menemään tunteiden negatiivisessa kierteessä kunnes perheen ydin on rikki.

Olen funtsaillut tuon yhdeksi ehdokkaaksi sille, että miksi niin moni toisiinsa aikanaan aidosti rakastuneet ja toisiaan pitkään rakastaneet perheen perustajat ajautuvat lopulta katastrofiin. Lopulta ollaan sellaisessa jumissa, että ulospääsyyn ei ole työkaluja eikä edellytyksiä kun toista pidetään ihan hirviönä unohtaen, että millainen hän oli kun häneen rakastuit. Joku sanoo että "ei voi kun tunteet on kuolleet", kun ne itse asiassa on jouduttu tappamaan ihan itse ja aika itsestäänselvistä syistä. Niin kauan kun tuntee jotain, vaikka vihaa, niin on tunteita ja asioita voi korjata. Jos ei tunne mitään, niin sitten onkin eri juttu.

"7 vuotta naimisissa ja ero" - sääntökin lienee tilanne, missä lapsi on 4-6 vuotias ja mies on ajanut itsensä liian kauas asioista mitä vaimo kaipaa; turvallista kalliota joka taitaa hauskanpidon, omaa huumorintajun arjenkin asioissa, ihailee & haluaa sinua ehdoitta, antaa tilaa ja yksilön kunnioittamisen kautta mahdollistaa molempien kehittymisen yksilöinä. Omakotitalot ja autot on täysin kakkoskategoriassa, vaikkei miehet sitä aina ymmärräkkään.

Itse yksilöitä ajatellen… pitäisi muistaa päästää toista kauemmas jotta hän itse voi tulla takaisin lähellesi… ja hän kyllä tulee tietäessään, että teet sen häntä ajatellen. Vaikka sitä kuinka haluaisi hallita toista, rajata hänen vapauksiaan, kiilata hänen kylkeen kiinni ja halata hänet tukehduksiin… niin se, että päästät hänet kulkemaan ja hengittämään antaa hänelle itselleen mahdollisuuden tulla tekemään tuo sama sinulle ihan omasta tahdostaan. Itsenäisenä yksilönä joka rakastaa toista yksilöä jonka kanssa tahtoo elää.

Tuohon ei miehesi nykyisellään pysty... varmasti pystyisi jälleen, jos hän saisi itsensä pystyyn. Joudut kuolettamaan tunteesi jotta pääset omaan tilaasi hengittämään, olemaan oma itsesi ja jotta edes sinä voit arvostaa itseäsi… samalla kun miehesi tietämättään auttaa sinua loittonemaan yhä kauemmaksi vaikka hän haluaisi sinut kylkeensä kiinni. Erittäin paradoksaalista ja johtaa ilman muutoksia siihen, että olet itsesi mutta tuon parisuhteen ulkopuolella.

Äh, taas mä innostuin kirjoittamaan ja keskellä työpäivää… nyt tekin menitte työni edelle.
Nukuin viime yön 5-vuotiaan likan lastensängyssä kun nukahdin iltiksellä tyttö kaikussa puoli ysiltä. Puoli kuuden aikaan: "ishi, mitä kello on, herätäänksme jo?"

Lue lisää

Olen useasti vuosien saatossa kertonut hänelle kuinka kaipaan sitä entistä miestäni. Iloista, ystävällistä ja aina innokasta ( seksillä on meille aina ollu suuri merkitys, mutta nyt en ole pyyynnöstäkään huolimatta häntä illalla sänkyymme vaan jää seurustelemaan lasin kanssa, jossain vaiheessa pyynnötkin pitää lopettaa.. ) joka kotonakin tarttui imuriin jos huomasi sitä kaivattavan. Hän on vastannut että sitä miestä ei enään ole. No mitäs sitten voi tehdä... Kusipää on jäänyt jäljelle ja vanha rakas mieheni ollut kateissa jo vuosia. En ole jaksanut tänne aivan kaikkea avata, mutta voi niitä lukemattomia kertoja kun olen saanut aivan normaaliin arkiseen kysymykseen vastaukseksi että mitä v****a se sulle kuuluu tai mitä v****a sä kuvittelet. Se tuntuu iskulta suoraan päin kasvoja! Ehkä jopa sattusi vähemmän jos löisi. Varsinkin kun tuo kielenkäyttö ei ole arkeamme.
Ihanaa viikonloppua sinulle perheenisä, pidä teistä huolta!

Ihan hirveä viikonloppu meneillään ja monta takana. Olen helpottunut jokaisesta maanantaista ja samalla kamalan väsynyt koska en saa henkisesti lepoo ollenkaan. Tavarat pitäsi jakaa ja lapsille kertoa mutta en ole saanut lupaa siihen.. Mies käyttäytynyt kuin ruutitynnyri, välillä ihan ok ja välillä uhkailee kaikella mahdollisella. Hommannut itselleen pienen asunnon ulkomialta ja nyt ei lähde nykyisestä kodista koska mun pitäisi ymmärtää että hänellä on kulija.

Desperado1 kirjoitti:

Ihan hirveä viikonloppu meneillään ja monta takana. Olen helpottunut jokaisesta maanantaista ja samalla kamalan väsynyt koska en saa henkisesti lepoo ollenkaan. Tavarat pitäsi jakaa ja lapsille kertoa mutta en ole saanut lupaa siihen.. Mies käyttäytynyt kuin ruutitynnyri, välillä ihan ok ja välillä uhkailee kaikella mahdollisella. Hommannut itselleen pienen asunnon ulkomialta ja nyt ei lähde nykyisestä kodista koska mun pitäisi ymmärtää että hänellä on kulija.

Lue lisää

Paljon voimia sinulle! Eron jälkeen varmasti helpottaa, kun stressi lievenee. Miksi miehesi muuttaa ulkomaille? Eikö hän aio osallistua lasten kasvatukseen? Onko sinulla tukiverkkoa, joka sinua auttaa?

Tiedän, että kaikki tuntuu nyt raskaalta ja vaikealta, mutta uskon todella, että kaikki tulee menemään parhain päin! Kuulostat vastuulliselta ja hyvältä äidiltä.

Desperado1 kirjoitti:

Ihan hirveä viikonloppu meneillään ja monta takana. Olen helpottunut jokaisesta maanantaista ja samalla kamalan väsynyt koska en saa henkisesti lepoo ollenkaan. Tavarat pitäsi jakaa ja lapsille kertoa mutta en ole saanut lupaa siihen.. Mies käyttäytynyt kuin ruutitynnyri, välillä ihan ok ja välillä uhkailee kaikella mahdollisella. Hommannut itselleen pienen asunnon ulkomialta ja nyt ei lähde nykyisestä kodista koska mun pitäisi ymmärtää että hänellä on kulija.

Lue lisää

Nyt en ymmärrä. Miksi sinä et saisi kertoa lapsille ja laittaa rattaita pyörimään? Mieshän itse on avioeron valinnut, kun ei ole suostunut asioita korjaamaan?

Eriskummallista kirjoitti:

Nyt en ymmärrä. Miksi sinä et saisi kertoa lapsille ja laittaa rattaita pyörimään? Mieshän itse on avioeron valinnut, kun ei ole suostunut asioita korjaamaan?

Itse näen asian niin että haluaa hetken uskotella itselleen että kaikki on ennallaan...

Olen varma, on asunto olemassa. Luulen että hän uskoo pääsevänsä asiaa/asioita sinne pakoon ja saa sillä syyllistettyä minua, minä olen hänet ajanut ulkomaille. Lapset onneksi sen verran isoja että eivät taida mennä siihen vipuun.
Aina kun luulen että hullumpaa ei tapahdu, niin aina tapahtuu. Kirjoitan asioita itselleni ylös etten vain unohda näitä asioita ja rupea joskus myöhemmin miettimään että mikä minua vaivasi kun totuus on että ei minua mikään vaivaa, mies vaan on sekaisin kun seinäkello. Joudun miettimään kenelle avaudun näistä asioista sillä ulospäin näyttää järjissään olevalta ja vain hyvin lähellä olevan ihmiset näkevät tilanteen. Tänään yritän taas jaksaa keskustella...

Desperado1 kirjoitti:

Olen varma, on asunto olemassa. Luulen että hän uskoo pääsevänsä asiaa/asioita sinne pakoon ja saa sillä syyllistettyä minua, minä olen hänet ajanut ulkomaille. Lapset onneksi sen verran isoja että eivät taida mennä siihen vipuun.
Aina kun luulen että hullumpaa ei tapahdu, niin aina tapahtuu. Kirjoitan asioita itselleni ylös etten vain unohda näitä asioita ja rupea joskus myöhemmin miettimään että mikä minua vaivasi kun totuus on että ei minua mikään vaivaa, mies vaan on sekaisin kun seinäkello. Joudun miettimään kenelle avaudun näistä asioista sillä ulospäin näyttää järjissään olevalta ja vain hyvin lähellä olevan ihmiset näkevät tilanteen. Tänään yritän taas jaksaa keskustella...

Lue lisää

Oletko ollut yhteydessä häneen perheeseensä? Saisitko tukea heidän puolelta, jotta miehesi näkisi ongelmansa? Sinä voit puolestaan avautua omalle perheellesi. He tulevat aina olemaan tukenasi.

Muumimamma kirjoitti:

Oletko ollut yhteydessä häneen perheeseensä? Saisitko tukea heidän puolelta, jotta miehesi näkisi ongelmansa? Sinä voit puolestaan avautua omalle perheellesi. He tulevat aina olemaan tukenasi.

Lue lisää

Hänellä on perhettä hyvin vähän, on kieltänyt minua olemasta yhteydessä näihin muutamaan ihmiseen. Muutama vuosi sitten kriisissä käännyin heidän puoleensa, sain hyödyksi vain mieheni silmittömän raivon. Ilmeisesti hekään ei saa olla yhteydessä minuun..

Desperado1 kirjoitti:

Hänellä on perhettä hyvin vähän, on kieltänyt minua olemasta yhteydessä näihin muutamaan ihmiseen. Muutama vuosi sitten kriisissä käännyin heidän puoleensa, sain hyödyksi vain mieheni silmittömän raivon. Ilmeisesti hekään ei saa olla yhteydessä minuun..

Lue lisää

Kuulostaa erittäin oudolta... Olen seurannut tätä ketjua jonkin aikaa, ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että voit eron jälkeen paremmin. Tuntuu, että miehesi elää jo uutta elämäänsä.
Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen! Eron jälkeen ole hieman itsekäs ja keskity itseesi ja lapsiisi. Anna miehesi tehdä itse mahdolliset virheensä. Pyri kuitenkin siihen, että lapset eivät unohda isänsä olemassaoloa, vaikka heidän isänsä ei tällä hetkellä ajattelisikaan järkevästi (muuttaminen ulkomaille). Vaikka vanhempien liitto ei toimisi, tulisi lasten kuitenkin säilyttää välinsä molempiin vanhempiin.

Kysyit Perheenisältä, mutta laitan tähän oman kokemukseni asiasta. Ulosantini ei ole pars mahdollinen, mutta yritän parhaani.

Meillä oli sama tilanne, kaikki oli muka seksihommista kiinni. Seksi lopahti kun mies raahautui yöllä paskaisena, ilman suihkua ja kännissä viereeni ja alkoi kinuamaan seksiä. Ei onnistunut. Sanoin että humalaisen kanssa en niihin touhuihin ala, sekin oli nimittäin kokeiltu, eihän siitä edes mitään tullut, mies oli kovakourainen eikä edes kykenevä. Jossain vaiheessa hän sitten ilmoitti, että minun pitää tilata selvä ilta, lohduttavaa. Viina tässä nyt sitten kuitenkin ajoi kaiken muun yli, eli petipuuhat näivettyivät kokonaan. Kärsin tavattomasti asiasta, koska itse kaipasin läheisyyttä ja seksiä. Kolmetoista pitkää vuotta elin kokonaan selibaatissa. Noin kolme vuotta sitten yritimme "kohentaa" liittoamme, mies viimeinkin vähensi juomistaan ja yritimme sänkypuuhiakin. Nyt siitä ei vain tullut mitään, ei yhtään mitään, mieskunto oli tiessään. Asiaa yritettiin korjata sinisillä pillereilläkin, mutta ei apua. Viina vei minulta miehen ja elämänilon.

Aina löytyy noita asioita, että jos teet niin tai teet näin, lopetan juomisen. Taivut ja yrität, mutta juominen ei ikinä lopu kuin hetkeksi aikaa ja taas saat kerätä itsesi sirpaleet kasaan pettymyksen jälkeen. Hiljalleen kaikki tunteet miestä kohtaan kuolevat ja odottaa vain sopivaa hetkeä riuhtaista itsensä irti. Minä odotin aivan liian kauan, syitä oli monia ja laitoin aina muut itseni edelle. Ne jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, kehoitan kyllä pelastamaan itsensä. Mikään ei tämän ikäisenä harmita niin paljon, kuin elämättä jäänyt elämä.

kiitos viidesti,
olet varmaankin äärimmäisen loukkaantunut siitä, että miehesi petti parisuhteenne alkamalla juomaan, vähättelemällä sinua ja eväämällä lapsiltaan isän jättäen perheeseenne vain yhden aikuisen eli sinut. Juominen on itsekästä kun taas sinun täällä avautuminen on juuri päinvastaista - kuin suhteen viimeisiä mahdollisuuksia tuosta viinan suosta etsivän naisen hätähuuto. Suhteenne on tällä hetkellä rikki, mutta sinun ärtymyksesi yhdessä huolestuneisuutesi kanssa kertoo että sinulla on yhä tunteita ja niin kauan kun näin, on myös toivoa.

Mies varmaankin rakastaa teitä vaikkei siihen kykene, hän luulee että kaikki on hyvin eikä hän saa koppia elämän vastuista joita te kaikki tarvitsette häneltä. Mies on täysin pihalla kriisistänne ja siitä, että mitä sinä ajattelet ja että kuinka lähellä vaihtoehtoinen ulospääsy on sinun mielessäsi. Kyse ei tietenkään ole seksistä vaan läsnäolosta, kunnioituksesta, vastuun ottamisesta ja niistä elämän sampanjakuplien tekemisestä minkä vuoksi toista odottaa töistä kotiin. Nyt sinua ottaa kotiintulo kaaliin, kun tiedät mitä siellä odottaa. Sinua surettaa se, että mitä siellä voisi odottaa, muttei odota ihan saman miehen toimesta. Aamulla inhottaa tunne jälleen pilatuksi tulevasta päivästä...jotain mikä ei krapulaisen miehen päähän muuten juolahda.

Miehesi ei näitä asioita sinusta oikeasti vaistoa eikä tajua, sillä alkoholi vie ensimmäisenä tunneälyn minkä jälkeen alkaa narsistisen itsekkään viina-masiksen kehittyminen. Rähinää, eristäytymistä, häilyvää mielialaa, voimattomuutta tehdä mitään... Hän luultavammin välillä inhoaa itseään siinä tilassa ja kokee riittämättömyyttä tietäessään, että sinä naisena kuten myös lapset tarvitsette aivan jotain muuta kuin 1.5 promillen kasan läskiä. Hän luultavammin haluaa sisimmissään ihan jotain muuta kuin päivittäistä pöhnää ja pettyy itseensä joka hmmetin päivä. On pelkkä risukasa ilman aurinkoa - been there.

Ehkä tuosta sinulle antaa hieman kuvaa se, että kun minä olin yrittämässä irti, niin useimmiten itkin koko matkan kaupasta kotiin kun olin jälleen kerran napannut 6-päkin isoja kotimatkalla kyytiin vaikkei minun tarvinnut kaupassa käydä ollenkaan. Tiesin, että jälleen kerran petin itseni ja perheemme kotina toimivan parisuhteeni sillä, että taas rakensin niistä puolen litran tölkeistä henkisen aidan ympärilleni, eristäen luotani nuo ihanat naiset jotka minun kuuluisi kääriä syliini ja lämmittää heitä joka päivä.

Älyttömän paradoksaalista mutta tosi tarina elämästäni… meni lähemmäs vuosi, ennen kuin suuttumukseni itseeni nousi niin kovaksi, että kävelin suoraan psykologille kysymään ”Minä rakastan perhettäni, olen urheilijan poika ja silti teen tätä, miksi prkl?” Taustalla oli sen tason unohduksiin painettuja rajumpia juttuja, että jätetään ne nyt tässä kertomatta… mutta silti tapajuominen loppui kuin seinään kun sain syyt hengiltä. Tärkeää on, että on sekä syitä olla selvä että syitä olla juomatta. Yksi ilta kannoin kaiken kotoa suoraan roskiin, sillä olin tehnyt valinnan.

Känniseksiin suostuminen on sama kuin juomisen hyväksyminen – ei ei, ei käy. Juominen alkaa taas, ehkä parin seksittömän päivän jälkeen. Huolestuneen syyttelemätön lähestyminen sillä hetkellä selvää miestä kohden on aina keino saada jotain aikaan, sillä juovan henkinen kantti on todella ohkainen, syyt ihan kuin vyöryvät hänen ohitseen ja vastalukko on kohta päällä juomisineen jos mennään huutamaan, vaatimaan ja kiljumaan. ”Etkö sinä pidä itsestäsi kun sinun on juotava”, ”me haluamme sinut takaisin, sillä olet ilman viinaa ihana isä” , ”perheemme hajoaa kohta jos meitä on vain yksi vanhempi läsnä, annan minun auttaa sinua, auttaa meitä kaikkia tämän yli” ja ”mitä sinä haluat elämältä, tehdään se yhdessä ja aloitetaan nyt sillä tuo juominen ei ole se, mitä kumpikaan haluaa eikä meillä ole kuin kuukausia aikaa” niin edelleen… olisivat varmaankin olleet lauseita jotka olisivat pysäyttäneet ainakin minut jo aiemmin. Kyllä, tuo on kuin aikuinen puhuisi lapselle. Ja kyllä, epäreilua, sillä et ole hänen äitinsä.

Parisuhteen jatkamisen edellytys on apu jolla juomiselle löydetään selkeät syyt ja nämä syyt on saatava käsitellyksi, nostettava puolisoiden väliseen keskusteluun ja hallintaan. Vaatii rehellisyyttä ja aitoa elämän valintojen tekemistä juovalta; me eli elämä vai pullo. Syitähän voi olla vaikka mitä… riittämättömyyden tunne, ikäkriisi, työperäiset asiat, miehen yksinäisyys perheessä tms. Syitä ei ole ”masentaa”, ”tykkään viinasta” tai ”sinä olet ilkeä kun et anna” - ei nuo ole syitä, ne on seurauksia. Ilman syiden käsittelyä ei juominen lopu ja se on ihan varma homma.

Itse tajusin, pysäytin, etsin syyt ja käsittelin ne pois päiviltä, laihduin liki 20kg takaisin 25 vuotiaan mittoihin ja kadun joka päivä sitä, että kuinka paljon meni hukkaan siksi, että jouduin käymään tuon läpi.

karrelle palanut kirjoitti:

Kysyit Perheenisältä, mutta laitan tähän oman kokemukseni asiasta. Ulosantini ei ole pars mahdollinen, mutta yritän parhaani.

Meillä oli sama tilanne, kaikki oli muka seksihommista kiinni. Seksi lopahti kun mies raahautui yöllä paskaisena, ilman suihkua ja kännissä viereeni ja alkoi kinuamaan seksiä. Ei onnistunut. Sanoin että humalaisen kanssa en niihin touhuihin ala, sekin oli nimittäin kokeiltu, eihän siitä edes mitään tullut, mies oli kovakourainen eikä edes kykenevä. Jossain vaiheessa hän sitten ilmoitti, että minun pitää tilata selvä ilta, lohduttavaa. Viina tässä nyt sitten kuitenkin ajoi kaiken muun yli, eli petipuuhat näivettyivät kokonaan. Kärsin tavattomasti asiasta, koska itse kaipasin läheisyyttä ja seksiä. Kolmetoista pitkää vuotta elin kokonaan selibaatissa. Noin kolme vuotta sitten yritimme "kohentaa" liittoamme, mies viimeinkin vähensi juomistaan ja yritimme sänkypuuhiakin. Nyt siitä ei vain tullut mitään, ei yhtään mitään, mieskunto oli tiessään. Asiaa yritettiin korjata sinisillä pillereilläkin, mutta ei apua. Viina vei minulta miehen ja elämänilon.

Aina löytyy noita asioita, että jos teet niin tai teet näin, lopetan juomisen. Taivut ja yrität, mutta juominen ei ikinä lopu kuin hetkeksi aikaa ja taas saat kerätä itsesi sirpaleet kasaan pettymyksen jälkeen. Hiljalleen kaikki tunteet miestä kohtaan kuolevat ja odottaa vain sopivaa hetkeä riuhtaista itsensä irti. Minä odotin aivan liian kauan, syitä oli monia ja laitoin aina muut itseni edelle. Ne jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, kehoitan kyllä pelastamaan itsensä. Mikään ei tämän ikäisenä harmita niin paljon, kuin elämättä jäänyt elämä.

Lue lisää

Meillä juominen ollut parhaimmillaan poissa 3 päivää, tosin silloinkin epäilin että olisiko kuitenkin ottanut salaa päivällä... Niin mieshän ei omasta mielestään edes juo. Hän ottaa vain eurooppalaiseen tapaan... Kirkasta menee kuitenkin tällä hetkellä 1,5 litraa viikossa. Harvoin on selvästi kännissä mutta huomaan kyllä jutuista milloin illan annos, pulska 2 dl on mennyt.
Viinaa haisee kun tulee vihdoin pyolilta öin sänkyyn ja aamulla koko kämppä haisee vanhalta viinalta, tyhjiä ja täysiäkin pulloja piilottelee.

Desperado1 kirjoitti:

Meillä juominen ollut parhaimmillaan poissa 3 päivää, tosin silloinkin epäilin että olisiko kuitenkin ottanut salaa päivällä... Niin mieshän ei omasta mielestään edes juo. Hän ottaa vain eurooppalaiseen tapaan... Kirkasta menee kuitenkin tällä hetkellä 1,5 litraa viikossa. Harvoin on selvästi kännissä mutta huomaan kyllä jutuista milloin illan annos, pulska 2 dl on mennyt.
Viinaa haisee kun tulee vihdoin pyolilta öin sänkyyn ja aamulla koko kämppä haisee vanhalta viinalta, tyhjiä ja täysiäkin pulloja piilottelee.

Lue lisää

Voi Desperado1, ymmärrän sinua täysin. Ymmärrän myös, miksi haluat erota. Ei tuo ole ihmisarvoista elämää sinulle ja lapsillenne. Ehkä ero avaa miehesi silmät...

perheenisa kirjoitti:

kiitos viidesti,
olet varmaankin äärimmäisen loukkaantunut siitä, että miehesi petti parisuhteenne alkamalla juomaan, vähättelemällä sinua ja eväämällä lapsiltaan isän jättäen perheeseenne vain yhden aikuisen eli sinut. Juominen on itsekästä kun taas sinun täällä avautuminen on juuri päinvastaista - kuin suhteen viimeisiä mahdollisuuksia tuosta viinan suosta etsivän naisen hätähuuto. Suhteenne on tällä hetkellä rikki, mutta sinun ärtymyksesi yhdessä huolestuneisuutesi kanssa kertoo että sinulla on yhä tunteita ja niin kauan kun näin, on myös toivoa.

Mies varmaankin rakastaa teitä vaikkei siihen kykene, hän luulee että kaikki on hyvin eikä hän saa koppia elämän vastuista joita te kaikki tarvitsette häneltä. Mies on täysin pihalla kriisistänne ja siitä, että mitä sinä ajattelet ja että kuinka lähellä vaihtoehtoinen ulospääsy on sinun mielessäsi. Kyse ei tietenkään ole seksistä vaan läsnäolosta, kunnioituksesta, vastuun ottamisesta ja niistä elämän sampanjakuplien tekemisestä minkä vuoksi toista odottaa töistä kotiin. Nyt sinua ottaa kotiintulo kaaliin, kun tiedät mitä siellä odottaa. Sinua surettaa se, että mitä siellä voisi odottaa, muttei odota ihan saman miehen toimesta. Aamulla inhottaa tunne jälleen pilatuksi tulevasta päivästä...jotain mikä ei krapulaisen miehen päähän muuten juolahda.

Miehesi ei näitä asioita sinusta oikeasti vaistoa eikä tajua, sillä alkoholi vie ensimmäisenä tunneälyn minkä jälkeen alkaa narsistisen itsekkään viina-masiksen kehittyminen. Rähinää, eristäytymistä, häilyvää mielialaa, voimattomuutta tehdä mitään... Hän luultavammin välillä inhoaa itseään siinä tilassa ja kokee riittämättömyyttä tietäessään, että sinä naisena kuten myös lapset tarvitsette aivan jotain muuta kuin 1.5 promillen kasan läskiä. Hän luultavammin haluaa sisimmissään ihan jotain muuta kuin päivittäistä pöhnää ja pettyy itseensä joka hmmetin päivä. On pelkkä risukasa ilman aurinkoa - been there.

Ehkä tuosta sinulle antaa hieman kuvaa se, että kun minä olin yrittämässä irti, niin useimmiten itkin koko matkan kaupasta kotiin kun olin jälleen kerran napannut 6-päkin isoja kotimatkalla kyytiin vaikkei minun tarvinnut kaupassa käydä ollenkaan. Tiesin, että jälleen kerran petin itseni ja perheemme kotina toimivan parisuhteeni sillä, että taas rakensin niistä puolen litran tölkeistä henkisen aidan ympärilleni, eristäen luotani nuo ihanat naiset jotka minun kuuluisi kääriä syliini ja lämmittää heitä joka päivä.

Älyttömän paradoksaalista mutta tosi tarina elämästäni… meni lähemmäs vuosi, ennen kuin suuttumukseni itseeni nousi niin kovaksi, että kävelin suoraan psykologille kysymään ”Minä rakastan perhettäni, olen urheilijan poika ja silti teen tätä, miksi prkl?” Taustalla oli sen tason unohduksiin painettuja rajumpia juttuja, että jätetään ne nyt tässä kertomatta… mutta silti tapajuominen loppui kuin seinään kun sain syyt hengiltä. Tärkeää on, että on sekä syitä olla selvä että syitä olla juomatta. Yksi ilta kannoin kaiken kotoa suoraan roskiin, sillä olin tehnyt valinnan.

Känniseksiin suostuminen on sama kuin juomisen hyväksyminen – ei ei, ei käy. Juominen alkaa taas, ehkä parin seksittömän päivän jälkeen. Huolestuneen syyttelemätön lähestyminen sillä hetkellä selvää miestä kohden on aina keino saada jotain aikaan, sillä juovan henkinen kantti on todella ohkainen, syyt ihan kuin vyöryvät hänen ohitseen ja vastalukko on kohta päällä juomisineen jos mennään huutamaan, vaatimaan ja kiljumaan. ”Etkö sinä pidä itsestäsi kun sinun on juotava”, ”me haluamme sinut takaisin, sillä olet ilman viinaa ihana isä” , ”perheemme hajoaa kohta jos meitä on vain yksi vanhempi läsnä, annan minun auttaa sinua, auttaa meitä kaikkia tämän yli” ja ”mitä sinä haluat elämältä, tehdään se yhdessä ja aloitetaan nyt sillä tuo juominen ei ole se, mitä kumpikaan haluaa eikä meillä ole kuin kuukausia aikaa” niin edelleen… olisivat varmaankin olleet lauseita jotka olisivat pysäyttäneet ainakin minut jo aiemmin. Kyllä, tuo on kuin aikuinen puhuisi lapselle. Ja kyllä, epäreilua, sillä et ole hänen äitinsä.

Parisuhteen jatkamisen edellytys on apu jolla juomiselle löydetään selkeät syyt ja nämä syyt on saatava käsitellyksi, nostettava puolisoiden väliseen keskusteluun ja hallintaan. Vaatii rehellisyyttä ja aitoa elämän valintojen tekemistä juovalta; me eli elämä vai pullo. Syitähän voi olla vaikka mitä… riittämättömyyden tunne, ikäkriisi, työperäiset asiat, miehen yksinäisyys perheessä tms. Syitä ei ole ”masentaa”, ”tykkään viinasta” tai ”sinä olet ilkeä kun et anna” - ei nuo ole syitä, ne on seurauksia. Ilman syiden käsittelyä ei juominen lopu ja se on ihan varma homma.

Itse tajusin, pysäytin, etsin syyt ja käsittelin ne pois päiviltä, laihduin liki 20kg takaisin 25 vuotiaan mittoihin ja kadun joka päivä sitä, että kuinka paljon meni hukkaan siksi, että jouduin käymään tuon läpi.

Lue lisää

Olen niin sanaton. Kiitos perheenisä, koskettavaa ja osuvaa tekstiä.
Olet oman elämäsi todellinen Mestari. Älä unohda sitä.

Nämä sanasi ovat varmastikin totta. Näin se menee.
Juova mieheni on todellakin kuin yksi lapsi. En ole suostunut hänen äidikseen ja
siitä on puhetta joskus tullutkin. Olen sen vaiheen itseni kanssa jo ohittanut, jolloin puutuin juomiseen joka tasolla. Enää en jaksa kommentoida siihen mitään.
Olen niin väsynyt asiaan että en jaksa puhua edes kannustavasti. Niin kuin annoit hienot esimerkit, jotka herättäisi.
Vastassani on todella kaukana omista tunteistaan oleva mies joka ei sisäisistä asioista puhu edes minulle. Häntä on vaikea saada hoitoon. Ollaan kyllä käyty puhumassa jopa yhdessä, mutta ei sekään auttanut.

Nyt tämä pyörii vain tuon yhden kehän ympärillä. Itse olen ajatellut olevani jo valmis eroon, mutta en taida olla kuitenkaan koska en vain enää jotenkin henno jättää "lasta". No se on ainainen oma ongelmani.

Kaikista ei ehkä vain ole tekemään sinunlaisia viisaita valintoja.

karrelle palanut kirjoitti:

Kysyit Perheenisältä, mutta laitan tähän oman kokemukseni asiasta. Ulosantini ei ole pars mahdollinen, mutta yritän parhaani.

Meillä oli sama tilanne, kaikki oli muka seksihommista kiinni. Seksi lopahti kun mies raahautui yöllä paskaisena, ilman suihkua ja kännissä viereeni ja alkoi kinuamaan seksiä. Ei onnistunut. Sanoin että humalaisen kanssa en niihin touhuihin ala, sekin oli nimittäin kokeiltu, eihän siitä edes mitään tullut, mies oli kovakourainen eikä edes kykenevä. Jossain vaiheessa hän sitten ilmoitti, että minun pitää tilata selvä ilta, lohduttavaa. Viina tässä nyt sitten kuitenkin ajoi kaiken muun yli, eli petipuuhat näivettyivät kokonaan. Kärsin tavattomasti asiasta, koska itse kaipasin läheisyyttä ja seksiä. Kolmetoista pitkää vuotta elin kokonaan selibaatissa. Noin kolme vuotta sitten yritimme "kohentaa" liittoamme, mies viimeinkin vähensi juomistaan ja yritimme sänkypuuhiakin. Nyt siitä ei vain tullut mitään, ei yhtään mitään, mieskunto oli tiessään. Asiaa yritettiin korjata sinisillä pillereilläkin, mutta ei apua. Viina vei minulta miehen ja elämänilon.

Aina löytyy noita asioita, että jos teet niin tai teet näin, lopetan juomisen. Taivut ja yrität, mutta juominen ei ikinä lopu kuin hetkeksi aikaa ja taas saat kerätä itsesi sirpaleet kasaan pettymyksen jälkeen. Hiljalleen kaikki tunteet miestä kohtaan kuolevat ja odottaa vain sopivaa hetkeä riuhtaista itsensä irti. Minä odotin aivan liian kauan, syitä oli monia ja laitoin aina muut itseni edelle. Ne jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, kehoitan kyllä pelastamaan itsensä. Mikään ei tämän ikäisenä harmita niin paljon, kuin elämättä jäänyt elämä.

Lue lisää

Kiitos myös sinulle, karrelle palanut.
Onneksi et palanut kokonaan vaan pääsit vihdoin omaan elämään.
Kysynkin sinulta, miten sinä lopulta sait tehtyä tuon päätöksen, autettiinko sinua?

Desperado1 kirjoitti:

Meillä juominen ollut parhaimmillaan poissa 3 päivää, tosin silloinkin epäilin että olisiko kuitenkin ottanut salaa päivällä... Niin mieshän ei omasta mielestään edes juo. Hän ottaa vain eurooppalaiseen tapaan... Kirkasta menee kuitenkin tällä hetkellä 1,5 litraa viikossa. Harvoin on selvästi kännissä mutta huomaan kyllä jutuista milloin illan annos, pulska 2 dl on mennyt.
Viinaa haisee kun tulee vihdoin pyolilta öin sänkyyn ja aamulla koko kämppä haisee vanhalta viinalta, tyhjiä ja täysiäkin pulloja piilottelee.

Lue lisää

Aivan, puhuttaessa asiasta ei minunkaan miehelläni ole ongelmaa viinan kanssa. Ensin on ´kaljan vuoro, sitten siirrytään viskiin. Rahaakin on aina viinaan löytynyt, vaikkei sitä sitten muuhun tarpeelliseen riittänytkään.

Palatakseni vielä noihin seksihommiin, mikä miesten mielestä suurimmaksi osaksi juomisen aihettavat. Huvittavinta siinä on se, ettei ainakaan minun mieheni aivot ole riittäneet huomaamaan sitä tosiseikkaa, miten seksi vähenee juomisen lisääntyessa ja kuitenkin puutteessa eläminen on kokonaan vaimon syytä. Sitäkään ei osaa ymmärtää, että ehkä vaimokin kärsii seksinpuutteesta. Avioliiton alkuaikoina meillä ei ollut mitään ongelmia seksin suhteen, sitä harrastettiin jokseenkin päivittäin, siihen ei vaikuttaneet edes pienet lapset, kaikki oli hyvin. Mutta...sitten kuvioihin astui kunigas alkoholi päivittäin käytettynä. Ja siihenhä löytyi aina hyvä syy, miksi piti juoda. Aina kun tapahtui jotain oiken hyvää, oli niin hyvä mieli, suututti, stressasi, ei saanut unta ilman, ei nukkunut hyvin ilman jne jne

Jaksamista sinulle, omien kokemuksieni perusteella olet tehnyt aivan oikean ratkaisun. Varmasti ero kirpaiseee todella pahasti, mutta varmasti selviät siitä. Parempi kuitenkin yksi iso kipu, kuin kärsiä vuosikymmeniä ja huomata miten elämä on valunut hukkaan aviioliiton osalta.

Tsemppiä!!!

Kiitos viidesti kirjoitti:

Kiitos myös sinulle, karrelle palanut.
Onneksi et palanut kokonaan vaan pääsit vihdoin omaan elämään.
Kysynkin sinulta, miten sinä lopulta sait tehtyä tuon päätöksen, autettiinko sinua?

Lue lisää

Hei! En palanut ihan kokonaan. Suurin syy siihen ovat olleet lapseni, heidän takiaan on ollut pakko jaksaa. En ole vielä päässyt maaliin asti, mutta lopullinen päätös on nyt tehty. Järjestelen asioitani, minulla on edessa asunnon hankinta, muutto ja toimeentulon varmistaminen jollain tapaa, mutta hätä keksii kyllä keinot. Minulta menee tässä rytäkässä koti ja työkin, olemme yrittäjiä.

Kyllä tuo päätös ihan itsestä lähti, kauan se vei, mutta nyt olen aivan varma asiasta. Olen sen sisimmässäni tiennyt pitkän aikaa, rohkeus vain on puuttunut ja ehkä jotain tunteitakin olen toiveikkaana elätellyt, että ehkä tämä tästä vielä. Nyt kun olen itseäni taremmin kuulostellut, olen vihdoin tajunnut, ettei minulla ole enää mitään tunteita miestäni kohtaan jäljellä, ei yhtään mitään.

Tämän liiton aikan olen käynyt todella monta vaihetta itseni kanssa läpi. Arvottomuuden tunne, itsemurha-ajatukset, itseni mitätöiminen, olen ollut todella pohjalla. Kun muistelen itseäni aikaisemmin, olin todella positiivinen luonne ja nauroin paljon. Poikanikin joskus mainitsi, että elän varmasti 100vuotiaaksi, kun nauran niin paljon. Vuosien varrella tuo naurukin hävisi ja kyyneleet tulivat tutuimmiksi.

Joten jos samankaltaista elämää joudut elämään, niin ei todellakaan kannata jäädä. Se ei siitä parane, päinvastoin, kidut vuodesta toiseen. Kun mies huomaa että mitään ei tapahdu vaikka jatkaa juomistaan, lisääntyy muukin loanheitto. Jos miehesi ei lopeta juomista kokonaan, siis aivan kokonaan vuoksesi, hän ei ole sinun arvoisesi.

Kiitos viidesti kirjoitti:

Olen niin sanaton. Kiitos perheenisä, koskettavaa ja osuvaa tekstiä.
Olet oman elämäsi todellinen Mestari. Älä unohda sitä.

Nämä sanasi ovat varmastikin totta. Näin se menee.
Juova mieheni on todellakin kuin yksi lapsi. En ole suostunut hänen äidikseen ja
siitä on puhetta joskus tullutkin. Olen sen vaiheen itseni kanssa jo ohittanut, jolloin puutuin juomiseen joka tasolla. Enää en jaksa kommentoida siihen mitään.
Olen niin väsynyt asiaan että en jaksa puhua edes kannustavasti. Niin kuin annoit hienot esimerkit, jotka herättäisi.
Vastassani on todella kaukana omista tunteistaan oleva mies joka ei sisäisistä asioista puhu edes minulle. Häntä on vaikea saada hoitoon. Ollaan kyllä käyty puhumassa jopa yhdessä, mutta ei sekään auttanut.

Nyt tämä pyörii vain tuon yhden kehän ympärillä. Itse olen ajatellut olevani jo valmis eroon, mutta en taida olla kuitenkaan koska en vain enää jotenkin henno jättää "lasta". No se on ainainen oma ongelmani.

Kaikista ei ehkä vain ole tekemään sinunlaisia viisaita valintoja.

Lue lisää

Tietäisit vaan, missä tilanteessa taistelen meidän perheen puolesta.

Sinuna lähettäisin lyhyen sähköpostin miehellesi ja se menisi näin:

-------------------------------------
Avaa linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11826108

Itse olen "Kiitos Viidesti".

Terveisin,

Vaimosi
-------------------------------------

perheenisa kirjoitti:

Tietäisit vaan, missä tilanteessa taistelen meidän perheen puolesta.

Sinuna lähettäisin lyhyen sähköpostin miehellesi ja se menisi näin:

-------------------------------------
Avaa linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11826108

Itse olen "Kiitos Viidesti".

Terveisin,

Vaimosi
-------------------------------------

Lue lisää

?

?????? kirjoitti:

?

Tarkoitin siis, että "Kiitos Viidesti" antaisi miehensä lukea tämän stringin jotta heidän tilanteen karuus paljastuisi miehelle. Onhan se nyt prkl... yhtäällä voi ihmietella, että miksei ihmiset saa otetta elämästään ja toisaalta sitä voi itsekin muistella, että ei se tuossa suossa ollessa kovin mahdolliseltakaan tuntunut.

perheenisa kirjoitti:

Tarkoitin siis, että "Kiitos Viidesti" antaisi miehensä lukea tämän stringin jotta heidän tilanteen karuus paljastuisi miehelle. Onhan se nyt prkl... yhtäällä voi ihmietella, että miksei ihmiset saa otetta elämästään ja toisaalta sitä voi itsekin muistella, että ei se tuossa suossa ollessa kovin mahdolliseltakaan tuntunut.

Lue lisää

Miten oma viesti poistetaan?

karrelle palanut kirjoitti:

Hei! En palanut ihan kokonaan. Suurin syy siihen ovat olleet lapseni, heidän takiaan on ollut pakko jaksaa. En ole vielä päässyt maaliin asti, mutta lopullinen päätös on nyt tehty. Järjestelen asioitani, minulla on edessa asunnon hankinta, muutto ja toimeentulon varmistaminen jollain tapaa, mutta hätä keksii kyllä keinot. Minulta menee tässä rytäkässä koti ja työkin, olemme yrittäjiä.

Kyllä tuo päätös ihan itsestä lähti, kauan se vei, mutta nyt olen aivan varma asiasta. Olen sen sisimmässäni tiennyt pitkän aikaa, rohkeus vain on puuttunut ja ehkä jotain tunteitakin olen toiveikkaana elätellyt, että ehkä tämä tästä vielä. Nyt kun olen itseäni taremmin kuulostellut, olen vihdoin tajunnut, ettei minulla ole enää mitään tunteita miestäni kohtaan jäljellä, ei yhtään mitään.

Tämän liiton aikan olen käynyt todella monta vaihetta itseni kanssa läpi. Arvottomuuden tunne, itsemurha-ajatukset, itseni mitätöiminen, olen ollut todella pohjalla. Kun muistelen itseäni aikaisemmin, olin todella positiivinen luonne ja nauroin paljon. Poikanikin joskus mainitsi, että elän varmasti 100vuotiaaksi, kun nauran niin paljon. Vuosien varrella tuo naurukin hävisi ja kyyneleet tulivat tutuimmiksi.

Joten jos samankaltaista elämää joudut elämään, niin ei todellakaan kannata jäädä. Se ei siitä parane, päinvastoin, kidut vuodesta toiseen. Kun mies huomaa että mitään ei tapahdu vaikka jatkaa juomistaan, lisääntyy muukin loanheitto. Jos miehesi ei lopeta juomista kokonaan, siis aivan kokonaan vuoksesi, hän ei ole sinun arvoisesi.

Lue lisää

Sinusta, karrelle palanut, toivoisin kuulevani lisää. Kuinka olet edennyt asiassa ja joko
ero häämöttää?
Mieheni ei aio juomistaan lopettaa (koska aiheuttaja olen minä)

Jäi kertomatta että uhkaili selvinpäin..

Desperafo1 kirjoitti:

Jäi kertomatta että uhkaili selvinpäin..

Ehdottomasti muutat lapsetkin salaa, jos väkivallan uhka on olemassa. Jos kerrot lapsille etukäteen muutosta, voit olla varma, että he saattavat lipsauttaa vahingossa isälle suunnitelmansa. Pidä huoli, että mies ei saa tietää uutta osoitettanne. Maistraatissakin osoitteen saa salaiseksi?
Mies on edelleen muuttamassa ulkomaille? Sieltä käsin tämä tuskin pystyy teitä vahingoittamaan millään tavalla. Onneksi.

Saattaisi olla hyvä varustautua ulkopuoliseen apuun,jos miehesi on viinaan menevä.Asiaa helpottaisi jos hän muuttaisi ulkomaille,eihän hänestä sitten olisi uhkaa sinulle sekä lapsillesi.Ole pitkämielinen varustautuessasi,ja varovainen.Asiasi olisi hyvä raportoida viranomaisille jo varmuuden vuoksi,ettei tule yllätyksiä.Toivon Jumalan suojelua ja siounausta itsellesi ja lapsillesi.Pysy rohkeana,niin kaiken sotkun jälkeen voit nauttia elämästäsi lastesi seurassa ilman terroristia.

Toistaiseksi ehjänä. Mietin nyt kovasti että muutanko salaa

Desperado1 kirjoitti:

Toistaiseksi ehjänä. Mietin nyt kovasti että muutanko salaa

Muuta ehdottomasti salaa - ystäviesi tuella ja konkreettisella muuttoavulla, ja mahdollisimman pian.
Elämäsi on kuin omaa elämääni vuosia sitten.

keski-ikäinen nainen kirjoitti:

Muuta ehdottomasti salaa - ystäviesi tuella ja konkreettisella muuttoavulla, ja mahdollisimman pian.
Elämäsi on kuin omaa elämääni vuosia sitten.

Olen ymmälläni kun en tiedä mitä puhua lapsille... Isä on aina isä ja kuitenkin koen olevani pakotettu kertomaan ei niin kauniita asioita isästä... Tuntuu tosi häijyltä. Kerronko uhkauksista?! Mielestäni ne on kuitenkin ainoa syy salaa muutolle... Se voi lapsista tuntua isän pettämiseltä...

Desperado1 kirjoitti:

Olen ymmälläni kun en tiedä mitä puhua lapsille... Isä on aina isä ja kuitenkin koen olevani pakotettu kertomaan ei niin kauniita asioita isästä... Tuntuu tosi häijyltä. Kerronko uhkauksista?! Mielestäni ne on kuitenkin ainoa syy salaa muutolle... Se voi lapsista tuntua isän pettämiseltä...

Lue lisää

En usko että lapset olisivat sinuun pettyneitä. Kuulet sitten jälkikäteen, miten he ovat tilanteen kokeneet jo kauan. Eron vireillepanon olet kai jo kertonut? Muuta ei ehkä vielä tarvitse.
Salaa muutto ja tuntemattomaan osoitteeseen on hyvin järkevää tilanteessasi. Mieheen ei voi luottaa, viinapäissään voi tehdä kirjaimellisesti mitä tahansa. Vaikka listiä teidät kaikki yhteen kasaan. Tarvittaessa kutsu poliisi turvaamaan muuttosi tai ihan mitä vaan tunnet tarvitsevasi turvaksesi.
Voimia ja onnea uuteen alkuun!

Desperado1 kirjoitti:

Olen ymmälläni kun en tiedä mitä puhua lapsille... Isä on aina isä ja kuitenkin koen olevani pakotettu kertomaan ei niin kauniita asioita isästä... Tuntuu tosi häijyltä. Kerronko uhkauksista?! Mielestäni ne on kuitenkin ainoa syy salaa muutolle... Se voi lapsista tuntua isän pettämiseltä...

Lue lisää

Ei sinun tarvitse selitellä mitään. Kerro lapsille, että aiot ottaa eron miehestäsi, ja koet että muuton on tapahduttava salaa, koska tilanne on mielestäsi tilanne vaatii sitä. Painota, että olet varma päätöksestäsi ja että sinun puolestasi lapset tulevat näkemään isäänsä normaalisti, mutta sinä et näe enää mahdollisuutta jatkaa/ saada onnellista tulevaisuutta miehesi kanssa.
Paljon voimia sinulle!

Ehkäpä terapiaan? kirjoitti:

Ei sinun tarvitse selitellä mitään. Kerro lapsille, että aiot ottaa eron miehestäsi, ja koet että muuton on tapahduttava salaa, koska tilanne on mielestäsi tilanne vaatii sitä. Painota, että olet varma päätöksestäsi ja että sinun puolestasi lapset tulevat näkemään isäänsä normaalisti, mutta sinä et näe enää mahdollisuutta jatkaa/ saada onnellista tulevaisuutta miehesi kanssa.
Paljon voimia sinulle!

Lue lisää

Ratkaisut lähenee. Asunto on tiedossa ja toivon että 2,5 viikon päästä olen siellä. Huh, vielä kun saisi sinniteltyä muutaman viikon ja mikä pahinta joulun...

Desperado1 kirjoitti:

Ratkaisut lähenee. Asunto on tiedossa ja toivon että 2,5 viikon päästä olen siellä. Huh, vielä kun saisi sinniteltyä muutaman viikon ja mikä pahinta joulun...

Mies oireilee pahasti.. Tietää että tilinteko lähellä. Huutaa ja räyhää kaikkien muiden ihmisten olevan häiriöksi meidän elämässä. Joulu on käytännössä ohi ja nyt ero muuttuu arjeksi. Kysyn vielä kerran onko lähdössä ja jos ei niin puoli tyhjä koti odottaa joku päivä kun tulee kotiin.

No ei oikeastaan. Kaikki ratkaisut tuntuu vääriltä. Pois muuttaminen pelastaa mielenrauhani mutta ajaa minut tilanteeseen jossa olen rahallisesti aika tiukoilla ja mikä pahinta mies voi halutessaan maksimoida rahallisen ahdingon jarruttamalla talonmyyntiä... En ymmärrä kuinka voisin jäädä taloon kun mies ei suostu lähtemään ja jäämällä hän siipeilisi, söisi minun ostamat ruuat yms. Vaikka se nyt on nappikauppaa niin tuntuu sietämättömältä tämä tarkoituksellinen hyväksikäyttö. Itkettää kaiken aikaa varsinkin aamuisin... Mies tietää että haluan toimia " oikein" ja käyttää sitä hyväkseen häikäilemättä, pysyy poissa kotoa entistäkin tarkemmin jottemme voisi asioista puhua vaan yrittää unohtaa. Toisaalta säälin häntä kamalasti, rikkinäinen ihminen jota en saanut ehjäksi vaikka kuinka rakastin jopa itseni yli. Öisin herään siihen että hän hädissään etsii minua käsillään sängystä, silittää ja puristelee, jähmetyn paikoilleni itkemään. Itkua hän ei lohduta, ei ole koskaan lohduttanut, lapsetkaan ei saisi itkeä, hän kuulemma itkenyt viimeksi 13-vuotiaana ja syitä itkulle hän ei pysty koskaan ymmärtämään. Haluaisin niin kovasti edelleen olla kiltti hänelle vaikka tiedän että tekemällä niin en voita mitään... Pelkään ilmiriitaa ja hänen käytöstään siinä tilanteessa jonka voisin välttää salaa muuttamalla (tai siirtää suuttumusta) mutta jos muutan salaa... Kumpa löytäisi jonkun naisen ja lähtisi sovulla, riitelemättä....

Desperado1 kirjoitti:

No ei oikeastaan. Kaikki ratkaisut tuntuu vääriltä. Pois muuttaminen pelastaa mielenrauhani mutta ajaa minut tilanteeseen jossa olen rahallisesti aika tiukoilla ja mikä pahinta mies voi halutessaan maksimoida rahallisen ahdingon jarruttamalla talonmyyntiä... En ymmärrä kuinka voisin jäädä taloon kun mies ei suostu lähtemään ja jäämällä hän siipeilisi, söisi minun ostamat ruuat yms. Vaikka se nyt on nappikauppaa niin tuntuu sietämättömältä tämä tarkoituksellinen hyväksikäyttö. Itkettää kaiken aikaa varsinkin aamuisin... Mies tietää että haluan toimia " oikein" ja käyttää sitä hyväkseen häikäilemättä, pysyy poissa kotoa entistäkin tarkemmin jottemme voisi asioista puhua vaan yrittää unohtaa. Toisaalta säälin häntä kamalasti, rikkinäinen ihminen jota en saanut ehjäksi vaikka kuinka rakastin jopa itseni yli. Öisin herään siihen että hän hädissään etsii minua käsillään sängystä, silittää ja puristelee, jähmetyn paikoilleni itkemään. Itkua hän ei lohduta, ei ole koskaan lohduttanut, lapsetkaan ei saisi itkeä, hän kuulemma itkenyt viimeksi 13-vuotiaana ja syitä itkulle hän ei pysty koskaan ymmärtämään. Haluaisin niin kovasti edelleen olla kiltti hänelle vaikka tiedän että tekemällä niin en voita mitään... Pelkään ilmiriitaa ja hänen käytöstään siinä tilanteessa jonka voisin välttää salaa muuttamalla (tai siirtää suuttumusta) mutta jos muutan salaa... Kumpa löytäisi jonkun naisen ja lähtisi sovulla, riitelemättä....

Lue lisää

Tosin sitä naista säälisin seuraavaksi...

Desperado1 kirjoitti:

Tosin sitä naista säälisin seuraavaksi...

Tiedät kuitenkin, että mielenterveytesi ja lastesi ja sinun turvallisuus on ykkösasioita. Taloudellinen puoli tulee aina hoitumaan, sitä ei tarvitse pelätä. Sinun tulee myös muistaa, että sääli on jollain tasolla sairautta, etkä voi parisuhdetta senkään varaan rakentaa.
Pidä mielessäsi myös se, että miehelläsi olisi ollut monta mahdollisuutta pelastaa perheenne tulevaisuus, mutta tieten tahtoen juuri käyttää sinua hyväksi ja pysyy kotoa pois, tehden elämäsi vaikeammaksi ja mahdollisuuden pelastaa perheenne pienemmäksi. Sen voisi lukea siksi, että mies ei halua perheenne pysyvän ehjänä.
Vaikutat tunnolliselta ja kaikkien hyvää-haluavalta-ihmiseltä, mutta elämässä tulee aika jolloin ihminen ymmärtää, että kukaan ei ole onnellinen, jos itse ei sitä ole. Ja sitä sinä et ole. Itket koko ajan. Ja miehesi ei edes tunne empatiaa pahaaoloasi kohtaan, vaikka itse aiheuttaa sen.

Desperado1 kirjoitti:

No ei oikeastaan. Kaikki ratkaisut tuntuu vääriltä. Pois muuttaminen pelastaa mielenrauhani mutta ajaa minut tilanteeseen jossa olen rahallisesti aika tiukoilla ja mikä pahinta mies voi halutessaan maksimoida rahallisen ahdingon jarruttamalla talonmyyntiä... En ymmärrä kuinka voisin jäädä taloon kun mies ei suostu lähtemään ja jäämällä hän siipeilisi, söisi minun ostamat ruuat yms. Vaikka se nyt on nappikauppaa niin tuntuu sietämättömältä tämä tarkoituksellinen hyväksikäyttö. Itkettää kaiken aikaa varsinkin aamuisin... Mies tietää että haluan toimia " oikein" ja käyttää sitä hyväkseen häikäilemättä, pysyy poissa kotoa entistäkin tarkemmin jottemme voisi asioista puhua vaan yrittää unohtaa. Toisaalta säälin häntä kamalasti, rikkinäinen ihminen jota en saanut ehjäksi vaikka kuinka rakastin jopa itseni yli. Öisin herään siihen että hän hädissään etsii minua käsillään sängystä, silittää ja puristelee, jähmetyn paikoilleni itkemään. Itkua hän ei lohduta, ei ole koskaan lohduttanut, lapsetkaan ei saisi itkeä, hän kuulemma itkenyt viimeksi 13-vuotiaana ja syitä itkulle hän ei pysty koskaan ymmärtämään. Haluaisin niin kovasti edelleen olla kiltti hänelle vaikka tiedän että tekemällä niin en voita mitään... Pelkään ilmiriitaa ja hänen käytöstään siinä tilanteessa jonka voisin välttää salaa muuttamalla (tai siirtää suuttumusta) mutta jos muutan salaa... Kumpa löytäisi jonkun naisen ja lähtisi sovulla, riitelemättä....

Lue lisää

Ei ole sinun hommasi korjata toista - kyllä se on hänen tehtävänsä olla elinkelpoinen perheenisä & puoliso avioliitossanne. Ihanaa, että olet tehnyt sen mitä olet tehnyt teidän koko perheen puolesta ja vielä kertonut sen kaiken meille muille.

Homma ei korjaannu niin kauan kun ongelmien lähde ei korjaa asioita. Sinä et ole epäonnistunut vaikka et saanutkaan miestäsi heräämään niin kuten esimerkiksi minä heräsin. Ehkä minä halusin ja kaipasin tätä järkevän elämän ihanuutta tarpeeksi kun taas hän ei ainakaan vielä tajua mitä on menettämässä ja miksi.

Nyt sinun on vain päästävä ulos tuosta tilanteesta, irti hänen vaikutusvallasta olemaan kaksi erillistä ruokakuntaa ilman raastavaa dialogia. Tarvitaan rauhaa ja turvaa. Taloudesta ei kannata olla huolissaan - se on loppujen lopuksi helpoimpia asioita... eli sinun ratkaistavissa oleva asia.

Omia prosessejani miettien.... voi aina olla, että muutaman kuukauden jälkeen miehesi tulee eteesi täysin erilaisena, positiivisena yllätyksenä. Ei sitä, että tämä olisi joku "naps-naps kaikki hyvin" ja elämä jatkuu... en todellakaan manaa mitään tuollaista vaan tarkoitan tällä sitä, että poismuutto ja ihan selkeä asumusero jolla on selkeä tavoite eli ero tai täydellinen täyskäännös asioissa voi laukaista sen muutoksen, mitä olet kaivannut jo vuosia. Muistaen, että kuinka pitkään ja kuinka älytöntä meno on ollut, niin tuossa on kyllä älyttömän monta miinaa; mies on ihan baskana lopulta tajutessaan asioiden syy-seuraukset, syyllisyyttä on loputtomasti varastossa, sinun on vaikea luottaa ja uskoa mihinkään vaikka aurinko kuinka paistaisi jne jne.

Voi myös olla, ettei laukaise yhtään mitään ja mies dokaa itsensä hengiltä lopulla omaisuudellaan ja tällöin tärkeintä on se, ettet sinä enään ole epäitsekkäänä siinä vieressä yrittämässä mahdotonta.

Ehkäpä terapiaan? kirjoitti:

Tiedät kuitenkin, että mielenterveytesi ja lastesi ja sinun turvallisuus on ykkösasioita. Taloudellinen puoli tulee aina hoitumaan, sitä ei tarvitse pelätä. Sinun tulee myös muistaa, että sääli on jollain tasolla sairautta, etkä voi parisuhdetta senkään varaan rakentaa.
Pidä mielessäsi myös se, että miehelläsi olisi ollut monta mahdollisuutta pelastaa perheenne tulevaisuus, mutta tieten tahtoen juuri käyttää sinua hyväksi ja pysyy kotoa pois, tehden elämäsi vaikeammaksi ja mahdollisuuden pelastaa perheenne pienemmäksi. Sen voisi lukea siksi, että mies ei halua perheenne pysyvän ehjänä.
Vaikutat tunnolliselta ja kaikkien hyvää-haluavalta-ihmiseltä, mutta elämässä tulee aika jolloin ihminen ymmärtää, että kukaan ei ole onnellinen, jos itse ei sitä ole. Ja sitä sinä et ole. Itket koko ajan. Ja miehesi ei edes tunne empatiaa pahaaoloasi kohtaan, vaikka itse aiheuttaa sen.

Lue lisää

Niin, en tiedä mutta luulen että kaipa sitä voisi sossusta saada apua hetkelliseen rahapulaan jos oikein paha paikka tulisi. En tunne käytäntöjä mutta kaiketi lapset tarvitsee ruokaa ainakin. Tajusin tänään etten voi erikseen muuuttoa pitkittää, oma mielialani on kääntymässä kaiken aikaa huonommaksi ja kotiin on kurja tulla, suorastaan vastenmielistä. Jotta en tuhoa itseni tässä samalla ja lapsilla olisi äiti johon tukeutua täytyy pelastaa itsensä heti kun mahdollista.

perheenisa kirjoitti:

Ei ole sinun hommasi korjata toista - kyllä se on hänen tehtävänsä olla elinkelpoinen perheenisä & puoliso avioliitossanne. Ihanaa, että olet tehnyt sen mitä olet tehnyt teidän koko perheen puolesta ja vielä kertonut sen kaiken meille muille.

Homma ei korjaannu niin kauan kun ongelmien lähde ei korjaa asioita. Sinä et ole epäonnistunut vaikka et saanutkaan miestäsi heräämään niin kuten esimerkiksi minä heräsin. Ehkä minä halusin ja kaipasin tätä järkevän elämän ihanuutta tarpeeksi kun taas hän ei ainakaan vielä tajua mitä on menettämässä ja miksi.

Nyt sinun on vain päästävä ulos tuosta tilanteesta, irti hänen vaikutusvallasta olemaan kaksi erillistä ruokakuntaa ilman raastavaa dialogia. Tarvitaan rauhaa ja turvaa. Taloudesta ei kannata olla huolissaan - se on loppujen lopuksi helpoimpia asioita... eli sinun ratkaistavissa oleva asia.

Omia prosessejani miettien.... voi aina olla, että muutaman kuukauden jälkeen miehesi tulee eteesi täysin erilaisena, positiivisena yllätyksenä. Ei sitä, että tämä olisi joku "naps-naps kaikki hyvin" ja elämä jatkuu... en todellakaan manaa mitään tuollaista vaan tarkoitan tällä sitä, että poismuutto ja ihan selkeä asumusero jolla on selkeä tavoite eli ero tai täydellinen täyskäännös asioissa voi laukaista sen muutoksen, mitä olet kaivannut jo vuosia. Muistaen, että kuinka pitkään ja kuinka älytöntä meno on ollut, niin tuossa on kyllä älyttömän monta miinaa; mies on ihan baskana lopulta tajutessaan asioiden syy-seuraukset, syyllisyyttä on loputtomasti varastossa, sinun on vaikea luottaa ja uskoa mihinkään vaikka aurinko kuinka paistaisi jne jne.

Voi myös olla, ettei laukaise yhtään mitään ja mies dokaa itsensä hengiltä lopulla omaisuudellaan ja tällöin tärkeintä on se, ettet sinä enään ole epäitsekkäänä siinä vieressä yrittämässä mahdotonta.

Lue lisää

En usko enään että hänen " herääminen" on mahdollista. Nytkin valehtelee lapsille ja lupaa lemmikit ja hienot asunnot, ilman että niihin on mitään mahdollisuuksia...
Ja luottamus, sitä olisi hyvin vaikea herättää kun on sen joka saralla pettänyt. Lapset yllättävän ymmärtäväisiä ja "nopeasti" toipuvia, herralle kiitos siitä.
Kiitos sinulle taas perheenisä, pidä aina huoli itsestäsi ja perheestäsi.

Desperado1 kirjoitti:

Niin, en tiedä mutta luulen että kaipa sitä voisi sossusta saada apua hetkelliseen rahapulaan jos oikein paha paikka tulisi. En tunne käytäntöjä mutta kaiketi lapset tarvitsee ruokaa ainakin. Tajusin tänään etten voi erikseen muuuttoa pitkittää, oma mielialani on kääntymässä kaiken aikaa huonommaksi ja kotiin on kurja tulla, suorastaan vastenmielistä. Jotta en tuhoa itseni tässä samalla ja lapsilla olisi äiti johon tukeutua täytyy pelastaa itsensä heti kun mahdollista.

Lue lisää

Sosiaalitoimi yleensä, ainakin tietääkseni, auttaa avioerotilanteissa, jos vanhemmat eivät kykene enää olemaan saman katon alla. Lasten etua kai kaikki viranomaiset ajavat.
Sinun tulee pitää ensisijaisesti huolta itsestäsi, että jaksat viedä itsesi ja lapsesi tämän muutoksen lävitse kohti parempaa elämää. Lapsesi tulevat tarvitsemaan paljon ymmärrystä ja tukea, varsinkin jos eivät tiedä totuutta isänsä käytöksestä sinua kohtaan. Ja on asioita, joita lasten ei tulisi tietääkään. Jotkin asiat kuuluvat vain meille vanhemmille.
Pidä itsesi vahvana!

Millaista apua tarvitset? Rahallista? Sosiaalitoimi auttaa sinua muutossa ja kaikessa muussakin. Ja uskoisin, että sinulla on myös ystäviä, jotka ovat tukena sinulle...?

Tiedän, että äitinä sinusta tuntuu pahalta miehesi nostavan lapsesi pilviin lupailemalla asioita, jotka eivät koskaan toteudu, mutta et voi paljoakaan muuta asialle tehdä kuin antaa heidän huomata, että isänsä puheet eivät paljoa paina tulevaisuudessa. Jokainen vanhempi on vastuussa tekemisistään ja miehesikin tulee tulevaisuudessa huomaamaan, että lapsesi eivät välttämättä halua olla tekemisissä hänen kanssaan, huomatessaan, että isän sanat eivät merkitse mitään. Silloin on sinun tehtäväsi tukea heitä. Hyvä, että olet jo valmistanut heitä kertomalla, että kaikki puheet eivät tule välttämättä pitämään paikkaansa.

Sinun pitää olla rohkea ja tehdä se ensimmäinen siirto. Nouse tilanteen yläpuolelle ja hanki itsellesi onnellinen elämä.

Ehkäpä terapiaan? kirjoitti:

Millaista apua tarvitset? Rahallista? Sosiaalitoimi auttaa sinua muutossa ja kaikessa muussakin. Ja uskoisin, että sinulla on myös ystäviä, jotka ovat tukena sinulle...?

Tiedän, että äitinä sinusta tuntuu pahalta miehesi nostavan lapsesi pilviin lupailemalla asioita, jotka eivät koskaan toteudu, mutta et voi paljoakaan muuta asialle tehdä kuin antaa heidän huomata, että isänsä puheet eivät paljoa paina tulevaisuudessa. Jokainen vanhempi on vastuussa tekemisistään ja miehesikin tulee tulevaisuudessa huomaamaan, että lapsesi eivät välttämättä halua olla tekemisissä hänen kanssaan, huomatessaan, että isän sanat eivät merkitse mitään. Silloin on sinun tehtäväsi tukea heitä. Hyvä, että olet jo valmistanut heitä kertomalla, että kaikki puheet eivät tule välttämättä pitämään paikkaansa.

Sinun pitää olla rohkea ja tehdä se ensimmäinen siirto. Nouse tilanteen yläpuolelle ja hanki itsellesi onnellinen elämä.

Lue lisää

Olen ruvennut ajattelemaan ettei lasten ole turvallista hänen kanssaan, ajaa esim. Autoa muutaman viinilasin jälkeen koska on iso mies ja pikkuhörppy palaa hetkessä yms. Nyt kun olemme saman katon alka voin tarvittaesssa itse autoilla jos lapset tarvitseekin kyytiä pois kaverilta mutta pelkään ettei ainakaan vähennä juomista jatkossa... On onneksi ihania ystäviä ja paljon, ovat olleet todella tarpeen, pelkään vaan lopullista räjähdystä mieheni suunnalta, varsinkin kun viimeksi eilen huomasin että ei kerro kenellekään erosta, kieltää siis sen. Tarvitsen siis ulosmuuton pian. Kiitos kun välität. Tarvitsen nyt jokaisen ihmisen lämpöisen ajatuksen selvitäkseni täysipäisenä tilanteesta ulos.

Soita Ensi- ja turvakotien päivystykseen jos on hyvin vaikeaa ja haluat keskusteluapua. Sinnehän voi mennäkin jos on turvatalo järjellisen matkan päässä ja kun aihetta tuntuu olevan. Voisit sieltä käsinkin organisoida muuton turvallisesti.

Ilmoita itse lähestyvästä erosta tahoille joiden mielestäsi kuuluu tietää mutta mies salaa asiaa. Äläkä epäröi ottaa poliisiin yhteys, mieluummin kerran turhaan kuin kerran liian myöhään.

Desperado1 kirjoitti:

Olen ruvennut ajattelemaan ettei lasten ole turvallista hänen kanssaan, ajaa esim. Autoa muutaman viinilasin jälkeen koska on iso mies ja pikkuhörppy palaa hetkessä yms. Nyt kun olemme saman katon alka voin tarvittaesssa itse autoilla jos lapset tarvitseekin kyytiä pois kaverilta mutta pelkään ettei ainakaan vähennä juomista jatkossa... On onneksi ihania ystäviä ja paljon, ovat olleet todella tarpeen, pelkään vaan lopullista räjähdystä mieheni suunnalta, varsinkin kun viimeksi eilen huomasin että ei kerro kenellekään erosta, kieltää siis sen. Tarvitsen siis ulosmuuton pian. Kiitos kun välität. Tarvitsen nyt jokaisen ihmisen lämpöisen ajatuksen selvitäkseni täysipäisenä tilanteesta ulos.

Lue lisää

Ei kuulosta hyvältä paikalta elää lapsille. Isä lupailee lapsilleen kaikenlaista ja on ilmeisesti kertonut, että vanhemmat eroaa, mutta sitten sinä alat perumaan eroa. Oikeata juupas-eipäs-leikkiä. Lasten psyyke kärsii.

Asiat hieman edenneet mutta paljon tapahtunut jo välissä asoita koita en voi avata. Valitettavasti osoite edelleen sama, kun osoite muuttuu voin taas hengittää. Onneksi minulla maailman parhaat ystävät ja apua muutenkin. Jostain syystä en voi käyttää omaa nimimerkkiäni joten toivon että yhdistyy kuitenkin vanhaan.

Olen hukannut elämästäni monta kuukautta, neuvoksi muille sanoisin että jos tietää että on hyvin vaikeasta kumppansita kyse niin ero täytyy suorittaa tykillä ei odottaen neuvotteluita tai sovinnolla eteenpäin menoa. Minulla nyt juristi mutta olisin tarvinnut sen jo kuukausia sitten. Exä käyttäytyy kuin lapsi, ei komenna lapsia enään ollenkaan, päinvastoin. Ei maksa lasten vaatteista osaansa ja blaablaa. Olen vihdoin pääsemässä omaan kotiin tosin sekin tapahtuu nyt tietyin mutkin koska exä ei muuttoa olisi hyväksynyt...
Elämä alkaa muutamien päivien sisällä uudestaan..

Olen ollut nyt jonkun aikaa omillani ja ihanalta tuntuu vaikka lähes päivittäin exä häiritsee elämääni. Milloin haluaisi tulla kylään, milloin haukkuu minut hänen tekemättömistä hommista(ei tehnyt sähkösopimusta niin sähköt meni poikki), milloin käy lapsen kanssa vaatekaupassa ja jättää vaatteen sinne varaukseen jotta minä hakisin/maksaisin. Kaikki eroon liityvät asiat menossa käräjille...

Desperado?!? kirjoitti:

Olen ollut nyt jonkun aikaa omillani ja ihanalta tuntuu vaikka lähes päivittäin exä häiritsee elämääni. Milloin haluaisi tulla kylään, milloin haukkuu minut hänen tekemättömistä hommista(ei tehnyt sähkösopimusta niin sähköt meni poikki), milloin käy lapsen kanssa vaatekaupassa ja jättää vaatteen sinne varaukseen jotta minä hakisin/maksaisin. Kaikki eroon liityvät asiat menossa käräjille...

Lue lisää

Iso plussa! Joukko lukijoita jo pelkäsi henkesi ja mielenterveytesi puolesta, mutta olet sitkeää tekoa! Hyvää Pääsiäistä, olette sen ansainneet kuten kaikenlaista hyvää muutakin. Kuten hyvää loppuelämää kovat läksyt oppineena.

Parempaa mutta vaikeaa. En pysty oikein aloittamaan omaa elämää täysipainoisesti kun kaikki lapsiin luittyvät asiat kesken ja hän vaikeuttaa joka prosessia. Mikään eroon liittyvä asia ei ole sovittu. Hän on mustasukkainen, yrittää udella menemisiäni. Vaikuttaa siltä että minulla vielä pitkä tie ennen kuin olen selvillä vesillä..

Uskomaton vuosi takana ja mutkia vielä edessä päin mutta olen jo kuitenkin omassa elämässä kiinni joka ei exälle kuulu. Edelleen yrittää soitella, ilmestyy autollaan paikalle, uhkailee tekstiviesteillä... Elämäni on suoraan sanottuna kuin kauhuelokuva, mutta nyt sentään saan suljettua kotioven ja kännykän ja suljettua exän ulos maailmastani. Lasten kanssa hyvin vaikeaa, menevät isän manipulointiin ja lahjontaan, toivon etten menetä heitä mutta jos niin kävisikin mikä olisi tosi kurjaa, olen kuitenkin saanut itseni pelastettua ja lapset seuraa mukanani jos ei nyt niin myöhemmin. Jos joku sellainen sattuu lukemaan jolla samantyyppinen perhetilanne päällä kun minulla syksyllä oli niin tärkeä viestini on että dokumentoi tapahtumat. Kirjoita päiväkirjaa jne.

Desperado?!?! kirjoitti:

Uskomaton vuosi takana ja mutkia vielä edessä päin mutta olen jo kuitenkin omassa elämässä kiinni joka ei exälle kuulu. Edelleen yrittää soitella, ilmestyy autollaan paikalle, uhkailee tekstiviesteillä... Elämäni on suoraan sanottuna kuin kauhuelokuva, mutta nyt sentään saan suljettua kotioven ja kännykän ja suljettua exän ulos maailmastani. Lasten kanssa hyvin vaikeaa, menevät isän manipulointiin ja lahjontaan, toivon etten menetä heitä mutta jos niin kävisikin mikä olisi tosi kurjaa, olen kuitenkin saanut itseni pelastettua ja lapset seuraa mukanani jos ei nyt niin myöhemmin. Jos joku sellainen sattuu lukemaan jolla samantyyppinen perhetilanne päällä kun minulla syksyllä oli niin tärkeä viestini on että dokumentoi tapahtumat. Kirjoita päiväkirjaa jne.

Lue lisää

Onnea ja voimaannuttavaa kesää pelastuneelle! Rottakin on viisas eläin jättäessään uppoavan laivan, naisesta/äidistä puhumattakaan. Hemmottele itseäsi! Yritä löytää aikaa ja motivaatiota hemmotteluhoitoihin, liikuntaan kuten uinti ja reipas kävely. Hanki uusia nättejä vaatteita, vaihda hiusten väriä..elä kuten haluat, voimia kooten.

kivakuulla_ kirjoitti:

Onnea ja voimaannuttavaa kesää pelastuneelle! Rottakin on viisas eläin jättäessään uppoavan laivan, naisesta/äidistä puhumattakaan. Hemmottele itseäsi! Yritä löytää aikaa ja motivaatiota hemmotteluhoitoihin, liikuntaan kuten uinti ja reipas kävely. Hanki uusia nättejä vaatteita, vaihda hiusten väriä..elä kuten haluat, voimia kooten.

Lue lisää

Millä rahalla?