tässä. Pyhäpäivää vietellessä. Baarissakin vain ex-naapuri eikä edes ketään tuttua paria jonka seuraan olisi voinut tunkeutua. Kotiin vain palstalle lässyttämään. Sama teema jatkuu=)
Olettekos haudoilla jo käyneet? Vai onko vain yleinen bilepäivä,..
Olettekos haudoilla jo käyneet? Vai onko vain yleinen bilepäivä,..
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Olettekos haudoilla jo käyneet?"
Ai hautakiviä kaatamassa? En vielä :D
Kynttilöitä vainajille laittamassa,..
En ole käynyt. Poltan kyllä ajoittain kynttilää molemmista päistä :D
Ennen aina ajattelin, että miksi haudoille pitää viedä kynttilöitä ja kukkia, kun eivät ne vainajat niitä näe. Sitten kun äitini kuoli, ajatusmaailmani muuttui tuolta osin. Reilun vuoden olen äitini hautaa laittanut. Kynttilää en ole tänään sytyttämässä koska matkaa on yli 200 kilsaa äitini nykyiselle leposijalle.
No itse en kyllä viitsi baareihin lähteä ollenkaan, kun yksin ei sinne voi nuorena miehenä koskaan lähteä. Eri juttu olisi silloin, jos olisi kavereita mukana.
Voiko hautausmaalle mennä ilman kavereita tai sukulaisia?
No sinne voi kyllä mennä yksinkin, koska hautausmaa ei ole mikään hauskanpitopaikka, kuten baarit ja laivaristeilyt. Taitaa olla hautausmaa yksi niistä harvoista paikoista joihin voi mennä yksinkin.
Oikeaa puhetta! Meinasin muuten tänään junassa kysyä konduktööriltä, miltä hänestä tuntuu kulkea yksin käytävillä lippuja tarkastellessa, mutta jätinpä tällä kertaa kysymättä. Mutta jos olisin kysynyt, niin varmaankin olisin perustellut kysymystäni darkfearismilla.
Se on konduktöörien työtä ja kyllä töissä voi tehdä töitä yksinkin, jos vaan työ on sellainen. Eri juttu olisi silloin, jos pitäisi matkustaa yksin junalla ulkomailla. Tällaiseen en kyllä ikimaailmassa suostuisi.
Kyllä se matkailu ulkomaillakin saattaa avartaa - vaikka olisi ihan yksin. Eihän siinä periaatteessa ole mitään eroa vessassa käyntiinkään. Sielläkin käymme yleensä yksin emmekä välitä muiden mielipiteistä. Eri asia tietenkin on, jos joku on niin uusavuton, että tarvitsisi oman äitinsä pyllyn pyyhkijäksi, koska pelkää, että joku saattaisi ajatella jotakin negatiivista vessassa yksin käyvästä nuoresta miehestä.
No itse en kyllä ikimaailmassa lähtisi yksin ulkomaille asti, kun en viitsi lähteä edes Suomessa yksin eri kaupunkiin. Varmasti kaikki ihmettelisivät ja pitäisivät sitä outona, jos joku nuori mies lähtisi yksin ulkomaan matkalle.
Tästä ajateltaisiin varmasti niin paljon kaikkea negatiivista ja miten siellä ulkomaillakin ihmiset siihen suhtautuisi, jos kuulisivat jonkun nuoren miehen tulleen peräti Suomesta asti heidän maahansa yksinään ilman minkäänlaista matkaseuraa.
Voin kokoontua vaikka joskus livenä selittämään, miten tuosta "mitä muut ajattelevat" -fobiasta pääsee eroon, jos et kirjoitettua kieltä usko. Kun mennään matkalle kavereiden kanssa, niin silloin chillataan. Jos ei ole kavereita ja kuitenkin haluaa mennä käymään maailmalla vaikka sitten yksinkin, niin mikään ei estä ja silloinkin voi ihan hyvin chillailla eli suomeksisanottuna lakata välittämästä muiden mielipiteistä ja halutessaan voi jopa tutustua uusiin ihmisiin. Eri asia tietenkin on, kiinnostaako sinne lähteä yksin, mutta jos matkailu kiinnostaisi niin paljon, että sinne lähtisi vaikka silloinkin, kun kavereita ei ole tavoitettavissa, niin mikään ei estä menemästä.
Mitä jos työnantajasi lähettäisi sinut ulkomaankomennukselle? Vaikka jonnekin kurssille, seminaariin? Kieltäytyisitkö, koska "nuori mies ei voi matkustaa yksin", vai vaatisitko palkkaamaan sinulle seuralaisen matkaan?
No voin kyllä tulla tollaiseen live-kokoontumiseen, mutta en vaan usko sitä, että uskoisin tämän asian selittämistä livenä yhtään sen paremmin.
Yksin jos nuorena miehenä matkalle lähtisi, niin eipä siitä matkasta voisi vaan nauttia minkään vertaa, kun ei olisi siellä juttuseuraa ja sitten mietityttäisi koko ajan se asia, että mitä ne kaikki muut ihmiset oikein ajattelevat siitä yksinolosta. Eli voi sanoa, että todella se yksinäisyys estää sen matkailun ja ulkomaille lähtemisen.
Mua kyllä kiinnostaisi matkailu, mutta yksin kun en vaan halua mihinkään koskaan lähteä, niin ei sitä silloin voi matkailla.
Onneksi ei ole itsellä sellaista työtä, josta joutuisi johonkin ulkomaan komennuksille. Kyllä sitä joutuisi tollaisista jutuista kieltäytymään, kun yksin en haluaisi mihinkään ulkomaille matkustaa. Varmaan sitten pyytäisin työnantajaa palkkaamaan jostain matkaseuralaisen tai lähettämään jonkun työkaverin mun sijasta matkaan.
Tai sitten jos joutuisin lähtemään, niin yrittäisin varmasti näyttää ja vaikuttaa mahdollisimman paljon just työmatkailijalta, joka joutuu matkustamaan sinne ulkomaille juurikin näiden työasioiden takia, koska silloin muut ihmiset ymmärtäisivät sen asian paljon paremmin, kun jonkun nuoren miesturistin yksin lähtemisen ulkomaille.
Mitä jos joskus etenet sellaiseen tilanteeseen, että voisit joutua ulkomaille? Tai ylipäätään kotimaassa matkailemaan? Et kai niitä ylipitkiä päiviä ja viikonloppuja työskentele vain sen vuoksi, että saat pysyä samoissa perushommissa (tai en tiedä mitä teet, mutta oletan perustason hommiksi kun kertomasi mukaan vaihdat usein paikkaa) ja paisutat palkkaasi ylityökorvauksilla ja pelkillä tasokorotuksilla? Voi olla, että silloin ei parane alkaa mussuttaa siitä ettei uskalla lähteä yksin tai että joku muu saa mennä.
No se on kyllä aika varma, että en tule koskaan joutumaan mihinkään työmatkoille, koska työskentelen alalla, jossa ei jouduta matkustelemaan.
Taitaa enemmän olla se työn puolesta matkustaminen vaan joidenkin liikematkalaisten ja bisneselämässä olevien hommaa, eikä suinkaan tavallisten duunareiden.
Et välttämättä ole koko loppuelämääsi samalla alalla - onhan sinulla paras nuoruuskin vielä edessä - eikä sitä koskaan tiedä. Minä olen joutunut matkustamaan kotimaassa jonkin verran, ja minulla on tuttuja insinöörejä ja muita matemaattisilta autistialoilta valmistuneita, jotka ovat käyneet töiden puolesta jopa ulkomailla. Yksin.
Melkein alalla kuin alalla on mahdollisuus ja tarvekin kaikenlaiseen täydennyskoulutukseen alkaen ihan substanssiin liittyvästä opista aina kaikenlaisiin "työyhteisötaitojen" kehittämiseen. Ehkä jonain päivänä pomosi tulee ja ojentaa kouraasi lentoliput Kemijärvelle, josta bussikuljetus johonkin lomakeskukseen koulutukseen viikoksi. Joka toimipisteestä tai osastolta tai mistä vain tulee aina yksi, kuitenkin niin että voit joutua matkustamaan yksin etkä työporukassa. Varo vain!
No tällä hetkellä oon kyllä aika varma siitä, että tule työskentelemään koko työurani tällä yhdellä ja samalla alalla. Koska en varsinkaan halua lähteä enää opiskelemaan mitään uutta alaa, niin se vaikuttaa jo hyvin paljon siihen, etten tule ammattialaani enää vaihtamaan.
Enkä varsinkaan tykkäisi enää kolme-neljäkymppisenä lähteä opiskelemaan johonkin ammattikouluun joidenkin 16-17 vuotiaiden teinien joukkoon. Lisäksi opiskelemaan lähteminen olisi myös huono tai mahdoton juttu taloudellisten syiden takia, sillä en kestäisi mitenkään olla montaa vuotta poissa työelämästä, varsinkin kun on tottunut tässä vuosien aikana tienaamaan koko ajan suht tasaisesti.
No kotimaassa nyt pystyy vielä yksinkin matkustamaan, joten ei se olisi niin shokki, kun mitä se yksin matkustaminen ulkomaille olisi.
Lähinnä ymmärrän, että jos haluaa mennä ulkomaanmatkalle siten, että olisi juttuseuraa, niin kaverit ovat silloin paikallaan. Mutta jos oikein palavasti haluaisit jossakin maassa käydä eikä kukaan kaverisi sattuisi pääsemään mukaan. olettaen, että kaverien läsnäolo ei ole se ykkösasia vaan matka, niin miksi ihmeessä jättää silloin menemättä? Yritän sanoa, että jos oikeasti haluaa jotakin, niin sitä ei tarvitse olla toteuttamatta ainakaan minkään turhan tekosyyn vuoksi, kuten sen, että miettisi, mitä muut ihmiset ajattelisivat, jos lähtisi yksin. Eri asia on tietenkin se, jos päätarkoitus on selkeästi pitää kavereiden kanssa hauskaa. Miksi tosiaan silloin lähteä yksin, jos kavereiden kanssa hengaaminen olisi se tärkein asia. Sen kyllä ymmärrän. Mutta en ymmärrä sellaista fobiaa, että kieltäytyisi lähtemästä pelkän "mitä muut ajattelevat"-tekosyyn nojalla, jos matka itsessään kuitenkin aidosti kiinnostaisi eikä niinkään juttuseura olisi se ykkösasia.
Toivottavasti selvensin tarpeeksi.
Joo ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta itselläni ne muiden ihmisten mielipiteet nyt vaan vaikuttavat hyvinkin paljon tekemisiini ja valintoihini.
Kyllä mä oon jo vuosien ajan halunnut päästä käymään vaikka missä ulkomailla, mutta en nyt vaan ole sitten koskaan uskaltanut yksin mihinkään lähteä. Ehkä se oma maine kuitenkin on mennyt mulla aina näiden matkustusintojen edelle. Koska en kestäisi sitä, jos lähtisin yksin johonkin ulkomaille ja sitten muut ihmiset ajattelisivat siitä kaikkea negatiivista, enkä mä voisi nauttia matkasta enää sen jälkeen ollenkaan.
Enkä kyllä yksin ollessa saisi muutenkaan ulkomaan matkasta mitään irti, kun ei olisi juttuseuraa mukana, eikä ketään kenen kanssa jakaa näitä matkakokemuksia.
Enkä nyt silti kutsuisi sitä tekosyyksi, jos ei halua/uskalla lähteä johonkin matkalle sen takia, kun muut ihmiset ajattelevat siitä kaikkea negatiivista. On ihan ymmärretävä asia, jos haluaa pitää kiinni omasta maineestaan, eikä antaa muille ihmisille negatiivista vaikutelmaa itsestään.
No maine on pienin huolenaihe. Minulla se on mennyt kotikaupungissani jo aikaa sitten, mutta tässä seison. En välitä vittuakaan, mitä muut ajattelevat. Laivaristeilylle tai ulkomaanmatkalle voisin ainakin itse lähteä aivan hyvin yksin, jos se itsessään kiinnostaisi tarpeeksi. Toinen asia tietenkin on, että huvittaako sinne lähteä ilman juttuseuraa eli kavereita. Jos nimenomaan haluaa kaverien takia laivalle, mutta ketään ei pääse mukaan eikä siksi halua lähteä, niin se on ymmärrettävää. Mutta vitut maineesta tai siitä mitä muut ajattelevat. Ymmärrätkö? Niihin ei tarvitse paneutua, koska niillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä, ainoastaan mielesi on antanut sellaisille muuten olemattomille asioille merkityksen. "Mitä muut ajattelevat"-syy ei ole mikään muu kuin ehdollistuneessa päässä kehittynyt tekosyy. Ennen tätä samaa asiaa opetti myös Pelimieskerho, ja itse asiassa opettaa edelleenkin. Tässä siis piilee päivänselvä totuus, jota et halua huomata: toisten mielipiteistä ei tarvitse välittää, koska toisten mielipiteistä välittäminen saattaa rajoittaa joitakin asioita elämässä, joita on aina halunnut tehdä. Siksi se ei kelpaa todelliseksi syyksi millekään.
Tätä tekstiä ei kannata yrittää tulkita siten, että minä kehottaisin sinua menemään laivalle yksin. Ilmaisin ainoastaan sen, että mikä on hyväksyttävä syy jättää menemättä matkalle ja mikä taas on tekosyy. Näiden kahden ero tulisi sisäistää.
Niin no itse kun en vaan halua yksin sinne laivaristeilylle lähteä, kun ei siitä matkasta yksin saisi minkäänlaista iloa irti. Mutta sille ei kyllä itse mitään mahda, jos ei osaa olla miettimättä sitä asiaa, että mitä ne muut ihmiset oikein ajattelevat.
"sille ei kyllä itse mitään mahda, jos ei osaa olla miettimättä sitä asiaa, että mitä ne muut ihmiset oikein ajattelevat."
Mahdatpa hyvinkin, jos oivallat erään tärkeän asian. Juuri tähän kohtaan haluaisin vielä kiinnittää huomiota. "Mitä muut ajattelevat"-asian miettiminen liittyy uskomusjärjestelmään. On pelkkä uskomus, että pitäisi muka miettiä, mitä toiset ihmiset ajattelevat sinusta. Se ei ole tarpeen. Elämä on paljon vapauttavampaa, kun ei ole mitään rajoittavia uskomuksia. Olen tätä palstaa lukeneena todennut, että sinä et ole ainoa, jolla tällaisia rajoittavia uskomuksia kenties on. Naisasialooserilla on omat uskomuksensa. Sinulla on omasi.
Oletko muuten ikinä tullut ajatelleeksi, mitkä asiat ovat niitä, joita todella haluat? En siis nyt rajaa aihepiiriä matkailua koskevaksi, vaan käsittämään koko elämääsi. Mitkä asiat sinun elämässäsi ovat mielenkiintoisia? Jos löydät sellaisia todella mielenkiintoisia asioita elämästäsi, niin mieti samalla, onko sinulla jotakin rajoittavia uskomuksia, jotka estävät sinua tekemästä sitä mitä todella haluat? Onko esimerkiksi tämä "mitä muut ajattelevat"-asian miettiminen estänyt sinua tekemästä jotakin, josta aidosti nautit? Etkö haluaisi tällaisesta uskomuksesta eroon mitä pikimmin, koska siitä on vain haittaa?
Egosi eli ehdollistunut minäkäsityksesi kuvittelee, että sinun täytyy miettiä, mitä muut ajattelevat. Ego on viekas eikä halua, että sitä uhkaa mikään. Niinpä myös maineen mukamas täytyy säilyä. Egolle on todella tärkeää, että sinusta ei ajatella ainakaan mitään negatiivista, joten elät elämääsi tietyn muotin mukaan. Mutta jos pääset irti egostasi, jos pystyt irtautumaan vanhoista uskomusjärjestelmistä, noista vanhoista äänilevyistä, jotka saattavat haitata tai rajoittaa elämääsi, niin olet vapaa. Silloin et kuluta enää energiaasi "mitä muut ajattelevat"-asian miettimiseen etkä täten stressaannu. Sinulle ei ole silloin todellakaan mitään merkitystä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta, säilyykö maineesi jne. Voit vapaasti tehdä niitä asioita, joita aina olet halunnut tehdä ja joista olet salaisesti unelmoinut. Mutta tämä kaikki tapahtuu sen oivalluksella, että et samastu enää mieleesi. Silloin ego ja rajoittavat uskomukset lähtevät elämästäsi.
Tämän viestin pointtina on siis nyt se, että mitä ikinä päätätkään tehdä elämässäsi, jos se on mielenkiintoista ja haluat sitä todella, sinun ei tarvitse miettiä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta, kun teet niin tai näin. Sinun ei tarvitse myöskään kantaa muitakaan elämää rajoittavia uskomuksia itsessäsi, jos sellaisia olet itsetutkiskelulla huomannut ilmenevän. Olen nähnyt vapaaehtoisia roskien kerääjiä ja julkisissa kulkuvälineissä olen nähnyt jopa metroseksuaaleja. He toteuttavat haluamiaan asioita eivätkä mitä ilmeisimmin välitä muiden mielipiteistä.
Otan tähän loppuun vielä esimerkin. Oletetaan, että palavasti haluaisit uusia vaatteita. Käyt vaatekaupassa ja löydät mielenkiintoisen puvun, mutta sovittaessasi sitä päällesi, ehdollistunut mielesi alkaa miettimään, mitähän muut ihmiset ympärillä mahtavat ajatella. Joten jätät muuten mielenkiintoisen puvun takaisin hyllylle. Paitsi, jos hyvissä ajoin oivallat, että kyseessä on pelkkä rajoittava uskomus, joka estää sinua viemästä mielenkiintoista pukua kassalle, niin silloin voit päästä siitä uskomuksesta helposti eroon mieleen samastumattomuudella, joka on uskomusten poistotyökaluista tehokkain. Sen jälkeen olet vapaa viemään unelmiesi puvun kassalle ja maksamaan sen, jotta voit käyttää sitä joskus.
Yllä oleva on siis vain esimerkki siitä, kuinka uskomukset toimivat ja kuinka niistä pääsee eroon. Toivottavasti luit huolella tämän viestini.
Voisinhan sitä nukkuvaa isääni käydä joskus katsomassa, vaikka en tänään pyhäinpäivänä olekaan tullut ajatelleeksi. Varsinkin kun hänellä on parhaat nuoruusvuodet vielä edessäpäin! Äläkä Darkkis vain sano, etten voisi lähteä hautuumaalle yksin. En näet pelkää haudattujen mummeleiden reaktioita, jos sinne nuorena miehenä yksikseni steppailen.
Niin niin. Mitäpä tässä pyhäpäivää vietellessä.
Kaikki kulminoituu sitten siihwn hautuumaahan. Vai?
Happy Halloween everybody=) don´t worry, be happy.
Kenen haudalla haluaisit steppailla?
Iskän, mutta se on haudattu satojen kilsojen päähän meikäläisen kotikulmilta, joten sinne en nyt pyhäinpäivänä/Halloweenina ainakaan ehdi.
Itsehän menen kuntosalille. Ei baarit kauheesti nappaa huominen on työpäivä, joten kaiken kannalta parasta etten mene. Saas nähdä onko naisia jumppailemassa. Epäilen kyllä vahvasti, mutta muutama mies varmasti ähkii tukka märkänä.
Olen isäni, mummuni ja enoni haudoilla käynyt niin kauan kuin muistan. Haravoimassa, istuttamassa, kastelemassa, putsaamassa ja kynttilöitä laittamassa. Mutta aina sukulaisen seurana pyörällä 5km polkien tai vieraan auton kyydissä. Viimeiset 5 vuottakin on jäänyt vähiin tosin.
Nyt ensimmäisen kerran kävin H-hetkellä yksin omalla autolla viemässä neljä lyhtyä. Hieno oli pimeys, tunnelma ja valomeri ja tunsin eläväni vaikka hautausmaalla kävinkin. Kaipasin vain että joku muu kuin ainainen sukulainen olisi ollut seuranani.