Sukulaiset huolissaan minusta.

Ei heitä voisi vähempää kiinnostaa. Kuule. Eivät hyödy tai menetä mitään vaikka en seurustele/tai seurustelisin.

se huolissaan olo on vain vittuilua noin vanhalle sinkulle. melkein suoraa piilovittuilua "hei pidetään suvun reppanasta huoli, kun ei se edes naista saa"

rahaa saat varmaan huorissa käyntiin vaikkei sitä sulle suoraan sanota.

Sano sukulaisillesi, että heidän huolissaan oleminen on täysin turhaa.

Pitäisiköhän olla huolissaan kun itse on 27v ja kukaan ei edes kysele tyttöystävän puutteesta?

Läheiset ja sukulaiset ovat kiinnostuneista miespuolisista omaisistaan, ja näiden hyvinvoinnista, seurusteluista, lapsista. Läheisnaisten elämä ei kiinnosta ketään. Ei ole väliä, onko edes elossa.

Olen suunnilleen saman ikäinen ja olen tietysti aina ollut sinkku. Tapaan sukulaisia harvoin, koska en viitsi vastailla kiusallisiin uteluihin asioistani.

melkein samanikäinen mies ja on sukulaiset musta huolissaan ja niin olen itsekkin, mitä jos jää yksin ilman vaimoa ja lapsia, yksinäinen vanhuus odottaa. Ei ole kukaan huolehtimassa, ei ole yksinäinen vanhuus sellainen jota odottaa. Jos jään yksin niin tulen valitsemaan itse ajankohdan jolloin lähden tästä maailmasta, en jää odottamaan sitä että joudun mahdollisesti virumaan sairaalassa odottomassa kuolemaa ja kukaan ei käy katsomassa

Kerran joskus yks sukulainen antoi mulle pari tonnia rahaa ja sanoi että kuluta ne baariin ja iske itsellesi nainen. No kyllä minä baareissa kävin ja se olikin hetken ilo. Ei naiset mitään haluu tutustua jos ei ulkonäköä ole.

Joo, haistatin niille paskat ja katkasin välit. Se "huolissaan" oleminen kun tuli vittuilumuotoisena. En ota vastaan. Katkasin välit myös niihin ystäviin jotka asiasta vittuilu jatkuvasti. Tämä sinkkuuntumissuuntaus tuhoaa sosiaalisen punoksen laajemmin kuin on julkisesti keskusteltu.

Mä olen myös 36v ja eka ja ainoa suhteeni oli 29v ja sekin oli lyhyt 3kk:n suhde. Sitä ennen ja sen jälkeen ei minkäänlaisia suhteita ja olen yksin. Minua kun ei huvita baarissa käydä, eikä muita paikkoja olekaan missä naisia voisi tavata niin yksinhän sitä jää. Toisaalta osittain olen sen valinnutkin. Maailma kun alkaa olemaan niin kova ja armoton sekä paha parisuhdemarkkinoilla. Mielummin pidän itseni erossa siitä "pimeydestä". Yksin on ihan ok elää, vaikka välillä masentaa.

Kuntosali, kirjat, tv-sarjat ja elokuvat, kieltenopiskelu ja kohta kunhan saan uuden sähkökitaran, niin biisien opetteleminen ja omien biisien sävelteleminen vievät vapaa-ajan ihan kivasti. Työ vie arjen ankeuden pois. Joten ei tässä hätää ole.

Ja itse asiaan niin ei multa kukaan sukulainen ole mitää koskaan udellut. Vanhemmatkaan eivät ole koskaan kyselleet mitään. Sisko hoitaa suvunjatkamisen ja hänellä onkin jo 3 lasta. Veli on kihloissa ja ehkä hänkin jossain vaiheessa menee naimisiin ja saa lapsia. En tiedä. Minä tyydyn osaani yksin. Toki ovi on auki jos vaikka joku kiva nainen tulisi soittamaan ovikelloa.

Yksin on ihan hyvä elää eikä se tee ihmisestä omituisempaa.

joo, aina on joku vitun neropatti kyselemässä että "eikö sinunki pitäis jo olla naimisissa?"
vastaan aina kaikille, että eikös sun pitäis pitää huolta omista asioistasi?
vituttaa idiootit sukulaiset, joiden mielestä pitäis olla 26-vuotiaana naimisissa, omakotitalo ja liuta kakaroita kun kaikilla muillakin on. ei kiinnosta semmoset, irtopillua saa baarista kun sille tuntuu, muun ajan voi keskittyä omiin juttuihin, itserakas paska kun olen.

Sukulaisesi ovat tyhmiä. Ei se niille kuulu yhtään, sinä elät omaa elämääsi ja he omaansa - tosin vaikuttaa, ettei sellaista heillä ole, kun pitää kerran muiden asoihin puuttua. Normeista saa poiketa, se on ihan ok. Jotkut sitä ihmettelevät, mutta antaa niiden tyhmien ihmisten ihmetellä!

Niin, ja katopa vain sivusta heidän omaa parisuhdettaan ja keskinäistä kommunikaatiotaan tapaamisissa. Ei taida hääppöiseltä näyttää. Kauheeta näyttelemistä ilman taukoa.

Kyllä mun serkut ja sukulaiset on ihmetelleet et miksi mulla eiole ketään tyttöystävää. Onneksi en ole niiden kanssa missään tekemisissä paljoa enään. En tunne ketään suvustani joka ei olisi seurustelut ja monet vieläpä monta kertaa ja monet olleet naimisissa 30 vuottakin jo ja monilla sukulais lapsilla on omia lapsia jo. Mut eipä voi mitäää jos naiset ei musta tykkää, jos on työtön ja ruma niin on aika selvää että jää naisettomaksi. Olin 11 vuotta hyvässä työssä mut ei naiset edes katsoneet päin vaikka niihin yritin tutustua. No semmosta se on, kaikki ei saa rakkautta

Onneksi on niin pieni suku että kukaan ei tule koskaan kyselemään mitään.

Olen itse suunnilleen saman ikäinen kuin sinäkin. Joskus 10v sitten sukulaiset joskus kyselivät vanhemmilta että olenkos minä löytänyt jo jonkun naisen jonka kanssa olisin vakiintunut. Äiti kyseli asiasta hienovaraisesti aina välillä suunnilleen siihen asti kun täytin 30v. Sen jälkeen ei ole kysellyt.

Taisivat vanhemmatkin tajuta, etten minä tule ketään löytämään. En ole riittävän kiinnostava ja menestynyt nykyajan naisien silmissä. Siksi jään yksin.

Kyllähän ne on, mutta hienovaraisesti sellaisesti. Jokunen kortti, lahja tai vattuilu.

Yksissä sukulaisen sukulaisen häissä olin ja nuoruuskaverin kanssa kävin yöelämässä 2000-luvun alussa vaikka sillä oli jo 10-vuotiaita kersoja. On sitä sen jälkeen (ja myös ulkomaita myöten) yksinkin käyty mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä.

Sukulaisilla on jo lapsia ja perhettä, ollut jo monta kymmentä vuotta, mutta minä kuopuksena porskutan yhä poikamiehenä.

Huonolta näyttää, enkä tiedä, ehkä jotkut on vain yksin luotu kulkemaan. "Hyvä mies TÄSSÄ menee hukkaan", ajattelin joskus sellaisen T-painatuksen tehdä.

Sukulaisista tulee lopussa painajaismainen riesa ja saattavat alkaa parittajiksi.Parempi hankkiutua eroon ja alkaa elämään SINKKU elämää.

Omiani ei kiinnosta kyllä mikään mun elämässä. Kova matriarkaatti ollut aina ja naisten jatkuvaa keskinäistä kilpailua, kateutta ja selkäänpuukotusta. Tiesin tasan tarkkaan, mitä ne musta ajatteli jo pienenä. Enää ei vois vähempää kiinnostaa. Ovat mielestään aina kuitenkin muita parempia. Ihmettelen vaan, mistä ne löytää ne tolvanat, joiden kanssa ne tekee niitä lapsia. Yhdelläkin neljä kakaraa, jotka kaikki eri miesten kanssa.

Tuskimpa nuo huolissaan ovat mutta eivät kyllä jätä käyttämättä ensimmäistäkään tilaisuutta pilluilla asiasta. Aina silloin tällöin kun on joku kinkeri jossa kokoontuu enemmän kuin kaksi sukulaista minun lisäksi, saa koko ajan jännittää millon joku pamauttaa päin näköä aiheesta. Nauti siinä sitten juhlista. Viime aikoina olen kyllä skipannut useampiakin sukujuhlia jollakin tekosyyllä kun ei vaan jaksa kerta toisensa jälkeen kuunnella sitä naljailua ja arvuutteluja selän takana "mikähän tuossakin on vialla kun ei edes naista saa itselleen" ja päälle hurmioituneet ihailut kun tuolla Ville-serkullakin on jo vaimo ja viisi lasta vaikka ei ole vielä kolmeakymmentä.

Pitäkööt tunkkinsa :-/

1. asteen sukulaisia ei kiinnosta, tai eivät ainakaan sitä koskaan ota puheeksi, isovanhemmat ovat kuolleet ja muihin sukulaisiin ei ole mitään yhteyttä, käytännössä ovat vieraita ihmisiä.

Äitiä ei ole koskaan kiinnostanut onko minulla naista tai tyttöystävää. Samoin sisko ei ole koskaan kysynyt naisseurasta. Ehkä hyvä vaan, tulisi niin vaivaantunut olo. Ehkä äiti jo luopunut toiveestaan saada lapsenlapsia:) no, siskolla on nättinä naisena vastuu:)

Äiti joskus sanoo, että voisit hommaa jo sen naisen.. isiä ei kiinnosta vittuakaan onko minulla naista vai ei.. ja kaveistä yks vaa kans joskus sanoo, että voisit jo hommaa sen naisen.