En halua muuttaa

Mä asuin ennen avioliittoani yhden eksän kanssa kausalassa, mutta siellä en tutustunut siellä kehenkään. Sitten kun muutin kotkaan aviomieheni luokse niin en löytänyt silloinkaa kaveria koska en osaa tutustua kehenkään.

Voi teitä siskokullat! Asennevammoja, luonne-ero vai asioiden tärkeysjärjestys?

Minulla oli vuoden sisällä kolme muuttoa joista kaksi tapahtui paikkakuntien välillä.
250km.
Lapseni oli ensimmäisen paikkakunnan vaihdon aikaan rintaruokinnalla.

Viimeisen muuton jälkeen ehdotin miehelleni josko nyt pysyisimme vähän aikaa samassa paikassa

Kavereilla ei ollut juurikaan merkitystä.Perhe oli tärkein ja uusia kavereita sai aina uudessakin paikassa. Lapsi rajoitti tehokkaasti harrastuksia mutta ei estänyt niitä.

Minulla ei ole lapsia joten kyl ne kaverit ovat tärkeitä jotka tukevat minua kaikessa koska olen ja tuun olemaan lapseton vaikka niitä lapsia haluisin.

kyl miekin tuen kamujani jos semmosia saan.

Jos kaverit ovat miestäsi tärkeämpiä ( ?!? ) niin ota ero ja mene naimisiin jonkun kaverisi kanssa kunhan ensin varmistut hänen kotipaikka- ja kaverirakkaudestaan!

Minulle tuollainen parisuhde on käsittämätön!
Yhtä käsittämätöntä on tuollainen arkuus, umpimielisyys ja epäluuloisuus etteikö niitä kavereita löydy muualta! Itsestähän se riippuu!

Aika jyrkän tuomion saat täällä. Minusta huolesi on aiheellinen. Suosittelen sinua jäämään aloillesi. Jos miehesi menee, sitten hän menee.

Mun mielestä koti on siellä, missä rakkaimpani eli mies ja lapset. On tullut vuosien aikana muutettua useamman kerran ja nyt asun aika lähellä syntymäpaikkaani (300 km matkaa). Jos sulle kaverit on tärkeämpiä kuin oma mies niin pysy siellä Laihialla. Taidat olla aika nuorikin vielä, joten ota uusi mies kavereistasi.

On mulle tuo aviomieheskin tärkeä. No miksi miehet saavat pitää omia kavereita tärkeinä, mutta ei omaa naistaan? Miten mukamas uudessa paikassa saa kavereita jos toinen arka tutustumaan toisiin ihmiseen?

voi mitä vastauksia.. me ollaan muuteltu useamman kerran lapsuudessa ja ei ollu kovin hääviä. teininä jäätiin pysyvästi niille sijoilleen vihdoin. solmin koko elämän mittaisia ystävyyssuhteita ja ne ovat minulle todella tärkeitä. jos muuttaisin, niin oltais silti ystäviä. en kyllä oikein osaa ajatella että yhtä hyviä ystäviä löytäisin muualta. enkä edes osaisi kiintyäkkään enää..30v.. MUTTA minä en kyllä täältä mihinkään muuttaiskaan! enkä miehen perässä varsinkaan. kyllä siinä pitää olla oma tahto! mutta olenkin sen miehelle sanonut että täällä oon ja pysyn. tästä paikasta on tullut mun koti, täällä on mun vanhemmat ja rakkaat ystävät.

mies on tärkeä, mutta on mulla muutakin elämää. kumpaakaan ilman en tulis toimeen!