Avioliitto on perinteisesti ollut pyhä miehen ja naisen välinen liitto. Se on tarkoittanut uskollisuutta ja lojaalisuutta, sekä vaikeistakin ajoista selviytymistä. Tämä menneen ajan arvo on vuosien saatossa muuttunut vapaamielisemmäksi ja avioliiton perinteet vaipuneet unholaan. Avioerot ovat nykypäivää, eikä avioliittoa arvosteta samalla lailla kuin ennen.
Vanhan ajan avioliittoja katsotaan nykyään hyvin epätasa-arvoisesti. Mies oli töissä, ja nainen hoiti kodin ja lapset. Miehen velvollisuus oli ainoastaan tuoda taloudellista turvaa, sillä välin kun nainen hoiti kotiasiat. Tämä oli vielä 60 vuotta sitten ihan arkipäivää, eikä kenelläkään ollut valittamista. Miksi olisi? Se oli yhteiskunnan ideaali tilanne miehen ja naisen väillä, ja sitä haluttiin kunnioittaa. Jos joku olisi esittänyt väitteen että mies hoitaa kotona lapsia ja nainen käy töissä, sille olisi vain naurettu. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen, joten tuokin tilanne voisi tietysti toimia. Haluammeko kuitenkaan rikkoa tuhansia vuosia kestänyttä perhenormia? onko perinteinen perhenormi epätasa-arvoinen? Nämä ovat kysymyksiä, ja mielipiteet jakautuvat.
Perinteistä avioliittoa ja perhe-elämää ollaan rikkomassa lisää ja lisää. Yhteiskunnassa ihannoidaan vapaata ja itsenäistä naista, joka saa tehdä mitä haluaa. Sukupuolirooleja paheksutaan mediassa, ja naisista puhuminen perinteisissä rooleissa on epätasa-arvoista. Nainen ja mies halutaan saattaa samanarvoiseen asemaan, jossa kummallakin sukupuolella on samat mahdollisuudet. Miestä halutaan enemmän osallistumaan kotiin ja hoitamaan lapsia, samalla kun naisia puolestaan halutaan enemmän tekemään töitä. Samalla media ruokkii sukupuolia sillä, että millainen kumppanin tulee olla. Romanttisissa komedioissa miehet ovat komeita ja elävät lukaaleissa kartanoissa. Tämä antaa oletuksen siitä, jollainen sen ihannemiehen tulee olla. Naiset etsivät yhä luonnostaan parempituloista ja korkeammassa asemassa olevaa miestä, eikä tavallinen mies kelpaa. On sanomattakin selvää, että kotitalouksissa mies on parempituloinen kuin nainen, jos parinvalinta menetelmät perustuvat eri asemassa olevien kohtaamiseen.
Voisi jopa sanoa, että elämme hyvin surullista muutoksen aikaa. Tasa-arvo on buumi, jota huudetaan koko ajan. Parisuhteissa miehiltä vaaditaan tasa-arvoa, ja kun sitä tasa-arvoa antaa niin siihenkään ei olla tyytyväisiä vaan vaaditaan enemmän. Ei ole selviä sääntöjä siitä miten suhteissa tulee toimia, koska nykyään on niin monenlaisia ihanteita toimia. Aina sanotaan, että naisia sorretaan yhteiskunnassa. Miesten ongelmista ei saa puhua mitään, koska se olisi sovinistista. Tämän hetken yhteiskunnan ykköstasa-arvo asia on se, miten naisia saadaan yrityksiin johtajiksi. Siihen asetetaan naiskiintiöitä, jotta naisia on varmasti yritysten johdossa. Samalla on suuri joukko syrjäytyneitä miehiä, jotka unohdetaan eikä heitä nähdä millään tavalla tasa-arvo ongelmana. On pieni joukko eliittinaisia joiden asemaa yhteiskunta pyrkii parantamaan, vaikka heillä olisi elämä muuten hyvällä mallilla. Miksi isoa joukkoa syrjäytyneitä miehiä sorretaan, eikä heidän ongelmistaan saa edes puhua julkisesti? Ja jos asiasta puhutaan, se käsitellään nopeasti tuloksetta ja heitetään pois keskusteluista.
Tutkimusten mukaan onnellisimmat ihmisryhmät ovat suomessa parisuhteessa olevat miehet ja sinkkunaiset. Tyytymättömät puolestaan ovat sinkkumiehet ja avioliitoissa olevat naiset. Tilastojen mukaan 70% avioeroista on naisten tekemiä. Eikö tasa-arvoisessa yhteiskunnassa asioiden tulisi jakautua 50/50. Pitäisikö avioeroihin asettaa kiintiöitä, joissa avioerot tulisivat 50/50 suhteella? Minun mielestäni koko tasa-arvo keskustelu on menossa jo yli, ja naisten asema suomessa on jo hyvällä mallilla. Miksi siihen pitäisi edes pyrkiä, että miehen töitä tekevät naiset ja naisten töitä tekevät miehet. Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, kun olisi selvät säännöt siitä miten yhteiskunnassa toimitaan.
Vanhan ajan avioliittoja katsotaan nykyään hyvin epätasa-arvoisesti. Mies oli töissä, ja nainen hoiti kodin ja lapset. Miehen velvollisuus oli ainoastaan tuoda taloudellista turvaa, sillä välin kun nainen hoiti kotiasiat. Tämä oli vielä 60 vuotta sitten ihan arkipäivää, eikä kenelläkään ollut valittamista. Miksi olisi? Se oli yhteiskunnan ideaali tilanne miehen ja naisen väillä, ja sitä haluttiin kunnioittaa. Jos joku olisi esittänyt väitteen että mies hoitaa kotona lapsia ja nainen käy töissä, sille olisi vain naurettu. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen, joten tuokin tilanne voisi tietysti toimia. Haluammeko kuitenkaan rikkoa tuhansia vuosia kestänyttä perhenormia? onko perinteinen perhenormi epätasa-arvoinen? Nämä ovat kysymyksiä, ja mielipiteet jakautuvat.
Perinteistä avioliittoa ja perhe-elämää ollaan rikkomassa lisää ja lisää. Yhteiskunnassa ihannoidaan vapaata ja itsenäistä naista, joka saa tehdä mitä haluaa. Sukupuolirooleja paheksutaan mediassa, ja naisista puhuminen perinteisissä rooleissa on epätasa-arvoista. Nainen ja mies halutaan saattaa samanarvoiseen asemaan, jossa kummallakin sukupuolella on samat mahdollisuudet. Miestä halutaan enemmän osallistumaan kotiin ja hoitamaan lapsia, samalla kun naisia puolestaan halutaan enemmän tekemään töitä. Samalla media ruokkii sukupuolia sillä, että millainen kumppanin tulee olla. Romanttisissa komedioissa miehet ovat komeita ja elävät lukaaleissa kartanoissa. Tämä antaa oletuksen siitä, jollainen sen ihannemiehen tulee olla. Naiset etsivät yhä luonnostaan parempituloista ja korkeammassa asemassa olevaa miestä, eikä tavallinen mies kelpaa. On sanomattakin selvää, että kotitalouksissa mies on parempituloinen kuin nainen, jos parinvalinta menetelmät perustuvat eri asemassa olevien kohtaamiseen.
Voisi jopa sanoa, että elämme hyvin surullista muutoksen aikaa. Tasa-arvo on buumi, jota huudetaan koko ajan. Parisuhteissa miehiltä vaaditaan tasa-arvoa, ja kun sitä tasa-arvoa antaa niin siihenkään ei olla tyytyväisiä vaan vaaditaan enemmän. Ei ole selviä sääntöjä siitä miten suhteissa tulee toimia, koska nykyään on niin monenlaisia ihanteita toimia. Aina sanotaan, että naisia sorretaan yhteiskunnassa. Miesten ongelmista ei saa puhua mitään, koska se olisi sovinistista. Tämän hetken yhteiskunnan ykköstasa-arvo asia on se, miten naisia saadaan yrityksiin johtajiksi. Siihen asetetaan naiskiintiöitä, jotta naisia on varmasti yritysten johdossa. Samalla on suuri joukko syrjäytyneitä miehiä, jotka unohdetaan eikä heitä nähdä millään tavalla tasa-arvo ongelmana. On pieni joukko eliittinaisia joiden asemaa yhteiskunta pyrkii parantamaan, vaikka heillä olisi elämä muuten hyvällä mallilla. Miksi isoa joukkoa syrjäytyneitä miehiä sorretaan, eikä heidän ongelmistaan saa edes puhua julkisesti? Ja jos asiasta puhutaan, se käsitellään nopeasti tuloksetta ja heitetään pois keskusteluista.
Tutkimusten mukaan onnellisimmat ihmisryhmät ovat suomessa parisuhteessa olevat miehet ja sinkkunaiset. Tyytymättömät puolestaan ovat sinkkumiehet ja avioliitoissa olevat naiset. Tilastojen mukaan 70% avioeroista on naisten tekemiä. Eikö tasa-arvoisessa yhteiskunnassa asioiden tulisi jakautua 50/50. Pitäisikö avioeroihin asettaa kiintiöitä, joissa avioerot tulisivat 50/50 suhteella? Minun mielestäni koko tasa-arvo keskustelu on menossa jo yli, ja naisten asema suomessa on jo hyvällä mallilla. Miksi siihen pitäisi edes pyrkiä, että miehen töitä tekevät naiset ja naisten töitä tekevät miehet. Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, kun olisi selvät säännöt siitä miten yhteiskunnassa toimitaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Avioliitto on hyvä yhteiskuntaa ylläpitävä liitto miehen ja naisen välillä kun onnistuu turvallinen .
kyllä meilläkin on ollut tapauksia joissa heikoilla hangilla olevat parit olisivat eronneet, mutta se yksi asia, kun on rakkautta tarpeeksi niin on myös anteeksiantoa puolin ja toisin. minä olen jo sen verran mukavan elämän kannalla jotta vaikka kuinka puolison jotkut tekemiset tai tekemättäjättämiset kyrsii niin jätän ilmaisematta. ei tätä meidän loppujen lopuksi kärpäsen pierun pituista elämää tässä maailmankaikkeudessa kannata käyttää riitelyyn.
Ehkä on, ehkä ei.
Ajat ovat muuttuneet, eikä entinen palaa. Nykyajan tytöt ovat yhtä koulutettuja kuin
pojat ja heidän odotetaan osallistuvan perheen elättämiseen tasa-arvoisesti.
Kotiäideillä ei ole eläkekertymää, eivätkä kaikki miehet mene naimisiin
periaatteella "kunnes kuolema eroittaa."
Myös eläminen on kallista. Kahden tuloilla voi kustantaa määrätynlaisen
elintason ja uskaltautuu ottamaan myös velkaa.
Avioeroluvut ovat huolestuttavia siksikin, ettei perhe-elämää enää arvosteta.
Psyykkiset ongelmat, masennus ennenkaikkea on lisääntynyt.Ihmissuhde-
ongelmia on lisääntyvässä määrin, koska vastuun ottaminen läheisistä
esim.puolisosta on irrallinen. "Jättämistä" yksin selviytymiseen pidetään
vakiona. Siihen jopa kannustetaan jos "suhde ei toimi." Niinpä lupauksiin
ei enää voi luottaa.
"Ihminen on totisesti oman onnensa seppä." On pärjättävä loputtomiin.
Kyllähän perhe-elämää arvostetaan, muttei hinnalla millä hyvänsä. Miksi pitäisikään?
Harva selviää yksin, ei tarvitsekaan, mutta ilman puolisoa on selvittävä.
Merkitys ei ole kadonnut, mutta pakko on. Kenenkään ei enää tarvitse olla epätyydyttävässä liitossa, sinnitellä siinä vaikka henkensä tai mielenterveytensä uhalla.
Avioliitto on ihanaa silloin kun se toimii. Se on ihanaa kun ollaan onnellisia ja asiat tehdään yhdessä. Silloin kaikki voivat hyvin oli koulutustaso tai sosiaalinen asema mitä tahansa. Itsekin elin monta vuotta ihanassa ja onnellisessa avioliitossa.
Nyt asiat ovat toisin. Onni ei jatkunut ikuisesti, se muuttui pikku hiljaa yhdentekeväksi ja lopulta kahleeksi joka esti molempia osapuolia olemasta onnellisia. Jossain vaiheessa oli pakko katsoa tilannetta silmiin ja päättää liiton jatkosta. Meidän tapauksessamme se ei enää jatkunut, koska kumpikaan ei sitä enää halunnut.
En ole avioeron puolesta puhuja, mutta tunnustan tosiasiat. Mieluummin elän ilman parisuhdetta kuin onnettomassa liitossa joka lopulta katkeroittaa molemmat osapuolet.Ero pitkän liiton jälkeen vaatii koko elämän uudelleen rakentamista joka vie valtavasti voimia. En usko että kukaan tekee sitä huvikseen tai liian heppoisin perustein.
En allekirjoita väittämää että ennen avioliitot toimivat paremmin tai olivat onnellisia koska silloin ei erottu niin paljon. Totuus on se, ettei naisilla aiemmin ollut mahdollisuutta lähteä huonosta liitosta (ei rahaa, koulutusta tai työpaikkaa), joten liitto oli kestettävä oli tilanne mikä tahansa. En iloitse avioerojen suuresta määrästä mutta olen iloinen että elämme yhteiskunnassa jossa naiset voivat tehdä päätöksiä omasta elämästään ja sen onnellisuudesta.
Aika mennyt koskaan ei enään palaa, minusta on hyvä tämä tasa-arvoinen yhteiskunta miksi jonkun aina pitää olla sorrettujen asemassa.
Naiset ovat nykyisin paremmin koulutettuja, kun miehet, mikä siinä on väärin, kun kaikilla on samat mahdollisuudet.
Nämä syrjäytyneet miehet ovat jo teininä syrjäytyneitä ei viitsineet käydä kun peruskoulun ja alkoholi ja päihteet kiinnosti enempi kun koulu, jos jonkun työpaikan saivat niin laman aikana ekana potkittiin ulos, ja sitte katkeroituivat ja käyttävät yhä enemmän päihteitä.
Elämä on valintoja täynnä.
Mikä siinä nyppii jos naiset tekee perinteisiä miesten töitä ja päinvastoin, jos se kiinnostaa ja siinä pärjää niin se on hyvä, pääasia että kaikilla olis mielekästä työtä ja työstä saa sellaisen palkan että pärjää sinkkuna.
Minusta sais poistaa tuolaaset miesten työt ja naisten työt olisi vaan ihmisten töitä.