Mulla alkaa huomenna työkkärin kurssi ja koko viikon ollut aivan järettömiä paniikkikohtauksia. Tällä hetkellä maha ihan kuralla, oksettaa, en oo syönyt mitään moneen päivään, tekee mieli vaan itkeä ja nukkua.
Tuleeko mulle karenssi jos en vaan kertakaikkiaan pysty menemään sinne kurssille? Jos huomenaamulla tää jatkuu (niinkuin varmasti jatkuukin) niin varaan aamulla heti ajan lääkäriin ja ilmoitan etten pysty tulemaan..
Tuleeko mulle karenssi jos en vaan kertakaikkiaan pysty menemään sinne kurssille? Jos huomenaamulla tää jatkuu (niinkuin varmasti jatkuukin) niin varaan aamulla heti ajan lääkäriin ja ilmoitan etten pysty tulemaan..
Vastaukset 45
Vanhimmat
Suunnilleen 4 pv saa olla omin lupineen poissa, ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin. Suosittelen sairasloman hakemista lääkäriltä ja Ketipinor-reseptiä paniikkikohtauksiin.
Auttaako ketit paniikkiin? Poikaystävälläni on niihin resepti.
Auttaa, vaikka se onkin nimellisesti psykoosilääke. Muuten ajaa asiansa, mutta on aika väsyttävä lääke, muija yleensä pilkkoo sen pillerin terävällä veitsellä neljään osaan ja ottaa 1/4, muuten alkaa väsyttämään turhan paljon.
Ymmärrän sinua täysin ongelmassasi. Yritä vain kuitenkin mennä sinne kurssille sillä jos et mene niin siitä kyllä karenssia pukkaa heti. Osallistut sinne omana itsenäsi, tärkeintä että menet sinne nyt huomenna ja saat asioissa itseäsi taas hiukan eteenpäin. Mikä sinua lähinnä nyt jännittää tuossa huomisessa tai ylipäätään tuossa kurssissa? Miten pikästä kurssista siis on kysymys?
Sovitaan nyt niin että menet aamulla kurssille ja kerrot sitten täällä meille maanantaina kun tulet sieltä että millaista oli ja miten kaikesta selvisit?, jooko?
Ymmärrän sinua todella hyvin, itsellä samanlaisia ongelmia samoista asioista :)
Perimmäinen syy mun paniikkiin on kuulemma se kun ajattelen niin paljon sitä mitä muut musta ajattelevat. Siksi mulla menee maha sekaisin ja oksettaa että joudun koko ajan juoksemaan vessassa ja aiheuttamaan hämminkiä. Posket punoittaa, kädet tärisee, olen kuin mikäkin valotaulu että "kattokaa kaikki mua!!". Inhoan tuota oloa yli kaiken ja siksi pyrin välttämään kaikkia tilanteita missä on pakko olla.
Lisäksi usein alan itkemään ihan yhtäkkiä paniikin keskellä. Siitäpä vasta ilo irtoaakin kun kaikki rupeavat ihmettelemään ja kyselemään mikä mulla on!
Juu ei oo leikin asia paniikkikohtaus. Muijalta leikattiin täysin turhaan umpilisäke kaksi viikkoa kestäneen päivittäisen oksentelun ja ripuloinnin jälkeen. Ei tullut lääkäreille mieleen, että kyseessä voisi olla paniikkikohtaus tulehtuneen umpilisäkkeen sijaan. Nuorisopsykiatrian lääkäri puolestaan tajusi heti rutiinikäynnillä, että kyseessä taitaa olla paniikkihäiriö ja antoi heti reseptin.
Josko muutkin ovat kurssilla samasta syystä kuin sinä itse, eli samaa sakkia... Ohjaajat/opet taas koittavat parhaansa, että kurssilaisille ois ees jotain- minä sain aikoinaan yhdellä kurssilla hyg.passin suorittaa ilmaiseksi, ja sain ihan perusteellisen terveystarkastuksen kurssin kuluessa, samalta kurssilta pääsin ammattitutkintoa tekemään... töissä on nyt vierähtänyt pian kolme vuotta, neljäs alkaa vuoden vaihtuessa.
Paniikkia oli minullakin kun olin pitempään työttömänä. Voin kertoa että se helpottaa kun altistaa itteensä erilaisille tilanteille- muille ihmisille. Teen duuniani vaikka mikä sakki ois ympärillä...palvelualalla teen.
Ja olen ikikiitollinen, että sain ihmisarvoista kohtelua sillä yhdellä kurssilla- muutoin en ois tänäänkin klo 12 aloittamassa työvuoroa. Soisalon kursseja oli.
Omasta mielestäni tarvitset sairaslomaa, ja jos toi jatkuu pitkään, niin eläkeläisen paperit. Mutta voit yrittää kikkailla kurssi/työelämässä lääkkeillä. Diapameilla ens alkuun kunnes Cipralexit alkavat vaikuttaa. Immodiumeja voi kans käyttää mahaan hätätilanteissa.
-a-
Kiitos, onneksi jotkut ymmärtävät. Sairaseläke on kyllä viimeinen vaihtoehto ja haluan yrittää kaikkeni että pääsisin kiinni työelämään.. Olen kuitenkin vasta 21-vuotias.. Varaan ajan lääkärille heti huomenna.
Moido! Sovittiin niin että tänään maanantaina kertoilet vähän miten sun päivä siellä kursseilla sitten meni. Toivottavasti sinulla meni siellä kaikki suht koht hyvin ja että pystyit siellä olemaan, mutta kerro sitten vähän tilannetta kun olet kotiutunut yms, kyllä tämä tästä ja muista ettet sinä ole yksin näiden ongelmien kanssa :) Minulla itselläni alkaa myös kurssi n kk kuluttua ja hieman jännittää myös ja en liioin viihdy luokkahuoneessa .)
Olitko kurseilla?
En ollut, kävin lääkärillä ja määräsivät opamoxeja ensihätään ja viikon päästä verikokeisiin ja sydänfilmiin kattomaan voivatko määrätä lisää lääkkeitä.. Huomenna uusi yritys kun saa nupin turraksi, katotaan onnistuuko...
Aijaa, hieman olen nyt pettynyt, mutta yritä nyt saada huomenna itsese sinne kursseille, kyllä se siitä lähtee.
Olen kyllä itsekin itseeni hyvin pettynyt.. :,(
Ei kannata olla pettynyt, sulla on hyvä syy ettet voinut mennä. Itsekin kärsin paniikkihäiriöstä ja tiedän varsin hyvin miten hirveää se on sosiaalisissa tilanteissa kun kädet vapisee, tuntuu että jalat ei kanna, ääni vapisee ja hikoiluttaa.
Huomenna päivä on uusi ja hyvä kun sait lääkkeet. Ne toimii ja varmasti auttaa että pääset alkuvauhtiin ja pahimman yli. Sitten kun alkuun olet päässy niin pidät niitä vaan varalla mukana, se jo rauhottaa kun tiedät että tarvittaessa saat avun kun nappaset pillerin poskeen. Riippuvaiseksi niihin ei kannata tulla, hätävarana vaan.
Olitko tänäänkään kursseilla? Kerro miten päiväsi siellä meni?
Tapahtuu varmaan samoin, kuin minulla. Joukko itseensätyytyviä älykkäitä ihmisiä. jouduin kohtaamaan.
Jotenkin ne oli jopa ihmisiä! He vaan kuvittelevat itsestään liian hyviä. Ei työ ole kuin työtä.
Se. että on jossakin työssä ei tee ihmisestä samankaltaista
sekunnissa, tuskin tunneissakaan, jotkut fiksut persoonat pysyvät itsenään jopa koko työuran.
Rakkautta on monenlaista. Syysmyrsky, pilvinen taivas, Kuu sillon kun se pilkahtaa. Sinivihreät lehdet puissa ja puut, joissa lehtiä ei edes ole.
Mitä hittoa sinä höpiset? Tämä mikään runoraati ole! Mene oikeille foorumeille sepittelemään imeliä runojasi!
Olitko sinä siellä kursseilla?
Yhteys mielenterveystoimistoon lääkärille.
Olet selvästi hoidon tarpeessa.
Minne sä nyt livistit? Olitko sä kursseilla? Nytkö sä aloit meitäkin täällä jo pakoilla? Tule heti oikeasti esiin kertomaan mitä sulle kuuluu!
Vedä kätees ja juokse mutkia.
Mikä mies ja mikä on ongelmasi? Mietis vähä mitä kirjoitat?
Vastaa nyt jo! Olitko sä vieläkään siellä kurssilla vai mitä hittoa on tapahtunut sinulle?
Lentosotamies ja mitä se sulle kuuluu, käykö joku kursseilla.
Oikeesti! Missä se meidän kurssilainen lymyää?? Onko lie enää elävien kirjoissakaan jos pelkäs niin kurssia?
näin edustava asiallinen ketju ei ole edustava
tippunut sivulle 2 jo nyt kun
Syrjäytynyt!!! Missä sä oikein olet? Aloitit ketjun kysymällä ja me autoimme sinua ongelmissa, mutta minne sä katosit ja onko kaikki ok?
Syrjätynyt! Oletko enää edes hengissä?
Kaikille jotka selittää että menet vaan kurssille, voin sanoa suoraan, että teillä ei ole hajuakaan paniikkihäiriöstä ja miten sen toimii. Jos ei pysty menemään niin silloin ei pysty ja sillä selvä. Siitä ei ole mitään apua, että hokee itselleen että ei tässä ole mitään pelättävää, koska se paniikkikohtaus lietsoo itseään kunnes pahimmassa tapauksessa joutuu juoksemaan tilanteesta pois, jos paniikki kasvaa liian suureksi
Kun ihminen oli vielä alkukantainen tuollainen reaktio oli avuksi esim. villipetojen uhatessa, mutta nykypäivänä ne ihmiset jotka sen saavat riesakseen joutuvat pahimmassa tapauksessa sairaseläkkeelle, jos niitä kohtauksia ei opi saamaan kuriin!
Aloittajalle sanon neuvona, koska itselläni on ollut vastaava ongelma jo vuosia, että paras tapa toimia on se, että sanot suoraan työkärissä että kärsit paniikkihäiriöstä ja haluat vapautuksen kaikesta tekemisestä vieraiden ihmisten kanssa ja muiden edessä ja että voit olla läsnä kurssilla, mutta et osallistu muuten kuin kuuntelemalla.
Lääkkeitä ei kannata ottaa, vaan se paniikki pitää oppia hallitsemaan opettelemalla ja silti se ei aina onnistu, mutta harjoitus tekee mestarin ja siihen menee vuosia aikaa.
Ja vielä lisäyksenä että yksi kunnon paniikkikohtaus joka pääsee liian pahaksi, voi aiheuttaa niin paljon ongelmia myöhemmin jopa vuosikausien ajan, että jo sen takia tilanteeseen jossa niin voi käydä, ei saa mennä.
Ne jotka eivät ole kokeneet pahaa paniikkihäiriökohtausta eivät tajua, että siinä tilanteessa ei pelkää kuolevansa, vaan siinä tilanteessa luulee että kuolee tai ainakin menettää järkensä ja sen seuraukset eivät sitten helpolla lähde pois , voi olla että koko loppuelämä on sen jälkeen varomista ettei kohtaus uusiudu ja sen takia jos on noin kova pelko jo etukäteen, suosittelen että teet kuten jo alussa neuvoin, jos tuollaisia kursseja työkkärin sinulle järjestää.
Kiitos kaikille neuvoista. Olen nukkunut viime viikon ja tänään kävin mielenterveyslääkärillä. Hän määräsi lisää lääkkeitä ja sanoi että koeta vaan mennä sinne kurssille. En tosin usko että sinne mua enää otetaan kun oon ollut jo niin pitkään poissa...
Rupean käymään psykoterapiassa ja lääkärin mielestä vuoden päästä saatan olla jo täysin työkykyinen. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta mutta ei mulla ole muutakaan mistä pitää kiinni.
Mites helkutissa sinä psykoterapiaan olet päätynyt? Psykiatrian erikoislääkäri suositteli lääkärinlausunnossaan puolisolleni psykoterapiaa 2 x viikossa, psykoterapian sijaan kunta järjesti psykologin, jolla hän pääsee käymään kerran kuukaudessa.
Miten kummassa Kelan ja valtion virkamiehet odottavat kenenkään kuntoutuvan, jos kuntoutettavat eivät saa juuri sitä apua, mitä tarvitsevat? Kyllähän sen nyt jokainen tajuaa, että kunnan psykologi vs. kognitiiviseen psykoterapiaan erikoistunut terapeutti ei ole aivan sama asia.
Lääkäri sitä mulle ehdotti. En itse tiedä näistä eroavuuksista mitään joten suostun vaan kaikkeen josta voisi olla edes jotain apua.
Lääkärin ehdottamiset ovat aivan eri asia, kuin se mitä kunta järjestää. Voi käydä niinkin, että kunta järjestää lakisääteiset minimipalvelut ja käyt puolisoni tavoin kerran kuussa psykologilla kertomassa, miten on mennyt. Psykologilla käydään lähinnä juttelemassa, psykoterapiassa puolestaan yritetään pureutua niihin ahdistuksen syihin ja muuttaa potilaan ajattelu- ja suhtautumistapaa ahdistaviin asioihin, tämän vuoksi psykoterapia on hyvin kallista ja kunnathan eivät tosiaankaan ala tuosta noin vaan makselemaan kenenkään psykoterapioita.
Puolisolleni lääkäri sano, että tätä hän nyt suosittelee, mutta koska se on niin kallista niin on hyvin epätodennäköistä, että kunta sitä hoito-ohjetta noudattaisi.
Ahaa, no eiväthän ne minua sitten sinne psykoterapiaan laita. Lääkäri nimittäin sanoi että voin käydä harvemmin juttelemassa jollekin tai sitten jos tuntuu että tarvitsen intensiivisempää tapailua niin psykoterapiaan. Mulle tuli sellainen olo että hän oli enemmän psykoterapian puolella, mutta jos se kerta maksaa niin eihän mun velkaantunut kuntani mua sinne tietenkään laita. Eli siis odotettavissa reseptejä reseptien perään ja kerran kuussa joku kysyy mitä kuuluu. Huoh.
Tai no, ei pitäisi valittaa. Monessa muussa maassa olisin jo kadulla kerjäämässä tai hypännyt junan alle eikä ketään kiinnostaisi. Täällä mulla on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa. Tunnen oloni välillä hyvin kiittämättömäksi ja tyhmäksi.
Psykologillekaan ei niin vaan pääse, puolisoni täyttäessä 18v loppui terapia kuin seinään. Sen jälkeen hän oli 300 pv sairaslomalla, jonka jälkeen oli haettava lähete kunnan mielenterveystoimistoon ja odotettava 2 kk, että pääsee hakemaan lääkäriltä B-lausunnon työkyvyttömyydestä vuodeksi eteenpäin ja anottava Kelalta kuntoutustukea, jonka käsittelyssä kesti toiset 2 kk.
Tämän ruljanssin jälkeen kesti yli 3 kk, ennen kuin hän pääsi sinne psykologille juttelemaan kerran kuussa, ei siis päässyt pelkällä saikulla mielenterveuspalvelujen piiriin, vaan vasta kuntoutustuella, joka on muuten 714€/kk.
MUUTA POIS SUOMESTA JA OPETTELE PAIKALLINEN KIELI MINNE MAAHAN SITTEN MENETKÄÄN MIELUITEN EU MAA.
Olen tosiaan levännyt kotona vaan ja syönyt lääkkeitä. En ole liikkunut täältä viikkoon mihinkään ja kaveri on tuonut mulle ruokaa. Kurssille en todellakaan enää mene ja voisin haistattaa koko porukalle pitkät! Olen saanut voimaa itseeni ja olen alkanut kapinoimaan kaikkea juttuja vastaan. Tänään kun postinjakaja toi lakun niin avasin oven ja raivosin hänelle moisesta laskusta, heh, tuntu hyvältä karjua :)
Mene heti sinne kurssille!!! Olet vetys ja kelvoton tunari!! MIKSI RAIVOAT JAKAJALLE?????
Miksi sinä minulle huudat? Olen ihminen joka yrittää tehdä vaan asioita oikein ja minullakin on huonoja päiviä. Olen aika maassa nyt ja olenkin ostanut illaksi melkoisesti olutta ja yhden halvan niinin, juon tänään ja mietin elämääni oikein kunnolla. Kurssille ilmoitin tänään että tulen sinne paikalle maanantaina ja sain vastauksen että minut on laitettu sieltä pois ja että minun pitää asioida työkkärin kautta nyt uudelleen ja sopia seuraavista kursseista. Jotenkin helottaa kaikki jutut ja muut, olen nyt vähän ottanut juomia ja siksi kirjoitukseni on asiatonta ehkä.
Mä mitään HUUDA!!!! ottaa hiukan pannuun sinä ja sun marinat!!!! Mene ihan vaan töihin tai edes sinne kursseille!!!
Älä huuda minulle, minua alkoi itkettää asia. Silitin puhtaita vaatteita maanantain kurssille, sain uuden mahdollisuuden kun otin ihan itse yhteyttä virkailijaan, vaikka aluksi meinasin ihan äitiä pyytää minuna sinne soittamaan ja meillä kyllä ääni melkein sama, hi.
ei vittu työ ootte sekasi..