Ollaan molemmat nuoria, alle parikymppisiä ja seurusteltu vuosi, kesällä huomasin että alkuhuuma alkoi hiipua ja nähtiin vähemmän mutta muuten kaikki oli vielä hyvin. Muutama viikko sitten mies sanoi että ei enää ikävöi mua, että rakastaa kuitenkin mutta välillä odottaa niitä päiviä kun ei ole kanssani. Sovittiin että otetaan vähän etäisyyttä, ei nähdä niin usein ja ollaan viikonloppuna välillä omienkin kavereiden kanssa. Nykyään ollaan nähty noin 3 päivänä viikossa. Nyt mies sit sanoo että ei esim kännissä ole kiinnostunut yhtään musta, ja unohtaa mut toisinaan kokonaan mikä näkyy mm juhlissa yksin jättämisenä, ei huomioi välillä tunteihin ollenkaan vaikka oltaisiin hänen kavereidensa seurassa ja hän on pyytänyt mut mukaan. Sanoo myös että ei välillä halua olla kanssani ja menee helposti hermo pieniinkin juttuihin mitä teen, ärähtelee ihan turhista asioista ja usein. Tänään sanoi että olisiko ehkä helpompi vaan erota, että ei toisaalta halua mutta pelkää että ei pysty enää välittämään samalla tavalla kuin ennen. Mies ei ole ennen seurustellut ja sanoo hakevansa samaa tunnetta mikä oli alkuun, mutta eihän alkuhuuma jatku vaan ikuisesti vaan kaikissa suhteissa tulee arki vastaan. Meille on kuitenkin hyvät hetket, tehdään juttuja yhdessä ja mies sanoo että kyllä mun seurassa on vielä hauskaa ja ihanaa mutta nää tunteet tulee vahviten esiin kun ei ole mun kanssa. Mä en tiedä yhtään mitä ajatella tästä ja että onko tää normaalia vai onko vaan niin että pitäis lopettaa kokonaan ? Itse en haluaisi luovuttaa, rakastan miestä todella paljon ja vaikka nää puheet satuttaakin niin olen valmis antamaan aikaa ja ottamaan vaikka sitten vähän lisää etäisyyttä, ihan miten mies vaan haluaa. Kertokaa joku ihmeessä jos on ollut samaa että miten voi selvitä, onko normaalia jne mitä ajatuksia ikinä tästä herääkin?
normaalia suhteen arkistumista vai lopun alku?
rikkinäinen
3350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suhteet menee vuoristoradan tapaa. Jos todellakaan sitä kipinää ei enää ole, on aika turha jatkaa. Kuluttaa vain itsensä loppuun. Vaikeaa on luopua rakkaudestaan ja ihmisestä jota on rakastanut ja rakastaa, mutta toisen pään sisälle ei voi mennä ja saada häntä jatkamaan suhdetta, ellei hän itse sitä halua.
Niin se vaan menee, et aikanaan alkuhuuma haihtuu ja alkaa näkemään toisessa ihmisessä virheitä, joita alkuhuumassa ei huomannut. Itse rakastan myös ihmistä, joka ei halunnut enää olla kanssani, meil kesti nelisen vuotta kaiken kaikkiaan suhde.
Olen onneton nyt, mutta en voisi enää jatkaa hänen kanssaan, kun tiedän ettei hän tunne samoin kuin minä. Mekin oltiin välillä monta viikkoa erossa ja taas törmättiin ja kaikki tuntui taivaalliselta. Mutta kun sama toistui monta kertaa ja mies taas teki oharit, päätin lopettaa pelleilyn ja nyt emme ole enää yhdessä.
Harkitse tarkoin mitä haluat, ettet pety.
Voit selvitä kun miehesi älyis jo lähteä eikä pahoittaa mieltäsi liiallisella avoimuudella. Usko että pian se alkaa syömään,halusit tai et että sanoo ettei ajattele sua jne.Anna miehen itsensä kuitenkin tehdä päätös koska se on itse hänen tehtävä EI sinun!
Tyhmä mies. Rakastunut rakastumisen tunteeseen.