Mitä tehdä kun nainen haluaa erilleen?

Ainiin ja lisäisin vielä että eilen kun keskustelimme aiheesta ja menimme molemmat nukkumaan, harrastimme kiihkeä seksiä naisen aloitteesta. Hän sanoi että se oli mahtavaa mutta että asiat eivät silti ole hyvin. Samoin myös kun hän lähti sinne ystävälleen yöksi niin hän lähtiessään suuteli minua suulle. Illalla kuitenkin kun hän soitti minulle hän sanoi että on päätöksensä tehnyt ja haluaa erilleen. Kaikki tämä sekoittaa minua entisestään, en ymmärrä edes mitä oikein tapahtuu tai missä mennään..

Kaikki on vielä pahasti kesken ja molempien mieli sekaisin. Voi tapahtua velä vaikka millaisia suunnanmuutoksia, mutta fakta on, ettette te ole enää suhteessanne niin sinisilmäisiä kuin vielä joku aika sitten. Yhdenlainen neitsyys on nyt menetetty teidän suhteessanne ja se on kova pala purtavaksi, molemmille.

Naisesi hakee nyt tukea joka paikasta vain omalle tarpeelleen saada kokea se toinen mies ilman mitään esteitä. Sen verran tahdikas hän nyt on, että yrittää päättää nykyisen suhteensa ensin, ennen kuin sukeltaa uuteen. Moni hyppää tunteesta suoraan tekoon, ja sellainen satuttaa myös itseä kaikkein rankimmin.

Sinä koet nyt livenä sen, mitä on menettää jotakin yllätyksen kautta, ei suunnitellusti tai ennalta varautuneena, vaan negatiivisesti ylltettynä. Se on pahin mahdollinen tilanne rakastavalle ihmiselle.

Sinä kuitenkin tiedät millaisia te kaksi olette ihmisinä. Onko mahdollista naisesi kokea se toinen ja sitten vielä palata sinun rinnallesi, vai onko hän niitä ihmisiä, jotka eivät enää taakseen katso kun ovat kerran päätöksen tehneet.
Onko mahdollista sinun ottaa hänet tapaisin vielä (vaikka vuosienkin päästä), jos hän tulee katuvaisena ovesi taakse. Tai onko sinusta ensinkään elämään ihmisen kanssa, joka on hyvin ihastunut johonkin toiseen.

Nyt sinussa on totta kai päällimmäisenä vain suunnaton hätä, koska elämäsi uhkaa mullistua kertalaakista ja täysin vastoin sinun tahtoasi.
Ei ole olemassa mitään ulkoista apua joka poistaisi sinusta tuon tunnehelvetin, se on kunkin pakko käydä läpi silloin kun se kohdalle osuu. Se pakko karaisee taas piirun verran, sen jälkeen on asteen tietoisempi ihminen, niin kipeältä kuin sen prosessin läpikäyminen tuntuukin.

Jos se lähtö nyt yleensä toteutuu, sinä säästäisit itseäsi kaikkein parhaiten, kun antaisit naisen mennä, etkä alentuisi esim. anelemaan häntä jäämään sinun rinnallesi nykyisessä tunnetilassaan.
Siten hän joutu läpiviemään aikeensa ja todellakin elämään todeksi sen, mistä nyt vain haaveilee. Se saattaa olla tarpeellinen kokemus hänelle ihmisenä, vaikka se olisi esim. virhe, jota hän katuu ehkä hyvinkin pian.

Tunteita ei voi ohjailla tai väkisin pidätellä. Tukeudu ystäviisi ja sukulaisiisi, niin kuin naisesikin tekee tykönään. Yksin murehtimisessa ei ole mitään järkeä.

Tilanteesi on kuin kopio siitä mitä minulle tapahtui. Entinen avopuolisoni ihastui työkaveriinsa ja lähti pitkästä vuosia kestäneestä parisuhteestamme todella yllättäen, ehdottomasti ja ilman suurempia prosessointeja. Mitä siinä voi oikeasti tehdä? Jos toinen ei oikeasti ole moodissa, jossa haluaa ratkoa ongelmia, niin on vain päästettävä irti, aivan sama kuinka pahalta se tuntuu. On uskottava kliseisiin, aika auttaa tuskaan ja tunnehelvettiin, on yritettävä tehdä jotain itselle mielekästä vaikka väkisin, keskity töihin. Jos vain suinkin kykenee ympäröimään itsensä ihmisillä se auttaa. Mikäli verkostot ovat pienet, niin hyödynnä niitä vähäisiä ystäviäsi, joita sinulla on.

Exäni on luonteeltaan ihminen, joka ei taakseen katsele. Tiedän hänen jo elävän myös uutta elämäänsä täysipainoisesti vaikka erostamme on vasta kuukausia. Tiedän, että haaveilu on turhaa, mutta edelleen päivittäin toivon ja haaveilen siitä, että voisimme keskustella aikuismaisesti ja rehellisesti mahdollisesta tulevaisuudestamme, uudesta alusta. Tiedän myös, että haaveilen turhaan, mutta minkäs teet. Tunteet usein ylikirjoittavat järjen. Ikävä on kova!

Uusien ihmisten tapailu auttaa hieman. Se saa uskomaan, että en jää tähän maailmaan yksin. Se herättää myös toiveita tulevaisuuden suhteen uudesta rakkaudesta, ihastuksesta, kumppanuudesta. Toisaalta vaikka tapailenkin uusia ihmisiä en usko, että olisin vielä valmis parisuhteeseen. Itse olen ainakin yrittänyt ottaa asiat rauhallisesti, tutkia itseäni ja sitä mitä haluan oikeasti. Olen myös antanut aikaa rehelliselle suremiselle ja ikävöimiselle.

Heippa,

Olen 26-vuotias nainen ja mulle kävi suurimpiirtein samalla tavalla noin vuosi sitten. Kuuden vuoden suhde päättyi äkkiä ja arvaamatta, vaikka kuukausi sitten olikin puhuttu asunnon ostosta ja kihloista. Kaikki suunnitelmat romuttuivat. Sanoisin että vuosi on ollut elämäni kovin. Ex-mieheni alkoi seurustelemaan 2kk eromme jälkeen parikymppisen tytön kanssa, nyt asuvat yhdessä ja ovat kihloissa. En ole yhteyksissä exään enkä hänen perheeseensä. Usko pois että asiat selviävät :) tsemppiä!

Lohduttavaa vai lohdutonta? lukea toiselle tapahtuneen kuten itsellekin. Siksi sanon tuon negatiivisenkin pointin koska jos vielä toisesta välittää niin on vaikeaa päästää hänestä irti, vaatii aikaa. Lisäksi pitää päästä surusta ja vihastakin irti. Minulla on kestäny jo reilun vuoden - sinulla menee mitä menee, sitä ei voi tietää.

Onneksi exäsi kuitenkin halusi jutella kanssasi tuonkin verran jotta sait jotain selvyyttä. Kaikilla meillä ei käy niin vaan hommat jää "prosessoimatta" lähes kokonaan kun toiselle tulee kova kiirus muualle.

Ero on normaali tapahtuma elämässä. Sitä pitäisi kuitenkin sen verran kunnioittaa että pystyisi eronsa kohtaamaan ja keskustelemaan exänsä kanssa asiasta. Idealistista ehkä ja jopa aluksi satuttavaa kun kuulee toiselta miksi minä en ole enää se ykkönen.

Yhteenpaluuta ei kannata muuten haaveilla vuosienkaan päähän koska ihmisten välissä suhteissa kun menettää luottamuksen toiseen niin sen saaminen kuntoon on lähes mahdotonta.

Muuten noi jätettyjen ruikutukset "älä jätä mua" vain haittaavat ja vievät loputkin mahdollisuudet yhteenpalaamiseen. Kunnioitus on tärkeä juttu ja ikävä kyllä ihminen on melko raaka. Kuka haluaa olla loosereiden kanssa jos on voittaja tarjolla eli nurmi on vihreämpää aidan toisella puolella. Ajan kanssa varmaan sitten jättäjä huomaa tuon ettei se olekkaan, mutta sittenhän on taas aika etsiä sellainen henkilö joka on kunnioituksen ansaitseva.

Tsemppiä kaikille.

Hmmhmm..
"kuukausi sitten vannoi suurta rakkautta! " "..hän syyttää minua eri asioista ja siitä että tunteet ovat päässeet viilentymään" Mutta suhteessa on aina kaksi, toisenkin täytyy sitoutua ja pitää huolta suhteesta. Minun mielestäni aika ailahtelevaista ja salakavalaa jos ekaksi vannoo rakkautta ja sitten syyttelee..
Lisäksi jos nainen sanoi, jotta tuntui ihanalta että pystyi puhumaan niin avoimesti, niin eikö hän pysty puhumaan kanssasi rennon avoimesti ajatuksistaan ja tunteistaan? Onko hän pitänyt kaiken sisällään, sinä et ole huomannut tätä ja nyt se purkautui?

Suuret kiitokset kaikille vastaajille. Olen jo alkanut pikkuhiljaa uskomaan ajatukseen että tuska helpottaa, vaikka ei siltä laisinkaan nyt tunnu.

Nainen sanoi muutama päivä sitten että ei halua olla eron jälkeen laisinkaan yhteydessä, en ole ikinä kokenut niin sairasta tuskaa.. En voinut mitenkään uskoa sitä todeksi, luulin tulevani hulluksi. En tiennyt että ihminen voi romahtaa niin totaalisesti ja tässä sitä nyt ollaan. Ei me oltu yhdessä kuin 2,5 vuotta ja tunteet on kuitenkin näin musertavia.

Ystäväni oli täällä muutaman päivän tukenani, se helpotti ahdistusta ja tuskaa, olen niin kiitollinen hänelle. Hän antoi minulle uskoa että että kyllä tästä vielä selviän. Nyt hänen piti kuitenkin lähteä takaisin, paluu arkeen on edessä huomenna enkä tiedä miten kestän. En ole ollut kuin muutaman tunnin yksin täällä asunnolla ja romahdin uudestaan.. En vain pääse ajatuksistani irti ja ahdistus on tullut takaisin.

Olen myös päättänyt, vaikkakin ajatus tuntuu ihan absurdilta ja mahdottomalta, että en haikaile hänen peräänsä. Yritän vain toistaa itselleni että tämä on lopullista ja tästä pitää vain päästä yli.

Asiasta tekee pahempaa myös se että en saa nukuttua kuin maksimissaan pieniä pätkiä. Olen jo kahdesti nähnyt unta että palaamme yhteen ja kaikki on taas hyvin mutta herättyäni todellisuuteen aivan järjetön ahdistus vain ottaa minut valtaansa.

Sinä joka kysyit: "Lisäksi jos nainen sanoi, jotta tuntui ihanalta että pystyi puhumaan niin avoimesti, niin eikö hän pysty puhumaan kanssasi rennon avoimesti ajatuksistaan ja tunteistaan? Onko hän pitänyt kaiken sisällään, sinä et ole huomannut tätä ja nyt se purkautui?" Vaikka en olekaan kovin avoin ihminen, pystyin puhumaan hänen kanssaan avoimesti ilman varauksia. Luulin samaa hänestä. Luulin ettei hänellä olisi mitään sisällään ja luotin siihen että hän olisi kyllä kertonut.. Olet myös oikeassa että tuommoinen käytös tuntuu tosi salakavalalta. En tiedä kuvittelenko vai enkö loppujen lopuksi tuntenut edes koko ihmistä. Pääni on muutenkin ihan sekaisin kaikista ajatuksista.

Toivon kaikkea hyvää kaikille jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa. Täytyy vain jaksaa uskoa että elämä tarjoaa vielä hyviä asioita tulevaisuudessa.

Se on todella pahasti retkussa johonkin toiseen.Sun tilanteet saattaa olla menetettyjä et näin on päässy käymään.Se että nainen ei pysty edes omassa sängyssään enää nukkumaan on paha.Kutsuisin naistasi moraalisesti huikentelevaiseksi että harkitsematta pidempään haluaa jo toimia.Tosin nainen ei välttämättä saa ihastustaan,tai ihastus palvelee oikotienä sinusta irrottautumiseen.

Tässä minun tarinani.. Olin lomailemassa ulkomailla perheenikanssa 4viikoa josta 3 viikkoa erossa koska tyttöystävä tulin ulkomaille luokseni viikoks.. tiedossa oli viellä viikpn loma jonka jälkeen palaisin takaisin suomeen mutta päätin tulla aikaisemmin takasain paripäivää enkä ilmoittanut hänelle siitä ja aatelin että tyttö tykkäisi kun rakas palaisikin vähä etu ajassa. Toisin kävi kun tulin takasin hän oli kerenny tutustuu baarissa mieheen joka "kehui ja kuunteli häntä" ja "arvosti" nii suuresti että meni ihastumaan..olivat viikon verran tekstaileet paljon paskaa minusta molemmin puolin..tyttöystävä oli kertonut kaikki pahimmat mokat / virheet mitä olin suhteessa tehnnyt jne..tuntemattomalle miehelle mun elämästä..houh. suutuin pirusti ja sanoin hänelle silloin mitä kyseinen mies haluuaa vaan hänestä ja tietenki halusin antaa henkisen pettämisen anteeksi kun ei ollut viellä mitään fyysistä.. mut ei ..5v seurustelu ei painannu mitään..mun sanaan ei ollut mitään luottamista vaan mieheen jonka kas oli viikon tekstaillu. Annoin hänen miettiä asiaa viikon en ottanut yheyttä kunnes hän otti ja pyys jutteleen missä sortu itkuun kun meni pettään ja se paskianen olikin vaan pillun perässä..voit vaan kuvitella miltä tää tuntu silloin musta..murskas mua nii pahasti et flippasin melkein.. hain kostoa..mutta en pystynyt hillitsee itseäni ja karkotin tytön pois haukkumalla maanrakoon..tyttö jota rakastin enemmän kuin itteäni enemmmä kuin mitää tässä maailmassa..6kk erosta nyt..välillä ikävöin..mutta tiedän että tällekin tarinalle oli tarkoitus josta pitää oppia..oppia että ei kannata ikinä luottaa..ei enään ikinä vaikka kuinka pettäminen olisi tytön moraalia vastaan.. sinulle ap. Vaikka kuinka rakastaisit häntä..anna hänen mennä. Säästyt kaveri isosta iskusta.. ei häntä todellakaan kiinosta sun tunteet tällä hetkellä..ehkä myöhemmi en tiedä? Mutta jos sanot hanelle että kokis on parempaa kun lidlin kola nii hän tulee jostain syystä tahallaa juomaa just sitä mitä sinä et kehota.. itke, sure, OPI!, JA mikä parasta Liikunta..paras lääke ihmiselle ikinä!! Pärjäille :)

Myös minulle kävi niin että mies ihastui uudelleen eksäänsä ja muuttui kertarytäkästä aivan eri ihmiseksi. Oli jäätävän etäinen, silmissä oli tunteeton ja piittaamaton katse.

Olin luopunut suhteen takia monesta asiasta ja miehen muuttunut käytös aiheutti minussa vain vihaa. Raivosinkin moneen otteeseen. No se ei asiaa muuttanut.

Olen erittäin tyytyväinen että "pääsin" miehestä eroon, mutta edelleen kiukuttaa oma tyhmyyteni luopuessani mm. silloisesta työpaikastani miehen vuoksi.

Päätin tuolloin että nopeasti kehittyvä suhde jossa rakkautta vannotaan joka käänteessä, on liian epävakaa minulle. Nyt olen tasaisessa ja onnellisessa suhteessa, jossa ei tarvitse pelätä että tuuliviirimies siirtää tunteensa toiseen.

Tässä taas vietän unetonta yötä, taitaa olla viides yö putkeen, aamulla pitäs kyetä töihin 07.00.....

Sain joululahjaksi avovaimolta tiedon että suhde ei toimi ja on parempi erota.
Yli 10 vuotta yhdessä, hankittu yhteinen koti jota rakennettu rakkaudella ja nainen saanut sisustaa juuri kuten haluaa. (halusin että hän saa sellaisen kodin jossa viihtyy ja josta on haaveillut)
Itse luulin että kaikki on hyvin, mitään riitoja ei ole ollut, itse olen aina ottanut vaimokkeen aina huomioon ensin ja sitten vasta itseni ja muut.

Nyt on hyvin hämmentynyt olo. En osaa edes olla surullinen koska päälimmäinen tunne on ääretön vitutus ja pettymys. Ja hauskinta se että tunnen vitutusta ja pettymystä itseäni kohtaan, en tuota naista. Tuntuu että olen epäonnistunut elämässä täysin.

Lisäksi tässä pitäs nyt asua vielä jonkin aikaa saman katon alla ennenkuin saa asumiskuviot uudelleen järjestettyä. Pitäs kämmäkin laittaa myyntiin ja koittaa jakaa irtaimisto ilman riitoja...

Melko varmaa on että pysyttelen sinkkuna tämän jälkeen pitkään.
Nyt meni luottamus naisiin täysin.

Kiva nähdä että on muitakin joita on satutettu yhtä paljon kuin mua. Unettomia öitä on vietetty..

mitäs siinä voi tehdä jos toinen alkaa yhtäkkiä uuden elämän kuin kysyä mihin tämä entinen mielestäsi kaatui ja mitä siitä puuttui? selityksiä annetaan jos annetaan mikä niistä on totta, mikä valhetta, joskus valhe suojaa psyykettä, esim. jos kyse ettei enää halua toista fyysisesti intohimoisesti tai halunnut koskaan, sellaistakin voi olla, liekki voi sammua tökeröstä käytöksestä, toinen etääntyy ja kääntyy viereltä hiljaa pois, parisuhteeseen kuuluu mielestäni ettei sitä päästä "lepäämään" tai ala kohdella kumppania kuin kaverinaan , muistetaan se mikä liekin ylläpitää :)

hyvää kevättä kaikille yrittäneille ja menettäneille