plaah, mistä sitä taas aloittais....:/
vaikka siitä että ennen olin sellainen että "ihastuin", sain jätkän, seurusteltiin viikko-kaks, ja mä sanoin heippodei nähää joskus....
mutt kun jokunen aika sitten tapasin Karin, kaikki muuttui.... Aloimme seurustella...
En halunnut mokata tätä niinkuin kaikki muut jutut olin mokannut... Nyt olemme olleet jonkin aikaa ýhdessä, enkä enää jaksa häntä, en halua luopua hänestä, rakastan häntä yli kaiken mutta kun...
EN vain yksinkertaisesti jaksa häntä. olen monesti miettinyt olemmeko me niin erilaisia ettemme vain yksinkertaisesti sovi yhteen ja olisiko meidän syytä erota. mutta kun edes ajattelen että eroaisimme ja joutuisin elämään ilman häntä, alan itkemään... En vain halua menettää häntä... Joskus minusta tuntuu että hän eij enää rakasta minua vaan parasta ystävääni ja kun kysyn asiaa häneltä, hän on ihmeissään.. sen jälkeen hän hymyilee ja vetää minut syliinsä ja sanoo etteij minulla ole syytä huoleen.
mutta asian ydin on se; ETTÄ meillä tulee joka lauantai yönä kamala riita ja minä itken ja sitten sunnuntaina jompi kumpi pyytää anteeks ja sovimme... en vain jaksaisi tätä samaa rumbaa enään, mutta ne riidat syttyvät aina jostain... siksi kysynkin että voisiko syynä olla se että minä juon joka lauantai ja hän on absolutisti?
minä en todellakaan jaksaisi enää tälläistä, tämä alkaa ottamaan jo hyvin paljon kaaliin...:S
vaikka siitä että ennen olin sellainen että "ihastuin", sain jätkän, seurusteltiin viikko-kaks, ja mä sanoin heippodei nähää joskus....
mutt kun jokunen aika sitten tapasin Karin, kaikki muuttui.... Aloimme seurustella...
En halunnut mokata tätä niinkuin kaikki muut jutut olin mokannut... Nyt olemme olleet jonkin aikaa ýhdessä, enkä enää jaksa häntä, en halua luopua hänestä, rakastan häntä yli kaiken mutta kun...
EN vain yksinkertaisesti jaksa häntä. olen monesti miettinyt olemmeko me niin erilaisia ettemme vain yksinkertaisesti sovi yhteen ja olisiko meidän syytä erota. mutta kun edes ajattelen että eroaisimme ja joutuisin elämään ilman häntä, alan itkemään... En vain halua menettää häntä... Joskus minusta tuntuu että hän eij enää rakasta minua vaan parasta ystävääni ja kun kysyn asiaa häneltä, hän on ihmeissään.. sen jälkeen hän hymyilee ja vetää minut syliinsä ja sanoo etteij minulla ole syytä huoleen.
mutta asian ydin on se; ETTÄ meillä tulee joka lauantai yönä kamala riita ja minä itken ja sitten sunnuntaina jompi kumpi pyytää anteeks ja sovimme... en vain jaksaisi tätä samaa rumbaa enään, mutta ne riidat syttyvät aina jostain... siksi kysynkin että voisiko syynä olla se että minä juon joka lauantai ja hän on absolutisti?
minä en todellakaan jaksaisi enää tälläistä, tämä alkaa ottamaan jo hyvin paljon kaaliin...:S
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sähän tiedostat jo hyvin millaisten rutiinien orja sä itsekin olet. Mitäs jos rikkoisit ne ajatus- ja tekorutiinit ja kokeilisit elää tilanteita läpi hiukan toisella tavalla?
Keksi jotakin juomista monipuolisempaa tekemistä lauantaisin.
Keskitä huomiosi niihin positiivisiin piirteisiin, joita Karissa ja sussa itsessäsikin on.
Arvosta Karia sellaisena kuin hän on, sen sijaan, että hoet itsellesi koko ajan mantraa "en jaksa häntä, en jaksa häntä".
Pyri nauttimaan siitä ajasta, jonka sen miehen kanssa saat viettää.
Yritä ajatella positiivisesti ja kannustaa itseäsi, itsesi lannistamisen sijaan.
Ja niin edelleen.
Jos ei ikinä kyseenalaista mitään itsessäänkään, ei mikään myöskään muutu.
Absolutistin kanssa on elää? Tokihan, varsinkin oma kumppani alkaa vaikuttaa ärsyttävältä, jos toinen on vesiselvä ja toinen kunnon tuiterissa. Sanoisin, että vaikea on tuollaisen suhteen jatkumiseen uskoa! Ja pieni kupinotto on hauskaa, Sinua en tuomitse! Jos toisen täytyy olla absolutisti, niin pitäköön turpansa kiinni ja olkoon kiusaamatta hauskaa pitäviä ihmisiä!