Olemme ajatelleet erota mieheni kanssa ja mietin että mitenköhän lapsemme ottaisivat asian. Kun olen kuullut että jotkut lapset eivät sitä vain kestä. Meillä on 11-vuotias tyttö ja 8-vuotias poika. Niin voitteko kertoa miten teidän lapsenne suhrautuivat asiaan? :-)
Lasten suhtautuminen vanhempien eroon?
37v nainen
33
1911
Vastaukset
- hymiön paikka
Epäilisin että hyppivät riemusta.
- niinpä niin
Epäilisin, että murtuvat surusta.
- Akseeeeeeeeee
niinpä niin kirjoitti:
Epäilisin, että murtuvat surusta.
Olen 11 vuotta ja vanhempanierosi tuntui että tuli kakaa 10g pääle
- riippuu tilanteesta
Voi olla helpotus lapsille, jos vanhemmat esim.riitelevät kovasti. Monet muistelee aikuisena kuinka ikävää on ollut, kun vanhemmat eivät ole aikoinaan tajunneet erota.
- Lasten terveys
Eivät hypi riemusta, tietysti asiaan liittyy jokaisessa tapauksessa hyvin erilaisia kohtia.
Mutta yleisintä lienee nykyisin, että uusi on jo varastossa ainakin toisella ja kas kummaa kun vieras ihminen alkaa olla öitä isän tai äidin vieressä, isän tai äidin mielenkiinto ei riitä enää lapsille, ei ärjytään ja minnekään ei enää pääse mukaan.
Lapset jopa jätetään yksin, kun pitää tavata tuota uutta, eli äidiltä tai isältä katoaa kokonaan ajatettelukyky. Lapset tuntuvat olevan tiellä.
Olen kuullut kuinka lapsi itkee peiton alla, kuinka kertoo että sinne vain tuli se uusi ihminen ja alkoi määrätä kaikessa.
Kuinka tämä vaati, että pitää pysyä omassa huoneessa, lapset suljettiin vankilaan.
Ikävä oli etävanhempaa. Kerran kuulin, kuinka lapsi sanoi, että ei ole mitään ruokaa, kukaan ei välitä hänestä. Ja totta puhui.
Saatikka se lapsen mustamaalaaminen lapsen vanhemmalle eli ihan hirveitä lapsille tapahtuu erojen yhdeydessä ja stressiä riittää.
Sitten tämä uusi iljetys keksi paljastella aamuisin lasten edessä, he pelkäävät.
Juuri tänään lehdissä kerrtoaan että lapsen stressi vaikuttaa hänen elämäänsä lopun elämää, tulee enemmän sairauksia kuin ydinperheessä asuville.
Toinen näiden päivien kirjoitus on lastenpsykiatri Kari Sinkkosen kannanotto lapsuuden leikkeihin ja siihen että lapset saavat riehuakin, jotta voivat hyvin.
Tämähän on täysin poissa eroperheen lapsilta, siinä ovat äidin ja isän hermot kuin viulunkielet, pienetkin äänet häiritsevät, lasten pitäisi olla näkymättömia ja kuulumattomia, joten sehän tuhoaa heidät.
Milloin ja miten saisimme kaikki äidit ja isät ymmärtämään, että siitä omasta onnesta on tingittävä ja annettava lasten edes leikkiä ja olla heidän kanssaan.
saattaisi tapahtua erojakin vähemmän jos vanhammat todella viihtyisivät edes hetken jokainen ilta lastensa leikeissä mukana, ei tyhjyyden piru pääsisi sinne aivokoppaan tekemään verkkojaan.
Kun perhe edes hetken leikkisi yhdessä, mukana sekä isä että äiti, hippasta , piilosta tai vain kävely luonnossa varmasti ei enää olsi vanhempienkaan välillä ei seksin puutetta ja vähemmän muutakin kränää.- ei taas
Sä jokaiseen erotarinaan kerrot tuon saman. Että ero on aina katastrofi lapsille. Ja että erossa on aina mukana se paha kolmas osapuoli. Vaikka sä tiedät, ettei näin ole. Luehan noita eron kokeneiden kirjoituksia ja ajattele asiaa.
- Lasten terveys
ei taas kirjoitti:
Sä jokaiseen erotarinaan kerrot tuon saman. Että ero on aina katastrofi lapsille. Ja että erossa on aina mukana se paha kolmas osapuoli. Vaikka sä tiedät, ettei näin ole. Luehan noita eron kokeneiden kirjoituksia ja ajattele asiaa.
Vaan turhan paljon on näitä pahoja eroja, joissa lapset ovat liikaa.
Vaikka nyt kuinka puolestelet kuinka, sanon että ehkä sinulta itseltäsikin tässä elämän etsinännän tilanteessa jää huomaamatta se lasten tilanne. Koet että se on hyvin kun itse ehkä voit paremmin, mutta lasten kohdalla ei toimi sama juttu, heille asia merkitsee ihan muuta.
Sanoin, että aika usein se uusi on katsottu jo valmiiksi eli lasten ajasta kaikki se on ollut pois, kun sen vanhamman aika on mennyt tuohon oman ilon elämiseen.
Tottaon, että varmasti joukkoon mahtuu joitakin eroja, joissa lapselle on ollut parempi päästä tilanteesta eron kautta pois mikä kodissa on ollut, mutta minllainen on sen lähivanhemman kunto ja tila, sekin vaikuttaa, vaikka sitä uutta nyt ei heit tulisikaan kuvioihin.
Monet eronneet vanhemmat olettavat kaiken olevan hyvin, kun ne omat silmät ovat sokaistuneet siitä uuden etsinnästä, vapaudesta ym. Lapset eivät uskalla edes tälle vanhemmalle näyttää pahaa oloaan se tulee muualla ilmi ja eri tavoin. Lapsethan pelkäävät menettävänsä tämänkin kodin.
Liian nopeaan tuotu uusi suhde saman katon alle on lapsille todellinen stressin paikka, sitä ette voi kukaan kiistää, muutoin voin täydellä sydämellä sanoa että olette piruja lapsillinne.
Mielläni näkisin kyllä ihan tutkitun asian siitä, että kuinka pian se uusi on jo asumassa saman katon alla ja kuinka monesti jo muutman kuukauden kuluttua.
Tässähän olisi jollekin tutkijalle aivan oiva aihe tutkimukseen, jospa se saisi silmät avautumaan myös tuolla päättäjäpuolella.
Eroja kokeiden kirjoituksiin valitetttavasti en voi uskoa, sillä koska ihminen valehtelee itselleenkään enemmän kuin erotilanteissa.
Ymmärärän senkin, että jotakuta ottaa päähän täällä olevat kirjoitukset, sillä taitaa usein olla niin, että ne joiden pitäisi näitä lukea ja toisinaan jäädä ajattelemaankin, närkäsyvät. Eikö niiden lasten pitäisi olla aina ensimmäisellä sijalla elämässä.
Uskon myös että varsinkin jokainen äiti ja useampi isäkin pohjinmmiltaan tuntee virheensä ja kirjoittelu sattuu ja koskettaa. Ja sitä toivonkin, että ne lapset nousivat edes jossakin vaiheessa eron käsittelyssä sinne äidin ja isän sydämen ykkösiksi, eikä mikään uusi suhde pääse tuohon väliin tuhoamaan lapsen elämää. - joskus hyväksyttävä
Lasten terveys kirjoitti:
Vaan turhan paljon on näitä pahoja eroja, joissa lapset ovat liikaa.
Vaikka nyt kuinka puolestelet kuinka, sanon että ehkä sinulta itseltäsikin tässä elämän etsinännän tilanteessa jää huomaamatta se lasten tilanne. Koet että se on hyvin kun itse ehkä voit paremmin, mutta lasten kohdalla ei toimi sama juttu, heille asia merkitsee ihan muuta.
Sanoin, että aika usein se uusi on katsottu jo valmiiksi eli lasten ajasta kaikki se on ollut pois, kun sen vanhamman aika on mennyt tuohon oman ilon elämiseen.
Tottaon, että varmasti joukkoon mahtuu joitakin eroja, joissa lapselle on ollut parempi päästä tilanteesta eron kautta pois mikä kodissa on ollut, mutta minllainen on sen lähivanhemman kunto ja tila, sekin vaikuttaa, vaikka sitä uutta nyt ei heit tulisikaan kuvioihin.
Monet eronneet vanhemmat olettavat kaiken olevan hyvin, kun ne omat silmät ovat sokaistuneet siitä uuden etsinnästä, vapaudesta ym. Lapset eivät uskalla edes tälle vanhemmalle näyttää pahaa oloaan se tulee muualla ilmi ja eri tavoin. Lapsethan pelkäävät menettävänsä tämänkin kodin.
Liian nopeaan tuotu uusi suhde saman katon alle on lapsille todellinen stressin paikka, sitä ette voi kukaan kiistää, muutoin voin täydellä sydämellä sanoa että olette piruja lapsillinne.
Mielläni näkisin kyllä ihan tutkitun asian siitä, että kuinka pian se uusi on jo asumassa saman katon alla ja kuinka monesti jo muutman kuukauden kuluttua.
Tässähän olisi jollekin tutkijalle aivan oiva aihe tutkimukseen, jospa se saisi silmät avautumaan myös tuolla päättäjäpuolella.
Eroja kokeiden kirjoituksiin valitetttavasti en voi uskoa, sillä koska ihminen valehtelee itselleenkään enemmän kuin erotilanteissa.
Ymmärärän senkin, että jotakuta ottaa päähän täällä olevat kirjoitukset, sillä taitaa usein olla niin, että ne joiden pitäisi näitä lukea ja toisinaan jäädä ajattelemaankin, närkäsyvät. Eikö niiden lasten pitäisi olla aina ensimmäisellä sijalla elämässä.
Uskon myös että varsinkin jokainen äiti ja useampi isäkin pohjinmmiltaan tuntee virheensä ja kirjoittelu sattuu ja koskettaa. Ja sitä toivonkin, että ne lapset nousivat edes jossakin vaiheessa eron käsittelyssä sinne äidin ja isän sydämen ykkösiksi, eikä mikään uusi suhde pääse tuohon väliin tuhoamaan lapsen elämää.Jos vanhemmalla on paha olo riitaisan ja hankalan parisuhteen vuoksi heijastuu tämä myös lapsiin. Kuulostaa nykypäivänä karmivalta ajatukselta, että yhdessä pitää olla vaikka hampaat irveessä. Lapsen kasvuympäristön tulee olla turvallinen ja häntä hoitavan vanhemman huolehtia hänestä. Yksi vanhempikin pystyy tämän lapselle joissakin tapauksissa (ero, puolison kuolema) paremmin tarjoamaan.
Mitä tulee uusiin kumppaneihin, tulee asioissa edetä hienovaraisesti ja lasta kunnioittaen. Kysymys jälleen siitä kuinka fiksusti ja aikuismaisesti ihmiset osaavat toimia. - ei taas
Lasten terveys kirjoitti:
Vaan turhan paljon on näitä pahoja eroja, joissa lapset ovat liikaa.
Vaikka nyt kuinka puolestelet kuinka, sanon että ehkä sinulta itseltäsikin tässä elämän etsinännän tilanteessa jää huomaamatta se lasten tilanne. Koet että se on hyvin kun itse ehkä voit paremmin, mutta lasten kohdalla ei toimi sama juttu, heille asia merkitsee ihan muuta.
Sanoin, että aika usein se uusi on katsottu jo valmiiksi eli lasten ajasta kaikki se on ollut pois, kun sen vanhamman aika on mennyt tuohon oman ilon elämiseen.
Tottaon, että varmasti joukkoon mahtuu joitakin eroja, joissa lapselle on ollut parempi päästä tilanteesta eron kautta pois mikä kodissa on ollut, mutta minllainen on sen lähivanhemman kunto ja tila, sekin vaikuttaa, vaikka sitä uutta nyt ei heit tulisikaan kuvioihin.
Monet eronneet vanhemmat olettavat kaiken olevan hyvin, kun ne omat silmät ovat sokaistuneet siitä uuden etsinnästä, vapaudesta ym. Lapset eivät uskalla edes tälle vanhemmalle näyttää pahaa oloaan se tulee muualla ilmi ja eri tavoin. Lapsethan pelkäävät menettävänsä tämänkin kodin.
Liian nopeaan tuotu uusi suhde saman katon alle on lapsille todellinen stressin paikka, sitä ette voi kukaan kiistää, muutoin voin täydellä sydämellä sanoa että olette piruja lapsillinne.
Mielläni näkisin kyllä ihan tutkitun asian siitä, että kuinka pian se uusi on jo asumassa saman katon alla ja kuinka monesti jo muutman kuukauden kuluttua.
Tässähän olisi jollekin tutkijalle aivan oiva aihe tutkimukseen, jospa se saisi silmät avautumaan myös tuolla päättäjäpuolella.
Eroja kokeiden kirjoituksiin valitetttavasti en voi uskoa, sillä koska ihminen valehtelee itselleenkään enemmän kuin erotilanteissa.
Ymmärärän senkin, että jotakuta ottaa päähän täällä olevat kirjoitukset, sillä taitaa usein olla niin, että ne joiden pitäisi näitä lukea ja toisinaan jäädä ajattelemaankin, närkäsyvät. Eikö niiden lasten pitäisi olla aina ensimmäisellä sijalla elämässä.
Uskon myös että varsinkin jokainen äiti ja useampi isäkin pohjinmmiltaan tuntee virheensä ja kirjoittelu sattuu ja koskettaa. Ja sitä toivonkin, että ne lapset nousivat edes jossakin vaiheessa eron käsittelyssä sinne äidin ja isän sydämen ykkösiksi, eikä mikään uusi suhde pääse tuohon väliin tuhoamaan lapsen elämää.Eipä nyt osunut eikä uponnut sun kirjoitus. Erostani on jo aikaa ja uutta miestä ei ole. Eikä eroon liittynyt kolmansia osapuolia mitenkään. Nyt kun lapset on lähes aikuisia, uusi mies olisi erittäin tervetullut rinnalleni. En koe itseäni huonoksi äidiksi ja lapsetkin tuntuvat onnellisilta ja iloisilta nuorilta. Vaikka eroperheestä ovatkin. Suurin osa vanhemmista hoitaa eron aikuismaisesti ja pitävät lapsistaan huolta. Jotkut jopa paremmin kuin ennen eroa.
Sulla on aika suppea tuo katsantokanta asioihin. Onko oma lapsesi eronnut ja hänen lapsensa ovat kärsineet vanhempien vastuuttomuudesta ja uusista suhteista? Surullista, jos näin on. Mutta se ei ole yleistä. - asd asd as ddas
ei taas kirjoitti:
Sä jokaiseen erotarinaan kerrot tuon saman. Että ero on aina katastrofi lapsille. Ja että erossa on aina mukana se paha kolmas osapuoli. Vaikka sä tiedät, ettei näin ole. Luehan noita eron kokeneiden kirjoituksia ja ajattele asiaa.
"Sä jokaiseen erotarinaan kerrot tuon saman. Että ero on aina katastrofi lapsille. Ja että erossa on aina mukana se paha kolmas osapuoli."
Eipä se aina katastrofi ole, mutta kyllä lapset yleensä oireilevat, elleivät sitten ole karkaamassa perhehelvetistä.
Ja perhehelvetti lienee kumminkin aika paljon harvinaisempi kuin perinteinen avioero.
Ainakin vaimoi ja vaimon veli kummatkin oirehtivat kun heidän vanhempansa erosivat joskus vuonna kivi ja vasara. Itse en ole eroperheestä, joten tätä läheisempiä kokemuksia ei ole. - FinWomIsGrap32
joskus hyväksyttävä kirjoitti:
Jos vanhemmalla on paha olo riitaisan ja hankalan parisuhteen vuoksi heijastuu tämä myös lapsiin. Kuulostaa nykypäivänä karmivalta ajatukselta, että yhdessä pitää olla vaikka hampaat irveessä. Lapsen kasvuympäristön tulee olla turvallinen ja häntä hoitavan vanhemman huolehtia hänestä. Yksi vanhempikin pystyy tämän lapselle joissakin tapauksissa (ero, puolison kuolema) paremmin tarjoamaan.
Mitä tulee uusiin kumppaneihin, tulee asioissa edetä hienovaraisesti ja lasta kunnioittaen. Kysymys jälleen siitä kuinka fiksusti ja aikuismaisesti ihmiset osaavat toimia.Mutta.. usein erovanhemmissa äiti on se joka manipuloi lapsia eron jälkeen ja haukkuu lasten isän. Se vaikuttaa heihin lapsuudessa, mutta aikuisena heille tulee usein tarve saada tietää isästään.
Suomessa isät jätetään heitteille.
Saman fiiliksen kokevat lapset kun lähestyvät aikuisikää.
En ymmärrä sitä, että suomalainen lainsäädäntö on näin suolesta vielä 2000-luvulla. Mutta mikään ei tule muuttumaan ennen kuin isät sitä vaativat ja vaativat sitä voimakkailla ilmaisuilla.
- elämä jatkuu
Meidän parisuhde oli haastava pitkään ja myös lapset saivat osansa isän raivosta.
Sain asunnon ja muutin...osa lapsista halusi muuttaa kanssani (12-15v), yksi 18v jäi isänsä luokse. Vaikka ratkaisu oli helpotus kaikille ja lapset olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä niin kyllä heilläkin oli kausia jolloin selkeästi jonkinlainen kriisi aiheutti ärtyisyyttä ja riitelyä.
Itse olen työskennellyt kotona ja lasten "käytettävissä" lähes aina...tämä helpotti varmasti osaltaa sitä että pystyimme kuulumisia vaihtamaan ohimennen aina kun lapsilla oli tarve puhua.
Vaikka ero oli itselleni suuri helpotus niin silti oli aikoja jolloin koin etten olisi jaksanut kestää lasten kinaamista yhtään...kun omat tunteet oli pinnassa niin vaati suuria ponnistuksia olla se turvallinen aikuinen lapsille...
Meillä ei ollut kuvioissa kolmansia osapuolia. - ovat yksilöitä
Itse olen seurannut veljeni elämää, joka on eronnut. Häneltä jäi monta lasta asumaan exänsä luo heidän erotessaaan. Hän myös löysi uuden parisuhteen, jossa oli lapset valmiina, eli kaikkiaan paljon erolapsia.
Kaikki heistä ovat yksilöitä, mutta en voi väittää, että kukaan heistä erityisesti olisi eroista kärsinyt. Väittäisin, että he ovat henkisesti jopa tasapainoisempia kuin omat lapsemme, joiden ei siis ole vanhempiensa ero tarvinnut kokea. - 11+5
Lapset reagoivat kukin omalla tavallaan. Myös eron työstäminen on jokaisella hyvin yksilöllistä. Meidän tapauksessamme alkureaktio oli todella raju: itkua, huutoa, pahaa oloa jne. Itkupotkukohtauksen jälkeen tilanne rauhoittui nopeasti ja lapset kyselivät paljon kysymyksiä. Oma sydämeni särkyi, mutta yritin pysyä rauhallisena ja kasassa.
Tästä on nyt muutama kuukausi aikaa. Pikku hiljaa ajatukseen aletaan tottua ja aiheeseen liittyvät kysymykset ovat enemmän käytännönläheisiä. Olemme molemmat vastanneet kysymyksiin samalla tavalla ja johdonmukaisesti. Toinen lapsista on puhunut asiasta paljon, kertonut siitä kavereilleen jne. Toinen taas on käsitellyt asiaa enemmän yksityisesti.
Hankin heille kirjan nimeltä "Huomenna on paremmin", joka on kirja tarkoitettu nuorille jotka käsittelevät vanhempiensa eroa.
Erosta kertominen lapsille on kamalinta mitä olen koskaan joutunut tekemään. Koska liittomme ei ollut kovin riitaisa (eikä kolmansia osapuolia) eivät lapset osanneet odottaa erouutista vaikka me vanhemmat olimme sitä jo yli vuoden työstäneet. - Oxwpb
Meillä ero tuli minulle ja lapsille puuntakaa. Alkuun shokki oli kova kaikille. Huonoiten asian otti juuri murrosiän kynnyksellä oleva tyttö (12) joka kieltäytyy täysin olemasta yhteydessä isään ja joka ei siedä isän nuorta vaimoa. Toiseksi huonoiten asian otti keskimmäinen poika (7) jolla koulu alkoi samaan aikaan. Alkuun näytti että ei reagoi eroon mutta sitten alkoi olla itkuinen, ahdistunut eikä koulu sujunut. Käy nyt terapiassa sillä ei saa vanhempien avulla tunneelämänsä solmuja auki. Poika kovin isänpoika kuten tyttökin oli isän tyttö. Ka poika pitää kovasti myös isän uudesta joten elää suurten ristiriitojen repimänä. Pojat (5) ja (9) eivät olleet erosta millänsäkkään ekat itkut itkettyään.
Jos eri tapahtuu vanhempien yhteisellä päätöksellä ja lasten asiat hoituu mahdollisimman kivuttomasti ei varmaankaan ero juuri pahasti vaikuta lapsiin. Jos taas lapset joutuvat erossa kiistakapuloiksi reagoivat he varmasti.- niinpä niin...
"Huonoiten asian otti juuri murrosiän kynnyksellä oleva tyttö (12) joka kieltäytyy täysin olemasta yhteydessä isään ja joka ei siedä isän nuorta vaimoa. Toiseksi huonoiten asian otti keskimmäinen poika (7) jolla koulu alkoi samaan aikaan. Alkuun näytti että ei reagoi eroon mutta sitten alkoi olla itkuinen, ahdistunut eikä koulu sujunut. Käy nyt terapiassa sillä ei saa vanhempien avulla tunneelämänsä solmuja auki."
Elikkä nuohan pärjäävät palstan konsensuken mukaan tosi hienosti ja varmaan myöhemmin tajuavat, että ero oli heille ja koko perheelle tosi hieno ja hyvä kasvun paikka ja sen myötä tutustui oikein mukaviin uusiin ihmisiinkin!
- lapsen kohtalo
Niin tärkeää on että lapselle kerrotaan asioista ja rehellisesti, mutta jokainen ymmärtänee sen, että lapselle kerrotaan vain sen mukaan minkä ikäinen hän on.
Asiaa voi pienen lapsen kohdalla verrata kouluun menoon, uskon että jokainen vanhempi alkaa jo kouluunlähdön lähestyessä kertoilla koulussa olemisesta ja käydä kulkemassa koulutien yhdessä lapsen kanssa.
Vanhempien ero on vain paljon haastavampi lapselle, hän ei halua kertoa oikein kenellekään mitään, hän sulkeutuu, onko siihen osittain syynä että vanhemmat näin sanovat vai jopa pelotttelevat.
Lapsi pelkää paljon asioita, onko hän aiheuttanut, jättääkö tämä kähivanhempikin hänet.
Ennen hänellä oli kaksi ihmistä lähellään jatkuvasti, vaikka olisi ollut vähän kehnokin välittämisessään, muttta nyt voi turvautua vain tähän ainoaan, joka etsii itseään eron jälkeen ja saattaa käydä sellaista itsetutkistelua, että todella ne lapset jäävät kovasti huomioimatta.
Edellinen kirjoittaja kertoo 7-vuotiaan kouluun menijän ottaneen asian raskaimmin, tämän saman olen nähnyt itsekin. Jo itsessään kouluun meno on jännittää ja pelottaa, kun siihen päälle lapselle on tämä stressi vanhempinen erosta, lapsella on todella vaikeaa. Niin tässä tietämässäni tapuksessakin.
Lapsi ongelmoi koulussa ja siitä sitten seurasi kotona vielä arestia, kukaan ei kysynyt lapselta, kuinka hän voi, ei hellinyt, ei ottanut syliin.
Yhtenäkään päivänä eivät nämä eronneet vanhemmat saattaneet lasta kouluun, hänet todella jätettiin yksin selviämään.
On erittäin tärkeää että lapset saavat tietoa ennen sitä kun toinen.
Eräs isä oli sanonut lapselleen vain, että en tule koskaan enää takaisinn, siinä kaikki. Siitä sitten hävisi ja aluksi ei ottanut todellakaan lapsiaan luokseen, mutta sitten saivat sovittua tapaamiset. eivät ne nyt toista kotia ole lapsille luoneet, mutta edes tapaamisen pari kertaa kuukaudessa, ei tapaaminen ole mahdollista tapahtua edes tämän isän nykykodissa, uusi ihminen on senverran kalsea lapsia kohtaan, että ei onnistu. Isä matkustaa lasten luokse ja tapaavat isovanhempien tiloissa.
Tapauksia varmasti riittää ja toivon kertomuksianne näistä erilaisista niin onnistuneista kuin epäonnistuneista, kenenkään ei tarvitse alkaa vertailemaan omaa elämäänsä näihin kirjoituksissa esiintulleisiin ja ottaa nokkiinsa.
Meidän kaikkien ihmisten tulisi opetella kestämään myös kritiikkiä, sillä sitähän jokainen saa nykyään jo työpaikallaan kehityskeskusteluissa mennään jo monissa työpaikoissa niin syvälle ihmisen persoonaan. Jossa ääneen sanotaan johdon tasolta myös epäonnistumiset, siellä ei enää päätä silitellä.
Joten rakentaa edes siitä kodista turvallinen paikka ja miettikää lastenne koulutusta vähän pitemmälle kuin peruskouluun.
Uusperheiden lapset jäävät liian usein pelkän peruskoulun käyneeksi, johtuen että se välittäminen alkaa sillä etävanheammalla ainkin olla kadonnut kokonaan pois ja varsinkon jos lapsi murrosiässään on alkanut harventaa käyntejään hänen luonaan. Lasta pitäisi kannustaa opiskeluun, eikä odottaa päivää kun täyttää 18-vuotta, jotta voi heittää ulos kodistaan.- Eronneetakatemiset
Ei se ole mistään uusperheistä kiinni, jos lapset jättää koulun peruskouluun ,se on vanhempien ,oli sitte uus tai vanha perhe , koulutuksesta kiinni, jos vanhemmat ovat hyvissä ammateissa ja hyvän ammatillisen koulutuksen saaneet niin kyllä sillon lapsiakin patistetaan menemään lukioon ja sitä kautta hyvään ammattiin.
Jos vanhemmat ovat vain peruskoulupohjalta, työttömiä köyhiä ja usein päihteiden käyttäjiä niin se periytyy lapsista tulee samanlaisia, oli sitte ydin tai uusperhe. - b2000
Eronneetakatemiset kirjoitti:
Ei se ole mistään uusperheistä kiinni, jos lapset jättää koulun peruskouluun ,se on vanhempien ,oli sitte uus tai vanha perhe , koulutuksesta kiinni, jos vanhemmat ovat hyvissä ammateissa ja hyvän ammatillisen koulutuksen saaneet niin kyllä sillon lapsiakin patistetaan menemään lukioon ja sitä kautta hyvään ammattiin.
Jos vanhemmat ovat vain peruskoulupohjalta, työttömiä köyhiä ja usein päihteiden käyttäjiä niin se periytyy lapsista tulee samanlaisia, oli sitte ydin tai uusperhe.Ei pidä paikkaansa, riitaiset erot vaikuttaa lapsiin todella paljon, itse kävin todella kovan taistelun murrosiässä ja sen jälkeenkin. Purin pahaa oloa vääriin asioihin, vanhempani olivat normaaleja ihmisiä, mutta eivät sopineet yhteen.
Itse hain tietoa ja pääsin tasapainoon kun ymmärsin, hiukan enemmän ihmisyydestä. Opiskelin 35 vuotiaana nööriksi ja sain hyvän aseman työelämässä.
Nyky ihmiset kuvittelevat että ero on kuin ostaisi kaupasta appelsiinin, lapset pärjäävät omillaan. Kuulee jopa semmoista, että kaikilla on oikeus tehdä mitä haluaa? Jos on lapsia on vastuu heidän hyvinvoinnista ja sen jölkeen minä minä. - yiyti
b2000 kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa, riitaiset erot vaikuttaa lapsiin todella paljon, itse kävin todella kovan taistelun murrosiässä ja sen jälkeenkin. Purin pahaa oloa vääriin asioihin, vanhempani olivat normaaleja ihmisiä, mutta eivät sopineet yhteen.
Itse hain tietoa ja pääsin tasapainoon kun ymmärsin, hiukan enemmän ihmisyydestä. Opiskelin 35 vuotiaana nööriksi ja sain hyvän aseman työelämässä.
Nyky ihmiset kuvittelevat että ero on kuin ostaisi kaupasta appelsiinin, lapset pärjäävät omillaan. Kuulee jopa semmoista, että kaikilla on oikeus tehdä mitä haluaa? Jos on lapsia on vastuu heidän hyvinvoinnista ja sen jölkeen minä minä."riitaiset erot vaikuttaa lapsiin todella paljon"
Mmm. Riippuu hyvin paljon mistä riidellään, kuinka usein ja miten pitkään. Ja eron jälkeen vanhempien riitely ei vaikuta lapsiin niin paljon kuin liiton aikana. Voi tehdä itse testin: olla kahden riitelevän aikuisen kanssa 24/7 - tai vain toisen kanssa. Mitä tapahtuu? Se toinen ei voi yksin riidellä. Korkeintaan äityä morkkaamaan toista osapuolta silloin tällöin, mutta yleensä "kohtaus" menee pian ohi, ehkä jo katseesta "hei älä taas viitsi alkaa, tiedän tuon".
Todella harvoin kukaan vaivautuu pohtimaan millaista ja miten kurjaa lapsilla on ydinperheessä, jossa vanhemmat riitelevät alvariinsa. Vuodesta toiseen. Tai ei tarvitse edes varsinaisesti riidellä, mutta välit ovat huonot - puhumista vältellään. Onko kenellekään tullut edes mieleen, että aniharvalla vanhemmalla on voimia riitelyn tai "parisuhteen parantamiseen" lisäksi keskittyä miettimään miten lapset voivat? Riitaisissa perheissä tuppaa olemaan samanlaista kuin kirjassa "virtahepo olohuoneessa". Ilmapiiri on räjähdysaltis. Kukaan ei siksi uskalla puhua mitään (etenkään henkilökohtaista asiaa - yleiset asiat kuten sää, yhteiskunta - iltasanomien otsikot jne käy) , virtahepoa pitää mielistellä, ja tunnustella tämän tunnetiloja. Useimmiten pysyä vain poissa tieltä. On hölmö mikäli luulee, että vain erot vaikuttaa lapseen. Kyllä ne liiton aikaiset olosuhteet ovat vaikuttaneet lapsiin eniten.
Ikävää puhua tärkeistä asioista yleistasolla. Asiaa kuin asiaa on todella mahdotonta käsitellä yleistasolla. Täytyisi tuntea perheen ihmiset todella hyvin ja tietää muutenkin tilanne.
"Nyky ihmiset kuvittelevat että ero on kuin ostaisi kaupasta appelsiinin, lapset pärjäävät omillaan. "
Kummallinen käsitys. Ei ole ollut ko, tapausta lähipiirissä, ei mitään siihen viittaavaakaan. - b2000
yiyti kirjoitti:
"riitaiset erot vaikuttaa lapsiin todella paljon"
Mmm. Riippuu hyvin paljon mistä riidellään, kuinka usein ja miten pitkään. Ja eron jälkeen vanhempien riitely ei vaikuta lapsiin niin paljon kuin liiton aikana. Voi tehdä itse testin: olla kahden riitelevän aikuisen kanssa 24/7 - tai vain toisen kanssa. Mitä tapahtuu? Se toinen ei voi yksin riidellä. Korkeintaan äityä morkkaamaan toista osapuolta silloin tällöin, mutta yleensä "kohtaus" menee pian ohi, ehkä jo katseesta "hei älä taas viitsi alkaa, tiedän tuon".
Todella harvoin kukaan vaivautuu pohtimaan millaista ja miten kurjaa lapsilla on ydinperheessä, jossa vanhemmat riitelevät alvariinsa. Vuodesta toiseen. Tai ei tarvitse edes varsinaisesti riidellä, mutta välit ovat huonot - puhumista vältellään. Onko kenellekään tullut edes mieleen, että aniharvalla vanhemmalla on voimia riitelyn tai "parisuhteen parantamiseen" lisäksi keskittyä miettimään miten lapset voivat? Riitaisissa perheissä tuppaa olemaan samanlaista kuin kirjassa "virtahepo olohuoneessa". Ilmapiiri on räjähdysaltis. Kukaan ei siksi uskalla puhua mitään (etenkään henkilökohtaista asiaa - yleiset asiat kuten sää, yhteiskunta - iltasanomien otsikot jne käy) , virtahepoa pitää mielistellä, ja tunnustella tämän tunnetiloja. Useimmiten pysyä vain poissa tieltä. On hölmö mikäli luulee, että vain erot vaikuttaa lapseen. Kyllä ne liiton aikaiset olosuhteet ovat vaikuttaneet lapsiin eniten.
Ikävää puhua tärkeistä asioista yleistasolla. Asiaa kuin asiaa on todella mahdotonta käsitellä yleistasolla. Täytyisi tuntea perheen ihmiset todella hyvin ja tietää muutenkin tilanne.
"Nyky ihmiset kuvittelevat että ero on kuin ostaisi kaupasta appelsiinin, lapset pärjäävät omillaan. "
Kummallinen käsitys. Ei ole ollut ko, tapausta lähipiirissä, ei mitään siihen viittaavaakaan.Minun ei tarvitse enää testa mitään, tiedän että erot vaikuttavat lapsiin negatiivisesti.
On hassua kun pyöritellään sitä, onko parempi erota vai olla riitaisessa suhteessa. Lapsi kärsii siitä kun vanhemmat haukkuvat toisia ja se korostuu kun vanhemmat haukkuvat ulkopuolisille äitiä tai isää.
Lapset rakastavat molempia vanhempiaan, heitä ei saa koskaan sekoittaa eroon mukaan.
Lapset ovat yllättävän teräviä huomaamaan asioita, he kyllä havaitsevat vanhempien ongelmat. Kummankaan vanhemman ei tarvitse hakea tukea lapsilta ja näin sekoittaa heitä mukaan vanhempien ongelmiin.
Lapset muodostavan oman kuvan vanhemmisttaan, ei kummankaan vanhemman tarvitse manipuloida lapsia, että heidän mielipide on mieleinen itselle.
Jos tilanne on nois lohduton ettei vanhemmilla ole voimia, sille on tehtävä jotain. Ensimmäisenä tulisi opastaa vanhemmille parisude oppia, joustavuutta, myötätuntoa ja ymmärrystä miten miehet ja naiset toimivat. Tämä olisi huomattavasti järkevämpää kuin, kun oman egon nostaminen ja sillä päästäisiin kaikkien kannalta parempaan tulokseen - Uusperheellinen
b2000 kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa, riitaiset erot vaikuttaa lapsiin todella paljon, itse kävin todella kovan taistelun murrosiässä ja sen jälkeenkin. Purin pahaa oloa vääriin asioihin, vanhempani olivat normaaleja ihmisiä, mutta eivät sopineet yhteen.
Itse hain tietoa ja pääsin tasapainoon kun ymmärsin, hiukan enemmän ihmisyydestä. Opiskelin 35 vuotiaana nööriksi ja sain hyvän aseman työelämässä.
Nyky ihmiset kuvittelevat että ero on kuin ostaisi kaupasta appelsiinin, lapset pärjäävät omillaan. Kuulee jopa semmoista, että kaikilla on oikeus tehdä mitä haluaa? Jos on lapsia on vastuu heidän hyvinvoinnista ja sen jölkeen minä minä.Olikin kyse uusperheistä, väitit ,että uusperheiden lapset jättää koulun peruskouluun, ainakin meidän uusperheessä molempien lapsia on kannustettu kouluttautumaan ja sekä minun että puolisoni lapset on hyvissä ammateissa ,yksi on juristi toinen insinööri ja ainoa tyttö opiskelee sairaanhoitajaksi.
- b2000
Uusperheellinen kirjoitti:
Olikin kyse uusperheistä, väitit ,että uusperheiden lapset jättää koulun peruskouluun, ainakin meidän uusperheessä molempien lapsia on kannustettu kouluttautumaan ja sekä minun että puolisoni lapset on hyvissä ammateissa ,yksi on juristi toinen insinööri ja ainoa tyttö opiskelee sairaanhoitajaksi.
Sekoitat viestit
- 112112_
b2000 kirjoitti:
Minun ei tarvitse enää testa mitään, tiedän että erot vaikuttavat lapsiin negatiivisesti.
On hassua kun pyöritellään sitä, onko parempi erota vai olla riitaisessa suhteessa. Lapsi kärsii siitä kun vanhemmat haukkuvat toisia ja se korostuu kun vanhemmat haukkuvat ulkopuolisille äitiä tai isää.
Lapset rakastavat molempia vanhempiaan, heitä ei saa koskaan sekoittaa eroon mukaan.
Lapset ovat yllättävän teräviä huomaamaan asioita, he kyllä havaitsevat vanhempien ongelmat. Kummankaan vanhemman ei tarvitse hakea tukea lapsilta ja näin sekoittaa heitä mukaan vanhempien ongelmiin.
Lapset muodostavan oman kuvan vanhemmisttaan, ei kummankaan vanhemman tarvitse manipuloida lapsia, että heidän mielipide on mieleinen itselle.
Jos tilanne on nois lohduton ettei vanhemmilla ole voimia, sille on tehtävä jotain. Ensimmäisenä tulisi opastaa vanhemmille parisude oppia, joustavuutta, myötätuntoa ja ymmärrystä miten miehet ja naiset toimivat. Tämä olisi huomattavasti järkevämpää kuin, kun oman egon nostaminen ja sillä päästäisiin kaikkien kannalta parempaan tulokseenLapset ovat teräviä, tosiaan. Paitsi että he havaitsevat vanhempien ongelmat, he myös usein osaavat elää niiden kanssa tai ilman niitä (= ei kuulu minulle). Sinulla on aivan, suo anteeksi, kaistapäisen putkinäköinen asenne (liian henkilökohtainen - sinua on ero kirpaissut pahasti?) vanhempien ongelmiin tai eroon. "Lapset lapset lapset". "vanhempien täytyy täytyy täytyy". Miksi et voi luottaa siihen, että kukin tekee parhaansa? Vaikka paasaisit mitä täytyy ja miten sinun mielestäsi pitää olla, niin ei sillä ole mitään merkitystä toisten elämässä. Ongelmia ei pidä paeta tai yrittää estää, vaan ne pitää kohdata, kun niitä tulee. Lapset joutuvat elämässään aivan varmasti kaikenlaisten ongelmien eteen muutenkin. Tärkeintä on, että he oppivat kohtamaan ja ratkaisemaan niitä.
Jokaisen on kaiken lisäksi opeteltava ratkaisemaan ongelmat omalla tavallaan. Todellisuus, jossa itsekukin elää on jokaisen sisimmässä, ei ulkopuolella. Jokainen luo tasapainonsa itse, riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Myös lapset. Apua tietysti voi saada, mutta se poista tosiasiaa, ettei kukaan toinen voi luoda toiselle ihmiselle mielenrauhaa.
"Lapset rakastavat molempia vanhempiaan, heitä ei saa koskaan sekoittaa eroon mukaan."
Lapset eivät läheskään aina rakasta molempia vanhempiaan. Joskus eivät kumpaakaan. Se on vieläpä täysin normaalia, jos tai kun vanhemmatkaan eivät rakasta lasta. Mutta vaikka lapset rakastaisivatkin vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan, niin lapset ovat seuraajana (vähintään) vanhempien erossa ja liitossa mukana - tapahtui mitä tapahtui. Lapset myös tietävät paljon enemmän kuin antavat ymmärtää. Sen mitä itse olen nuoria kuunnellut, heidän suhtautumisesta pitäisi vanhempien ottaa esimerkkiä. Tosiasiat tosiasioina. Tasapuolista pohdintaa. - EnsilumiSatoiTänään
b2000 kirjoitti:
Minun ei tarvitse enää testa mitään, tiedän että erot vaikuttavat lapsiin negatiivisesti.
On hassua kun pyöritellään sitä, onko parempi erota vai olla riitaisessa suhteessa. Lapsi kärsii siitä kun vanhemmat haukkuvat toisia ja se korostuu kun vanhemmat haukkuvat ulkopuolisille äitiä tai isää.
Lapset rakastavat molempia vanhempiaan, heitä ei saa koskaan sekoittaa eroon mukaan.
Lapset ovat yllättävän teräviä huomaamaan asioita, he kyllä havaitsevat vanhempien ongelmat. Kummankaan vanhemman ei tarvitse hakea tukea lapsilta ja näin sekoittaa heitä mukaan vanhempien ongelmiin.
Lapset muodostavan oman kuvan vanhemmisttaan, ei kummankaan vanhemman tarvitse manipuloida lapsia, että heidän mielipide on mieleinen itselle.
Jos tilanne on nois lohduton ettei vanhemmilla ole voimia, sille on tehtävä jotain. Ensimmäisenä tulisi opastaa vanhemmille parisude oppia, joustavuutta, myötätuntoa ja ymmärrystä miten miehet ja naiset toimivat. Tämä olisi huomattavasti järkevämpää kuin, kun oman egon nostaminen ja sillä päästäisiin kaikkien kannalta parempaan tulokseenMinä erosin vanhempien lasteni isästä kun lapset olivat alle kouluiän.
Tottahan lapset ikävöivät isäänsä, joka muutti pois. Sanoinkin heille, että se olisi kauheaa jolleivät ikävöisi, koska heillä oli tuolloin hyvä suhde keskenään!
Sehän olisi myös tarkoittanut minun kasvattaneen tunteettomia lapsia.
Minun ei tarvinnut koskaan haukkua ex-miestäni lapsilleni. Ajattelin, että kyllä lapset tekevät isästään sitten aikanaan omat johtopäätöksensä.
Kun aloin seurustelemaan uuden miehen kanssa niin sepä oli ex-mies, joka alkoi haukkumaan minua lapsille ja ympäri kylääkin vielä. No, onneksi lapset tiesivät miten meillä elettiin.
Ei ryypätty ja rällästetty.
Ex ei ehtinyt aina tavata lapsiaan sopimuksen mukaan ja tokihan lasten pettymys oli valtava ja välit erkaantuivat. Minä en ikinä estänyt isää tapaamasta lapsiaan ilman hyvää syytä ja jos joku syykin oli, niin isä sai tavata sitten seuraavana viikonloppuna. Ja nämä syyt olivat esim. lasten sairastumisia tai jotain juhlia, joihin oli myös lapset kutsuttu ja niitä tapauksia oli todella harvoin.
Joka toisen joulun isä olisi saanut pitää lapsia, muttei ikinä pitänyt. Meille se sopi kyllä ihan hyvin, koska suunnitelmamme menivät aina lasten ehdoilla.
Jatkoin seurustelua ihanan miehen kanssa, josta ex "tiesi" mitä ihmeellisimpiä asioita, Avioiduimme muutaman vuoden päästä. Nykyinen mieheni on enemmän isä vanhemmille lapsilleni kuin heidän biologinen isänsä ja tämä on lasten suusta tullut lause.
Rakkauteni lapsiin ei vähentynyt yhtään eroni myötä, päinvastoin!
Nykyinen mieheni tiesi jo seurusteluvaiheessa, että lapseni tulee olemaan ykköset elämässäni.
Kyllä meidän uusperheemme toimi loistavasti siihen asti kun sitä kesti.
Lapsetkin ovat olleet oikein tyytyväisiä ratkaisuuni, näin ovat ihan itse minulle sanoneet.
Isänsä kanssa ovat kyllä tekemisissä, mutta harvakseltaan.
Kaikki perheet ja ihmiset ovat erilaisia. Se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi toiselle.
- EiOmiaLapsia
Mistä päin olette? Olen itse eron läpikäynyt nainen ja vähän yksinäinen. Mielelläni rakentaisin uuden perheen miehesi kanssa, jos on ihan ok tapaus. Lapsista tykkään, olisin ihan mukava äitipuoli.
- n44
Meillä poika 11v. ja tyttö 6v. kun erottiin. Alussa pelotti, että miten reagoivat. Toki suruhan se oli, kun perhe rikkoontui. Mutta asiat sujuivat kuitenkin paremmin kuin hyvin. Alussa muutaman kerran pienempi itki ikäväänsä, mutta helpotti kun sai soittaa isälleen. Isompi enemmänkin harmittelee, kun puhutaan jostain mukavasta asiasta mitä yhdessä tehtiin. Lapset ovat sanoneet, että nyt on kiva kun kukaan ei enää riitele.
Harkinta-aika tuli just täyteen ja paperit lähetetty. Ex:llä jo uudet kuviot olleet kesästä saakka. Lapset suhtautuneet uuteen naiseen tosi hyvin. Tapaamiset isän kanssa sujuneet sovitusti. Molemmat olemme joustaneet puolin ja toisin. Kun tein eropäätöksen, niin silloin sanoin ex:lle, että nyt meidän ei tarttee enää riidellä. Lasten kannalta jos ajattelee, niin mikäpä sen fiksumpaa kuin hoitaa asiat asiallisesti. Kyllä meidän aikuisten vaan pitää osata käyttäytyä, vaikka se ero vaikea paikka onkin. - lapsetsentietää
Mulla teini-ikäinen tyttö väliin ihmetellyt miksen eroa, teinipoikani varmaan samaa mieltä, mutta hän tosin totesi etten minä tässä iässä (päälle neljäkymmentä) enää uutta miestä löydä, paitsi jonkun kaljamahan jota hän ei halua.
- b2000
Miksi sekoitat lapset vanhempien asioihin.
- b2000
Kiitos, tämä kaltaisia viestejä tarvitaan, ettei totuus unohdu. Yksikään lapsi ei voi vaikuttaa olemassa oloonsa, sen päätöksen tekee aina vanhemmat ja tämän vuoksi meillä vanhemmilla on moraalinen vastuu lapsistamme.
- 112112_
"Yksikään lapsi ei voi vaikuttaa olemassa oloonsa"
Todellakin voi. Omasta olostaan voi tehdä mahdollisimman hyvän. Näin meillä ja muualla (= ulkomailla). - b2000
112112_ kirjoitti:
"Yksikään lapsi ei voi vaikuttaa olemassa oloonsa"
Todellakin voi. Omasta olostaan voi tehdä mahdollisimman hyvän. Näin meillä ja muualla (= ulkomailla).Lapsen syntymästä päättää vanhemmat, meillä ja ulkomailla. Ellei kysymyksessä ole raiskaus, tai ¨likainen wc istuin¨
- tasa-arvo
b2000 kirjoitti:
Lapsen syntymästä päättää vanhemmat, meillä ja ulkomailla. Ellei kysymyksessä ole raiskaus, tai ¨likainen wc istuin¨
Niin... ?
Vahinkolapsia on maailma pullollaan, meillä ja ulkomailla. Jotkut heistä silti toivottuja, jotkut eivät. Usein myös yhteiskunta päättää lapsen syntymästä, ei vanhemmat (aborttia ja/tai ehkäisyä ei sallita). Se on perinteinen tapa hallita naisten/tyttöjen elämää ja tehdä siitä helvettiä.
Ja niin, usein - hyvin usein, etenkin maailmanlaajuisesti, miksei Suomessakin, vastuu lapsesta on äidin. Äiti on äiti, huoltaja, kasvattaja. Isä usein pelkästään siittäjä, nimi paperilla tai ei sitäkään. Tästäkään ei tarvitse ajatella "huono". Se on mitä on. Kaikella on puolensa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 231495
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka611301Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111292Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.301237Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?301211Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne141116Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641096Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se81086Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351074Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61052