onko kellään muulla ollut samaa tilannetta kuin meidän perheellä et anoppi aikoo muuttaa samaan pihaan siis rivitaloista kyse suora näköyhteys pihan poikki. muuttaa pian ja paineet on kasvanut kun kumpikaan meistä ei ajatuksesta pidä vaikka muuten tulemme toimeen . tuntuu todella kiusalliselta ja ahdistavalta, miten oma rauha tässä säilyy ja miten lapset saa ymmärtämään että siellä ei asuta. tuntuu että haluaa puuttua meidän elämään nyt kun on vielä uusi vauva kouluikäisten lisäksi. onko muutto pois ainoa ratkaisu?
hyviä neuvoja kaipaan!!!
epätoivoinen
324679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Muutto on todennäköisesti AINOA ratkaisu - vieläpä OMAKOTITALOON!
Muuttakaa ehdottomasti, jos ette halua sukulaisen olevan LIIAN lähellä!!
Onko anoppi jo ostanut osakkeen? vai onko kyse vuokrahommasta? Ja mitä miehesi sanoo asiasta?
Jos ei muuta, niin haahka tosi hommiin, eli käytä päivähoito,iltapäiväkerho, siivous, nurmikonleikkuu, säilöntä yms. palveluita todella monipuolisesti hyväksi.
Meillä muita ongelmia anoppien kanssa, mutta harmittaa, että kummastakaan ei ole lastenhoitoapua.
kyse on osake jutusta ja kaiken kauheinta on se että asunto on kuin meille tehty, naapurit on tähän asti ollut ihania, lapsille turvallinen paikka ja kauan tällaista haettiin. ja juuri se lastenhoito ym.apu on juuri se mitä tullaan ehkä hiukan liikaa tarjoon,ja itse en halua sellaista. kun vaan tietäis miksi sen täytyy tupata itsensä tohon? ja ei ota kuuleviin korviin vaikka ollaan nyt jo lapsille puhuttu että täällä on koti ja siellä ei aleta juokseen koko aikaa ja vielä yksi kouluikäisistämme oli mummulle sanonut että me ei saada aina sinne sitten tulla kun me tarvitaan omaa yksityisyyttä, pikkuvanha kun on.. mutta sitäkin meille nauraen kertoi ja totesi ettei kai sitä voi välttyä usein käymästä kun samassa pihassa asutaan. mieheni on kanssa koko ajatusta vastaan ja on jatkuvasti etsinyt uutta kotia meille, vaikka vaikeaa tulee jättää näin ihana koti ja olemme sentään täällä asuneet jo useampia vuosia...
Kannattaa kertoa anopille muuttoaikeista. Jos se itsessään ei tilannetta muuta, muuttakaa pois, vaikka se kirpaiseekin. Tuollainen asia vaikuttaa teidän elämäänne pitkällä tähtäimellä enemmän kuin arvaatkaan - parempi on asettua "majaksi" jonnekin toisaalle. Omakotialueet ovat hyviä, koska lähellä ei ole kerros-/rivitaloja vuokrakämppineen - ja harvemmin anopit&apet taloja ostelee. Tsemppiä!
niin ihana koti ei välttämättä ole enää pitkään kovinkaan ihana. Muuta äkkiä! Tai anna tulla suorat sanat anopillesi.
Voi olla hankala tilanne, mutta sen tietää vasta sitten kun hän asuu siellä. Älkää nyt panikoiko etukäteen, onhan mahdollista, että kaikki menee hyvin, riippuu anopista. Tehkää heti alussa selväksi, että teillä on eri taloudet. Mitään vara-avaimia ette vie sinne säilytettäväksi ja karsi heti pois sellaiset, että hän käy teillä syömässä yms. Kai aikuinen ihminen osaa lapsenlapsensa poistaa kotoaan, jos haluaa.
Jos tilanne on hankala vuoden päästä, muuttakaa.
Eli onko anoppi muuttamassa teille vai ostamassa saman yhtiön osaketta? Nimimerkin "ehkä" neuvojen mukaisesti olemme mekin eläneet, ja lisäksi olen laittanut vaimoni anopille (:)) selkeät pelisäännöt hänen sitä huomaamatta (suora puhe kun ei sairaaseen päähän tehoa). Hienoa on, että miehesi tukee sinua, silloin jo 90% asiasta on voitettu.
Voihan käydä niinkin, että anoppi on se joka muuttaa pois, kun huomaa olevansa viides pyörä?
Oletteko taloudellisessa kiitollisuudenvelassa anopille?
Hyvä Tosimies, voisitko kertoa miten ja millaisia pelisääntöjä olet asettanut? Pelkäänpä, että meilläkin käydään aina vaan uudelleen rajanvetoa kun selkeäkielinen puhe ei tavoita aivosoluja.
Onneksemme meillä ei isovanhemmat asu ihan lähellä, liian lähellä siltikin ;))
No vanhukset muuttuvat iän ja saurauksien myötä (ei kaikki) aika lapsellisiksi, eli selkeät rajat ystävällisesti ja aikuismaisesti. Eli jos jompikumpi anoppi vaatii jotain mahdotonta, sanon sen suoraan, että ei käy ja perustelut päälle. Lisäksi olemme noudattaneet linjaa, että ihmiset jotka aiheuttavat vain riitaa ja hankaluuksia esim. perhejuhlissa, niin heitä ei kutsuta, vaikka olisivatkin lähisukulaisia.
Lisäksi valehtelu ja "muistamattomuus" vaivaa joitakin lähisukulaisia, joten tärkeät sopimukset olemme laittaneet paperille nimikirjoituksineen.
Muuta en voi oikein neuvoa, kun että puolisoiden tulee olla samaa mieltä näistä asioista ja puolustaa toisiaan riippumatta siitä, kumman suvun kanssa ollaan tekemisissä ja taloudellinen siteutumattomuus on ainoa mahdollisuus siihen, ettei pompotetella vanhemman väen suunnasta.
Autamme molemmat ikääntyviä vanhempiamme, mutta emme ole heidän talutusnuorassa.
Toinen anoppi luokkasi meitä koko ajan, vaikka kävimme hänen luona siivoamassa joka viikko. Nyt emme käy enään, vaan meidän palkkaamamme ammattisiivooja hoitaa homman.
Sekin auttaa, kun pääsee asioiden "yläpuolelle" ja sietää hankalia sukulaisia muodon vuoksi, eikä päästä heitä niskanpäälle minkään kiitollisuudenvelan varjolla.
on siis muuttamassa omaan mutta samassa pihassa vastapäätä olevaan asuntoon.. emme ole kiitollisuudenvelassa mistään, päinvastoin anoppi on jatkuvalla syötöllä miestäni pyytänyt auttamaan milloin muutoissaan, joita on viime aikoina ollut ihan tarpeeksi..myöskin asuessaan nyt eri paikkakunnalla kävi suht harvoin lyhyitä vierailuja ja yleensä silloin kun tarvittiin apua johonkin tmv. ja nyt kun on muuttamassa niin on alkanut vierailla useammin.mistään vanhasta ihmisestä ei ole kysymys, kun anoppi ei ole kuin vähän päälle viidenkymmenen eikä mieheni ole edes ainoa lapsi on sisaruksia jotka kaikki ovat perheettömiä, mieheni on luonteeltaan ns. liian kiltti ei osaa sanoa ei ja sitten kotona harmittelee tätä luonnettaan. pahoin pelkään että saa olla jatkuvasti mies auttamassa kaikenlaisissa töissä äidillään. asiasta on meillä nyt paljon puhuttu ja mieheni on itse päättänyt olla menemättä että laittaa siihen heti selkeän rajan mutta pahoin pelkään että ei pysty suoraan asiaa sanomaan. harmittaakin niin vietävästi kun aina tämä on puheenaiheena kun mies töistä tulee ja sitä tämä harmittaa todella paljon ja eihän siinä voi riidoilta itse välttyä kun tuon esille pelkoni siitä että meidän perhe-elämä on mennyttä. ehkä täytyy vaan alkaa niitä asunto vaihtoehtoja katsella joita mieheni on katsellut, ehkä se on ainoo vaihtoehto ettei ainaakaan tällaisen takia avioliitto hajoo kun pakostikkin tällainen nostaa niin paljon keskustelua ja tuo mieheni kiltti luonne suututtaa itseäni kun ei voi sanoa äidilleen suoraan ettei halua häntä tuohon asumaan. eihän se tietysti helppoa ole sanoa ja kertoohan se jo paljon luonteesta että mies mieluummin vie perheensä pois kuin kertoisi suoraan ajatuksensa äidilleen.
Kyllä otan osaa ihan vilpittömästi. Jos´kauppoja ei ole vielä tehty, niin suora keskustelu anopin kanssa peliin, eli tykätään susta, MUTTA....plääplääplää. Riitahan ja mielipaha siitäkin tulee, kun muutatte itse pois eli voiko asialle nyt tehdä jotain, ettei teidän tarvitse muuttaa. Entä voiko miehen muut sisarukset auttaa puhumalla äidilleen järkeä?
Älä miestäsi syytä, hänhän on tuon "mahdottomuuden" pilaama ja hyvä tosiaan sekin, että tajuaa tilanteen. Itse pilasin pari vuotta oman perheeni elämästä vääntämällä asiat suoriksi oman vanhemman kanssa. Kun "kupla" puhkesi, on ainakin meillä helpompaa. Tosin toinen osapuoli (vaimoni anoppi :)) kantaa myrkynvihreää kaunaa vieläkin.
jo nyt valmiiksi. Pelkäät, että anoppi vie miehesi aikaa, eikö niin? Mistä niin kauhea viha muuten voi johtua? Etkö ymmärrä, että miehesi on joka tapauksessa hänen poika, ja lapsesi ovat hänen lapsenlapsiaan? Tämä, että pelkäät jo etukäteen, kertoo kuinka lapsellinen oletkaan. Sano anopillesi terveisiä, ettei ala teidän piiaksi missään tilanteessa. Usein pojat ovatkin yhteydessä äitiinsä/isäänsä salaa teiltä miniöiltä, mutta mepä vaikememme siitä. Oletko varma, ettei miehesi ole tiennyt tai myötävaikuttanut siihen, että anoppi muuttaa lähelle. Jos hän kokee elämänsä vaikeaksi sinun kanssasi, on turva lähellä.
joudun tuottamaan pettymyksen mutta avioliittomme sattuu voimaan hyvin, ja mieheni tapaa äitiään niin usein kuin itse tahtoo ja lapsenlapset saavat tavata, tässä lähinnä on kysymys siitä että jokaisella perheellä pitää olla oma yksityisyys ja tietty reviiri jossa voi rauhassa olla. ja etukäteen tuntien anopin jonka kanssa kyllä tulen toimeen tiedän että meillä on näkemyseroja kasvatuksessa ja uskonnollisissa asioissa ja se että itse elin koko lapsuuden sekä vanhempieni että isovanhempien kanssa samassa talossa ja tiedän että sellainen harvoin toimii. ei ollut kyse että anopissa olisi jotain vikaa tai sitä ei saisi tavata vaan se oman rauhan ja elämän säilyminen, se tietty välimatka tarvitaan vaikka olisi vaan pienikin välimatka edes kilometri, mutta sama pihapiiri ei ole se kaikkein helpoin ratkaisu.vastatakseni kysymyksiisi niin miehelläni tai muulla hänen suvullaan ei ollut tietoa hänen muuttoaikeistaan se oli täysi yllätys lyhyellä varoitusajalla. anoppini ei milloinkaan ole ollut tai tule olemaan meidän piika koskaan ei lapsia ole pyydetty katsomaan tai muuta apua pyydetty,samaten on omien vanhempieni kohdalla vaikka välit sinnekkin ovat kunnossa. meillä on ollut periaate että mummot saavat kyllä lapsia pitää jos sitä haluavat, mutta itse emme sitä milloinkaan vaadi.mieheni lapsuudesta täytynee valoittaa sellainen asia, että mieheni on pienenä ollut täysin äidinäitin eli mummon kasvattama asunutkin suurimman osan lapsuudestaan mummulta, vaikka sekään ei hänen puheiden mukaan niin helppoa ollut, mutta nykyisin läheisemmät välit hänellä on mummoonsa kuin äitiinsä.ja onhan anoppi itsekkin meillä puhunut ettei aina oikein toiminut miestäni kohtaan..josta mietin että yrittääkö tämä hyvittää mieheni lapsuutta yrittämällä viettää paljon aikaa meidän pienten kanssa?
En minäkään suostuisi siihen, että anoppi muuttais viiden metrin päähän.
Tollasilla ihmisillä kuten sinä ei ole mitään elämää.
Sä voisit vaikka hankkia elämän vai alkaako omat hautajaiset lähestyä?
>tässä lähinnä on kysymys siitä että jokaisella >perheellä pitää olla oma yksityisyys ja tietty >reviiri jossa voi rauhassa olla
- juuri tätä moni anoppi ei ymmärrä ... en tiedä miksi.
yksinkertainen. Minulla on tosiaan oma elämä. Siihen kuuluu mies. yksi tyttö, vävy ja miniän lapsenlapset hyvin tiiviisti. Paha tuottaa pettymys, mutta ei näillä näkymin ole edes hautajaiset lähellä. Minun päivään liittyy kuntoilu yhtenä hyvin tärkeänä osana. Myös tanssi, ja työkin vielä kymmenen vuotta eli on sitä elämää. Jos aikomuksesi oli loukata, ei mene läpi, sillä ymmärrän, jolle ei ole paljon annettu, ei voi vaatiakaan liikaa.
Anteeksi vaan. Kyllä ymmärrän nyt tilanteesi, mutta eikö olisi paras katsoa, mitä tuleman pitää. Olet varmaan fiksu nainen. Itse asuin miniänä samassa taloudessa, ja kaikki meni ihan ok. Onhan mummi hoitanut miehesikin, niin luota siihen, että anoppi ei aina tarkoita pahaa.
Ymmärrän tilanteesi hyvin.Kyllä teillä pitää olla oma elämä ja myös yksityisyyttä.Ei minusta myöskään tuntuisi mukavalta jos anoppi muuttaisi samaan pihapiiriin asumaan,siinä menee oma vapaus.Varmaan on parempi ratkaisu kun muutatte muualle asumaan,se kyllä kirpaisee jos te tunnette omaksi kodiksenne missä nyt asutte. Kyllä se anopin ja lasten perheen kanssa asuminen samassa pihapiirissä tuo omat vaikeutensa ja ristiriitoja.
Toivon että teidän asiat järjestyy.
Minun anoppi aina tarkoittaa pelkkää hyvää tai näin se ainakin väittää. Tässä ei ole kyse sitä mitä anoppi tarkoittaa vaan sitä että sen muutto häiritsee.
En usko että anopin muutto tässä on vain ja ainoastaan onnellinen sattuma.
Voi olla että sinä pystyit olla onnellinen samassa talossa anopin kanssa, minä taas en varmaan ikinä ...
On (yleensä) helppoa pitää etäisyyttä anoppiin kun hän asuu kaukana (vaikka hän oliskin yli-innokas).
Entäs jos hän asuu samassa talossa?
Edellinen vastaus oli kyllä loukkavaa, mutta sun 'mustis' viesti oli myös todella tyhmää kun et näytä ymmärtävään yksinkertaisia asioita ja sitä miksi anopin muutto häiritsee.
Ilmeisesti sinun miniä on innoissaan sitä miten "tiivisti" olette yhteydessä. Jotkut taas eivät halua asua aina vanhempien kanssa - samassa asunnossa/talossa/pihalla.
Ei ole kyse mustasukkaisuudesta vaan omasta rauhasta.
Olen anoppi, joka asuu samassa pihapiirissä ja meillä kyllä olen minä se, joka kaipaan yksityisyyttä. Olin kuukauden mökillä ja jo soiteltiin perään, että koska sä tuut, sähän olet ollut siellä koko kesän. Olen lapsenhoitaja, leipuri, pyykinpesijä ja jopa siivooja lapseni kotona. Ymmärrän apuni tarpeen, ovat molemmat kolmivuorotöissä ja apua kaivataan, jos molemmat menevät aamulla klo 7 töihin ja työmatka yli puoli tuntia, kukahan ne lapset kouluun ja tarhaan huolehtisi ellen minä. Jos molemmat pääsevät klo 9 illalla, jonkun pitää olla huolehtimassa lapset nukkumaan. Ovat kyllä tosi kiitollisia avusta ja ymmärtävät, mikä rasitus se mulle on, mutta minä kaipaisin sitä yksityisyyttä.
Sinun poikasi ei ole sinun poikasi.
Ei ole ihan tavallista eikä normaali tilanne että anoppi muuttaa näköyhteyden päähän.
Miniä on terve ja poikakin jos huolestuvatkin vähän tilanteesta.
Lapset kasvatetaan maailmaan.
Sinä et omista lastasi.
Lapsesi ei ole minkäänlaisessa kiitollisuuden velassa kasvatusvelvollisuutesi jälkeen.
Sinunkin poikasi jos on terve , ei tapaile sinua salaa.
LAPSET OVAT VAIN LAINASSA.
Terveessä äiti lapsi suhteessa napanuora katkeaa ihan luonnostaan.
On surullista miten jaksat syyllistää tällä palstalla miniöitä. Todella surullista.
Oman poikasi elämän olet ainakin pilannut ja hänen perhe elämän. Kyytiä saisit jos olisit minun anoppi!
Titityy sun jutuilles, ei ole ihan terve poika eikä äitikään jotka keskenään saman katon alla täysikäisenä touhuilevat.
On se hyvä, että voi käydä äitiään salaa katsomassa. Äidiltä liikenee sellaista hellyyttä ettei kellään... Imetystäkin jatketaan hautahan saakka ;)
on asiat hyvin kun kerran ymmärrät olla vaatimatta itteltäs liikoja :D
TODELLAKIN LAPSIANI KOKO IKÄNSÄ,EIKÖ MENE TAJUNTAAN? HÄN VOI ASUA PERHEINEEN VAIKKA TOISELLA PUOLEN MAAPALLOA, MUTTA SIITÄ HUOLIMATTA HE PYSYVÄT LAPSINANI. EIPÄ TAIDA SULLA OLLA HYVÄT VÄLIT ÄITIISI/ISÄÄSI, KUN NOIN PUHUT? MILLÄ NIMELLÄ HEITÄ NYT KUTSUT, ET KAI ÄIDIKSI/ISÄKSI, ETHÄN OLE ENÄÄ KENENKÄÄN LAPSI? OLEN NÄHNYT JA KUULLUT, KUINKA 80 VUOTIAS MUMMI SANOO POJASTAAN, JOKA ON 55, ETTÄ HÄN ON MINUN POIKA. KYLLÄ TÄYTYY SANOA, ETTÄ TE MINIÄT OLETTE AIKA TYHMIÄ.
kuulostaa vähän siltä!
Maailman sivu on perheet pärjänneet ilman ulkopuolista apua, jos vain itse ovat tahtoneet järjestää olonsa niin.
Kysymys on omistamisesta.
LAPSET OVAT OMIA LAPSIA MUTTA NE KASVATETAAN MAAILMAAN
EI ITSELLE.
LAPSIA EI VOI OMISTAA EIKÄ TARKOITUS HALLITA TAI PUUTTUA AIKUISEN LAPSEN HENK. KOHT ELÄMÄÄN.
KIITOS KYSYMÄSTÄ MINULLA ON TERVE SUHDE VANHEMPIIN SOITELLAAN KUN EHDITÄÄN, TAI KUN ON ASIAA.SIIS EI RIIPPUVUUS TAI VELVOITE SUHDETTA.
ASUMME MYÖS SOPIVAN TERVEESTI PIENEN VÄLIMATKAN PÄÄSSÄ.
... kun ei tuolle oikein mitään mahda. Hän voi ostaa osakkeen taloyhtiöstänne, ja sillä sipuli. Te voitte tietenkin muuttaa, jos haitan koette niin suureksi. Ei tämä tuon monimutkaisempaa ole.
Mielellään samasta paikkakunnastakin.
Itse en suostuisi asumaan samalla paikkakunnalla anopin ja appiukon kanssa.
Terve välimatka se olla pitää.
Tämä koskee kaikkia sukulaisia.
Sisäsiittoisuus pois näistä hommista.
Taitaa olla jo liian myöhäistä suoralle puheelle?
Minun äitini aikoi kerran käydä asuntoesittelyssä naapurikämpässä ja totesin, että loukkaantumisen uhallakin asiaan on puututtava heti ja kerrottava, että jos äiti kulta muutat sinne, niin minä muutan pois. Äiti ei ihan ymmärtänyt, mutta uskoi kuitenkin.