Siis yksin ilman parisuhdetta, ei absoluuttisen yksin. Harrastukset, kaverit, työ matkoineen, sukulaiset ym. puuha täyttää nopeasti kalenterin niin, ettei deittailulle joka viikko aikaa löytyisikään.
Jos taas elämässä ei mitään noistakaan ole ja on itsensä huonoon henkiseen ja fyysiseen kuntoonkni päästänyt, on elämä aika rikki. Korjaaminen pitää silloin aloittaa ensin noista muista asioista ja kun niitä laittaa mallilleen ja treenaa itsensä takaisin urheilullisiin mittoihin, alkaa elämäkin taas tuntua elämältä jo ennenkuin sen kumppanin hakuun ehtii edes palata. Joskus se saattaa kävellä vastaankin jos olosuhteet sen sallii ja näyttää itse siltä, että tuon elämään olisi mukava astua.
Rikkinäiseen elämään ei kumppania helposti löydy, se on varma. Ehkä toinen rikkinäinen mutta kahden rikkinäisen elämän yhdistelmä on vain suurempi fiasko.
Jos taas elämässä ei mitään noistakaan ole ja on itsensä huonoon henkiseen ja fyysiseen kuntoonkni päästänyt, on elämä aika rikki. Korjaaminen pitää silloin aloittaa ensin noista muista asioista ja kun niitä laittaa mallilleen ja treenaa itsensä takaisin urheilullisiin mittoihin, alkaa elämäkin taas tuntua elämältä jo ennenkuin sen kumppanin hakuun ehtii edes palata. Joskus se saattaa kävellä vastaankin jos olosuhteet sen sallii ja näyttää itse siltä, että tuon elämään olisi mukava astua.
Rikkinäiseen elämään ei kumppania helposti löydy, se on varma. Ehkä toinen rikkinäinen mutta kahden rikkinäisen elämän yhdistelmä on vain suurempi fiasko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikael Jungner jo sanoi, että hyvään elämään tarvitaan 10 000 euron kuukausitulot ja milli pankkitilillä. Ilman noita kenenkään ei pidä hakeutua parisuhteeseen. Kun on talous kunnossa voi sitten jo ajatella parisuhdettakin.
Noh, Jungner oli väärässä. Tai sitten hän vaatii vain elämältään todella paljon ollakseen onnellinen. Paljon pienemmälläkin rahalla olen päässyt hyvään elämään ja saanut kumppanin jos toisenkin.
Oikeastaan halusin sanoa, että asenne jossa valitetaan kuinka ei ole mitään ja kun olisi edes nainen tai mies on aika nurinkurinen. Niinkuin se elämä muuttuisi hyväksi kun siihen tulisi joku toinen rinnalle kärsimään.
Kyllähän lihavat, työttömät, muuten yksinäiset jne. todistettavasti ja toistuvasti vaan pariutuvat mutta onko se sitten oikotie onneen?
Olen samaa mieltä kanssasi ihan jokaisesta asiasta.
Elämä on muutakin kuin parisuhdetta.
Rakkautta on vaikea saavuttaa.
Tapasin miehen joka oli aivan kauhuissaan kun kuuli että olen ollut sinkkuna kokonaisen vuoden!!! Tosissaan ihmetteli kuinka olen ylipäätään pystynyt elämään ilman miestä! Piti minua lähes epänormaalina tai ainakin todella "outona". Loppuvaikutelmaksi jäi se että hän ilmeisesti luuli että minua ei kukaan ole huolinut!
Olen kyllä ihan omasta tahdostani sinkkuaikaa viettänyt! :)