kuinkahan monta tuhatta tuntia nörttäilyä keskimäärin tarvitaan, jotta saadaan yhdet treffit aikaseksi? Ja kuinka monet treffit tarvitaan ennen kun syntyy sitä kemiaa, kuuluu kolahdus ja menee jalat alta. Niinpä. Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä nettitreffeistä.
ajan haaskausta
syvä huokaus
32573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Itse lähdin kymmenien kanssa treffeille parin päivän päästä ensimmäisistä viesteistä.
Meni puolisen vuotta ja n.30 eri livetapaamisen jälkeen osui ja upposi. En kokenut treffailuaikaa ajan haaskaukseksi, vaan oli erittäin antoisaa ja opettavaista kohdata erilaisia ihmisiä. Sitten kun lopulta kohtasi sen oman ja oikean tiesi heti, että tässä se nyt on.
Pitää olla rohkea ja oma-aloitteinen ja uskaltautua treffaamaan nopeastikin. Se oman kyllä tunnistaa jo heti ensi näkemältä.
Ekan viestin kirjoittaja on mies ja tokan nainen. Surkeaa touhua siinä mielessä, että jos mies pääsee netin kautta treffeille, vastaan tulee yleensä nainen josta mies ei pidä ollenkaan. Jos treffeille tuleekin nainen josta mies sattuu pitämään, yleensä naisella on pyörityksessä ainakin useita muita miehiä joiden kanssa menee treffeille. Lopulta mies lopettaa koko touhun ja tulee kirjoittamaan tälle palstalle nettideittikokemuksistaan.
Mutta jos ylemmän viestin nainen on löytänyt netin kautta miehen niin on silloin mieskin löytänyt netin kautta naisen.
Hienosti päätelty. Tässä tapauksessa vaan tällä miehellä on käynyt aivan uskomaton flaksi.
Aikaa menny yli 3 vuotta ja tarkalleen 200 livenäkemistä (pitäny kirjaa), ei oo mitään kummempaa löytyny vieläkään. Tai joo, onhan niitä löytyny muutamia kestä ois ollu oikeesti kiinnostunu ja vielä enemmän niitä jotka ois voinu nähdä toistekin mut ne ei sit tietenkään kiinnostuneet musta, joten..
Pitäsikö kurkata peiliin?
Siellähän se syypää taitaa möllöttää, kuten aina.
Nettideitti toimii ihan hyvin. Kaikki nettideittailijat ei. Ei tämä ole mitään taikuutta, jossa kuka vaan voi saada naisen tai miehen. Jos et sellaista livenä löydä paikassa, jossa niitä liikkuu (esim. yökerhot) niin ei se helppoa ole netissäkään. Netti ratkaisee ainoastaan kohtaamisongelman tai auttaa siinä.
Ymmärrän, että kaikki ei halua esim. baareissa käydä löytääkseen puolison mutta jos haluttomuus johtuu ensisijaisesti siitä, että se ei onnistu on vikaa myös muualla kuin deittailutavassa eikä tilanne välttämättä parane yhtään sitä vaihtamalla.
jos ei tälläsenä omana ittenään kelpaa niille ketkä kiinnostais? Vai alkaa puoliväkisin yrittään jotain sellasen kans joka ei kiinnosta mutta on edes jotenkin siedettävä? Sitäkin on meinaan tullu yritettyä, heikoin tuloksin....
Joo, valitettavaa mutta ei se ole nettideittailun vika. Mikä deittailu sulla on toiminut hyvin? Jos ei niin mikään, miksi syytät nimenomaan nettideittejä?
En kai mä missään oo väittänykään että se ois just nettideittailun vika?
Kyllä sekin aiemmin on toiminu mut ei enää tällä ikää (kun lähemmäs 40.. miehiä ei vaan enää kiinnosta ja oman ikäset haluaa 10 vuotta nuorempia jne.).
Mä oon tollainen lähemmäs nelikymppinen ja muhun EI OTTANUT ikäiseni yhteyttä vaan lähinnä 6-10 vuotta nuoremmat. Ehkä se oli se total turn off josta jotkut naiset valittaa että kun mulle ikähaarukkani mukaan nuoremmatkin kelpasi (miksei ei kelpaisi?) niin nää nirppanokat koki mut jotenkin arvottomaksi?
UP:lla on ollut tällä palstalla hyviä pointteja nettitreffailusta ja treffailusta ylipäätäänkin. Näitä kannattaa monen nettideittiin turhautuneen lukea ajatuksella. Jos lähtökohdat IRL ovat heikot, niin ei ne nettideitissä parane jollei osaa runoilla kuin Runeberg ja herättää sillä kohteen kiinnostuksen. Ulkonäkö on tietenkin kaiken perusta, mutta kyllä se elämänasenne ja -kokemus niistä kirjoituksistakin tulee pian esille. Monesti ongelmia voi lievittää määrittelemällä oma rimansa realistiselle tasolle. Jos etsii pelkkiä kokemuksia tai edes sitä yhtä kokemusta, niin ei kannata yrittää etsiä heti ensimmäisenä sitä täydellistä unelmiensa kumppania.
Minulla on ollut tosi vähän treffikokemuksia, jotka eivät olisi johtaneet mihinkään enempään kuin yhteen tapaamiseen. Syitä siihen on kaksi: olen ennen treffejä tutustunut huolella ja valinnut treffikumppaniksi vain sellaisia, jotka ovat ehdottomasti tuntuneet hyvältä tavata. Eli myös sen vastapuolen aito kiinnostus on tullut tarkistettua tavalla tai toisella. Toinen syy on se, että vaikka ensi tapaamisella olenkin huomannut ettei kumppani ole täydellinen niin olen antanut hänelle mahdollisuuden. Seurauksena on ollut tapailua, seksiä, kivoja yhteisiä hetkiä ja romanssin poikasiakin. Kun treffailukokemus karttuu ja itsetuntemus lisääntyy, niin pikkuhiljaa sitä alkaa oppimaan millaista ihmistä ja millaista suhdetta oikeasti kaipaa elämäänsä. Sellaisen ihmisen löytäminen nettideitistä on ihan yhtä arpapeliä kuin oikeassakin elämässä.
Kannattaa miettiä miten pystyy tekemään unelmiensa kumppaniin vaikutuksen. Jos nettideitissä laittaa kovin tiukat kriteerit, niin kiinnostuksen herättäminen voi olla tosi vaikeaa. Tai sitten oikeanlaisia ihmisiä ei välttämättä nettideitissä yksinkertaisesti ole. Mahdollisimman monen ehdokkaan testaaminen sarjadeittailulla on yksi tapa, jota olen varsinkin naisten kuullut käyttävän. Miehille se ei aina ole mahdollista, jos ei omaa sellaisia ominaisuuksia että pääsee helposti treffeille. Moni sanoo myös ettei tarvitse käydä kuin yksillä treffeillä, mikäli tämä kumppani on se oikea. Se edellyttää sitä, että itse tietää millainen se oikea on ja molemmat ovat sopivassa valmiudessa ihastua ja rakastua. Aikamoinen tuuri käy, jos sellainen kohtaaminen tapahtuu nettideitin kautta mutta kai se mahdollista on.
Meikäläisellä kävi just sellanen tuuri että molemmat ihastu ja rakastu toisiinsa. Näin tapahtui siis eilen ja ekat treffit kyseessä. :)
Ekat treffit eilen ja olette jo rakastuneita, wau. Jos minulle joku alkaisi puhua rakastumisesta (saati rakastamisesta) ensimmäisten treffien jälkeen niin kavahtaisin kyllä kauas pois.
Unelmien pokamies on täysin oikeassa siinä että nettideitti ratkaisee nimenomaisesti tämän kohtaamisdilemman, mutta ei kyllä muita ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyviä haasteita.
Siksi onkin olennaista se, minkälaisen nettideittisivuston valitsee siksi paikaksi jossa sitä kohtaamista yrittää: onko paikka jonkinlainen casual dating -sivusto, ilmainen pieni sivu vai maksullinen sivusto.
Itse toki puhun sen puolesta, että jos olet tositarkoituksella liikkeellä, kannattaa panostaa paikkaan jossa muutkin ovat etsimässä sitä samaa.
T: Heli E-kontakti.fistä
www.e-kontakti.fi
Olen tehnyt ja lakannut yrittämästäkin. Harvoin viitsin lähteä baareihin ja arjessa tutustun yleensä vain muihin naisiin, joten yksin tässä mennään, mutta mieluummin yksin ja onnellisena kuin netissä roikkuen ja katkerana.
Treffit saa nopeastikin kun pyytää. Mieluummin jututan joitain päiviä koska en enää jaksa pelkän kokemuksen vuoksi treffata. Nyt on turhan monta rautaa tulessa ja luultavimmin sössin tilanteen kun en tiedä mitä korttia pelata ;)
Keskimäärin joka kolmas tai neljäs treffi on johtanut johonkin.
Mistä päin sinä etsit seuraa? Täällä n. 100000 asukkaan kaupungissa naisia on aika vähän netissä ja tarjonta ei juurikaan vaihdu. Olen ollut vaihtelevan pituisia jaksoja nettitreffeillä viimeisen kolmen vuoden aikana. Bongaan vain muutaman itseäni kiinnostavan profiilin vuodessa ja ehkä n. puolet näistä ovat sellaisia, että päädyn treffeille. Olen kolmekymppinen mies ja en rajaa ikää turhan tarkasti. Olen käynyt treffeillä 20-40 -vuotiaiden kanssa. Muissa asioissa olen kuitenkin aika valikoiva.
Olen löytänyt netistä vain pari lyhyeksi jäänyttä suhdetta tähän mennessä.
No en ole koskaan päässyt treffeill netin kautta joten on siinä mennyt aika paljon tunteja turhuuksiin. Nyt kyllä olen lopettanut jo viestien kirjoittelun koska tällä naamalla ei vaan saa vastauksia.
Rohkeutta veljet ja siskot.
Tapailin aikani, viitisenkymmentä treffiä jotka kaikki koeajoin viikon parin tapailun aikana. Ja meillä oli kaikilla hauskaa, vaikkei se johtanutkaan pidempään seurusteluun heidän kanssaan. Lopulta tapasin sen jonka kanssa asun nyt yhdessä.
Naisille vinkki: Älkää olko yläkireitä, esittäkö mahdottomia vaatimuksia tai odotuksia - Niin onnistutte paremmin. Treenattu kroppa myös tuo treffejä/seksiä enemmän kuin pulska pullahiiren kroppa. Ja mitä ikinä luettekin, kaikki odottavat että seksi sujuu, ja mitä parempaa se on, sitä enemmän se toinen teitä haluaa.
Miehille vinkki: Samat jutut, ja miettikää tosiaan että hankitte sen sikspäkin. Takaan että saatte seksiä treffeillänne. Ja tosiaan, ette kai oleta että joku ottaa kaljamahaisen puolikaljun peräkammarinpojan? Eli tuunatkaa itsenne treffikuntoon, ennenkuin valittelette treffien vähäisyyttä.
Tällaisena keski-ikäisenä kurppana kyllä hämmennyn, jos miehen profiilikuvassa on paljas ylävartalo. Epäilemättä sikspäkki on harvinainen yli 45-vuotiailla miehillä, mutta ettehän te ravintolassakaan ensimmäisenä paitaanne riisu, kun haluatte tutustua naisiin? ;-)
Ravintolassa pystyn sanomaan suoraan miehistä kenellä on sikspäk ja kenellä ei. Nuo lihakset nimittäin tuovat ylipäätänsä ryhdikkään yleisilmeen, joka puolestaan lisää "mainoksen huomioarvoa". Sama varmaan heijastuu myös kuvista, vaikkei sitä olisikaan yläkroppa paljaana.
Ja tuo sikspäk tuo vielä nuo kolmekymppisetkin tarjolle, joten keski-ikäisellä naisella on jonkin verrankin kirittävää, mikäli aikoo saada hyvässä kunnossa olevan nelivitosen miehen mukaansa saatille...
Itselläni nykyinen suhde on alkanut ensimmäisestä viestistä Suomi24 treffeillä. Vastaus aloittajan kysymykseen on siis nollasta minuutista eteenpäin, riippuen siitä mitä siellä netissä touhuilee. ;-)
Sen ensimmäisen viestin jälkeen kirjoiteltiin pari viikkoa ja sitten tavattiin. Ensitapaamisen jälkeen kummallekin jäi tunne että tähän ihmiseen haluaa tutustua lisää. Sillä tiellä ollaan vielä lähes viiden vuoden kuluttua...
Kokemukseni mukaan treffeillä oleellista on oma profiili ja sen jälkeen kommunikointi. Profiilin pitää kertoa selkeästi, mitä olet hakemassa ja mitä on tarjolla. Viestittelyn kautta toinen osapuoli saa ensivaikutelman sinusta. Vaikutelma joko vahvistuu tai kumoutuu ensitreffeillä, joten siihen kannattaa panostaa.
Epätoivo paistaa ja turhautuminen karkoittaa hyvätkin ehdokkaat.
Takana 15 vuotta nettideittailua.
Tapaamisia varmaan noin 150 miehen kanssa, useimpien kanssa vain yksi tapaaminen.
Saldona muutama suhde, ehkä noin 7 kpl, kestot muutama viikko - 4 vuotta.
Viimeisimmästä nettisuhteesta on aikaa jo yli viisi vuotta.
Edelleen olen sinkku ja edelleen etsin, mutta kovin toiveikas en enää jaksa olla. Deittailukulttuuri on tänä aikana muuttunut paljon. Ennen ei kuvia pyydetty, useimmat deitit olivat ihan ok-näköisiä ja fiksuja. Nykyään kuva on edellytys, mutta rumuus ja ei-fiksuus ovat lisääntyneet. Minä näytän kuulemma livenä paremmalta kuin kuvassa. Voisinpa sanoa samaa miehistä.
Kuinka monta turhaa tuntia tarvii baareissa notkua, että löytää etsimänsä? Itse en sieltä ole koskaan ketään löytänyt, netistä on seurustelukumppani löytynyt.
Olen 8 vuotta yrittänyt etsiä kumppania netin kautta. En osaa sanoa kuinka monelle olen sinä aikana lähettänyt viestiä mutta tämän 8 vuoden aikana ainoastaan 4 naista on suostunut tapaamaan minut. No on sentään netin kautta parempi tuuri ollut kun livenä ei ole yksikään lämmennyt lähestymiselleni että sillain. Ja kolmenkympin rajakin ylittyy pian.
Jaa..a..ei netistä löydä kumppania, jos ei livemaailmassakaan kelpaa kenellekään..
Tämän totean teistä miehistä, joita lyhyen aikaa deitissä olleena tapasin.Ja nyt on kyse keski-ikäisistä miehistä..
toi on totta. Ei netti ole todellakaan mikään pelastus, niille joilla on hankala saada suhdetta aikaseks perinteisin menetelmin. Yleensä näin. Pointtina oli se, että turha jäädä treffipalstalle roikkumaan ja katkeroitumaan, jos ei homma lähde pelittämään. Se on kuitenkin sanottava, että harvinaisen huonokäytöksisiin naisiin törmäsin nettideitissä. Asiat pitäis hoitaa kunnialla loppuun siinäkin kohtaa, kun ei enää kiinnostakaan, jos pidempi aikaisesta yhteydenpidosta kyse. Eiköhän noita sinkkunaisia löydy muualtakin :)
Älä ny suomi24 pyörittää siellä mainosta että tuli 10 minuutin tärppi =D
Itseasiassa tossa kun raha pyörii pitäis mainonnan olla totta.
En halua mitenkään tyrmätä nettideittailua, mutta omien kokemusten perusteella totean, että tyhjän saa pyytämättäkin. Tupakoimaton, koulutettu, vapaa ja normaalipainoinen mies ikäluokassa 45-55 (joka kelpuuttaa ikäisensä naisen) näyttää olevan suuri harvinaisuus - ilmeisesti heillä riittää ottajia elävässäkin elämässä tai nuoremmissa naisissa. En sano tätä mitenkään katkerana, koska jokaisella on oikeus asettaa kriteerit sellaisiksi kuin haluaa - niin minullakin. Viestittely päättyi yleensä alkuunsa, kun herrat vain lopettivat yhteydenpidon ilman mitään selityksiä. Kuvien vonkaajia oli runsaasti, mutta sitäkään kautta ei juuri mitään syntynyt. Mihin lie kauhugalleriaan mahtoivat kuvani joutua...Treffeille en koskaan päässyt ja lopulta poistin profiilini kokonaan. Kovin väkinäisiltä tuntuivat siis kohtaamiset virtuaalimaailmassa - ne yhden käden sormilla laskettavat.
Kirjavia ovat kokemukset! Itse kun nettideittailua harrastin niin ei ollut mitään ongelmia löytää naista treffeille.
Toisaalta on myös sanottava että netin ulkopuolellakin tilanne ollut ja seuraa on saanut ja löytynyt.
Mikä tässä oitäisi nyt olla pohdinnan lopputulema?!
Lopptulema on se, että toiset löytävät helpommin seuraa kuin toiset. :O
Jotain uutta auringon alla?