kamalan ankeeta

Hellä kirjoitti:

on ihan kamalan ankeeta, kun sydän on tohjona. rakastava mies on sen pöäältä tallannut ja linttaan polkenut. ei sillä enää tee mitään. se on musertunut yhtenä hetkenä ja toisena hetkenä se on liiskaantunut. se on ihan jauhettu mäsäksi. se valuu verta kuin pistetty ja sitä onkin pistetty, kuulakärkikynällä tahi muulla terävälle paperiveitsellä on naulailtu. se on nyt mennyttä, mielenrauhakin. olen niin kovin pahoillani kun silleen rupsahti se. mutta kuka sen teki niin sille vaan kaikkea ikävää. ei täällä olla ollenkaan vielä kuoltu. sydämestäni tulee paikattuna paljon parempi, jos kerran se tästäkin selvii eikä ota lopputiliä niin selvii se sitten vaikka jostakin muustakin. mutta meni kummiskin aikalailla tohjoksi. taitan laittaa sen enskerta vähän varmempaan piiloon, vaikka taskuun. mutta pitää miettiä että kenen taskuun laittaa. ja laittaako povitaskuun vaiko housuntaskuun. laukkuun ei viitsi laittaa kun se on niin kovin herkkä häviämään. mutta ehkä jos laittais lippaaseen ja hukkais avaimen vois vaikka avaimen nielaista ja sitten ei ikinä menis enää vessaan. niin silleen olis aika varmassa säilössä. no herää jo pahvi! laittaa vaikka ilmotustaululle neulalla ja pistää alle että onko keneltäkään hukassa tällaisennäköinen sydän. mut voipi olla että jos joku inhottava niljake sen löytää niin se ei tajua että onpa siinä ihana vaikka vähän liiskaantunut ja kärsinyt sydän. tekee siitä vielä soppaa ja syöttää ahanaalle jälkikasvulleen. en laita edes ilmolle. taidan piilottaa enkä kerro minne!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä