Miksi työttömät jaksavat valittaa?

Kalevismin työelämän säännöt työttömille työnhakijoille:

A. Raudanlujan ammattilaisen palkka on aina rahallinen
B. Ammattitaidottoman työttömän palkka on aina työkokemus
C. Työtön ei voi koskaan olla ammattilainen ts. ammattitaitoinen
D. Ammattilainen ts. ammattitaitoinen ei voi koskaan olla työtön. Raudanlujat ammattilaiset ovat aina töissä.
E. Ammattilainen myy ammattiosaamistaan työnantajalleen, työtön ostaa sitä työnantajilta työttömille tarkoitetuissa työvoimapalveluissa
F. Työttömän tie työmarkkinoille käy aina välityömarkkinoiden kautta
G. Työtön on aina lähtökohtaisesti työkyvytön. Työtöntä ei ikinä saa ottaa suoraan palkkatöihin siksi, koska ilman välityömarkkinavaihetta työttömän työttömyyteen johtaneita syitä ei ole hoidettu, joten palkkarahat menevät pahimmassa tapauksessa viinaan, huumeisiin ja tupakkaan. Tästä seuraa nopeasti potkut ja uusi syrjäytymiskierre.
H. Työtön syrjäytyy aina ilman kuntouttavaa ja työkykyä ylläpitävää työtoimintaa. Siksi sijoitus sellaiseen heti työttömyyden alkuaikoina on ehdottoman tärkeää.
I. Työttömän perusvelvollisuus on aina pyrkiä työkykyiseksi raudanlujaksi ammattilaiseksi työvoimapalveluiden kautta. Jos työtön ei ansioidu tässä tehtävässä, häntä kuuluu rangaista karenssilla.
J. Työttömän sisäinen onni on aina matalampi kuin palkkatyöläisen, mikäli työtön ei ole työtoiminnassa. Tämä siksi, että työnteko on tärkein sisäistä onnea lisäävä asia.
K. Työttömän itsetunto on aina matalampi kuin palkkatyöläisen edellisestä syystä.
L. Työ on itseisarvo.
M. Kaikki työ on arvokasta. Turhaa työtä ei ole.
N. Palkka on aina työnantajan hyväntekeväisyyttä raudanlujille osaajille, joista halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain.
O. Sananlaskuista arvokkain on "työ tekijäänsä kiittää". Mikään kiitos ei ole suurempi kuin oman työnjälkensä näkeminen. Tämä koskee niin työttömiä kuin raudanlujia ammattilaisia, mutta pitää erityisen hyvin paikkansa työttömien kohdalla.
P. Toiseksi arvokkain sananparsi on "ken ei työtä tee, sen ei syömäänkään pidä". Jo tämän toteaman myötä on ehdotonta, että kaikki työttömät on sijoitettu eri työtoimenpiteisiin.
Q. Osaajista on pulaa aina, riippumatta työmarkkinatilanteesta. Työttömän polku osaajaksi on kuitenkin pitkä ja kivinen, mutta se on mahdollista oikealla asenteella.
R. Myös tekevälle on aina töitä. Kyse on edelleen puhtaasti asenteesta. Puhelin kouraan ja kiertelemään yrityksiä.
S. Yrityksen ainut tehtävä on voiton maksimointi. Tähän tarvitaan aina huippujohtajien ohjaama organisaatio.
T. Työmies on aina korvattavissa, vaikka olisi kuinka raudanluja ammattilainen hyvänsä. Aina jossain on joku muu, joka on vielä raudanlujempi tekijä. Siksi raudanlujan ammattilaisen on osattava olla nöyrä.
U. Johtaja on aina palkkansa ansainnut. Työmies vasta, kun on osoittanut olevansa raudanluja sekä tuottavansa yritykselle riittävästi voittoa.
V. Työharjoittelu on oiva mahdollisuus myös työpaikkaa vaihtavalle raudanlujalle ammattilaiselle osoittaa oma ammattiosaaminen uudessa työpaikassa, ilman suuria riskiä yritykselle. Jos harjoittelu sujuu hyvin, voidaan harkita palkanmaksua.
W. Raudanlujan ammattilaisen tärkein työ on aina tehdä niin hyvää työnjälkeä kuin mahdollista mahdollisimman pienellä palkalla, jottei työmiehen rahanahneus rupea nakertamaan yrityksen kilpailukykyä liikaa.
X. Työttömän tärkein työ on aina pyrkiä työssään niin lähelle raudanlujan ammattilaisen työnjälkeä kuin mahdollista. Ennen tätä minkäänlaista rahakorvausta on mahdotonta edes harkita.
Y. Johtajan tärkein työ on pitää raudanlujat ammattilaiset aisoissa niin, ettei heistä koidu liian isoa taakkaa yritykselle. Johtajan työ on myös näyttää työläiselle asemansa - tee työsi moitteettomasti ja mukisematta, tai joku toinen tekee ne.
Z. Yrityksen tappio johtuu aina työntekijöistä. He vaativat joko liikaa palkkaa työtasoonsa tai tulokseensa nähden, tai notkuvat alati sairaslomilla.