Mies kiinni vanhemmissaan

Jokainen itse valitsee, haluaako jatkaa seurustelua vai ei. Koska olet puoli vuotta ollut hänen kanssaan, on hänessä pakko olla paljon hyviä puolia. Muista, että toista ei voi muuttaa, mutta itsensä voi. Jos aiot jatkaa hänen kanssaan, kannattaa alkaa hyväksymään, että hänelle vanhemmat ovat tärkeitä, ja tulevat näkymään teidän elämässänne paljon.

Vanhemmat tekevät karhunpalvelusta lapselleen. Tuonikäisen miehen pitäisi jo tulla toimeen omillaan. Jos poika opiskelee ja raha-asiat tiukilla, niin ihan mukava, kun vanhemmat jelppaavat, mutta jos poika asuu kotonaan ja sinun kanssasi, niin se kuulostaa oudolle. Kuinka maksatte vuokran ja miksei sälli ole käynyt autokoulua,vai onko teillä mahdollisuus julkiseen liikenteeseen?

Tuo ei ole mitään seurustelua. Voin hyvin nähdä, että 10:n ja 20:n vuoden päästä tilanne on tuon miehen kohdalla aivan sama tai vielä pahempi. Tee suuri palvelus itsellesi ja mieti, haluatko samaa...

kysymys kuuluu mistä ihmeestä sä löysit tommosen macho miehen? ja mikä oli se juttu et sai sinutkin kiinnostumaan hänestä?

Jätä se mammanpoika. Itse tein virheen ja muutin perheeni kanssa miehen vanhempien lähelle asumaan ja kappas, sitten ilmenikin että keski-ikäinen mieheni ei ole napanuoraa koskaan katkaissut. Äitinsä tulee meille aina tekemään poikansa puolesta kaiken mahdollisen. Kun jätän miehen lapsen kanssa kaksin, mies hakee heti joko äitinsä meille tai sitten vie lapsen anopin luo. Ja kun mies ei halua kotona tehdä mitään ja "vaadin", niin mies menee vanhemmilleen. Kerran kysyin anopilta, että no mitäs se mies siellä touhuaa. Niin sohvalla kuulemma pötköttelee ja katsoo televisiota, kun ei kotona rauhaa saa. Ja anoppi keittelee ruokaa ja tarjoilee kahvia.

Minun mieheni on liki viisikymppinen, ja äidin ja isin kanssa mökkeillään, joskus jopa matkustellaan yhdessä. Läheisriippuvaisia koko sakki - onneksi yhteiset lapsemme eivät ole perineet samaa vammaa. Sinällään tiiviit suhteet omiin vanhempiin aikuisiällä eivät ole hyvästä eivätkä pahasta, mutta liika on liikaa tässäkin asiassa.

Mä nyt kirjoitan ihan yleisellä tasolla tästä asiasta. Kun jotenkin tuntuu kummalta se, että näiden puolisoiden, tai poikaystävien vanhemmista tehdään syntipukkeja, tai läheisriippuvaisia pelkästään sen takia, että "anoppi" on nuorelle miniälle kauhistus.

Mutta harvoin ne miniät huomaavat omaa käytöstään mitään omituista.
Miniähän vain "soittelee" päivittäin äidilleen. Jos äiti sattuu asumaan lähellä. Niin "piipahdetaan" tuon tuosta äidin luona. Ja kun äidin luota tuodaan herkkuja, ne on ikään kuin lahja ja muistaminen miniän äidiltä.

Mutta puolison, tai poikaystävän kerran viikossa, tai kerran kuukaudessa tapahtuva puhelinsoitto omalle äidille tuomitaan heti "läheisriippuvuudeksi". Ja siitä mäkätetään jatkuvasti.

Nykypäivänä jolloin tasa-arvo on trendi nuorten parisuhteessa. Toivoisin jotenkin, että tässä iänikuisessa asiassa oltaisin myös "tasa-arvoisia". Ja hyväksyttäisin ne puolison vanhemmat samalla tavalla, kun omat vanhemmat. Kun tuntuu, että ne miniät itse tuntuvat tekevän sen "kauhuanopin" itselleen. Jota sitten parjataan ja arvostellaan jatkuvasti.