Minua sitten korpeaa tämä jatkuva valitus kuinka kamalaa nettideittailu on ja miehet ja naiset on sitä ja tätä. Se oikea ei vaan tuu aina niinkuin tarjottimella eteen. Itse harrastin 1,5 v nettideittailua, kirjoitin satoja viestejä (kävi melkein päivätyöstä) ja istuin monilla monilla turhilla treffeillä. Tähän aikaan on sisältynyt pettymyksiä ja pariin kertaan orastava suhde on lopahtanut alkuvaiheessa. Välillä usko koko hommaan katosi ihan totaalisesti.
Mutta nyt se sitten tapahtui. Tapasin miehen, joka tekee minusta kokonaisen ja jonka kanssa haluan viettää jokaisen mahdollisen minuutin loppuelämäni aikana. Ja mikä parasta, tää on molemminpuolista. Ei olla ihan nuoria enää ja tiedetään jo mitä tahdotaan elämältä. Eihän sitä koskaan tiedä miten käy, mutta ennuste on aika hyvä.
No niin, nyt sitten kaikki nettideittailun katkeroittamat saa hyökätä ja haukkua mut ihan vapaasti :)
Mutta nyt se sitten tapahtui. Tapasin miehen, joka tekee minusta kokonaisen ja jonka kanssa haluan viettää jokaisen mahdollisen minuutin loppuelämäni aikana. Ja mikä parasta, tää on molemminpuolista. Ei olla ihan nuoria enää ja tiedetään jo mitä tahdotaan elämältä. Eihän sitä koskaan tiedä miten käy, mutta ennuste on aika hyvä.
No niin, nyt sitten kaikki nettideittailun katkeroittamat saa hyökätä ja haukkua mut ihan vapaasti :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse en onnistunut ♥miestä löytämään. Sen sain itsestäni selville, etten oikeasti haluakaan ketään elämääni.
Myös niillä muutamilla miehillä, joiden kanssa viestittelin ja jotka tapasin oli 50%:lla sama juttu. Luulivat haluavansa suhteen ja oli kiva sen varjolla päivittäin selailla treffit-palstan tarjontaa.
Pitäisi ensin selvittää, mikä on oma tilanne ja mitä haluaa ja mitä ei halua.
Minäkin luovutin jo aikaa sitten ja voi olla, että pohjimmiltani pidän niin paljon elämästäni nykyisellään, etten minäkään oikeasti ketään edes halua elämääni. Mutta ainakin vielä elän sillä periaatteella, että "jos osuu kohdalle niin kokeillaan". En hae aktiivisesti netistä enkä muualtakaan mutta aina silloin tällöin kaipaisin miehen läheisyyttä.
Hei Onnekas, mielettömästi onnea!
Olen samaa mieltä treffailinminäkin-nimimerkin kanssa siitä, että nettitreffailuun kannattaa lähteä sen jälkeen kun on jo täysin selvänä se että mitä sitä itse oikein haluaa elämältä. Ovatko lapset, harrastukset, matkustelu, vapaus vai joku muu asia se elämän onnen salaisuus.
Itse olin maailman huonoin kumppani ennen kuin sain tehtyä aikoinaan itseni kanssa rauhan sen kanssa että mitä sitä elämässäni oikein halusin. Sen jälkeen suhteet ovatkin onnistuneet sata kertaa paremmin kuin sitä aiemmin.
T: Heli E-kontakti.fistä
Jos on niin ruma kuin minä ja on 10 vuotta yrittänyt niin on selvää ettei kukaan halua tutustua. Luovutin jo aikaa sitten. Vain juopot ja rikolliset saa naisia ja kunnolliset jää ilman.
Aloittajalle ! Kauanko olette tunteneet ? Itsekkin hehkuttelin onneani, kunnes huomasin, että luokseni puoliväkisin exän luota muuttanut mies olikin laskelmoiva floppi..Ja pidän itseäni älykkäänä naisena..Että silleen..
Ja sitäkö ei olisi voinut tapahtua jos olisitte tavanneet jossain muualla kuin netissä?
Voithan sinä itseäsi älykkäänä pitää, mutta valitettavasti kirjoitustyylisi ja -asusi paljastaa, ettei näin ole.
Jos olisit ollut älykäs - niin loogisesti kuin sosiaalisesti - olisit ymmärtänyt vetää jarrut päälle heti. Eksänsä luota suoraan uuden luo muuttava on ilmiselvä floppi mieheksi.
niinpä...ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa!
Katsotaan vuoden tai parin päästä, oletko vielä silloin samaa mieltä. Itselläkin on noita pidempiäkin juutuja netin kautta ollut, mutta ei silti loppuelämän kumppania.
Tulihan se odottamani kommentti lopulta. Perisuomalainen lannistusmentaliteetti on vaan niin vahvana geeniperimässä. Pointtini oli se, ettei kannata luovuttaa heti ja itkeä, ettei deittipalstalla löydy ketään kuitenkaan koskaan. Pessimismi on vaan niin sitkeä tauti, että itse kierrän sen tartuttamat kaukaa...
mielestäsi "saa" luovuttaa? Kahden vuoden? Viiden? kymmenen? Vai vielä enemmän?
Ihan oikeasti ei sille voi olla mitään "oikeaa" aikarajaa koska kannattaa lyödä pillit pussiin. Ehkä enemmänkin on kyse siitä turhautumisen asteesta. Joka tosiaan lopussa nousee niinkin korkealle että vaikka kunnon nainen vastaisikin ja saisi treffeille niin on jo silminnähden niin katreroitunut ettei toista tapaamista tule.
Ymmärrä myös että läheskään kaikki eivät koskaan löydä mistään (varsinkaan netistä) itselleen miellyttävää kumppania. Joten tuo näkemyksesi on käytännössä yhtä tyhjän kanssa.
Minulle oikea aikaraja oli siinä kohtaa kun nettideittailu tuotti enemmän pahaa kuin hyvää mieltä, eli kun aloin huomata ensimmäisiä merkkejä katkeroitumisesta.
Profiili pois ja muut asiat elämässä taas etusijalle.
Itse kyllä tarkoitin realistista suhtautumista, en pessimismiä. Sen kumminkin deittaillessa olen oppinut, että liika hehkuttaminen heti alkumetreillä saattaa tössähtää heti alkumetreillä tai vähän myöhemmin. Sen takia en itse enää koskaan tule intoilemaan kaikille maailman ihmisille ennenkuin olen itse aivan varma siitä, että suhde jatkuu pidempään kuin muutaman hetken. Niin monta kertaa on karahtanut lupaavakin juttu kiville. Varovaisen toiveikas olen, mutta en yltiöoptimisti. Samaa suosittelen muille.
Onnea aloittajalle !
Tässä ihana positiivinen esimerkki nettideittailusta :) Itse löysin miehen aikoinaan suomi24:n kautta. Yhdessä olimme 5 vuotta. Itse pidän nettideittailusta sen takia, että tapaan toisen osapuolen selvänä. Selvänä kun ollaan, niin on paljon helpompi saada toisesta käsitys, kuin kapakan hälinässä.
Vaikka itse olen useampaan kertaan pettynyt treffeihin, niin vielä en ole heittänyt kirvestä kaivoon (vaikka mieli onkin tehnyt). Katsotaan löytyykö täältä sitä samanhenkistä seuraa vai ei :)
Nettideittailussa vaikeinta on pitää yllä freesi asenne niin että jokainen uusi ihminen tulisi käsiteltyä uutena, eikä siihen miten hänen kanssaan on tekemisissä vaikuttaisi se kaikki mitä on jo ehtinyt kokea muiden ihmisten taholta aiemmin. Monet miehet ovat avautuneet siitä miten kiukkuisia naiset heille ovat, mutta toisaalta ymmärrän itse harvinaisen hyvin miksi naiset ovat kiukkuisia. Kun tulee naivina ja toiveikkaana nettideitteihin ja kuvittelee että täällä asialliset ihmiset hakevat asiallista seuraa, onkin aikamoinen yllätys millaista kuranheittoa ihmiset harrastavat päin naamaa (tai paremminkin sähköpostia).
Itselläni oli sentään taustalla vuosikausien, jo yli vuosikymmenen keskustelufoorumien käyttö, ja olihan siellä tullut jo kaikki mahdollinen nähtyä. Silti oli vaikea sopeutua siihen että sitä v-tuilua alkaa nyt tulemaan henkilökohtaisesti omaan postiin, eikä yleiseen keskusteluun jossa pahan paikan tullen voi sentään saada jonkun kolmannen tahon puolelleen. Yksityisessä kirjeenvaihdossa kukaan ei tule sanomaan että ei sinussa ole mitään vikaa vaikka tuo toinen haukkuu niin että napa paukkuu. Ihan itse sen joutuu tajuamaan.
Onneksi on edes tältä palstalta saanut lukea että sama ilmiö on monella vastassa, eli katkeroituneet ihmiset syytämässä omaa pahaa oloaan toisten ylle. Tajuaa että ei sitä kannata henk.koht. ottaa. Eivät ne raivoajat tiedä millainen ihminen minä olen, eivätkä voi tietää että menee ihan väärälle taholle se paskaposti jolle ehkä olisi sopivampiakin vastaanottojia - tai sitten ei ketään, koska jotkut ihmiset ovat kestovihaisia ilman että se on kenenkään syytä.
Mielenkiintoisiakin keskusteluja on syntynyt nimenomaan ihmetellessä tukka pystyssä tätä älämölöä. Toisinaan on käynyt niinkin että joku jolle pöyristyneenä kertoo mitä on juuri saanut kuulla osoittautuu itsekin haukkujaksi ja aikansa myötätuntoista esitettyään haukkuu pataluhaksi kun ei saakaan seksiseuraa jota on salaa odottanut huolimatta siitä että toinen osapuoli selvästikään ei hae seksiä.
Itse en ole luovuttanut vaikka minulta on suoraan vaadittu että minun pitää ottaa ilmoitukseni pois ja häipyä kuvioista. Jos ilmoitustani on niin sietämätöntä katsella, niin voi olla katselemattakin. Ihan yhtälailla vastakkaisen sukupuolen edustajiakin on ollut jatkuvasti tyrkyllä yhtäsoittoa kaikki nämä vuodet jotka minäkin olen itseäni tuputtanut. Valittakoot siis nuo kiusaajat oman sukupuolensa edustajille vaihteeksi siitä että täällä ei saa hakea pitkään, jos ei heti löydä.
En luovuta ennen kuin itse päätän niin, ei sitä toiset päätä minun puolestani.
Onnea teille!
Toki jotkut ovat katkeroituneita, osa varmaan ihan syystäkin.. mutta ei silti pitäisi olla liian nega-asenteella liikenteessä. :)
Itsekin aikoinaan löysin täältä elämäni miehen, naimisssakin ehdittiin olla joitain vuosia kunnes tuli asioita, jotka meidät erotti. Mutta niin olisi voinyt käydä vaikkei netissä oltais löydetty ensin toisiamme. Tavattiin kuitenkin livenä perinteisesti ja siitä se lähti..
Uudestaan sitten täällä katselemassa ja ehk nyt tärppäis paremmin mitä viimeksi. En todellakaan jaksanu katkeroitua netin osalta vaikka kerran huonosti kävikin. Sain elää vuosia ihanan ihmisen kanssa kuitenkin ja ne muistot ei mätäne vaikka mätää satais taivaalta. Elämä joskus vaan heittelee eikä se netin syytä ole jos huono tuuri on matkassa!
Paljon täällä pareja syntyy silti ja kestävät osa takuulla hautaan saakka yhtä hyvin kuin livenä löydetyt tapaukset.. :D Se asenne ratkaisee ja kohtalo.
Nettideittailu on uskoakseni/muistaakseni ihan buenoa.
Käyttöliittymä vain on täysi susi. Ja siksi russutus.
Saapas valittaa, jos valituttaa. Itse en ala nuohoamaan 1/2 vuotta edes
koneen ääressä. Jos tuuri käy, niin se napsahtaa ekalla tapaamisella, mutta
väkisin ei ketään löydä ja suurimmalle osalle deittailijoista niin käy.
Toivotan onnea aloittajalle, sun sitkeys palkittiin. Tapasin itse ekoilla
trelleillä henkilön, kenen kanssa meni hyvin melkein vuosi,,mutta sitten
tuli tenkkapoo, joka vei ystävyys tasolle, vaan tuosta ei sen enempää.