Miesystäväni on eroamassa vaimostaan ja tarvitsisi nyt asunnon, jossa voisi olla kirjoilla niin kauan kunnes ero on selvä. Käytännössä hän muuttaa minun luokseni asumaan kun laittaa eron vireille, mutta tarvitsee jonkun toisen osoitteen kirjoilla oloa varten, jotta vaimo ei saa tietää miesystäväni uudesta naisesta (=minusta). Jos saisi tietää, niin erosta tulisi entistä hankalampi.
Olen kuullut jostain, että joskus ennen ainakin on voinut ns. "vuokrata" osoitteen, jossa olla kirjoilla kun ei esim. ole muuten vakituista osoitetta tai sitten juuri erotilanteissa tms. Onko tällainen vielä nykyäänkin mahdollista, tietääkö kukaan? Tai onko antaa jotain muuta vinkkiä miten tässä tilanteessa voisi toimia? Emme siis missään tapauksessa halua kumpikaan, että miesystäväni tuleva ex-vaimo saa tietää miehen oikeasti muuttavan minun luokseni.
Olen kuullut jostain, että joskus ennen ainakin on voinut ns. "vuokrata" osoitteen, jossa olla kirjoilla kun ei esim. ole muuten vakituista osoitetta tai sitten juuri erotilanteissa tms. Onko tällainen vielä nykyäänkin mahdollista, tietääkö kukaan? Tai onko antaa jotain muuta vinkkiä miten tässä tilanteessa voisi toimia? Emme siis missään tapauksessa halua kumpikaan, että miesystäväni tuleva ex-vaimo saa tietää miehen oikeasti muuttavan minun luokseni.
Vastaukset 60
Vanhimmat
... kirjojaan lainkaan. Eikö menisi läpi, että sanoo muuttavansa kaverin luokse, mutta niin väliaikaista että haluaa olla entisessä asunnossa kirjoilla...
Tosin, valheella lyhyet jalat ... ja suosittelisin kaikesta huolimatta avoimmuuteen. Kun myöhemmin selviää, niin vielä pahempaa tiedossa.
... yhtään niin hyvää ystävää tällä paikkakunnalla (muutti tänne vasta pari vuotta sitten) kenen luokse voisi muuttaa edes väliaikaisesti ja edes muodollisesti. Lisäksi vaimo alkaisi ihmetellä, että miksi nyt yhtäkkiä on niin kauhea kiire muuttaa johonkin väliaikaiskämppään, miksei voisi odottaa kunnes saa työpaikan kautta tai muualta vakituisen asunnon. Tosin nykyinen asunto, missä he asuvat, on vaimon työsuhdeasunto, joten jos mies pistää eron vireille vaimon vastusteluista huolimatta niin lähtö kämpästä voi olla hyvinkin lentävä... Ja jos niin käy niin sittenhän vaimolla ei toki ole mitään asiaa puuttua miehensä asuinjärjestelyihin.
Varmaan parasta olisikin, jos vaimo saisi tietää miehensä uudesta suhteesta. Sittenpä ei ainakaan tarvitsisi salailla enää eikä pelätä kokoajan, että vaimo saa tietää. Ja tuskinpa vaimo enää siinä vaiheessa vastustaisi eroakaan, päinvastoin. Mutta mies ei kuulemma halua loukata vaimoaan kertomalla meistä, tämä ero on vaimolle muutenkin jo tarpeeksi kova kolaus. Jos saisi tietää miehensä pettäneen häntä jo pidemmän aikaa... se voisi olla hänelle liikaa.
Erikoisia ongelmia tulee, kun vaihtaa naista kuin mustalainen hevosta.
... käsittääkseni vaihtaa hevostaan hieman useammin kuin kerran elämässä, ellen ole sanontaa ihan väärin ymmärtänyt? Korjaa ihmeessä jos olen väärässä...
Mies on nyt ensimmäistä kertaa naimisissa, parikymppisenä solmittu liitto ja siis nainen menossa vaihtoon vasta ekaa kertaa. Mutta taivastele sinä vaan ihan rauhassa :D!
Ei olut tarkoitus loukata. Minä kun työksenikin joudun ajattelemaan asioita pitkällä tähtäimellä, olen myös yksityiselämässäni pitkämielinen ja laskelmoiva. Siksi tilanteenne tuntui oudolta, jotenkin hätiköidyltä.
Nyt kyllä mielestäni tehdään enemmän haittaa kun hyötyä tulevalle exälle. Ei hänkään niin tyhmä ole, etteikö joskus selviä tilanteen kanta ... ja varmaan myös sekin, että homma on ollut viritteillä jo pidempään... silloin se vasta loukkaakin (pidettiinkö minua aivan pellenä tai holhottavana)
Usein avioerossa niskalaukaus (tai edes rehellisyys) parempi kuin hidas hirttäminen. Shokki ja loukkaus se tulevalle exälle varmasti on, mutta uskallan väittää ettei se hänen erosta toipumistaan hidasta (voi olla päinvastoinkin). Hassua, ellei ole kyennyt olemaan puolisolleen vilpitön yhdessä ollessaan, niin ei sitä osaa olla kun yhteiselo lopetetaan.
Moni nainen (ehkä sinä itsekin) osaa varmasti kertoa, millaisen kohtelun omalle kohdalleen toivoo tai olisi toivonut erossa. Arvaan, että uuden miehesi strategia ei saa varauksetonta tukea.
Sinuna pohtisin hänen motiiviaan toiselta kantilta... teoriani "varalaskupaikka". Voisiko hän haluta kokeilla pystyykö olemaan erossa vaimostaan (vai onko vielä "jotain"), ja samalla tahtooko oikeasti elää "arkea" kanssasi (siis koeajo). Ja koska on ovela kettu, vakuuttelee vaimolleen "pidetään breikkiä" ... ja sinulle haluttomuuttaan loukata ylihaurasta puolisoaan -- ei menis mulle läpi !
PS. jos ilmoittaa uudeksi asunnokseen PL 312 ... niin tuskin vakuuttaa ketään...
Eipä mitään :). Ymmärrän kyllä, että tuosta lyhyehköstä selvityksestäni voi jollekin tulla aivan vääränlainen kuva koko tästä meidän jutusta. Ja kovin seikkaperäisesti en viitsinyt tätä meidän kuviota edes lähteä selittämäänkään, kun tarkoitus oli alunperin vain saada tietoa tuosta osoitteen vuokrausjutusta, ei muuta :).
Ei tämä meidän juttu kuitenkaan ole mitenkään hätiköity, melkein vuosi ollaan tunnettu ja molemmat ollaan varmoja (ekaa kertaa elämässämme) siitä, että nyt olemme löytäneet toisistamme "sen oikean". Kuulostaa ehkä kornilta, mutta niin se vain on ja se tunne on vahvistunut koko ajan. Tarkoituksemme on mennä naimisiin, perustaa perhe ja elää elämämme yhdessä loppuun asti. Yritämme kuitenkin hoitaa tämän tilanteen niin vähän muita osapuolia loukaten kuin se vain on mahdollista. Siksi tämä salailu ym.
Enpä ole tullut miettineeksi miten itse haluaisin tulla kohdelluksi jos olisin tuon vaimon tilalla... omassa "toisena naisena" olemisessa kun on ollut kestämistä ihan tarpeeksi ja enemmänkin. Moni varmaan tässä kohtaa hymähtää mielessään, että mikäs sen toisen naisen on ollessa kun saa vaan "kuoria kermat päältä", ei tarvi pestä miehen likapyykkiä, ei huolehtia siitä muutenkaan ja itse saa vaan ne parhaat palat... mutta ei se niin ole, ei sinnepäinkään! Alusta asti olen halunnut ihan vakisuhteeseen tämän miehen kanssa, likapyykkeineen ja muine arkisine hommineen kaikkineen ja tämä tilanne nyt on ollut vain pakko kestää, koska mies ei aiemmin ole saanut eroa aikaiseksi. Arvaa vaan montako kertaa olen ollut pistämässä koko juttua poikki tai ainakin jäihin siksi aikaa kunnes mies on hoitanut eronsa selväksi!! Viimeksi 1,5 viikkoa sitten käytiin keskustelua siitä, pistetäänkö homma jäihin kunnes ero on selvä. Mutta ei se onnistu kun kumpikin on niin rakastunut, ettei kestäisi eroa toisesta edes yhtä viikkoa...
Jos olisin itse tuo petetty vaimo, niin tottakai haluaisin heti tietää jos mies on löytänyt uuden naisen ja pistäisin välit heti poikki! Mutta kun minä en voi tässä tapauksessa asiaan vaikuttaa, yrittänyt olen kyllä. Mutta siihen en alennu, että itse kertoisin vaimolle olemassaolostani kun mies ei halua vaimon saavan musta tietää. Olen pitänyt ja tulen pitämäänkin tästä sopimuksesta kiinni vaikka tiukkaa välillä tekeekin kun eroasia vaan venyy ja venyy. Mutta minä en ole se, joka tämän suhteen vaimolle paljastaa.
Teoriasi "varalaskupaikasta" saattaisi pitääkin paikkansa, mutta siinä tapauksessa miehen pitäisi olla aivan uskomaton virtuoosi valehtelemaan ja näyttelemään stressin aiheuttamia rytmihäiriöitä ja vatsavaivoja, jotka tästä tilanteen vaikeudesta ja riidoista vaimon kanssa on ilmaantunut. Ja ne vaivat on ihan todellisia, siitä on lääkärin lausunnot olemassa.
Lisäksi pitää huomioida semmoinenkin seikka, että jos erosta tulee riitaisa, niin mies joutuu maksamaan tasinkoa aika lailla, koska kaikki omaisuus on miehen nimissä, vaimolla ei ole mitään. Jos vaimo haluaa ruveta kettumaiseksi niin mies joutuu taloudellisesti melkoiseen ahdinkoon. Siksikin mies haluaa hoitaa eron niin sopuisasti kuin se vain on mahdollista.
PS. Missä kohtaa puhuin jotain POSTILOKERO-OSOITTEESTA?? Kyse oli ihan normaalista kotiosoitteesta, kai sinäkin nyt sen tajusit...
Jos olisit tulevan miehesi nykyisen puolison asemassa, miten toivoisit kohdallasi meneteltävän?
Ja eiköhän tuo kertomasi tahtotila ole lähes jokaisen orastavan mutta vakavan parisuhteen tavoite.
Voin olla kyynikko, enkä tosiaan tunne teidän tilannetta. Mutta aika paljon olen elämää nähnyt ja hieman sitä kokenutkin ... yleistäen väittäisin tulevan miehesi tietoisesti tai tiedostamattaan jättävän nykyisen puolison suuntaan oven raolleen ... kovin inhimillistä, kuin sekin että asia "sumutetaan" jopa itselleen "en tahdo loukata" kliseellä.
... olet eron jo ainakin kerran kokenut niin kerropa nyt vastavuoroisesti hieman omasta tilanteestasi. Liittyikö sinun avioeroosi aikanaan kolmansia osapuolia ja jos liittyi niin miten teillä hommat hoidettiin? Kiinnostaisi kovasti tietää...
Vastasin sulle muuten tuonne alemmas pitkällä viestillä. En tiedä selvensikö se asiaa mitenkään, sulla kun on näistä jutuista ihan oma näkemys, mutta tulipahan nyt kirjotettua...
Koetan olla piruilematta, koska ironia harvoin toimii näissä keskusteluissa ja menee riitelyksi... mutta hieman kuohahti (on muuten mulle harvinaista näissä keskusteluissa, onnittelut sinulle ... "yh-isä" ja "laki niin kuin luetaan" onnistuu joskus *heh*). Tällä alustuksella:
Aivan niin, ja varmaan suurin osa miehistä (kysypä mitä tuleva miehesi vastaavassa tapauksessa olisi tahtonut tulla kohdelluksi) ja naisista myös tahtoisi tietää. Kyse ei ole jätettävän henkilön suojelemisesta ao. tiedolta, vaan kertojan selkärangattomuudesta (jälleen, inhimillistä) ... tai vilpillisyydestä ja oman edun tavoittelemisesta *tähän palaan vielä*. Noh, jos joskus te pääsette tilastoihin, tiedätpä hänen toimintamallinsa perusteellisen hyvin (oih mikä otollinen maaperä mustasukkaisuudelle).
>
En epäile hetkeäkään oireiden aitoutta, mutta siitä olen melko vakuuttunut, että diaknoosisi syistä on ainakin osin väärä. Ihminen joka elää valheessa ja sivusuhteissa ei täysipäisenä kauaa kestä, joillain kroppa alkaa oirehtimaan hyvinkin pian. Kun olo aamulla on, ettei kehtaa itseään peilistä katsoa, ja oma tunto soimaa huolella (oletan ettei tuleva miehesi ole paatunut Auervaara), jaksettava vetää kotona kulissia, pelätä paljastumista lähes neuroottisesti (siltä tuo juttunne jo kuulostaa) ... niin on ihmekös tuo jos vatsahapot polttelee pakin, ja sydän kavitoi. Oma vikanne, ei tulevan exän.
>
NO JOHAN POMPPAS ! Riitaisa tai sopuisa ero, niin avioliitossa missä ei ole avioehtoa lain mukaan kuuluu omaisuus puolittaa, ja tasinko maksaa. Se on oikeus ja kohtuus -- joka lain mukaista oikeutta vaatii EI OLE kettumainen. Osituksen periaatteista puolisot toki voivat poiketa jos niin tahtovat, mutta silloin moraalisesti ainakin kaikki tekijät pitäisi olla tiedossa. Ja ellei ositusta oikeudenmukaisesti tehdä, eikä exä joudu taloudelliseen ahdinkoon ... oikeinko se sitten on. Sopuero ja petos ovat muuten kaksi eri asiaa. Mutta jälleen, jos joudutte tilastoihin ... niin toimintamalli tällä ritarilla on harvinaisen selvä.
Ette ole mukavia ihmisiä. Eroja tulee ja menee, toisiin rakastutaan, ja kaikkea tapahtuu ... mutta säännöt ne on sodassakin. Toivon todella, että tämä tuleva ex poikkeea vaikka näillä sivuilla ottamassa oppia.
PS. Tuolla aikasemmin joku vastasi varsinaiseen kysymykseesi osoittesta, hänen ja minunkin tietääkseni ainoat osoitteet joita yksityinen henkilö voi vuokrata ovat postilokerot.
toisin menetelty. Nuorena pitkätstä suhteesta erotessa oli kolmas kuvioissa, kerroin ennenkuin aloin fyysisesti oirehtimaan. Homma oli paketissa hyvin nopeasti, lopullisesti -- hyvä niin.
Eli sillä kokemuksella tähän olen kommentoinut.
Erossa jossa oli lapsi mukana sopaasa, ei ollut "sitä toista" kummallakaan ... ja jos olisi ollut, varmaan olisi oltu avoimet siitäkin.
Asiaa kirjoitit monessa kohtaa ja välillä sait jopa hymyn kohoamaan kasvoilleni hauskoilla kommenteillasi :).
Voi olla, että mua vedätetään tässä ihan kybällä tai sitten ei, se selvinnee ajan myötä.
En nyt ehdi enempää kirjoittelemaan vaikka mieli tekisikin, pitää lähteä kotiin tältä päivältä.
PS. Kommenttina tuohon "Ette ole mukavia ihmisiä"... kyllä me ollaan keskivertoa mukavempia ihmisiä, näin uskaltaisin väittää ;). Mutta sillä tuskin nyt on mitään väliä...
Voi olla tilanne, jossa on esim. sijoituksia ja asunto. Molempien arvon kehityksestä on tietty oletus. Sovussa ositettaessa voidaan ottaa huomioon myös tällaiset, ihan pätevät seikat. Jos homma menee hankalaksi, pelataan nykyarvoilla. Muitakin mutkikkaita juttuja on. Tilannetta tuntematta on vaikea jaella oikeutta.
... että olette oikeesti ihan mukavia ihmisiä ;-)) Hieman provoa pukkasi, ei saa ottaa liian vakavasti (enhän minä teitä tunne).
Hyvä jos ajoittainen, joskin kahlittu, ironiani aiheutti toivotun tuoksen (hymy ajatuksilla kuorrutettuna).
Huomiseen *wirn*
Olen samaa mieltä.
En missään nimessä ole sopuositusta vastaan, tai lain suomista oikeuksista joustamista jos molemmat sen kokevat kohtuullisimmaksi ratkaisuksi (esim. en halunnut ottaa vanhoja opintovelkojani netto-omaisuuden laskentaan, vaikka se olisi ollut "oikeuteni").
Mutta se miten sopua lähdetään hakemaan pitäisi olla avoimin kortein, myös ihmissuhteiden osalta... se on mielestäni kohtuus.
Kylläpä kyllä.Omien viettien toteuttaminenhan se on tärkeintä.Viis siitä jos perhe hajoaa, lapset alkaa oireilla ja koko paketti luhistuu.Kunhan vain teidän yhteinen onni kukoistaa.Pankaa mieleenne, arki se tulee siinäkin suhteessa.Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa.Salailkaa vain samaan malliin, lumipallo ehtii kasvaa aika isoksi...
Ai taivaan talikynttilät!!Vielä säälit, että mies joutuu ahdinkoon.Aikuisen miehen pitäisi tajuta, kun alkaa vilperiä pelata vaimon selän takana, että hyvä siitä ei seuraa.Hänen on nyt kannettava vastuunsa tekosistaan.AIKA KYPSYMÄTÖNTÄ KÄYTÖSTÄ MIEHEN KÄYTÖKSEKSI!!Hän joutuu pulittamaan puolet KAIKESTA.Rypekää sitten onnessanne...Haloo, minne on ihmisten moraali ja vastuu hävinnyt???Aiotko todella uskoa tuollaisen miehen selityksiä?Ei aikaakaan, kun sinua kohdellaan samalla tavalla...
Ei voi sanoa kuin että aikas naivi olet.
Ikinä et saa miestä itselläsi pidettyä tuolla uhkailulla ja kiristyksellä. Olet saavuttanut ainoastaan sen että miehen on pakkotilanteen edessä jätettävä vaimonsa vaikka näin ei ilmiselvästi halua edes tehdä. "Ei halua loukata" johan sen nyt tyhmempikin tajuaa. Mutta onneksi olkoon ..... teille avioliittojen rikkojille kun ei ole kaunista nimitystä.
Yksin tulet lopulta jäämään, mieti sitten kannattiko painostaa ja roikkua kun joku hemmetin koiranpentu!
Lapsia ei kummallakaan ole ja arkea ollaan tässä vuoden aikana ehditty kokea jo ihan riittämiin tietääksemme, että meidän juttu onnistuu. Tiedän ihan tasan tarkkaan, että arki tulee eteen jokaisessa suhteessa ja juuri sitä normaalia arkea haluan tämän miehen kanssa elääkin. Varmaan sulle "eron kokeneelle" ja siitä ilmeisen katkeroituneelle henkilölle mun on turha enempää ruveta selittelemään, sulla on ihan oma näkemys asioista, sanoin minä ihan mitä hyvänsä.
Hyvää jatkoa sulle kuitenkin, toivottavasti joskus toivut erostasi...
Jaa millähän mä olen tätä miestä uhkaillut ja kiristänyt?? Mainitsinko jotain sen suuntaista jossain viestissäni? Kerro ihmeessä, koska en itse muista sellaista sanoneeni. En ole kertaakaan koko aikana uhkaillut tai kiristänyt miestä millään tavalla, päinvastoin. Olen kokoajan ollut niin ymmärtäväinen kuin vain mahdollista ja varonut tarkasti painostamasta miestä millään tavalla, koska tiedän, että siitä ei mitään hyvää seuraisi kuitenkaan. Miehen on itse haluttava eroa ja itse päätettävä koska on sen kypsä tekemään. Ja juuri tästä ymmärtäväisyydestäni olen mieheltä saanut monta kertaa kiitosta ja kunnioitusta. Joo ja tiedän kyllä mitä sinä muut kyynikot tässä vaiheessa asiasta ajattelee, mutta evvk. Itsepähän tiedän mitä teen ja kannan seurauksista myös vastuun.
Ikävää, että sinä ilmeisesti olet viestisi katkerasta sävystä päätellen tullut petetyksi joskus tosi pahasti. Mutta se ei silti anna sulle oikeutta ruveta arvostelemaan ja sättimään ihmisiä, joita et edes tunne. Säälittävää.
Mitäs, jos sinä olisit tämä naimisissaoleva osapuoli. Piilottelisitko rakkaintasi, etsisitkö vuokraosoitteita, etkö saisi kerrotuksi miehellesi, että haluat erota. Mieti näitä ja sitä paljonko sinua rakastetaan.
Mies on kertonut minusta jo aikoja sitten parhaille ystävilleen, vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Hän on kertonut näille, että minä olen se, jonka kanssa hän haluaa elää loppuelämänsä ja että vain mun kanssa hän on onnellinen. Olen jutellut puhelimessa hänen veljensä ja kavereidensa kanssa, joten tiedän, ettei ole puhunut puppua tästä asiasta.
Mies on sitäpaitsi jo kertonut vaimolleen haluavansa erota, sen mainitsin kyllä jo aiemminkin tässä viestiketjussa. Eropaperit on vaimolle esitetty, mutta vaimo ei ole vielä halunnut niitä allekirjoittaa.
Luuletko etten ole miettinyt noita mainitsemiasi asioita ja miljoonaa muuta asiaa tässä vuoden aikana?? Välillä on tuntunut siltä, etten jaksa enää päivääkään tällaista, mutta jostain niitä voimia on aina saanut ja uskoa tulevaan.
"Arvaa vaan montako kertaa olen ollut pistämässä koko juttua poikki tai ainakin jäihin siksi aikaa kunnes mies on hoitanut eronsa selväksi!! Viimeksi 1,5 viikkoa sitten käytiin keskustelua siitä, pistetäänkö homma jäihin kunnes ero on selvä".
Mitä tuo mielestäsi on? Etpä ole paljon miehelle muita mahdollisuuksia antanut kuin erota.
Katkerasta sävystä päätellen en silti ole koskaan tullut petetyksi/jätetyksi. Katkera en ole mistään. Mutta olen muutaman "toisen naisen" nähnyt jotka pilvilinnoja rakentelevat naimisissa olevan miehen kanssa. Luvataan maat ja taivaat koska ei haluta menettää kumpaakaan. Arvaa kumpi näissä molemmissa tapauksissa jäi yksin? Oikein, se toinen nainen.
Että onnea yritykselle ja anteeksipyyntö etten osaa olla positiivisempi tämän asian suhteen.
Muuten hyvä yritys, mutta sulta jäi yksi avainsana huomaamatta, joko tahallisesti tai tahattomasti ja se sana on KESKUSTELU. Eli en suinkaan vaatinut miestä valitsemaan tai mitään muutakaan, vaan yhdessä pohdimme mikä olisi tässä tilanteessa järkevin vaihtoehto. No, järkevin vaihtoehto ihan puhtaasti järjellä ajateltuna olisi tietty ollut pistää homma jäihin kunnes miehen ero on selvä, mutta kun se ei onnistu, koska kummallakin olisi niin järjetön ikävä toista! Mies halusi itse toimia juuri niinkuin minulle olisi parasta, vaikka ikävä olisi ihan hirveä jos ei ollenkaan nähtäisi pitkään aikaan. Minä en pakottanut miestä mihinkään, itse hän päätöksensä teki. Sitäpaitsi olen sanonut jo ihan suhteemme alussa (siis vajaa vuosi sitten!), että en halua olla vain "se toinen nainen", vaan haluan hänet joko kokonaan tai sitten en ollenkaan ja hän on kokoajan sanonut samaa minusta eli haluaa minut vaimokseen heti kuin vain mahdollista. Eli siltäosin peli on ollut selvä molemmille alusta asti. Mitään kiristystä, uhkailua tms. kieroilua ei kummankaan taholta ole ollut missään vaiheessa. En tiedä miten tämän asian voisin enää tämän selvemmin sanoa, mutta toivottavasti tämä selvensi tilannettamme edes vähän?
Kiitos vaan onnentoivotuksista ;). Eikä toki tarvitse pyytää anteeksi sitä, ettet osaa olla positiivisempi, katsos kun sillä ei oikeasti ole mulle mitään väliä :). Riittää kun minä ja miesystäväni tiedetään missä mennään ja mikä on totuus.
Niin että tarviiko molempien allekirjottaa ne avioeropaperit? Kyllähän eron saa, vaikka vain toinen haluaisi. Eikö?
... mutta mies nyt haluaa laittaa ne eropaperit eteenpäin yhdessä vaimon kanssa.
... no jos toinen EI TAHDO, niin aika kauan saa odottaa että yhdessä haetaan.
Kun nyt selvää että mies tahtoo eron, ja toinen ei ... niin luulisi sen joka erota tahtoo hakee sitä *simple*.
Ja se josta haetaan eroa saa tiedon asiasta joko helpolla tavalla (allekirjoittaa "tiedonannon" ja pistää palautuskuoreen) tai vaikeamman kautta (haastemies tulee ja kertoo asian).
... olen kanssasi samaa mieltä ... tunteesta ja rakastumisesta, ja siitä ettei toista voi "kiristää" vastentahtoisesti eroamaan tai tekemään valintoja.
Kuule pikkuneiti, meillä oli täysin vastaava tilanne kuin sinulla nyt. Miehelläni oli toinen nainen jne. Olen ollut yhteydessä häneenkin ja siksi tiedän tilanteen aika tarkkaan. Nämä puheetkin olivat aivan samanlaisia. Ja tiedätkö, sen eron ottaja olin minä, kun vihdoin kuulin tästä toisesta naisesta. Ja kyllä, tein sen aivan yksinäni. Mies ei sitä halunnut, mutta kyllähän se asia lopulta eteni. Hoidin AIVAN KAIKKI käytännön asiat talon myynnistä lähtien. Toinen nainenhan oli kaiken aikaa kuunnellut ja raukka vielä uskonut aivan toisenlaista tarinaa. No, nyt he elävät tosi "onnellista" arkea ja voi herranen aika sitä maireuden määrää, jota mieheni mulla puhelimessa vuodattaa. Ja öisiä viestejä. Minä en noihin lankoihin enää sotkeudu...
Mutta kommenttisi saavat minut nauramaan. Toivon, ihan oikeasti toivon itsesi takia, että silmäsi avautuisivat edes pikkuisen.
...postista voi vuokrata posteille laatikon.En tiedä tarkalleen miten toimii,mut kannattaa kysyä paikallisesta postista.
Tätä lukiessa sain mielenkiintoisia näkökulmia omiin ajatelmiini. Kuvaamasi tarina ei ole täysin oman tulevan avioerotilanteeni kaltainen, mutta joitakin yhtäläisyyksiä löytyy. Miehelläni on kolmas osapuoli, joka on omien sanojensa mukaisesti mahdollinen suhdekandidaatti. Kyseisen ihmisen henkilöllisyyttä en tiedä, eikä oikeastaan kiinnostakkaan tietää näin parin viikon mietinnän jälkeen. Eli mieheni siis myönsi tapailleensa jo jonkin aikaa toista, mutta minua "suojellakseen" ei pidä asiasta melua.
Omaisuus kuviot meillä on selvillä aika hyvin alunperinkin; pieniä tarkistuksia puolin jos toisin. Lähinnä tarkempaa tutustumista lakipykäliin. Mieheni on myös hankkimassa itselleen asuntoa, eikä kertomansa mukaisesti ole muuttamassa kolmannen osapuolen luokse, koska ei katso jutun olevan kovinkaan vakava. Tiedä nyt sitten ja sinänsä minulle ihan sama. Tämä keskusteluketju sai kuitenkin minua arvioimaan omaa tilannettani ja tapoja, miten eri asioiden järjestely olisi järkevää (tai ainakin niin järkevää kuin tällaisissa tilanteissa yleensä...)
Jokatapauksessa mieheni on viivytellyt avioeron vireille panoa syystä tai toisesta; joka kerralla erilainen kertomus. Mietintöjeni jälkeen päätin, että jokohan olisi aika kannustaa "poikasen" muuttoa pois pesästä alkamalla käytännössä järjestelemään puheita todeksi. Saada ns. "pöytä puhtaaksi", että pääsee omassa elämässään omille jaloilleen seisomaan. Minun ja yhteisen lapsemme kannalta järkevin teko tässä tilanteessa.
Muuten ketju sinänsä oli kuvottavaa luettavaa. Jos joidenkin ihmisten elämäntilanne on todella tuollainen, ei voi muuta sanoa kuin että on kyllä vakka kantensa valinnut. Huh huh....
Tervehdys,
luin koko viestiketjun ja pieni varoituskello pärähti soimaan..
Haluaisin ehdottaa nimim. millalle vaihtoehtoa: Miehelle oikeasti oma kämppä. Miksi kova hinku muuttaa hetioitis yhteen eroavan miehen kanssa? Suosittelen, että annat tälle lennossa vaihtoa yrittävälle jonkin mittaisen periodin aikaa olla "eronnut mies": Aikaa kokeilla, miltä tuntuu asua yksin ja olla omillaan, käydä ehkä eroon liittyvät asiat selviksi omassa päässään rauhassa, ennen kuin sitoutuu yhdessäasumista myöten seuraavaan ihmissuhteeseen.
Sillä ellei miesystäväsi ole täysin tunteeton sika, hänelle varmasti herää jonkinlainen erokriisi erilaisine vaiheineen. Välttämättä ehkä ei ihan heti, se voi iskeä vaikka vasta sen jälkeen, kun kakkosvaiheen eropäätös on kolahtanut postiluukusta. Tai siihen postilokeroon.. :) Miehillä on näissä asioissa joskus aikasytytys - tai sitten he vain osaavat elää pitempään denial-vaiheessaan, kuin naiset..
Teet palveluksen niin itsellesi, kuin miehelle sillä, ettet ota häntä heti luoksesi asumaan. Varsinkin, jos voit näin olla vieläpä loukkaamatta tulevaa ex-vaimoa enempää kuin erossa on pakko. Sillä veikkaanpa, että ei yhdessä asumista tolkuttoman kauan voi salailla..
Asunnonhan voi vuokrata vaikka toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, tai määräaikaiseksi - vaikkapa asumuseron virallisen minimiajan 6kk ajaksi eli kunnes ero on päätöstä myöten valmis. Kyllä te ehditte yhdessä viettaa aikaa siitä huolimattakin ja samana katon alle ehtii puolisen vuotta tai vuoden myöhemminkin. Eikö?
Itse olin "ystävän ja naisystävän risteytys" omalle miespuoliselle ystävälleni monta vuotta hänen ollessaan vielä avioliitossa. Hänen avioliittonsa rikkoutui lukkuisista muistakin syitä, kuin minun olemassa olostani ja asia on käsitelty.
Nyt eroprosessin alusta on kulunut vuosi, paperisota on hoidettu ja mies on asunut omillaan puoli vuotta ja saa puolestani asua vastakin. Haluan antaa hänelle aikaa ja tilaisuuden miettiä, haluaako hän viettää sinkkuelämää vai kenties sitoutua minuun. Emme seurustele, saatika että asuisimme yhdessä.
Vasta sitten, kunhan hän on käsitellyt eronsa ja elänyt "tuuletusaikansa" on aika katsoa, mitä kuuluu yhtälölle hän ja minä. Haluan aloittaa mahdollisen vakavan ihmissuhteen puhtaalta pöydältä, avioliittonsa ja eronsa prosessoineen miehen kanssa.
Päätät sitten tehdä mitä tahansa, toivotan sinulle milla hyvää jatkoa ja jaksamista! Uskallan väittää tietäväni, millaisessa olotilassa olet ja millaisia asioita pohdiskelet. Raskasta! - Eikä vähiten ulkopuolisten, asiaa ja henkilöitä tuntemattomien moralisoivien tahojen halveksunnan kohteena olon vuoksi.. Nämä asiat kun harvoin ovat kovin mustavalkoisia! Tsemppiä :)
Yllä olevan viesti sisälsi hyvän neuvon, jos olet tosissasi kiinnostunut rakentamaan yhteistä elämää eroprosessia käyvän miehen kanssa. Omalta kannaltani katsottuna minua ainakin henkilökohtaisesti loukkaisi äärettömän paljon kuvatunlainen peli omassa eroprosessissani.
Lisäksi meillä on yhteinen lapsi, joten joudun miettimään asioita myös lapsemme etujen mukaisesti. Tällä hetkellä ainoa tieto, mitä tiedän tästä kolmannesta henkilöstä (mieheni kertomaa) on, että hänen aikaisemmat suhteensa ovat kohdistuneet eroprosessissa oleviin miehiin, joka puolestaan herättää hälytyskelloni omassa päässäni. Minkälainen ihminen tämä henkilö on ja hänen psyykkeensä tila? Todellisuudessa kyseessä voi olla mukava ja täysijärkinen ihminen, mutta sitäpä en tiedä salailusta johtuen....
Olen siis tietynlaisesti pattitilanteessa. Mielestäni on oikeudenmukaista, että miehelläni on yhtälainen oikeus tavata lastaan ja olemme keskustelleet yhteishuoltajuudesta. Toisaalta väkisinkin mietin, onko tämä järkevää, koska ko. sopimus sisältäisi myös kolmannen osapuolen, josta en tiedä muuta kuin aikaisemmin mainitun tiedon. Tällöin herää kysymys, olisiko järkevämpää päätyä suoraan yksinhuoltajuuteen, koska tällä hetkellä mielipiteeni mieheni arvomaailmasta ja kyvystä kasvattaa lasta tasapainoisessa kasvuympäristössä on vaakalaudalla. Nämä asiat ovat vaikeita pähkäillä puolin jos toisin.
Erosimme noin vuosi sitten mieheni toivomuksesta. Pari kuukautta ennen eroa kyselin häneltä onko joku, kun ei perhe-elämä enää kiinnosta. Ei ole, oli aina vastaus. Vajaa kuukausi eron jälkeen sain tietää, että miehelläni oli ollut puoli vuotta suhde liittomme aikana. Se loukkasi todella paljon. Toisaalta olin tyytyväinen, en ollutkaan hullu epäilyksineni. Mutta kaikki kunnioitus miestäni kohtaan kyllä katosi. Mielestäni vain raukka ei ole tekojensa takana. Ja kyllä kai tuo juuri siitä uuden suhteen epävarmuudestakin johtui. Mies nimittäin ehdotti lähinnä breikkiä ja onkin ollut välillä tulossa takaisinkin, mutta kyllä portit on nyt tännepäin kiinni... Ja nyt siellä kuulemma tämä uusi vaimoke pelkää, että ex haluaakin tulla kotiin. Voi taivas mikä soppa yhden hullaantumisen takia!
Kiitos kannustavasta viestistäsi :)! Kiva lukea vaihteeksi kannustavaakin tekstiä ;). En toki yritä kalastella täällä hyväksyntää tälle meidän jutulle, enkä sen takia tätä juttuani tänne alunperin kirjoittanutkaan. Mainittakoon tämäkin nyt, ettei kenenkään tarvi tulla piruilemaan siitä, että yrittäisin jotenkin saada täällä myötätuntoa yms. Mutta lohduttavaa silti tietää, että muitakin on samantapaisessa tilanteessa.
Kirjoituksesi sai mut kyllä ajattelemaan tuota asuntoasiaa ihan uudelta kantilta. Ehdotuksesi siitä, että mies asuisi eron jälkeen omillaan jonkun aikaa olisi toki kaikkein järkevin vaihtoehto. Mutta kun järki ja sydän on tästä asiasta ihan eri mieltä ;(... Totta on kyllä, että jonkun asunnon mies tarvitsee jo pelkästään tavaroilleen, huonekaluille ja muille, koska mun asuntooni ei kaikki tällä hetkellä mahdu. Ei vaan olisi oikein varaa maksaa kallista vuokraa asunnosta joka toimii käytännössä vain huonekaluvarastona. Mies yrittää kyllä saada työnantajansa kautta edullista vuokra-asuntoa varastoksi tavaroilleen, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. Vapaiden markkinoiden vuokra-asunnot ovat liian kalliita.
Kerroit itse olleesi monta vuotta varatun miehen naisystävänä. Miten ihmeessä jaksoit monta vuotta "odottaa" miestäsi? Mulla tekee tiukkaa jo nyt, on tehnyt itseasiassa jo pitkän aikaa, enkä usko, että jaksan tällaista enää pitkään. Joku ratkaisu tähän on pakko tulla nyt ihan lähiaikoina, suuntaan tai toiseen. Tämä odottaminen on raastavaa ja mitä pidempään tässä menee sitä enemmän alkaa epäilyksiä hiipiä mieleen ja sitä vaikeampi mun on enää uskoa miehen selittelyjä...
Mutta katsotaan nyt miten asiat etenevät tässä syksyn mittaan vai etenevätkö ollenkaan.
Mutta tsemppiä sinullekin, toivottavasti teidänkin asianne selkenevät parhain päin :)!
Hei Milla,
luepa tämän palstan aiempi kirjoitus otsikolla "Kodinsärkijät?" (kirjoitettu 26.8.) ja sen kirvoittama keskustelu. Tällä palstalla kirjoittelee niin näitä "katkeria petettyjä" kuin myös samasta tilanteesta selvinneitä tahoja. Hyvää tekstiä, suosittelen muillekin! :)
Itse en menneiden vuosien aikana "odottanut" varattua miestä vapautuvaksi, olimme ja olemme ystäviä, joiden välille kehittyi muutakin. Avioliittonsa aikana emme edes puhuneet siitä, että mies ottaisi eron takiamme. Eroon johtivat muut syyt.
Tällä hetkellä olemme todella läheisiä ystäviä ja katsomme, mitä aika tuo tullessaan..
Hyvää jatkoa teille! :)
Kävin lukemassa mainitsemasi viestiketjun kaikki kirjoitukset ja paljon sain niistä ajattelemisen aihetta. Erityisesti minuun kolahti nimimerkin Kolmas osapuoliko kirjoitus otsikolla "Tyylikäs ero". Mun miehellä kävi aikoinaan juuri noin kuin ko. nimimerkki kirjoitti (paitsi että hänellä ei ole lapsia). Minä en siis ole "kodinsärkijä", vaan miehen ja vaimonsa ongelmat johtuvat ihan muista asioista ja ovat olleet olemassa jo vuosikausia. Heille tulisi ero varmasti jossain vaiheessa joka tapauksessa, olin minä mukana kuvioissa tai en. Että näin.
Mutta hyvää jatkoa teille myös :)!
osoitteenvuokraajia on paljon. Halvemmaksi tulee laittaa kirjat PL- boksiin, jonka voit vuokrata postista....
miesystäväsi voi ilmoittaa maistraatille että hän on vailla vakinaista asuinpaikkaa. Silleen kukaan ei saa tietää hänen osoitettaan. Ja on ihan laillista olla jossain kaupungissa ilman vakinaista asuinpaikkaa. Kysy lisää maistraatista...onnistuu yhdellä lappusella...
mä voisin antaa osotteeni käyttöön kun hinnasta sovitaan.
Ymmärsinköhän tilanteenne oikein?
Olet siis seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa hyvän aikaa, ja mies on nyt eroamassa vaimostaan ja muuttamassa sinun luoksesi. Avioliiton aikana perheen hankinnat on tehty miehen nimiin, ja olet tulevan miehesi kanssa nyt sitä mieltä, että teidän kuuluisi saada niistä mahdollisimman suuri osa yhteiseen käyttöönne. Jotta saisitte mahdollisimman paljon ja mahdollisimman helpolla, olette päättäneet salata suhteenne miehen nykyiseltä vaimolta, ts. jotta vaimo olisi eron tullessa mahdollisimman "sopuisalla" tuulella.
Onko tulevan miehesi nykyinen vaimo käynyt töissä avioliiton aikana? Jos on, miksi mitään ei ole ostettu hänen nimiinsä (sanoit ettei hän omista mitään)? Jos tuleva miehesi on ainoa osapuoli, joka on käynyt töissä, kuka on tehnyt sen mahdolliseksi hoitamalla kotia? Eikö miehen nykyiselle vaimolle teidän mielestänne kuulu tällä tavalla hankitusta omaisuudesta puolet? Minusta kuuluu, ja lakikin sanoo niin.
Jos mies veisi koko omaisuuden sinun ja itsensä iloksi ja hyödyksi, sehän tarkoittaisi että hänen nykyinen vaimonsa on ollut vuosikausia palkattomana orjana sinulle ja tälle miehelle. Ihmettelen, jos tämä on sinun mielestäsi oikein ja kohtuullista. Ihmettelen lisäksi sitä, että sallit tulevan miehesi toimia näin. Itse en voisi harkita vakavaa parisuhdetta noin moraalittoman ihmisen kanssa. (Korjaa ihmeessä, jos olen käsittänyt jotakin väärin!)
Edelleen minua kiinnostaa se, miksi olet kiinnostunut vakavasta parisuhteesta miehen kanssa, joka ei osaa elää yhtä suhdetta loppuun ennen kuin aloittaa seuraavan (ja vielä valehtelee asiasta nykyiselle kumppanilleen). Sinusta on siis tulossa tällaisen miehen uusi "nykyinen kumppani". Uskotko, ettei hän sinun kanssasi seurustellessaan enää ikinä ihastu kehenkään toiseen - ettei houkutusta rinnakkaissuhteelle synny missään tilanteessa tästä ikuisuuteen? Vai onko sinun mielestäsi ihan ok, että kumppania vaihdetaan silloin tällöin, kun sen hetken näkökulmasta tarkasteltuna mielenkiintoisempi yksilö osuu kohdalle? Siinä tapauksessa ymmärrän valintasi (ja suosittelen avioehtoa, mikäli joskus päädytte naimisiin).
Kylläpä sinä jaksoit huolella paneutua tähän mun asiaani ja selvisihän se syykin toisessa viestissäsi: sinutkin on miehesi jättänyt toisen naisen vuoksi. Jännä juttu, että suurin osa kriittisistä ja tuomitsevista viesteistä on tullut juuri sellaisilta ihmisiltä, joiden puoliso on lähtenyt toisen matkaan...
En tiedä kannattaako mun oikeasti enää sanoa yhtään mitään puolustuksekseni, koska tuntuu siltä, että mitä enemmän yritän asioita selventää sitä enemmän sataa paskaa ja arvostelua niskaan. Joten olkoon tämä nyt vihonviimeinen yritys.
Kirjoitit: "Avioliiton aikana perheen hankinnat on tehty miehen nimiin, ja olet tulevan miehesi kanssa nyt sitä mieltä, että teidän kuuluisi saada niistä mahdollisimman suuri osa yhteiseen käyttöönne. Jotta saisitte mahdollisimman paljon ja mahdollisimman helpolla, olette päättäneet salata suhteenne miehen nykyiseltä vaimolta, ts. jotta vaimo olisi eron tullessa mahdollisimman "sopuisalla" tuulella."
Mies otti aikanaan todella suuren opintolainan, asuntolainan, autolainan jne. Näillä lainarahoilla (sekä käymällä opintojen ohessa töissä) hän elätti vaimonsa, kustansi myös hänen opiskelunsa, asumisensa ja elämisensä. Vaimo ei ottanu penniäkään lainaa vaan eli täysin miehensä siivellä, ei käynyt töissäkään. Näin elettiin siis vuosikausia. Nyt on tilanne se, että vaimo on maksanut viimeiset pari vuotta omasta työsuhdeasunnostaan vuokraa, kun taas mies on edelleen lyhentänyt palkastaan niitä lainoja joita hän vuosia sitten otti yhteiseen elämiseen. Onko nyt ihan kohtuutonta olettaa, että miehen pitäisi myydä oma asuntonsa (jossa he eivät siis ole enää vuosiin asuneet), autonsa jne. jotta pystyy maksamaan vaimolle tasinkoa erossa jos vaimo niin vaatii? Kaikkien niiden vuosien jälkeen jotka vaimo on elänyt miehensä lainarahoilla hänen pitäisi netota vielä vähän lisää kynimällä mies puille paljaille? Sun mielestä varmaan ihan reilua, vai mitä? Onhan se mies sun silmissäsi täysi paska. Ja mitä tulee tuohon naurettavaan huomautukseesi siitä, että minä ja tämä mies sitten tyytyväisenä porskutettaisiin muka vaimon (!!!) rahoilla (millä rahoilla??) niin ihan tiedoksesi vain, että minähän en miehen rahoihin koske. Mulla on oma asunto, auto, hyvä työ ja talous kunnossa, minä en tarvitse miestä itseäni elättämään. En ole koskaan tarvinnut enkä tule tarvitsemaan. Jos joskus naimisiin menen, niin avioehdon haluan ihan ehdottomasti, sen olen päättänyt jo aikoja sitten.
Edelleen kirjoitat: "Sinusta on siis tulossa tällaisen miehen uusi "nykyinen kumppani". Uskotko, ettei hän sinun kanssasi seurustellessaan enää ikinä ihastu kehenkään toiseen - ettei houkutusta rinnakkaissuhteelle synny missään tilanteessa tästä ikuisuuteen? Vai onko sinun mielestäsi ihan ok, että kumppania vaihdetaan silloin tällöin, kun sen hetken näkökulmasta tarkasteltuna mielenkiintoisempi yksilö osuu kohdalle?"
Kuka voi koskaan taata toisen ihmisen puolesta, ettei se varmasti tule koskaan kumppaniaan pettämään? Ethän sinäkään varmaan aikoinasi uskonut, että teidän liitto voisi kariutua siihen, että miehesi löytää uuden kumppanin, vai mitä? Ihan samalla lailla varmasti itsekin uskoit ikuiseen rakkauteen, joten millä perusteella sinä minua syytät? Ei se, että huomaa tehneensä elämänsä virheen mennessään väärän ihmisen kanssa naimisiin ja haluaa nyt aloittaa uuden elämän sen oikean kumppanin kanssa, tee miehestä millään tavalla kroonista petturia. Minä luotan tähän mieheen nyt ihan yhtä paljon kuin luottaisin häneen siinä tapauksessa, että hän olisi ollut sinkku tavatessamme. Petturiksi voi aikojen kuluessa paljastua kuka vaan. Mistä sinäkään voit niin varmasti tietää, ettei miehelläsi ihan oikeasti ollut mitään fyysistä kontaktia siihen uuteen naiseensa ennenkuin kertoi hänestä sinulle? Yhtä lailla kuin sinä luotit miehesi sanaan, niin uskon minäkin.
Jatkan vielä seuraavaan viestiisi...
Jokin nyt mättää täydellisesti, en usko, että saa opintolainaa, asuntolainaa, autolainaa ja elättää opiskelun ohella myös vaimonsa. Kerro pankki ja takaukset sekä työpaikka, haluaisin yrittää samaa, olen rakastunut.
"Kylläpä sinä jaksoit huolella paneutua tähän mun asiaani ja selvisihän se syykin toisessa viestissäsi: sinutkin on miehesi jättänyt toisen naisen vuoksi."
Osapuilleen voisin sanoa, että olet oikeassa. Kirjoitin, koska olen onnellinen siitä että tuo mies pystyi vaikeassa tilanteessa olemaan niin rehellinen ja suoraselkäinen, ja tietysti toivoisin kaikille muille samaa. Toivoisin ehkä jopa, että ihmiset eivät hyväksyisi toisiltaan mitään muuta tapaa toimia. Mutta se on vain toivomus, ei vaatimus!
"Jännä juttu, että suurin osa kriittisistä ja tuomitsevista viesteistä on tullut juuri sellaisilta ihmisiltä, joiden puoliso on lähtenyt toisen matkaan..."
Viestini sävy ei ollut tuomitseva, minkä huomaat, jos luet sen ajan kanssa uudelleen. Kriittinen toki, siltä osin että halusin esittää sinulle kysymyksiä, joihin mielestäni kenen tahansa sinun tilanteessasi olevan olisi hyvä yrittää vastata. Jos et halua näitä asioita itsellesi selvittää, sinun ei tarvitse tehdä sitä. Minä en sinua siihen pakota, enkä edes loukkaannu jos jätät sen tekemättä. ;) Älä siis sinäkään loukkaannu siitä että kysyn ne kysymykset!
On hyvä, että uskot suhteeseesi. Minusta se on erittäin hieno asia, ja oikeastaan olen sitä mieltä, että ilman sellaista uskoa suhde ei voi onnistua täydellisesti. Siinä mielessä sinulle siis voi ennustaa onnellista parisuhdetta myös tulevaisuudessa.
On myös hyvä, että suuttumuksestasi huolimatta jaksoit korjata väärinkäsityksiäni kuten pyysin. Enhän minä tiedä sinun tilanteestasi mitään muuta kuin mitä sinä itse siitä kerrot. Näin vähillä tiedoilla väärinkäsityksiä tulee takuulla.
Sanot, että miehesi nykyinen vaimo on elänyt avioliiton ajan miehensä siivellä eikä ole käynyt töissä. Eikö hän ole tehnyt kotitöitäkään? Kotityöt ovat asia, josta ei makseta palkkaa, mutta joiden tekeminen kuitenkin usein mahdollistaa sen, että toinen puoliso käy töissä tekemässä sitä rahaa perheelle. Siinä mielessä kysymys rahojen/omaisuuden omistuksesta aviopuolisoiden kesken ei ole aivan yksinkertainen (mieti esimerkiksi itsesi kotiin hoitamaan lapsia ja tekemään kotitöitä, minä aikana et voisi tienata - etkö oliskin sitä mieltä että myös sinun tekemälläsi työllä on jokin arvo?).
Mutta jos vaimo tosiaan on avioliiton ajan lähinnä laiskotellut ja kotityötkin on jaettu tai mies tehnyt niistä suurimman osan, olen kanssasi samaa mieltä siitä että vaimo on siivelläeläjä eikä välttämättä ansaitsisi omaisuudesta puolikasta.
"Onhan se mies sun silmissäsi täysi paska."
Tämä ehkä selittää suuttumustasi osittain. Luulit siis että minä (joka en tunne teistä ketään) olisin automaattisesti vaimon puolella ja vihaisin miestäsi, oli totuus mikä hyvänsä? Ei pidä paikkaansa. Oikeammin sanottuna en vihaa enkä sen enempää rakasta teistä ketään - kunhan vain kerron mielipiteitäni. Jos miehen vaimo kirjoittaisi tälle foorumille tilanteestaan, kysyisin häneltä ihan yhtä kriittisiä kysymyksiä kuin sinultakin.
"Kuka voi koskaan taata toisen ihmisen puolesta, ettei se varmasti tule koskaan kumppaniaan pettämään? Ethän sinäkään varmaan aikoinasi uskonut, että teidän liitto voisi kariutua siihen, että miehesi löytää uuden kumppanin, vai mitä?"
En uskonutkaan että mieheni löytäisi toisen, niin kuin ei varmasti kukaan onnellisessa suhteessa elävä. Sen sijaan uskoin, ettei hän pettäisi minua eikä aloittaisi uutta suhdetta selkäni takana. Sen olimme toisillemme jo alussa luvanneet, ja minusta uskolliseen parisuhteeseen ryhtyvän ihmisen pitäisi/olisi hyvä voida se lupaus antaa TAI kertoa selvästi kumppanilleen jos ei moista pysty lupaamaan. Jos exäni olisi pettänyt, olisin varmaan vieläkin hajalla - sen sijaan olemme nykyään edelleen hyviä ystäviä vailla mitään katkeruutta (kuten jo kerroinkin).
"Ihan samalla lailla varmasti itsekin uskoit ikuiseen rakkauteen, joten millä perusteella sinä minua syytät?"
En SYYTÄ sinua yhtään mistään, ihan todella. Jos koet että sinua joku syyttää, pysähdypä hetkeksi miettimään oman pääsi sisällä myllertäviä ajatuksia. Ensimmäinen veikkaukseni on, että projisoit itsesyytöksesi minun kirjoittamaani tekstiin ja siksi luulit minun syyttävän sinua (voin toki olla myös väärässä!).
"Ei se, että huomaa tehneensä elämänsä virheen mennessään väärän ihmisen kanssa naimisiin ja haluaa nyt aloittaa uuden elämän sen oikean kumppanin kanssa, tee miehestä millään tavalla kroonista petturia."
Kuten sanoin, sen uuden elämän voi aloittaa myös niin, että päättää ensin edellisen suhteen ja vasta sitten ryhtyy seuraavaan. Olen siis yhtä mieltä kanssasi siitä, että ihmiset voivat hyvin olla väärien ihmisten kanssa naimisissa, mutta ilmeisesti eri mieltä siitä miten tulisi toimia kun sitten tapaa sen unelmiensa kumppanin. Jos siis tuleva miehesi tapaa joskus vielä jonkun sinuakin paremman, haluaisit siis mieluummin, että hän pettäisi sinua tuon uuden kanssa ja salaisi suhteensa sinulta, kuin että hän ensin lopettaisi teidän suhteenne ja sitten aloittaisi sen uuden?
"Minä luotan tähän mieheen nyt ihan yhtä paljon kuin luottaisin häneen siinä tapauksessa, että hän olisi ollut sinkku tavatessamme. Petturiksi voi aikojen kuluessa paljastua kuka vaan."
Ei voi. Nimittäin ne, jotka eivät petä. Vai oletko eri mieltä?
"Mistä sinäkään voit niin varmasti tietää, ettei miehelläsi ihan oikeasti ollut mitään fyysistä kontaktia siihen uuteen naiseensa ennenkuin kertoi hänestä sinulle?"
Lyhyesti sanottuna: kaikesta. Mutta ehkä vastaan tähän tarkemmin seuraavassa viestissä.
Kun mies ja hänen tule exänsä ovat solmineet avioliiton, pitäisi voida olettaa että he MOLEMMAT tieävät mitä avioliitto ilman avioehto merkitsee. Kyse on myös taloudellisesta sopimuksesta, jonka purkautuessa tehdään ositus. Nyt mies yrittää "kieroilla" pois tästä tekemästään sopimuksesta -- ei pidä mennä tekemään sopimuksia joita ei ymmärrä. Muuten, ne miehen velat yhtä lailla osituksessa mukana.
Noh, tämä lähinnä periaatteellinen kysymys, josta meillä selkeästi eri käsitys. Mutta jos puoliso on haluton eroamaan, ja siihen kuitenkin päädytään ... niin en olisi ollenkaan että hän tai ystävänsä surffaavat vastaavissa keskusteluissa ajatuksia ammentamassa.
Arvaan, että kun te menette naimisiin avioehdon laaditte ;-))
Joku tässä ketjussa perusteli kahden päällekkäisen suhteen ylläpitämistä sillä, ettei ihminen voi vaikuttaa siihen, millä hetkellä kohtaa tosirakkautensa. Hänet siis saattaa tavata vaikka edellinen suhde olisi vielä päällä. Mikään ei kuitenkaan pakota aloittamaan uutta suhdetta samalla sekunnilla kun sydämen valittu on löytynyt! Ensin voi aivan hyvin katsoa vanhan suhteen loppuun - ja jos se on tuomittu epäonnistumaan ja aikanaan päättyy, sitten voi puhtain mielin lähteä uuteen suhteeseen.
Miksi suhteen aloittamisella olisi kiire, jos se kerran on sitä harvinaislaatuista ja ihanaa, ylimaallista rakkautta? Siksikö, että ihmiset pelkäävät tuon "rakkauden" loppuvan tai kumppaniehdokkaan kyllästyvän odottelemaan, jos suhdetta ei aloiteta heti? Sanoisin, että tosirakkaus ei niin vain lopu. Jos osapuolet ihan aikuisten oikeasti ovat sitä mieltä, että toinen on Se Oikea, ja että suhde hänen kanssaan tulee onnistumaan, he kyllä jaksavat odottaa vaikka vähän kauemminkin. Jos taas ollaan kiireellä hyppäämässä mukaan "ennen kuin se loppuu".. Niinpä. Silloin juttu ei ollut edes tarkoitettu kestämään pitkään, ja se voidaan luokitella ohimeneväksi ihastukseksi. Kannattaako sellaisen vuoksi rikkoa hyvää avioliittoa?
Kerronpa vielä omakohtaisen esimerkin. Ex-avomieheni, jonka kanssa minulla oli oikein ihana, lämmin ja toimiva parisuhde (muutamia ongelmiakin oli, mutta ajattelin että saamme ne ajan kanssa käsiteltyä), ihastui kolmen päivän tutustumisella toiseen naiseen. He olivat tuolloin toisessa kaupungissa ja viettivät aikaa yhdessä tutustuen toisiinsa. Mitään suhdetta heillä ei kuitenkaan ollut (eivät edes suudelleet toisiaan, koska avomieheni halusi olla minulle uskollinen).
Mies kertoi minulle tästä naisesta ensimmäisen tilaisuuden tullen, ja vaikutti kyllä silminnähden rakastuneelta. Pian nainen tuli kotikaupunkiimme viikoksi, ja tuon viikon loppupuolella avomieheni kertoi minulle haluavansa suudella tätä naista. Sanoin, että jos niin käy, katson meidän suhteemme olevan ohi. Vähän ajan kuluttua avomieheni lopetti suhteemme (ja aloitti uuden sen toisen naisen kanssa lähes välittömästi).
Kunnioitan ja arvostan tätä miestä edelleen äärimmäisen paljon. Mielestäni hän teki juuri niin kuin pitääkin - oli minun kanssani viimeiseen saakka uskollisena, ja sitten kun ei enää pystynyt vaan joutui toteamaan sydämen olevan muualla, lopetti suhteen ennen kuin aloitti seuraavan. Minuun toki sattui kauheasti, mutta tuskan hälvettyä välillemme on jäänyt aito ystävyys ja toisen kunnioitus. Myös eromme oli käytännön asioiden puolelta varsin helppo, koska halusimme molemmat toistemme parasta.
Kyseinen mies on tällä hetkellä onnellisesti naimisissa samaisen naisen kanssa ja perheenlisäystä toivotaan kovasti. Nainen taas voi olla varma siitä, että hänen miehensä ei petä, ei valehtele eikä lähde salassa toisen matkaan - eihän hän tehnyt niin edellisellekään kumppanilleen (minulle)!
En voi kuin ihmetellä "toisia naisia" (ja miksei myös "toisia miehiä"). Miksi sallitte tulevan kumppaninne pettää nykyistä kumppaniaan (tai jopa yllytätte siihen), kun kuitenkaan itse ette halua hänen pettävän itseänne samassa tilanteessa?
Miten voi pienissä asioissakaan olla rehellinen, jos ei isomissakaan ole? Joka tapauksessa mies tulee loukkaamaan vaimoaan, koska jossain vaiheessa tämä saa tietää miehen rinnakkaissuhteesta, joten mikään ei taida asiassa auttaa ei edes "väärä" osoite. Ei voi kuin sanoa, että onnetonta touhua.
Kirjoitit: "Mikään ei kuitenkaan pakota aloittamaan uutta suhdetta samalla sekunnilla kun sydämen valittu on löytynyt! Ensin voi aivan hyvin katsoa vanhan suhteen loppuun - ja jos se on tuomittu epäonnistumaan ja aikanaan päättyy, sitten voi puhtain mielin lähteä uuteen suhteeseen."
Mistäs sinä sen tiedät? Puhutko omakohtaisesta kokemuksesta? Eikö mieleesi tullut, että ehkä joillakin ihmisillä voi keskinäinen rakkaus olla niin suurta ja jatkuva kaipuu toisen luokse olla niin kova, ettei odottaminen vain yksinkertaisesti onnistu? Ei varmaan. Jälleen kerran: on niin helppo arvostella toisen tekemisiä kun ei tiedä asioiden todellisesta laidasta yhtään mitään, eikä ole omakohtaista kokemusta.
"Sanoisin, että tosirakkaus ei niin vain lopu. Jos osapuolet ihan aikuisten oikeasti ovat sitä mieltä, että toinen on Se Oikea, ja että suhde hänen kanssaan tulee onnistumaan, he kyllä jaksavat odottaa vaikka vähän kauemminkin."
Tähän sama vastaus kuin ylempänä. Et voi tietää kun et ole tällaista itse kokenut.
"Jos taas ollaan kiireellä hyppäämässä mukaan "ennen kuin se loppuu".. Niinpä. Silloin juttu ei ollut edes tarkoitettu kestämään pitkään, ja se voidaan luokitella ohimeneväksi ihastukseksi. Kannattaako sellaisen vuoksi rikkoa hyvää avioliittoa?"
HYVÄÄ AVIOLIITTOA!?! Onko se sinusta hyvä avioliitto, jos toinen puoliso ei enää rakasta toista, ei halua hänen kanssaan olla, tuntee olonsa ahdistuneeksi hänen seurassaan, ei halua edes fyysistä kontaktia häneen? Jos mies kerran itse haluaa eroon vaimostaan, koska tuntee ettei voi koskaan enää olla hänen kanssaan onnellinen, jos on sitä koskaan ollutkaan, niin pitääkö ihan väkisin pilata oma elämänsä roikkumalla sellaisessa liitossa? Ja samalla pettää vaimoaan henkisesti kun ei kerro tuntemuksistaan vaan väkisin yrittää pitää kulisseja yllä, eikä vaimo tajua ollenkaan mikä on asioiden todellinen laita? Jos sellainen liitto on sinusta hyvä, niin hallelujaa. En enää ihmettele, että miehesi lähti toisen matkaan... taisi teilläkin kulissien takana olla ihan toinen näytelmä menossa sinun siitä tietämättä.
"Kerronpa vielä omakohtaisen esimerkin. Ex-avomieheni, jonka kanssa minulla oli oikein ihana, lämmin ja toimiva parisuhde (muutamia ongelmiakin oli, mutta ajattelin että saamme ne ajan kanssa käsiteltyä), ihastui kolmen päivän tutustumisella toiseen naiseen."
Ihanko tosissasi uskot, että liittone oli "oikein ihana, lämmin ja toimiva" jos miehesi kerran 3 päivän ihastumisen perusteella oli valmis siitä ihanasta liitosta lähtemään...?? Oliko tuo myös miehesi määritelmä teidän liitostanne vaiko vain ihan omasi?
"He olivat tuolloin toisessa kaupungissa ja viettivät aikaa yhdessä tutustuen toisiinsa. Mitään suhdetta heillä ei kuitenkaan ollut (eivät edes suudelleet toisiaan, koska avomieheni halusi olla minulle uskollinen)."
Heh, niinpä niin... Kukahan nyt on naiivi, ihan oikeasti...?
"Mies kertoi minulle tästä naisesta ensimmäisen tilaisuuden tullen, ja vaikutti kyllä silminnähden rakastuneelta. Pian nainen tuli kotikaupunkiimme viikoksi, ja tuon viikon loppupuolella avomieheni kertoi minulle haluavansa suudella tätä naista. Sanoin, että jos niin käy, katson meidän suhteemme olevan ohi. Vähän ajan kuluttua avomieheni lopetti suhteemme (ja aloitti uuden sen toisen naisen kanssa lähes välittömästi)."
Että näin. Kolmessa päivässä homma oli selvä... Mulla ja mun miesystävällä sentään kesti 3 viikkoa, ennenkuin edes tapasimme nokakkain ;D! Ja yhden suudelman perusteella sinä sanot elämäsi miehelle, että kiitos ja hyvästi? Ja mies kiittää ja kuittaa ja lähtee samantien toisen naisen matkaan? Just. Teillä tosiaan oli sitten liitto lujalla pohjalla...
"Kunnioitan ja arvostan tätä miestä edelleen äärimmäisen paljon. Mielestäni hän teki juuri niin kuin pitääkin - oli minun kanssani viimeiseen saakka uskollisena, ja sitten kun ei enää pystynyt vaan joutui toteamaan sydämen olevan muualla, lopetti suhteen ennen kuin aloitti seuraavan. Minuun toki sattui kauheasti, mutta tuskan hälvettyä välillemme on jäänyt aito ystävyys ja toisen kunnioitus. Myös eromme oli käytännön asioiden puolelta varsin helppo, koska halusimme molemmat toistemme parasta."
Voi kuinka herttaista. Onneksi olkoon vain, hieno ex-mies sinulla! Viimeiseen saakka uskollinen... Saako udella miten hän tähän naiseen tutustui alunperin? Ihanko sattuman kautta? Vai olivatko kenties työtovereita yhteisellä työmatkalla? Vai olivatko ehkä treffanneet jo aiemmin esim. netin kautta?
"Kyseinen mies on tällä hetkellä onnellisesti naimisissa samaisen naisen kanssa ja perheenlisäystä toivotaan kovasti. Nainen taas voi olla varma siitä, että hänen miehensä ei petä, ei valehtele eikä lähde salassa toisen matkaan - eihän hän tehnyt niin edellisellekään kumppanilleen (minulle)!"
Heh... "eihän hän tehnyt niin edellisellekään kumppanilleen"... just joo. Annat miehestäsi oikean pyhimyksen kuvan, mutta mitähän on todellisuus? Ja miten sinä voit taata, ettei hän taas joskus tulevaisuudessa lähde kolmannen naisen kelkkaan ihan samalla tavalla kuin tämän toisenkin (tosin, mitäpä se sinulle enää kuuluu...)? Kolmen, ensi kerralla ehkä jopa kahden, päivän tutustumisen perusteella "se on soromnoo ja uutta naista kehiin". Ja silloin voi olla jo lapsiakin tästä nyk. liitosta. Huhhuh...
"En voi kuin ihmetellä "toisia naisia" (ja miksei myös "toisia miehiä"). Miksi sallitte tulevan kumppaninne pettää nykyistä kumppaniaan (tai jopa yllytätte siihen), kun kuitenkaan itse ette halua hänen pettävän itseänne samassa tilanteessa?"
Se on niin helppo aina syyllistää se toinen osapuoli, oma mies ei koskaan ole se paha ihminen, vaan pahin on se toinen nainen, joka puoliväkisin viettelee viattoman ukkomiesparan ja tuhoaa ah niin kauniin avioliiton... Vanha totuus pätee tässäkin: nainen on naiselle susi.
"Kirjoitit:
"Mikään ei kuitenkaan pakota aloittamaan uutta suhdetta samalla sekunnilla kun sydämen valittu on löytynyt! Ensin voi aivan hyvin katsoa vanhan suhteen loppuun - ja jos se on tuomittu epäonnistumaan ja aikanaan päättyy, sitten voi puhtain mielin lähteä uuteen suhteeseen."
Mistäs sinä sen tiedät? Puhutko omakohtaisesta kokemuksesta?"
Kyllä.
"Eikö mieleesi tullut, että ehkä joillakin ihmisillä voi keskinäinen rakkaus olla niin suurta ja jatkuva kaipuu toisen luokse olla niin kova, ettei odottaminen vain yksinkertaisesti onnistu? Ei varmaan. Jälleen kerran: on niin helppo arvostella toisen tekemisiä kun ei tiedä asioiden todellisesta laidasta yhtään mitään, eikä ole omakohtaista kokemusta."
Veikkasit väärin. Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta. Yritän kertoa lyhyesti:
Rakastuin mieheen, joka oli tavallaan varattu, mutta eli kuitenkin avoimessa suhteessa. Rakastuminen oli nopeaa ja voimakasta. Niin voimakasta, että kun istuimme baarissa tuijottamassa toisiamme silmiin, eräs täysin ulkopuolinen ihminen tuli myöhemmin minut kaupungilla nähtyään kysymään, mitä ihmeen tantrajuttua me oikein harrastimme kun "energia välillänne näkyi silmissä". Sanoin, ettei se ole mikään juttu tai tekniikka, ihan pelkkä voimakas tunne vain (ja tämä siis tapahtui ENNEN kuin olin aloittanut häneen mitään fyysistä suhdetta).
Vaikka mies oli periaatteessa vapaa menemään miten mieli, en pitänyt suhteen aloittamista hyvänä ajatuksena, koska olen sitä mieltä että loppujen lopuksi sivusuhteet (sallittuja tai ei) aiheuttavat kuitenkin kaikille mielipahaa. Mies vakuutti että heidän suhteensa kyllä kestää sen ja että molemmat suhteen osapuolet kyllä tietävät mitä tekevät. Saatuani vielä miehen naisystävän suostumuksen, suostuin suhteeseen tämän miehen kanssa. Voin kertoa että ennen suhteen alkua sitä ikävää ja kaipuuta oli äärettömän paljon helpompi kestää kuin suhteen aloitettuamme. Siksikin neuvon ihmisiä nimenomaan ennen uuden suhteen alkua hoitamaan vanhan pois alta - silloin kaikki on vielä paljon yksinkertaisempaa.
Loppujen lopuksi miehen naisystävä ei kuitenkaan kestänyt sitä, että meillä oli suhde, ja olot heidän kotonaan kävivät varsin ikäviksi. Lopetin suhteeni tähän mieheen ja pyysin häntä elämään nykyisen suhteensa kunnolla loppuun asti (tuli se loppu sitten viikon sisään tai vasta viikatemiehen tullessa) ennen kuin olisi minun kanssani samanoloisissa tekemisissä. Se prosessi oli sanoinkuvaamattoman vaikea (tuntui yhtä pahalta kuin se kun exäni jätti minut sen toisen naisen vuoksi), ja jouduin käyttämään monenlaisia keinoja saadakseni homman hoidettua, mutta selvisin kuin selvisinkin siitä. Ja miksi en olisi selvinnyt? Ihmisiä on selvinnyt myös mm. keskitysleireiltä. Ymmärtänet, että tämän kokeneena minua on melkoisen vaikea saada uskomaan, että rakastetun odottaminen "ei vain yksinkertaisesti onnistu". Jos ei mene edes aloittamaan suhdetta ennen aikojaan (kuten siis itse virheellisesti tein), ei joudu kärsimään noinkaan paljon.
Tuon miehen ja hänen naisystävänsä suhde päättyy näillä näkymin samaan aikaan kun he joutuvat myymään talonsa (=puolen vuoden - kahden vuoden kuluttua), sillä molemmat alkavat olla sitä mieltä että samaan osoitteeseen he eivät sieltä tule muuttamaan. Mutta nämä asiat ottavat aikaa. Rakastan tuota miestä edelleen ja hän on minulle erittäin tärkeä. Uskon, että olisin edelleen yhtä halukas lähtemään suhteeseen hänen kanssaan ellen olisi sattumoisin tällä välin jo ehtinyt rakastua toiseen, vapaaseen mieheen, jonka kanssa nyt asun (niin, useaa ihmistä tosiaankin voi rakastaa yhtä aikaa).
"Onko se sinusta hyvä avioliitto, jos toinen puoliso ei enää rakasta toista,"...
Tässä olin kommentoinut asiaa yleisellä tasolla, mutta en ollut tehnyt sitä erityisen selväksi. Sinä luulit, että puhuin miehesi ja hänen vaimonsa "hyvästä avioliitosta", mutta se ei ollut tarkoitukseni. En voi tietää onko heidän liittonsa hyvä, mutta ainakaan se ei siltä kuulosta. Sen sijaan tarkoitin, että JOS liitto on hyvä tai edes kehityskelpoinen, ohimenevän ihastuksen vuoksi ei ehkä kannata pilata sitä.
"Ihanko tosissasi uskot, että liittone oli "oikein ihana, lämmin ja toimiva" jos miehesi kerran 3 päivän ihastumisen perusteella oli valmis siitä ihanasta liitosta lähtemään...?? Oliko tuo myös miehesi määritelmä teidän liitostanne vaiko vain ihan omasi?"
Mieheni, omani, ja myös ystäviemme määritelmä. Ne ongelmat, joista mainitsin, vaivasivat tosin exääni hieman enemmän kuin minua (mutta eivät olleet pahoja eivätkä minusta ylitsepääsemättömiä). Hänen nykyisessä suhteessaan ilmeisesti niitäkään ei ole, joten se on vieläkin ihanampi, lämpimämpi ja toimivampi. Ei silti ole väärin sanottu etteikö meidänkin liittomme olisi ollut sellainen.
"
"He olivat tuolloin toisessa kaupungissa ja viettivät aikaa yhdessä tutustuen toisiinsa. Mitään suhdetta heillä ei kuitenkaan ollut (eivät edes suudelleet toisiaan, koska avomieheni halusi olla minulle uskollinen)."
Heh, niinpä niin... Kukahan nyt on naiivi, ihan oikeasti...?"
Etkö sinä usko, että tällaista voi tapahtua, vai miksi vihjailet naiiviudesta? Mitä tämä kertoo sinulle sinun maailmankuvastasi? Kaikkiko maailmassa pettävät heti tilaisuuden tullen ja valehtelevat? Oletko onnellinen uskoessasi maailman olevan sellainen?
"Mulla ja mun miesystävällä sentään kesti 3 viikkoa, ennenkuin edes tapasimme nokakkain ;D!"
Nämä tapasivat nokakkain heti, siitä yksinkertaisesta syystä, että tapaaminen ei ollut järjestetty.
"Teillä tosiaan oli sitten liitto lujalla pohjalla..."
Kyllä oli, ennen kuin se toinen nainen vei mieheltäni jalat alta. Olen jutellut ko. miehen kanssa siitä paljonkin tapahtuneen jälkeen, ja hän oli tosiaan hyvin varma (kuten minäkin) siitä, että me menisimme naimisiin. Olin hänen ensirakkautensa jälkeen ensimmäinen ihminen, jonka kanssa hän saattoi kuvitella menevänsä naimisiin ja hankkivansa lapsia. Ja näin vain kävi siitä huolimatta! Elämää ei aina voi selittää. :)
"Saako udella miten hän tähän naiseen tutustui alunperin? Ihanko sattuman kautta? Vai olivatko kenties työtovereita yhteisellä työmatkalla? Vai olivatko ehkä treffanneet jo aiemmin esim. netin kautta?"
Etkö usko että ihmiset voivat tavata toisensa sattumalta? Kyseessä oli Erasmus-vaihto-ohjelmaan osallistuneiden opiskelijoiden kolme päivää kestänyt edustustilaisuus, johon jokaisesta Erasmus-maasta oli paikallisen opetushallinnon kautta valittu yksi edustaja. Eli eivät todellakaan olleet tavanneet aiemmin, eikä tapaaminen ollut järjestetty. Tiedän, se kuulostaa sadulta, mutta saduthan perustuvat tositapahtumiin!
"
"Kyseinen mies on tällä hetkellä onnellisesti naimisissa samaisen naisen kanssa ja perheenlisäystä toivotaan kovasti. Nainen taas voi olla varma siitä, että hänen miehensä ei petä, ei valehtele eikä lähde salassa toisen matkaan - eihän hän tehnyt niin edellisellekään kumppanilleen (minulle)!"
Heh... "eihän hän tehnyt niin edellisellekään kumppanilleen"... just joo. Annat miehestäsi oikean pyhimyksen kuvan, mutta mitähän on todellisuus?"
Mitä tarvetta minulla olisi antaa hänestä mitään muuta kuin oikeanlainen kuva? Ja miksi sinua ärsyttää se, että olen seurustellut hienon ihmisen kanssa? Vai ärsyttääkö jo epäilys siitä, että tällaisiakin ihmisiä saattaa olla oikeasti olemassa? Jos ärsyttää, sinun kannattaa kysyä itseltäsi MIKSI se niin ärsyttää.
"Ja miten sinä voit taata, ettei hän taas joskus tulevaisuudessa lähde kolmannen naisen kelkkaan ihan samalla tavalla kuin tämän toisenkin (tosin, mitäpä se sinulle enää kuuluu...)?"
En ole missään vaiheessa yrittänyt taata ettei ihminen voi joskus haluta lähteä vanhasta suhteesta uuteen, mutta sen tiedän että tämä mies ei tee sitä PETTÄMÄLLÄ ja VALEHTELEMALLA. Siinä on eroa. Miksi et halua myöntää, että on mahdollista toimia myös näin?
"
"En voi kuin ihmetellä "toisia naisia" (ja miksei myös "toisia miehiä"). Miksi sallitte tulevan kumppaninne pettää nykyistä kumppaniaan (tai jopa yllytätte siihen), kun kuitenkaan itse ette halua hänen pettävän itseänne samassa tilanteessa?"
Se on niin helppo aina syyllistää se toinen osapuoli, oma mies ei koskaan ole se paha ihminen, vaan pahin on se toinen nainen, joka puoliväkisin viettelee viattoman ukkomiesparan ja tuhoaa ah niin kauniin avioliiton... Vanha totuus pätee tässäkin: nainen on naiselle susi."
Luehan uudelleen tuo lainattu tekstini ajatuksella. Missä kohtaa siinä väitän, että toinen nainen on "paha" ja oma mies "viaton"? Ihmettelin vain sitä, miten joillekin kelpaa pettämällä suhteesta toiseen siirtyvä mies/nainen, siitäkin huolimatta että he itse tuskin haluaisivat tulla tämän henkilön pettämiksi kun/jos hänelle ilmaantuu se vieläkin houkuttelevampi vaihtoehto.
Johan tuli romaani. Muista nyt olla suuttumatta. En yritä loukata sinua henkilökohtaisesti - älä siis ota kirjoituksiani henkilökohtaisesti! Minulla vain sattuu olemaan näihin asioihin selkeä mielipide. Eikö ole vain hyvä että annan mielipiteeni myös muiden käyttöön (jokainenhan päättää itse miten sitä käyttää)?
Hyvää jatkoa sinulle ja kirjoittele ihmeessä lisääkin jos jaksat!
Saara
Saara olet viisas ihminen! Onnittelen sua suoruudestasi, rehellisyydestäsi ja kestävyydestäsi!
Miesystäväni jätti minut pari päivää sen jälkeen, kun oli saanut eron vireille vaimostaan.
Nyt, vaikka kielsin häntä tapaillessamme puhumasta rakkaudesta,on varustuksieni alla on särö. Tarvittais vain napakka isku oikeaan paikkaan...
Eräs toinen haluaa tavata minua ja olen luvannutkin. Hirvittää vain, kun tiedän kuinka valmis olen rakastumaan. En tiedä mitään hänen perhetilanteestaan.
Neuvo, jonka itstekin voin itselleni antaa, olisi nyt, että antaisin mieleni parantua rauhassa.
"Saara olet viisas ihminen! Onnittelen sua suoruudestasi, rehellisyydestäsi ja kestävyydestäsi!"
Minä taas ihailen sinua siksi, että vaikka oletkin näköjään osallistunut pettämiseen toisena naisena, osaat silti ajatella omilla aivoillasi etkä sorru siihen täällä yleiseen kaavaan, jonka mukaan kaikki pettämisessä jollakin tavalla mukana olleet haukkuvat moralisteiksi niitä, jotka yrittävät neuvoa ihmisiä paremman/onnellisemman elämän pariin.
Tämän jälkeen vielä yleensä muistutetaan, että kyllä sinäkin vielä petät/tulet petetyksi. Ihan kuin nämä ihmiset suorastaan TOIVOISIVAT, ettei kukaan maailmassa moiselta säästyisi. Niinkö hauskaa se homma onkin? ;)
"Neuvo, jonka itstekin voin itselleni antaa, olisi nyt, että antaisin mieleni parantua rauhassa."
Lisäksi olet näköjään myös fiksu. :) Tuo on maailman paras neuvo ihmiselle, joka on sinun tilanteessasi. Ja miksi? Ihmisen aivot ovat ihmeellinen juttu. Rakkaudeksi ja rakastamiseksi saattaa luulla kaikenlaisia asioita, jos lähtee täyttämään elämänsä tyhjiötä tai peittämään suruaan toisen ihmisen läheisyydellä. Oikea rakkaus on asia, joka syntyy kahden tasapainoisen ja hyvin omillaan toimeen tulevan ihmisen välille. Siksi neuvoisin ihmisiä opettelemaan rakastamaan itseään ennen kuin ryhdytään rakkauteen muiden kanssa. Ihminen, joka elää moraalisesti kestämätöntä elämää, ei mielestäni rakasta itseään tarpeeksi.
Toivon tulevaisuuteesi onnea ja selkeyttä!
Luin ketjun mielenkiinnolla läpi ja mieleeni jäi muutama askarruttavaa seikka!
-Ikäsi? (arvaisin jutuistasi päätellen, että alle 30v)...entä uusi miesehdokas?
-VAIN oikea rakkaus kestää odotuksen, vaikka puolen tai jopa vuodenkin.Ikävä jopa lisää rakkautta... Jos luotto ei pelaa tässä tilanteessa, niin unohtakaa koko juttu!
-Miksi miehen puoliso ei allekirjoita paperia?? ( mies kertoilee satuja todennäköisesti puolisolleen, joka on yhtä sinisilmäinen kuin Sinäkin) Siinäpä pohdittavaa vai onko mies ihan oikeasti edes esittänyt sitä paperia hänelle?
-Jos on varaa erota, niin on myös varaa vuokrata asunto!(miten olisi jos miehellä olisi 2-3 alaikäistä lasta?)
Tärkeää on myös käydä eronsa läpi omassa yksinäisyydestään, sillä voin kokemuksesta kertoa, että se ei ole täysin mahdollista saman katon alla, vaikka olisi jo vuosia elänyt kulisseissa.
Älä hyvä tyttö nyt vain suuren ihastumisesi lumoissa huijaa itseäsi!
Opi sensijaan arvostamaan ja kunnioittamaan itseäsi naisena, äläkä anna koskaan muiden aliarvioida.
Terveisin nim. merk."vasta kokemuksesta viisastuu"
Ps. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Sinun asiasi ei todellakaan ole mennä kertomaan suhteesta miehen puolisolle. Jokainen suhde on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti!
- olemme samanikäisiä, päälle kolmekymppisiä
- niinpä. Johan tässä on vajaa vuosi odoteltu ja rakkautemme toisiamme kohtaan senkun voimistuu päivä päivältä ;).
- pitäisi kysyä vaimolta, miksi haluaa tahallaan pitkittää miehensä kärsimystä pitämällä väkisin kiinni miehestä joka ei häntä rakasta. Onko sekään ihan oikein?
- kaikki miehen rahat menee tällä hetkellä lainoihin. Ja jos mies realisoisi edes osan velkaisesta omaisuudestaan niin siitäkin vähäisestä nettosummasta vie vaimo jokatapauksessa puolet.
- jokainen käy tunteensa läpi omalla tavallaan. Mikä sopii sinulle ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Henkisesti miesystäväni on käynyt eroa läpi jo pitkään ja vakuuttaa minulle jatkuvasti, ettei halua olla minusta enää yhtään erossa. Olen kysynyt moneen kertaan silloin suhteemme alkuaikoina jo, että onko hän aivan varma, ettei halua ensin olla eron jälkeen ihan omillaan, jotta saisi rauhassa toipua erosta, mutta joka kerta vastaus on ollut sama: ei halua muuttaa yksin asumaan, vaan haluaa aloittaa yhteisen elämän minun kanssani heti kuin vain mahdollista.
Tiedän kyllä mitä teen ja uskon, että suhteemme onnistuu. Tottakai minulla on ollut epäilyksiä tämän suhteen onnistumisesta, kellä nyt ei suhteen alussa olisi! Mutta jos en luottaisi miesystävääni ja jos epäilisin yhtään hänen tunteitaan tai aikomuksiaan minua kohtaan, olisin jo aikoja sitten luovuttanut. Tämä mies on ensimmäinen, jota kohtaan olen tuntenut näin suurta rakkautta ja sielunveljeyttä. Koskaan ei kukaan ole tuntunut näin oikealta minulle ja uskon tähän tunteeseen, sanoi kuka mitä hyvänsä.
"Pitäisi kysyä vaimolta, miksi haluaa tahallaan pitkittää miehensä kärsimystä pitämällä väkisin kiinni miehestä joka ei häntä rakasta. Onko sekään ihan oikein?"
Tuota noin. Mistä voit olla varma, että asia on juuri noin? Että se on siis vaimo, joka eroa pitkittää? Jos se avioliitto kerran on ollut miehelle niin kaameaa kuin tuolla aiemmin kuvailit, miksi olet joutunut odottamaan heidän eroaan melkein vuoden? Jos mies todella haluaa erota, miksei hän ole sitä jo tehnyt? Miten kauan olet valmis odottamaan?
"Johan tässä on vajaa vuosi odoteltu ja rakkautemme toisiamme kohtaan senkun voimistuu päivä päivältä ;)"
Eikö koko "salainen" ja avioliiton ulkopuolinen suhde ole juuri tuon ajan kestänyt!
Nythän oli kysymys siitä ajasta, jonka malttaisitte odottaa, että ero olisi selvä? Ja odotathan joka tapauksessa, koska/jos häntä aidosti rakastat!?
Vai haluatko olla "miehellesi" laastarina, jolla hän selvittää eronsa ja jatkaa hetken päästä matkaa aitoon/oikeaan rakkauteen?
Ylimenosuhteita on nähty eroissa tosi paljon..
Pieni etäisyys ja tauko suhteessa olisi enemmän kuin paikallaan nyt..Eikä siihen ikävään ole kukaan vielä kuollut.
Malttia nuori nainen!
Kuulut sukupolveen "kaikki mulle heti" ja joka on juuri se itsekkäin ja vaativin, juuri parisuhteissa.
Miksi muuten olisi niin paljon 30-40v miehiä onnettomina liitoissaan?
Naiset vaativat liikaa puolisoiltaan, mutta eivät ole itse valmiita luopumaan mistään..
Monelta on unohtunut totuus: Niin paljon kuin antaa, SAA!
En ymmärrä vieläkään ... miten nainen kykenee pitämään miehestä kiinni, jos tämä vain yksinkertaisesti hakee avioeroa ja muuttaa pois. Joku tuossa kuviossa minusta nyt haiskahtaa...
Jos ao. nainen tahtoo, niin tasingon kautta menee asunto puolkkiin yhtälailla, en ymmärrä logiikkaasi tässä.
sinäkin... mahtaakohan teidän liitto kestää, kun herran edellinenkin liitto oli niin epävarmalla pohjalla. Onko herra ihan oikeasti käsitellyt eroamiseen liittyvät syyt ja pystyy jättämään ne taakseen tuomatta niitä uuteen liittoon?? Mietippä Milla tätä.
t.tervettä järkeä peliin
..johan on touhut..maailman vanhin juttu..munaton ukko ei pysty uudesta naisestaan kertomaan rehellisesti..jospa vaikka jättäis takaportin auki..tutun ja turvallisen luo..
joopa joo..
onnea teillekkin..tollasia ukkeleita kyllä piisaa..pidäppä varasi..kun arki koittaa..=))
Tämä oli aika mielenkiintoinen keskustelu. Jokohan on vaimon nimi saatu avioeropapereihin vai meinaako siitä tulla pitkäkin prosessi? Entä löytyikö miehelle "vuokraosoitetta"?