mitä se on? Millainen vapaus käsitys sinulla itselläsi on? Mihin vapaus rajoittuu tai mihin se loppuu vai onko vapaus aina rajatonta? Oletko vapaa tekemään mitä vaan, kun olet kerran vapaa?
Vapaus
lottamari<3
14109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nettivakoilu kuuluu minusta siihen kategoriaan, joka ei enää ole vapautta vaan urkkimista, stalkkaamista ja häiriköintiä, joka on rikollista. Etköhän sinä ole minun tietoni jo niin hyvin tutkinut, ottanut minusta selvää ja ollut kiinnostunut minusta jo tämän neljä vuotta, että tunnet minun nenänkaivelemista ja kahvinkeittotanssi esitystä myöten. Tiedän että sinua vituttaa, kun olen täällä, mutta älä anna sen häiritä mieltäsi liikaa :)
Jos se on balttianmies? Mutta balttianmiehen salaisuus on, että heitä on useampia, joita vain luullaan yhdeksi netin luonteen vuoksi.
Olet tietyllä tapaa ristiriitainenn. Käytät vakituista nimimerkkiä, koska tahdot tulla tunnetuksi, mutta silti et tahdo, että kukaan tuntisi sinua. Toki osa kyselijöistä voi olla pahantahtoisiakin tai yhtä ristiriitaisia kuin itse olet.
Eikö nimimerkin tarkoitus juuri ole se, että tunnistetaan? Miksi nikkiä pitäisi sitten ollenkaan rekisteröidä, jos haluaa pysyä täysin anonyyminä? Eikö nimimerkin tarkoitus ole palstatunnettavuus, eikä oman minän julkinen tunnistettavuus? Minä en ole yhtään ristiriitainen, enkä pahantahtoinen, se taas on sinun luomasi harhakuva minusta, jolle minä en voi mitään.
Inhimillistä olla utelias. Mutta toki sinulla on täysi oikeus määritellä rajasi, mitä kerrot.
Mielenrauha on todellista vapautta. Siltä osin vapaa ihminen on vapaa vankilassakin.
Kyllä, mutta miten saavuttaa mielenrauhan? Mitä se vaatii? Mielenrauha ei tule itsekseen se syntyy tietyistä asioista, mutta mistä,..osaatko sanoa?
Tietoisen läsnäolon avulla. Olenhan jo neljä kuukautta selittänyt näitä samoja asioita, eikö yksinkertainen viestini ole vieläkään mennyt takaraivoon?
Takaraivossa sijaitsevat toisenlainen aivoajattelu..etulohkossa taas se mistä me keskustelemme. En nyt neljää kuukautta täällä ole ollut istua oppimassa sinun selityksiäsi, mutta joskus käyn lukaisemassa näitäkin täällä.
No..tuo läsnäolo on tietysti merkityksellinen, jotta saavutetaan tiettyjä asioita, mutta jos nyt vielä pyöritellään tätä kananmunaa kädessä ja mietitään kumpi oli ensin muna vai kana..jos sinulla on mielenrauha, niin silloin sinä myöskin kykenet olemaan läsnä, ja jos sinulla on läsnäolo, niin se johtuu siitä, että mielesi on rauhoittunut,.sinulla on mielenrauha..
nyt appis,...mielenkiintoista on siis se, että mielenrauhaa ei saavutetakaan pelkällä läsnäololla vaan läsnäolo tarvitseekin tuekseen mielenrauhaa..eli..vielä kysyn sinulta sitä, että miten saavutetaan mielenrauha ja läsnäolo, koska mielestäni läsnäolo itsessään on jo mielenrauha. Tajuatko..?
Mielenrauha on jo itsessään läsnäoloa, mutta kysymys kuuluukin; miten saavuttaa nämä kaksi tai yksi yhdessä? Kerropa se.
Jaarittelen, koska länsäoloa ei voida saavuttaa ilman mielenrauhaa, joten se ei mielestäni voi olla pelkästään se syy tai avain mielenrauhaan..
Vertaisin läsnäoloa pikemminkin kännykän akun lataukseen. Jos olisimme kännyköitä, laturiin pääsy tuntuisi varmasti taivaalta, mutta se ei ole kännykän koko tarkoitus. Läsnäolo tarjoaa hetken levon tai turvapaikan, mutta sitten on osattava ja uskallettava jatkaa myös matkaansa.
Ihmisyyteen kuuluu tulevaisuuden ajattelu, se on tehtävämme, kuten kännykän tehtävä on kulkea toimintakykyisenä matkassa, vaikka säkötöpseliä ja laturia ei olisi lähimaillakaan.
Aparaatti on jumahtanut yksisilmäiseen totuuteen. Se näkee sini käyrän, muttei kosinia. Tai Yingin, muttei Yangia. Toista ei voi olla ilman toista. Tuloksena on laiska apina.
Mahdoitko edes tajuta, mitä läsnäolo-termilläni hain? Läsnäolo on sitä, että olet ikään kuin tarkkailija. Tarkkailet tätä hetkeä ja mieltäsi. Kun huomaat mielesi tuottavan ajatuksia tai tunteita, älä sekaannu niihin millään tavalla äläkä tuomitse tai arvostele niitä, tarkkaile vain. Huomaat pian, että tässä on "minä" tarkkailijana ja tuossa on ehdollistunut "itse". Ehdollistunut itse sisältää kaikki ongelmat ja kärsimyksen, mutta tarkkailija ei sisällä mitään niistä. Läsnäolo on mieleen samastumattomuutta, arkisten murheiden ylittämistä. Sen oivaltaminen tuo automaattisesti mielenrauhan.
Läsnäolon tilaan pääseminen ei edellytä mielenrauhaa, koska se on todellinen asia, joka voidaan havaita tässä hetkessä riippumatta siitä, oletko stressaantunut ja murheellinen vai et.
vau,,hienosti selvitetty,.kiitos..nyt tajuan.
Läsnäolon avulla on mahdollista saada pysyvä mielenrauha, ei ainoastaan hetkellistä turvapaikkaa, joten viittauksesi kännykän latauksesta menee täten metsään. Se on todellakin kuin taivaaseen pääsemistä, vertauskuvallisesti. Läsnäolo nimenomaan on juuri se kantava voima taustalla siinä matkassa, jota kuljetaan.
Tulevaisuuden ajattelu on ok siinä tapauksessa, jos se ei aiheuta paineita, stressiä, surua, katkeruutta, ahdistusta tai masennusta. Jos jokin kärsimys astuu elämään tulevaisuuden miettimisen seurauksena, kyseessä ei ole enää kalenterin tai kellon aika vaan psykologinen aika ja mieleen samastuminen. Psykologinen aika ja ego ovat asioita, jotka kuluttavat ihmistä, mutta läsnäolon oivaltaminen tarjoaa pelastuksen ja pysyvän mielenrauhan, jolloin myös matkasta nauttiminen on helpompaa.
Kenellekään ei varmaan tuo asia ole epäselvä, että noin sen pitäisi olla ja on, mutta ongelmaksi ei muodostukaan se, ettemmekö oivaltaisi ja ymmärtäisi miten elämää pitäisi elää. Ongelma muodostuu tästä yhteiskunnan rakennejärjestelmästä, koska ihminen ei saa päättää enää itsestään siinä määrin kuin ennen. Olemme kaikessa riippuvaisia tästä yhteiskunnan tukirakenteista, mistä emme voi vaan pudota pois. Jos päätämme lähteä kulkemaan omaa tietämme, niin emme voi varmasti tietää toimiiko se tai olemmeko yhtään sen vapaampia mielenrauhaltamme kuin ennenkään..
Vapaus on liikettä, jota ei rajoiteta. Käytännössä kuitenkin törmäilemme toisiimme jatkuvasti.
Hahmotan maailmaa pääsääntöisesti dialektiikan kautta, mikä jakaa kaiken dualistiseksi sini ja cosini aalloksi: Kommunismi vs Kapitalismi, Yksilö vs Joukko, jne.
Eli jos kannatat toisen aallon ääretöntä kasvua, joudut konfliktiin sen vasta-aallon kanssa. Mikäli saavutat vastustajastasi täydellisen voiton, tuhoat oman sielusi.
Kommunismi tuhosi itse itsensä suljettuaan rajansa. Mutta kun kapitalismi aikido-liikkeellään saavutti suurimman voittonsa tuhoten kommunismin, myös sen oma sielu tuhoutui. Vapaan maailman puolustajasta, tuli vapaan riiston puolustaja, sieluton zombi.
Jos libertaristinen yksilö voittaa yhteiskunnan, kaikki ovat vapaata riistaa. Voit tehdä sopimuksen vaikka alzheimer potilaan kanssa, että hän antaa rahansa ja sopimus on sopimus. Ihmisestä tulee arvaamaton peto, johon ei voi luottaa.
Jos taas joukkovoima nujertaa yksilön, olemme kiinan kaltaisessa totalitarismissa. Ihmisestä tulee ennalta arvattava ja ohjelmoitu robotti.
Elämänpuu on itseasiassa kaksi puuta, sini ja cosini aalto, miehisyys ja naiseus, jotka kasvavat yhdessä ylöspäin. Tukien toisiaan heikkouksissaan, koskaan alistamatta toisiaan. Mutta toisiaan vastaan taistellessa, yksisilmäisen ideologian ja aatteen nimissä, ne repivät toisensa rikki. Ja suurimman voittonsa hetkellä, voittaja tuhoaa samalla itsensä, sillä lopulta toista ei voi olla ilman toista. Viisas siis malttaa kätensä. Osaa myös luopua ilman pakottamista.
On siis ymmärrettävä että absoluuttinen vapaus, rajoittamaton liike ilman merkitystä, ei ole mielekästä. Energian katoamattomuuden laki taas todistaa ettei liike voi koskaan pysähtyä. Liike tarvitsee siis päämäärän ja siten ohjausta ollakseen mielekästä. Tuo ohjaus kohti päämäärää tapahtuu vastavoiman avulla.
Mutta pelkkä päämäärää ei tee hyvää tarinaa, kuten ei myöskään päämäärätön harhailu ikuisella suolla. Hyvässä tarinassa on sekä kertomus ja lopetus, matka ja päämäärä. Yksinään kumpikaan ei ole yhtään mitään. Itseasiassa mitään ei olisi koskaan ollutkaan, jos vain toinen riitäisi. Koska jotakin on, kuin että mitään ei ole, tarvitsemme siis molempia.