Sain eilen illalla viesin poikaystävältäni joka sanoi ettei enää oikein jaksa kestää tätä ikävää. asutaan kolmattaviikkoa sadankilometrin päässä toisistamme ja pystymme näkemään joka viikonloppu. Itselläni on menossa viimeinen puoli vuotta opiskelua ja hän aloitti juuri uudet opiskelut.
Kuinka saan rakkaani tajuamaan että elämä on joskus vähän vaikeaa eikä suhteet ole koskaan pelkkää iloa ja huvia. Olen valmis tekemään paljon työtä suhteen eteen mutta tarvitaan myös häneltä samanlaista sitoutumista...
Hänellä on menneisyydessä huonoja kokemuksia kaukosuhteista, mutta en ymmärrä miksi niiden pitäisi vaikuttaa näin paljon meidän väliseen suhteeseen!
Miten saan voitettua hänet takaisin???
Kuinka saan rakkaani tajuamaan että elämä on joskus vähän vaikeaa eikä suhteet ole koskaan pelkkää iloa ja huvia. Olen valmis tekemään paljon työtä suhteen eteen mutta tarvitaan myös häneltä samanlaista sitoutumista...
Hänellä on menneisyydessä huonoja kokemuksia kaukosuhteista, mutta en ymmärrä miksi niiden pitäisi vaikuttaa näin paljon meidän väliseen suhteeseen!
Miten saan voitettua hänet takaisin???
Vastaukset 9
Vanhimmat
..puolen vuoden jälkeen taas poikaystäväsi luokse? Kauan olette olleet yhdessä? Ja kauan olet ollut opiskelemassa muualla? Ei oo sitte tullut mieleen, et poikaystävälläsi olisi toinen nainen? Tai sitä ei muutan vaa enää kiinnosta, ja yrittää näin erota sinusta, ettei loukkaisi. Sillä jos olet jo useamman vuoden ollut muualla opiskelemassa, niin kai poikaystävä kestäisi kevyesti viimeiset puoli vuotta, jos tosissaan rakastaa ja välittää. Mutta noi kaikki on vaan arvailua, kun et ole enempään kertonu. Mutta vastaile noihin juttuihin mitä kyselin, niin mietitään sitten lisää:) voimia sulle! Nii ja minkä ikäsiä olette?
asiaan tuli viikonloppuna sellaista lisää että kävin tapaamassa häntä. aluksi kaikki meni mun kannalta päin mäntyä eli näytösti siltä että ero on väistämättä edesssä. Onneksi kuitenkin sattumalta jouduttiin olemaan samassa tilassa hieman kauemmin ja saatiin juteltua pakosti vähän enemmän ja lopulta päädyttiin ratkaisuun että jatketaan yhdessä ja yritetään käydä tätä ongelmaa yhdessä läpi. En tiedä kuinka käy...
vastauksena voin kertoa, että elämäni puolen vuoden jälkeen on vielä avoinna, koska olen opiskeluitteni loppuvaiheessa lähinnä työtilanne vaikuttaa tulevaan paikkakuntaan...
yhdessä ollaan oltu reilu puolivuotta, josta 3 kuukautta asuttiin yhdessä (kesä). (ollaan molemmat vähän yli 20)
no hyvä, jos jatkatte yhdessä. Mutta älä ole liian sinisilmäinen,kaikki on mahdollista nykypäivänä. Ja jos ootte ollu vasta puoli vuotta yhdessä, niin ettehän te edes tunne vielä kunnolla toisianne.(Sattumalta samassa tilassa kauemmin? Saatiin juteltua pakosti?) Eikö tuo juttelu olisi muuten onnistunut, kuin vain pakolla?! No mutta tsemiä teille, oo silti varovainen, tiedän kokemuksesta, että kaikki mahdollista.Toinen sanoo toista ja tekee aivan päinvastasesti. Mutta yritä jaksella:)
joko sun miehes on löytäny paikallisen kissan tai sit se on sellanen höpsö romantikko joka haluaa roikkua toisessa kiinni koko ajan. Jos ei kestä sellasta et nähdään vain viikonloppuisin niin homma haisee ja pahasti. Miehet ei ajattele noin, paitsi sellaset jotka ei hoitele elämässään kuin korkeintaan 3 naista. Miehesi on löytänyt uuden ja sellasta se elämä on.
mäkin ajattelin sitä samaa. hän on löytänyt toisen tai sit hänellä ei ole muuta elämää. Kyllä mies aina kestää, jos halua ja on muuta sisältöä elämässä, esim. harrastuksia, uraputki päällä.
Tapasin mieheni kun hänen silloinen likkakaveri,avokki oli just lähtenyt opiskelemaan,n.100km päähän.
Ei odotellut paria päivää kauempaa kun haku oli päällä ja sormus sormesta...siksipä sotkeuduin varattuun...joka sitten aviosiipaksikin muuttui...
Jos takana yhtään erimielisyyksiä,näin käy helposti kun toinen selkänsä kääntää.
Ei pahalla,mut ei pidä liian sinisilmäinenkään olla.
Olkaa nuoria,älkääkä ainakaan yrittäkö kahlita toista-älkääkä valehdelko ja pelatko selän takana.
Selän takana pelaamista tää minunkin siipan kanssa aloitus oli,mutta kuitenkin...
täytyy kyllä sanoo että jos en itse olisi tässä tilanteessa olisi varmaan käynyt itselläkin ekana mielessä että toinen nainen on kuvioissa mukana.
Kun kuitenkin tiedän oman taustani ja miehen taustan voin sanoa että siitä ei ole kyseessä.
ensinnäkin ollaan molemmat oltu siinä tilanteessa että toinen osapuoli pettää (aikasemmissa suhteissa) ja tiedetään mikä se tuska on. Toiseksi se tietää kuinka reagoisin jos näin olisi, eikä uskaltaisi edes yrittää!
Mutta joo, kuten jo Hannalle vastasin ollaan vielä yhdessä ja yritetään saada homma toimimaan. Toivottavasti molempien siivet jaksaa kantaa tämän yli...
Mun mies väitti exälleen ettei hänellä ole muita,kun likka rupes epäilemään...silti oltiin yöt päivät yhdessä ja lopuiksi muija tuli ilmoittamatta käymään ja mehän jäätiin kiinni kun oltiin nukkumassa...
Minunkin poikaystäväni asuu sadan kilometrin päässä ja näemme viikonloppuisin. Hirveän vaikeaa se on ja mielessäni on kyllä käynyt että olisiko parempi jos ei seurusteltaisi..Mutta kyllä se aika kuluu, me ollaan nyt suunnittelemassa yhteen muuttoa.Poikakaverillani oli myös exä joka asui kaukana ja petti, mutta onneksi minä en ole samanlainen..Puoli vuotta ei paljon ole, jos pystyt sitten näkemään poikaystävääsi useammin.Olen tässä huomannut että se 100 kilometriä tuntuu nykyään paljon lyhemmältä matkalta:)Ja jos poikaystäväsi haluaa seurustella vielä, niin silloin hän varmasti rakastaa sinua oikeasti..Tsemppiä:)