Olen eronnut pari vuotta sitten. Eron jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa olemme olleet yli vuoden yhdessä, hän viettää paljon aikaa luonani. Minulla on myös kaksi alakouluikäistä lasta.
Tiedän, että mies on väärä minulle...Mies ei osallistu kotitöihin, ei ota lapsiani huomioon kuten pitäisi (eivätkä lapseni oikein pidä hänestä), syö kyllä ruokiani ja käytännössä asuu meillä, mutta kuluihin ei haluaisi osallistua...ei kuulemma ole rahaa...Muutenkin on aika pessimistinen ja ailahteleva luonteeltaan. Kaiken lisäksi petti minua jonkin aikaa sitten :(.
Ystävieni mielestä ansaitsisin paljon paremman miehen, ja heidän mielestään tämä on oikeastaan huonompi kuin eksäni! Miehen eksän kanssa olen jutellut, ja mies on kuulemma ollut ihan samanlainen jo heidän yhdessäoloaikanaan...olivat kauan yhdessä. Lastenhoitoon ei ole juurikaan osallistunut, pari kertaa vaihtanut vaipankin lapsilleen (silti haluaisi kanssani lapsia!). Tuntuu, ettei ole avioerostaankaan oppinut, vaan toistaa samat virheet uudestaan uuden naisen kanssa...:(
Mutta MIKSI en pääse miehestä eroon? Joku ihme voima pitää meitä yhdessä. Fyysisesti sovitaan loistavasti yhteen, välillämme on kosolti kemiaa ja sängyssä menee hyvin. Luulen, että tuon takia emme pysty eroamaan.
Kuitenkin järki sanoo, ettei tätä suhdetta kannattaisi jatkaa. Vaikka sitä mistä puolelta tarkastelee.
Siis, antakaa ystävät vinkkejä, miten tulisin järkiini ja pystyisin jättämään tämän suhteen?
Tiedän, että mies on väärä minulle...Mies ei osallistu kotitöihin, ei ota lapsiani huomioon kuten pitäisi (eivätkä lapseni oikein pidä hänestä), syö kyllä ruokiani ja käytännössä asuu meillä, mutta kuluihin ei haluaisi osallistua...ei kuulemma ole rahaa...Muutenkin on aika pessimistinen ja ailahteleva luonteeltaan. Kaiken lisäksi petti minua jonkin aikaa sitten :(.
Ystävieni mielestä ansaitsisin paljon paremman miehen, ja heidän mielestään tämä on oikeastaan huonompi kuin eksäni! Miehen eksän kanssa olen jutellut, ja mies on kuulemma ollut ihan samanlainen jo heidän yhdessäoloaikanaan...olivat kauan yhdessä. Lastenhoitoon ei ole juurikaan osallistunut, pari kertaa vaihtanut vaipankin lapsilleen (silti haluaisi kanssani lapsia!). Tuntuu, ettei ole avioerostaankaan oppinut, vaan toistaa samat virheet uudestaan uuden naisen kanssa...:(
Mutta MIKSI en pääse miehestä eroon? Joku ihme voima pitää meitä yhdessä. Fyysisesti sovitaan loistavasti yhteen, välillämme on kosolti kemiaa ja sängyssä menee hyvin. Luulen, että tuon takia emme pysty eroamaan.
Kuitenkin järki sanoo, ettei tätä suhdetta kannattaisi jatkaa. Vaikka sitä mistä puolelta tarkastelee.
Siis, antakaa ystävät vinkkejä, miten tulisin järkiini ja pystyisin jättämään tämän suhteen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin se vain on, et meitä heikkoja itsetunnon omaavia naisia on, jotka ripustaudumme tuon kaltaisiin miehiin ja jokin ihmevoima pitää meitä miehen kanssa.
Enpä pysty ohjetta itse antamaan kun olen juuri samanlaisessa pisteessä, tosin ei ole lapsia. Mutta jos jotain tästä suhteestasi vetäisin, niin sen, että mies ei ole lapsien suosiossa ja ei taida olla lapsiystävällinen. Minun mielestä siinä on syytä jo tarpeeksi, ettei huomioi lapsiasi miksen jatkaisi tuon tyypin kanssa. Lapset ehdottomasti ensisijalle ja sitten vasta miehet.
Kiitos vastauksestasi. En tosiaan ymmärrä, mikä voima mut pitää tuon kanssa!
Ärsyttää, kun on niin huono itsetunto, tai lapsuudesta jotain traumoja tms. ettei pysty jättämään miestä.
Täytyy varmaan kuunnella lapsia. Lasten suustahan sen totuuden kuulee...
Ninni
Kun otat kuitenkin järjen pikku kätösiisi ja pistät kaikki miehen negativiset tekoset ja vaikutukset henkiseen hyvinvointiisi kasaan eikö sinusta tunnut että tulvit yli äyräiden vihaa tuota miestä kohtaan?? Kun purat sen ja näet jälleen millainen paskakasa mies on voit lopettaa sekstailun ja aloittaa itsesi arvostamisen. tarkoitan sanoa että noin paska mies ei varmaan pysty sinua riidassa vakuuttamaan siitä että olisi sinulle sopiva tai oikea, pystyt varmasti riidassa sen tajuamaan.
Sano sille rehellisesti, että "heiii sori sä nyt olit vaan laastari, heippa!"