Jos kumppanisi joutuisi sairaalaan useiksi viikoiksi, kuinka usein kävisit katsomassa häntä? Oletetaan, että paikkakunta on kuitenkin sama.
Kysymys parisuhteessa eläville
Kyynikko
20290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joka päivä. Ja kävinkin kun joutui sinne. Lapsen kanssa yhdessä kävimme.
Saanko tiedustella, että minkä verran olisit valmis tinkimään omista menoistasi? Menisitkö viikonlopuksi harrastamaan tai matkustelemaan?
Kaikki tinkisin. En kykenisi harrastelemaan tai matkustelemaan jos toinen on sairaalassa. Ja ihan myös sekin takia että lapsi on hoidettava. Ei ole toista siinä auttamassa silloin.
Tiedän että mieheni tekisi samoin. Synnytyksen jälkeen jouduin olemaan sairaalassa 6 pvää ja hän notkui siellä joka päivä seuranani kun töiltään pääsi.
Kyllä toisen kannustaminen siinä tilanteessa olisi kaikkein tärkeintä. Eikä ne omat menot. Ne ehtii mennä myöhemminkin. Jollei nyt ole jotain pakollista menoa jotka täytyy hoitaa.
Joka päivä.
Kysyisin vielä vastaajien ja kommentoijien sukupuolta - onko tässä jokin miehen logiikka, ettei kumppania tarvitse tulla katsomaan?
Miehet, onko teille omituinen se toivomus, että nainen todella haluaisi teidät paikan päälle?
Joo, mulle ainakin putkiaivot sanoo että akalla on varmasti kivaa siellä sairaalassa yksin ja sille ei ole kauhean tärkeää käynkö mä siellä.
Ensinnäkin molemmat vastaajat vastasivat, että joka päivä. Ja toisekseen, jos oletetaan ettei sinne sairaalaan paperihaavan takia joudu niin kukapa ei lähimmästä ihmisestä kantaisi huolta?
Eli ap, jouduit sairaalaan ja miehes ei ole käynyt kun kerran viikossa katsomassa sinua. No jopas on mies. Itse kävisin joka päivä ja toisin lukemista ja mitä haluaisit.
Riippuu. Olin sairaalassa viikon. Vaimo kävi kerran, mutta soiteltiin joka päivä. Vaimo piti huushollia pystyssä. Toipuminenkin sujuu parhaiten yksin.
Kyllä se talo pysyy pystyssä ilman pitämättäkin. Tais vaimos käydä vieraissa kun ei sua käynyt katsomassa.
Melkeinpä joka päivä. Käyn toisinaan eri paikkakunnalla töissä, joten silloin en ehkä ehtisi.
Kyllä kävisin joka päivä. Ei siellä silti tarvitsisi joka päivä vetelehtiä tunti tolkulla "viihdyttäjänä".
riipuu ihan sinusta itsestäsi KUINKA PALJON HÄNESTÄ VÄLITÄT jos et välitä niin et käy katsomassakaan jos OIKEASTI VÄLITÄT ni mieleläsi käyt katsomassa häntä päivittäin
Riippuu tilanteen vakavuudesta ja muusta elämästä (esim. onko lapsia). Varmaankin yrittäisin käydä päivittäin, saada sen sopimaan päiväjärjestykseen omista menoista tinkimällä.
Mulla ei ole kokemusta noin pitkäaikaisesta sairaalassa makaamisesta, mutta lyhyemmillä reissuilla (leikkauksien jälkeen) en ole odottanut, että mies tulisi joka päivä katsomaan. Toisaalta, kyse ei ole ollut mistään vakavasta, enkä ole tarvinnut ns. henkistä tukea. Mies on oikeastaan ollut ylivarovainen ja huolehtiva, joskus ärsyttävyyteenkin asti.
Useiksi viikoiksi? En varmaan ihan joka päivä kävisi katsomassa. On kuitenkin lapset hoidettavana ja arki pitäisi pystyä pyörittämään yksin.. Enkä usko että mieskään haluaisi meitä sinne "vetelehtimään" niinkuin joku aiemmin jo sanoikin. Mutta useasti viikossa kuitenkin kävisin, totta kai.
Tämä on kokeiltu puoli ja toisin moneen kertaan seurustelu- ja kihlausaikana. Joka päivä on käyty, puolin ja toisin.
Kuten nähdään niin mitään yleistä kaavaa ei ole vaan asia hoidetaan niin kuin pari sen parhaaksi katsoo. On tietysti ikävää jos jompikumpi joutuu kokemaan ettei toinen välitä tarpeeksi. Itse taas en tarvitsisi jokapäiväistä käyntiä ellen nyt ihan kuoleman kielissä olisi.
Niin paljon kun vaan olis työn ja jaksamisen puolesta mahdollista.. kyllä siinä myös puhelin laulais.
Itse olin pitkään sairaalassa vatsakalvontulehduksesta johtuneen sepsiksen takia, ja mieheni kävi joka päivä pojan kanssa tapaamassa.
Lapselle oli tärkeää päästä näkemään äitiä, mies varmasti olisi pärjännyt hieman harvemmilla käynneillä! Onhan hänellä työ, ja sen jälkeen kotiasiat yksin kun makasin sairaalassa.
Meitä oli kiva 4-hengen "likkaporukka" sitten kun aloin olla paremmassa kunnossa ja siirrettiin yksityishuoneesta isompaan. Neljä eri-ikäistä naisihmistä, kolmekymppisestä tuonne kuuskymppiseen, mutta kivaa oli! Kyllä sitä silti oman perheen vierailuakin kaipasi, totta kai, mutta voi sairaalassa olla ihan kivaakin:-) vaikka se puoliso ei joka päivä näyttäytyisikään! Kumpikin tietää, että me ollaan me, meidän perhe, vaikka koko ajan ei kyljessä nyhjättäisikään!
Olin 2½ viikoa sairaalassa ja mies kävi katsomassa tasan nolla kertaa. Ehti kyllä työpaikan virkistyspäiville ja viikon laskettelureissulle sinä aikana. Virkistyspäivien ajaksi järjestin lapsillemme hoitopaikan sairaalasta käsin ja laskettelureissulle joutui miesparka ottamaan muksut mukaan.