Niin siinä vaan sitten kävi...

mutta läheltä. pidin yhdestä miehestä todella paljon ja olisin halunnut jatkaa hänen kanssaan, mutta tajusin, ettei suhde oli oikeanlainen minulle. mies halusi tapailla satunnaisesti, itse kaipailen jo vakavampaa juttua. sanotaan, että mies kohta 27v.. niin, sattui todella paljon ensin tajuta koko tilanne.

sattui vielä enemmän kun ero oli ohitse. itkin koko päivän aivan hysteerisesti, kunnes seuraava päivä alkoi ja tuntui jo paremmalta. mulla ero ajatus oli muhinut aika kauan päässä, että ei yllätyksenä tullut. uskon, että tilanteesi on todella paska. kukaan ei ansaitse tulla petetyksi. itse jättäisin miehen. olen päättänyt niin, että en anna kenenkään miehen käyttää itseäni hyväkseen. en ikinä, koska juuri tämän miehen kanssa tunsin todella hyväksikäytetyksi. nähtiin ja joo harrastettiin seksiä. sitten miehestä ei kuulu melkein pariin viikkoon mitään. aika selvää, mutta ei mun jutusta sen enempää. voi olla että poikaystäväsi katuu ja on todella pahoillaan, mutta jos oikeasti olisi, ei olisi pettänyt sinua.

mieti näetkö itsesi miehen kanssa 10 vuoden päässä. mieti voitko antaa anteeksi. mieti jos hän tekee niin uudelleen vaikka lupaakin kuun taivaalta nyt. se on sydäntä riistävää kun eroaa, mutta joskus se on vain hyväksi. kuten omalla kohdallani. nyt tunnen olevani elossa, vapaa. ei ole ahdistusta ja tukehtumisen tunnetta.

Niinhän sitä sanotaan että kun kerran pettää niin aina pettää.

Olen kyllä siitä toisaalta eri mieltä, mieheni petti minua kun olimme nuoria. Aikaa kului yli kymmenen vuotta ja hän ei koskaan ainakaan jäänyt pettämisestä kiinni.

Enkä kyllä usko että hän pettikään, ehkä suhteen loppuvaiheessa mutta silloin oli jo jotain muutakin pahasti pielessä. Niin ainakin luulen, tosin ei se ole syy mutta niin siinä saattoi kuitenkin käydä.

Itse olen sitä mieltä että jos toista ihmistä pettää niin joku mättää. Silloin on hyvä todella miettiä onko jokin vikana jonka voi korjata vai onko parempi antaa periksi.

Itse en voi sanoa katuneeni anteeksi antoa vaikka nyt myöhemmin erottiinkin. Aikaa kului kuitenkin yli kymmen vuotta ja ne opettivat paljon. Joskus tietenkin tulee tunne että kymmenen vuotta meni hukkaan mutta ei se niin oikeasti voi olla.

minunkin rakkaani petti minua, (silloisen) parhaan ystäväni kanssa.

en voinut uskoa sitä, kaksi rakkainta ihmistäni pettivät minut hirveimmällä mahdollisella tavalla.... itkin ja itkin, tahdoin vain olla yksin.... rakkaani oli todella pahoillaan, katui asiaa ja itki sitä.

kun pääsin asiasta hieman yli, tajusin etten tahdo jättää häntä, sillä hän oli paras kumppani jonka olin siihen mennessä löytänyt. puhuimme asiasta ja saimme sen (jotenkin) selvitettyä, nyt olemme olleet tapahtuneen jälkeenkin yli 2 vuotta kihloissa. mutta koskaan en sitä asiaa unohda....!

Mulla on kokemusta ihan samasta asiasta parin vuoden takaa.Oltiin sillon seurusteltu joku pari vuotta kun kuulin että mies pettää minua....menin sillon ihan sekasin ja pistin suhteen poikki.Mies olis halunnut mut takas,mut en suostunu,vaik oikeesti en ois halunnut mitään muuta niin paljon kun olla hänen kanssaan.Kului pari kuukautta itkeskellen,mut sit yhtenä iltana tapasin aivan ihanan unelma miehen ja nyt ollaan oltu yhes pari vuotta ja asutaan yhdes.Eli ei kannata jämähtää yhteen mulkku mieheen!!!!Varmasti löydät vielä arvoses miehen!!!Pidä pää kylmänä!!!

Syksyllä 2003 sairastuin koulun rankkuuden vuoksi masennukseen, eikä aikaakaan kun mieheni ilmoitti pettäneensä minua. Syynä oli se etten ollut kovin usein jaksanut olla oma iloinen itseni vaikka olinkin juuri hakemassa apua psykiatrilta - pelkästään jo mieheni vuoksi koska tiesin että hän kärsi myös masennuksestani.

Muutama viikko meni niin etten nähnyt häntä ollenkaan tai ollut muutenkaan yhteyksissä häneen. Itkin kaikki yöt, en nukkunut, en syönyt. Rakastin miestäni yli kaiken. Olimme olleet silloin yhdessä vasta 1,5 vuotta mutta tiesin että kuuluimme yhteen.

Tiesin että mieheni kärsi kotonaan teostaan ja koska en ollut sanallisesti häntä vielä jättänyt soitin hänelle ja hän tulikin kotiini käymään. Alunperin tarkoituksena oli jättää hänet kun hän tulisi, mutta puhuimme monta tuntia kaikesta mahdollisesta ja tulimme lopulta siihen tulokseen että haluaisimme vielä yrittää.

Noin puoli vuotta meni siihen, että pystyin lopulta olemaan ajattelematta joka päivä petetyksi tulemista ja etten nähnyt "välähdyksiä" siitä mitä hän sen toisen naisen kanssa luultavasti oli tehnyt.

Mieheni oli minulle todella ihana ja sai minut luottamaan häneen uudestaan. Menimme kihloihin viime kesän alusta ja ajattelin kaiken olleen kohdallaan. Mutta tänä syksynä masennukseni palasi opiskelujen jatkumisen myötä vaikkei niin pahana kuin aiemmin. Kaikkea pahensi se että oli kulunut tasan vuosi petetyksi tulemisesta ja tuskaiset muistot palasivat voimakkaina mieleeni. Taistelin kuitenkin kovasti masennusta vastaan ja onnistuinkin olemaan "normaali" mielestäni yllättävän hyvin.

Viime viikolla mieheni lähti kuitenkin juhlimaan kavereidensa kanssa ja kuinka ollakkaan eräs näistä hänen "kavereistaan" oli nainen jonka kanssa hän oli lähentynyt viime kuukausina paljon. Tiesin jo kokemuksesta mitä sinä iltana tulisi tapahtumaan ja istuin itse koko yön huoneessani odottaen hänen kotiinpaluutaan. Hän tuli aamuyöllä kotiin ja ihmetteli miksi valvoin siihen aikaan. Hän kuitenkin näki ilmeestäni että tiesin tapahtuneesta ja kääntyi ovella ympäri eikä häntä sen jälkeen ole näkynyt.

Olen nyt ollut viikon hereillä, en ole tehnyt paljoa muutakuin istunut sängylläni yötä päivää syömättä mitään. Mieheni on kyllä yrittänyt soittaa mutta kertaakaan en ole vastannut. En osaa enää elää. Kaikkein tärkein elämästäni on viety. Luottamukseni on petetty lopullisesti. Kerran erehdyin antamaan anteeksi, toista kertaa en sitä virhettä enää tee. Miten ihmeessä voin enää ikinä luottaa kehenkään? Kerran petetty, aina petetty.