Voiko tauko toimia?

Sattuu, sattuu niin kovasti ja itkettää. Mekin oltiin 2-v. yhdessä ja mentiin kolme vuotta sitten juhannuksena kihloihin - ja tänä kesänä juhannuksena oltiin vielä kihloissa, mutta sen jälkeen sulhoni riisui sormuksen pois syytä sanomatta.
Me emme ole asuneet yhdessä, vaikka aika paljon yhdessä oltiin kevääseen asti, jonka jälkeen kaikki alkoi luisua käsistä. Rakkautta on molemmilla vielä toisiimme, mutta joku ihme piru on mieheen iskenyt. Syyttää ja sättii mitä omituisempia asioita ja on ottamatta yhteyttä, eikä vastaa yhteydenpitoihini. Kun luovutan ja en yritä häntä ahdistaa, tuleekin rakkauden täytteinen viesti, jossa surullinen runo mukana.
Siinäkin runossa syyttelevä teksti, jonka hän itse kirjoittaa.
Tulee mieleen et hän on kuin kalassa tässä suhteessa, soutaa ja huopaa, löysää ja kiristää... En tiedä miksi käytös on ollut tosi ilkeää välillä ja miksi hän keksii älyttömiä asioita joista syyttää minua. Aluksi yritän nätisti asiaa oikoa, mutta hänen kiihotettuaan itsensä vihaiseksi, suutun itsekin ja sanon suuni puhtaaksi. Ehkä hän haluaa päästä minusta lopullisesti eroon, vaikka sanoo muuta tai sitten ei tiedä itse mitä haluaa.
Hänen puheensakin on alkanut vaikuttaa välillä aika omituisilta, sillä ellei hän syytä minun tuttavieni soittelevan hänelle puheluita, joissa ei puhuta mitään, niin joku muu on sitten niitä soitellut. Eilinen meni yli äyräitten, sillä nyt oli naapurit ruvenneet häntä kiusaamaan rikkomalla herran hienoa autoa. Sanottuaan nimen kuka senkin oli mukamas tehnyt, en usko asiaa. Oli käynyt tämän naapurin haukkumassa. Tuntuu että kaikki on ruvenneet häntä vainoamaan.
Siksi olenkin miettinyt, onko rakkaani (tai entinen) sairastunut, vai onko hän yksinkertaisesti niin v-mäinen jotta haluaa vain riidellä jokaisen kanssa.
Miksi kaikki kaunis on muuttunut näin kurjaksi. Epätoivoinen olo seuraa aamusta iltaan ja ikävä on, mutta toisaalta aika pelottavaa kuunnella hänen syytöksiään.
Tiedän ettei tästä enää tule mitään ja pidän itseäni jo vapaana naisena.
Minäkään en halua enää ruikuttaa hänen peräänsä, loukkaa miehen käytös.
Tiedän tasatarkkaan miltä sinusta tuntuu. Laiha lohtu, ettei me varmaan olla ainoita kaltoin kohdeltuja naisia. Eipä se auta tähän kipuun, joka raastaa sydämes.

Moi. Näin miehenä voin kertoa että todennäköisesti miehesi on miettinyt eroa jo pitemmän aikaa sillä ei tunteet kuole parissa kuukaudessa vaan se on pitempi prosessi. Itselläni kävi aivan samoin vaikkakin seurustelimme vain reilun vuoden. Asumme eri osoitteissa n. 4 kilometrin päässä toisistamme. Rakastan naisystävääni edelleen niin paljon kuin vain ihmistä voi rakastaa. Yht äkkiä hän vaan ilmoitti pari viikkoa sitten että ei ole valmis parisuhteeseen. Kaikki oli hyvin vielä viikko ennen hänen eroilmoitustaan ja hän pyysi minua yöksi viereensäkin. En aavistanut mitään vaan se tuli aivan puskista. Nyt olen niin rikki kuin ihminen vaan voi olla enkä saa häntä mielestäni. Mieleeni on tullut että olinko sittenkin vain jonkinlainen laastarisuhde koska hän oli juuri eronnut 20 v liitostaan kun tapasimme.

Pohdin tässä kuinka vaikeita ihmissuhteet ovatkaan. Kaksi ihmistä persoonineen. Jos kukin miettii omaa elämäänsä kuinka paljon käänteitä, muutoksia ja piirteitä siihen mahtuukaan:

- Itsenäistymisen tarve, toiveet perheestä, itsensä etsiminen, oman persoonan piirteet, moraali
- Sitoutumisentarve
- Fyysiset tarpeet
- Sairastumiset (henkinen ja fyysinen)
- Talous ja työt
Jne.

Ja nämä täytyy sovittaa toisen henkilön kanssa yhteen parisuhteessa. Melkein mahdotonta! :) Ongelmana ovat erilaiset elämäntilanteet, persoonat ja toiveet.

Voiko tauko auttaa? Se voi antaa näkökulmaa. Usein ihminen haluaa tauon, koska pohtii parisuhteen päättämistä, mutta ei halua tuottaa rakkaalleen tuskaa, jota suhteen päättäminen tuottaisi. Viivytetään. Siirretään ongelmia ja ratkaisemista. Toisaalta ollaan myös epävarmoja siitä selvitäänkö ilman rakasta ihmistä. Pidetään varallakin. Jokin on kuitenkin särkynyt jo. Tärkeintä on kuitenkin se, että mitä sinä teet, jos sinulle sanotaan, että "haluan tauon"? Annatko aikaa? Muista, että se on erittäin tuskallista. Toisaalta "tauot" eivät kestä yleensä kovinkaan pitkään. Itse vertaisin jollakin tasolla tauolla olemista suremisen näkökulmasta siihen että joku läheinen ilmoittettaisiin kadonneeksi. Et voi surra, mutta et lähellekään saa. Tuskallista keskeneräisyyttä.

Toivon jaksamista teille, muistakaa pitää huolta itsestänne ennen kaikkea.

Voi kiitos ymmärtävistä sanoista ja lohdutuksesta. Kyllä sitä itsestään etsii syitä ja miettii missä tein väärin.
Miksi rakastuin taas väärään mieheen? On toinen kerta, kun olen oikein rakastunut, petyn. Olisin tämän ihmisen kanssa halunnut koko lopun elämäni jakaa. Hänen näkemisensäkin saa pumpun takomaan hullun lailla, vaikka ollaan jo vuosia oltu yhdessä. Pystyykö koskaan enää luottamaan ja rakastumaan.
Töissäkin ajattelee ja kertaa vain suhteemme hetkiä. Jostain syystä kaikki kurjat asiat pääsee unohtumaan ja muistelee vain niitä ihanimpia hetkiä.
Minun rakkauteni on vain vuosien mittaa kasvanut. Ehkä mies koki liian tasapaksuksi nykyisen elämän ja kaipaa sitä tunnetta, joka syntyy rakastuessa.
Toisaalta jutut, joissa hän syylistää useita ihmisiä eri asioista, sekä vihamielinen käyttäytyminen ja puheet toisista ihmisistä ärsyttivät minua.
Itseään ja omia lapsiaan hän kehuu kaikessa. Hän vain osasi, hän tiesi, hän oli kaikessa oikeassa jne..
Olen pettynyt itseeni, etten pääse hänestä yli ja eroon. Mies napsauttaa sormiaan ja minä pehmenen, vaikka päätän aina tämän riittävän. Ilmeisesti olen narupäässä oleva heila, joka tarpeen tullen vedetään esiin.
Kirvelee, etten vieläkään tiedä miksi kihlasormus ei hänen sormessaan enää ole.
Kysyttyäni asiasta, käänsi hän puheet muualle. Sehän on merkki, etten kelpaa hänelle enää, vaikka puhuukin muuta.
Pääsisinpä tasapainoon ja osaisin elää edes yhden päivän, etten ikävöisi ja kaipaisi häntä.
"vaikka missä nyt kuljen, niin salaa vain etsin mä sua ja iltaisin kun silmät suljen, toivon että myös muistat mua"

Älä syytä itseäsi ja koe häpeää. Et ole heikko vaan todella vahva. Rakastuit ja annoit kaikkesi. Pystyt pohtimaan tilannetta todella hyvin. Älä ole pettynyt itseesi, on vaikea päästä yli. Rakastat häntä, on vaikea luopua hänestä. Se ei tapahdu päivässä eikä kuukaudessa. Teidän tilanteenne on muutoinkin vaikea, koska siihen ei ole tullut vielä ratkaisua. Sinuna pohtisin sitä vaihtoehtoa, että keskustelet hänen kanssaan ja jos hän ei suostu keskustelemaan ottaisit aikaa itsellesi. Kovin tuo kuulostaa tuskaiselta, vie varmasti paljon energiaa ja on raskasta.

Yleiseti olen itse ajatellut, että niin kauan kuin on rakkautta on toivoa. Toisaalta jos keskusteluyhteyttä ei ole on vaikea rakentaa mitään yhteistä. Toiselle voi antaa aikaa, mutta omien voimavarojen mukaan. Jos lopulta on pakko päättää suhde menee aikaa ennen kuin siitä toipuu, mutta toipuu kuitenkin. Vaatii myös rohkeutta irrottautua, se on suorastaaan kauheaa. Siksi kai niin monet elävätkin parisuhteissa, joissa ei enää ole mitään. Tunteet, ilo, onnellisuus, ikävä, katkeruus, suru, kaikki on ohimenevää aikanaan, eikä niitä kannata pelätä. Sattuu ja kovasti, mutta ajan myötä helpottaa. Voimia, mitä ikinä päätätkään.

Raskastahan se on aina sille jolta lähtee matto alta. Perus fakta on varmaan et naama ei miellytä tarpeeksi. Ei kaikki kuulu yhteen, hyvin vaikea löytää se oikea et molemmat on tyytyväisiä toiseen.

Varmaan jos sua ei haittaa että oma nussii muita,ja sehän siinä sitoutumattomuudessa kiinnostaa, vieras muna tai pillu.

Voi se toimia jos haluat kostaa miehellesi että edes ehdottaa taukoa! Eroat ja alat bailata ja hyppäät muiden miesten lakanoissa niin että pöly ei ehdi laskeutua. OIkeastaan kaikille taukoa ehdottaville pitäisi kostaa ja kovaa. Sitä saa mitä tilaa!

Yleisesti tauko tuntuu eron alulta. Toisaalta tiedän pareja jotka ovat tauon jälkeen todenneet kuuluvansa yhteen ja ovat olleet tauon jälkeen varmempia suhteesta, menneet naimisiin ym. elämä jatkunut normaalisti. Toisaalta jos haluaa taukoa, joku voi ottaa sen tavaksi. Aina kun menee huonosti, voi ottaa tauon, pelleillä muuta, ja palata yhteen. Riippuu luonteesta.

Mies on jo valintansa tehnyt ja tunteet on hiipunu. Taukohan toimii aina, jatko ei välttämättä. Ilmeisesti miehellä on uusi ihastus jossain odottamassa korkkausta, kyllä vanha suhde ensin yritetään pelastaa jos muita ei ole kuviossa mukana.

Voimia.

vaikket kaikkea viestissäsi on varmaan muitakin epäkiinnostuksen merkkejä ilmassa kuin tuo että ei ole valmis sitoutumaan, kukapa nyt sanoo suoraan että et ehkä ole täysin tyyppiäni tai riitä minulleLasta ei pidä missään nimessä hankkia siinä tilanteessa kun ei tiedä ollako yhdessä vai ei, ellei todella halua lasta jo kovasti, enemmän kuin sitä suhdetta jopa, vaikka jäisi yksinkin!