Minulla on kaksi naistuttua joita näen ehkä muutaman kerran vuodessa. Käydään elokuvissa, kahvilla, näyttelyssä jne..
En ole näiltä naisilta kysynyt suoraan haluavatko olla kavereita, mutta kun otan yhteyttä saa yleensä parin viikon sisällä naisen mukaan johonkin tapahtumaan. Itse he eivät koskaan ota yhteyttä.
Olen miettinyt suostuvatko naiset vastoin tahtoaan näkemään joskus? On tullut sellainen tunne toisinaan, kun heillä on jotenkin niin kiire päästä nopeasti omiin juttuihin aina tavatessa.
En oikein tiedä tekevätkö nämä tapaamiset minut iloisemmaksi vai päinvastoin?
Toisaalta kiva joskus saada mukaan jonnekkin myös naispuolinen ihminen.
Minusta vaan tuntuu, että he häpeävät ehkä olla seurassani. Voihan olla, että vain kuvittelen niin.
Suoraankaan tuskin kannattaa asiaa kysyä, koska suhteellisen kiltteinä tuskin sanoisivat vaikka ajattelisivat niin.
En ole näiltä naisilta kysynyt suoraan haluavatko olla kavereita, mutta kun otan yhteyttä saa yleensä parin viikon sisällä naisen mukaan johonkin tapahtumaan. Itse he eivät koskaan ota yhteyttä.
Olen miettinyt suostuvatko naiset vastoin tahtoaan näkemään joskus? On tullut sellainen tunne toisinaan, kun heillä on jotenkin niin kiire päästä nopeasti omiin juttuihin aina tavatessa.
En oikein tiedä tekevätkö nämä tapaamiset minut iloisemmaksi vai päinvastoin?
Toisaalta kiva joskus saada mukaan jonnekkin myös naispuolinen ihminen.
Minusta vaan tuntuu, että he häpeävät ehkä olla seurassani. Voihan olla, että vain kuvittelen niin.
Suoraankaan tuskin kannattaa asiaa kysyä, koska suhteellisen kiltteinä tuskin sanoisivat vaikka ajattelisivat niin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole koskaan saanut naista elokuviin tai edes kahville kanssani. Minulla siis ei ole nais ystäviä ollut koskaan aikuis iällä. Ikää on 35 vuotta. Olen varmaan niin ruma sitten ettei naiset halua. Koulussa kyllä jutelin tyttöjen kanssa ja varmaan siksi tytöt oli musta kiinnostuneita koska olin hyvä urheilussa. Ja mun naapurissa asui yks Susanna niminen tyttö jonka kanssa vietin paljon aikaa nuorena.
Sitten läksin armeijaan ja sen jälkeen en ole naisten kanssa ollut oikein missään tekemisissä. Työpaikalla on naisia mutta ne ei mitään mulle puhu vaikka olen niille yrittänyt jotain jutella. Luulen sen johtuvan ulkonäöstäni täysin. Osaan kuuitenkin käyttäytyä ja pukeudun aika siististi ja en näytä miltään kodittomalta mut naiset ei vaan halua mitään.
Onhan se kiva, että on noi hyvän päivän tutut. Olen kyllä ollut aika aktiivinen hakemaan netin kautta eri foorumeilta vuosien varrella ihmisiä ja kärsivällisyyden seurauksena nuo kaksi ovat päätyneet vuosien varrella tutuiksi.
Olen ollut heistä onnellinen kyllä ja joskus ajatellut voi kunpa he voisivat myöd pitää minusta.
Olen siitä ottanutkin joskus puhetta, mutta ovat kohteliaasti kieltäytyneet. Mikä on jo omalla kohdalla hyvä. Kun suoraan on tullut aika paljon sanomista. Kerran eräs treffikumppani ehdotti kasvoleikkaukseen menoa. Yhden mielestä olin mies, jonka ei kannattaisi edes harkita naista elämäänsä jos ymmärtäisin millainen olen. Yksi sai raivarit ja sanoi, että saisi heti paremman miehen jos haluaisi. Yksi toivotti, että en antaisi naisten tyytyä liian vähään minussa.
Ulkonäön vuoksi on kiusattu ensi luokilta lähtien aina aikuisikään työpaikoilla.
Jos olisi mahdollista en kävisi duunissa, enkä näkisi ketään ajattelen toisinaan.Mutta eihän sekään kai ole oikea ratkaisu. Olen onnellinen päivinä kun kukaan ei mulkkaa tai keksi jotain ilvehtimistä.
Vastaus alun kysymykseen: Kyllä, monet naiset voivat tehdä paljon asioita, koska eivät osaa sanoa ei (ruikuttajille tiedoksi: pillun antaminen ei kuulu niihin). Eli voi olla, että nuo lähtevät mukaasi enemmän kohteliaisuudesta kuin kaveruudesta.
Mutta, mitäpä jos laittaisit itsetuntosi ja ulkonäkösi kuntoon? Kasvoleikkausta tuskin tarvitaan, paljon voi tehdä mieskin tyylitajuaan kehittämällä. Itsetuntoon auttaa, varsinkin jos taustalla on paljon kiusaamista, terapia.
Tsemppiä. :)
Niin no seksiä en usko oikein kenenkään haluavan kanssani. Mutta kaveruuskin on ihan jees. Hyvä kaveri on parempi kuin huono suhde.
Niin sitä mietin, että lähtevätkö kohteliaisuudesta. Olenko siis eräänlainen hyväksikäyttäjä?
Ulkonäköä olenkin kuntoon laitellut sen mitä voin. Sisältää kuntosalia ja liikuntaa ja terapiassakin olen ollut muutamassa eri terapiassa vuosien varrella.
Se on vaan sellainen synnynäinen ominaisuus tuo naamataulu ainakin osittain ja sille ei voi loputtomasti tehdä.
En kyllä usko, että lähtevät kanssasi vain kohteliaisuudesta. Olet heille kaveri ja kaveria on kiva nähdä aina silloin tällöin. Jos he eivät haluaisi nähdä, niin siihenhän on helppo keksiä joitain tekosyitä, miksi ei käy.
Ei se ole itsetunnosta kysymys et naiset ei halua olla kavereita tai seurustella. Ja naisillakin on huono itsetunto jos kerran eivät kelpuuta ketään miestä. Minulla on yks nais tuttu joka valittaa aina että ei löydä ketään miestä ja kukaan ei halua sitä.
Pyysin sitä naista varmaan 50 kertaa treffeille mutta se ei lähtenyt. Ei se syytä sanonut mutta on selvää että olen sen mielestä liian ruma ja ei sekään mikään kaunis ole. Aina se keksi jonkun tekosyyn että ei voi lähtee edes kahville.
Kuulostaa niin tutulta sinkku.
Minunkin tutut ja toinen näistä kavereistani ihmettelee kun ei löydä itselleen miestä.
Minä olen miehenä pelkkää ilmaa naisille. Mutta omassa tilanteessa kyllä ymmärrän asiaa. Niinkuin eräs nainen totesi minulle:"Ei kukaan nainen halua rumaa miestä"
Onneksi elämässä on paljon muutakin kuin naiset, vaikka naisen lämmintä ja suloista seuraa monesti ikävöikin.