Muutin mieheni luo hollantiin. Aluksi en ollut oikein varma miten elo muuttuisi kun ollaan niin sanotusti toisen kotimaassa. Ennen asuimme hetken kreikassa omien töitteni takia. Mieheni sanoi, ettei tulisi pohtia liikaa, mutta nyt näyttää siltä että suhde ei ala oikein onnistumaan...syynä kaverit. Joka viikonloppuinen kiista aihe löytyy siis mieheni kavereista.Omat ystäväni ovat ympäri maailmaa, mutta yksikään ei ole hollantiin eksynyt.
En osaa kieltä juuri lainkaa, joten kommunikointi on vaikeaa. Toki mieheni ystävät osaavat englantia sujuvasti, mutta kun lähdetään ulos istumaan iltaa, kummasti huomaan istuvani hiljaa ja odottavan kotiinlähtöä. mieheni kaverit eivät välttämättä edes tervehdi minua ja varsinkin naiset ovat hyvin tylyjä. Heillä on ns. oma porukka, ovathan he mieheni kavereiden vaimoja ja tyttöystäviä...Minua ei tähän porukkaan kai sitten haluta. Ymmärrän toki, etteivät he tunne minua, mutta onko todellakin sopeutuminen näin vaikeaa. Kiistelemme mieheni kanssa useimmiten siitä että toivon hänen lähtevän ulos sitten ilman minua..ja hän ei halua.en kuitenkaan halua pitää häntä pois kavereiden luota.
Pitäisikö minun tiukemmin pyytää hänen lähtemistä ulos? vai antaa kavereiden mennä ilman meitä? onko muita kellä on samankaltaisia ongelmia sopeutumisessa kaveriporukkaan? Välillä tuntuu että pakkaan laukut ja lähden sillä minulla ei todellakaan ole ystäviä kelle jutella ja kertoa juttuja. vaikka mieheni on paras ystäväni, kaipaan omia ystäviä myöskin!!
En osaa kieltä juuri lainkaa, joten kommunikointi on vaikeaa. Toki mieheni ystävät osaavat englantia sujuvasti, mutta kun lähdetään ulos istumaan iltaa, kummasti huomaan istuvani hiljaa ja odottavan kotiinlähtöä. mieheni kaverit eivät välttämättä edes tervehdi minua ja varsinkin naiset ovat hyvin tylyjä. Heillä on ns. oma porukka, ovathan he mieheni kavereiden vaimoja ja tyttöystäviä...Minua ei tähän porukkaan kai sitten haluta. Ymmärrän toki, etteivät he tunne minua, mutta onko todellakin sopeutuminen näin vaikeaa. Kiistelemme mieheni kanssa useimmiten siitä että toivon hänen lähtevän ulos sitten ilman minua..ja hän ei halua.en kuitenkaan halua pitää häntä pois kavereiden luota.
Pitäisikö minun tiukemmin pyytää hänen lähtemistä ulos? vai antaa kavereiden mennä ilman meitä? onko muita kellä on samankaltaisia ongelmia sopeutumisessa kaveriporukkaan? Välillä tuntuu että pakkaan laukut ja lähden sillä minulla ei todellakaan ole ystäviä kelle jutella ja kertoa juttuja. vaikka mieheni on paras ystäväni, kaipaan omia ystäviä myöskin!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hollantia olet?
täällä saksan rajan tuntumassa, lähellä nijmegenia...
tämä tuli minulle eteen ruotsissa...ihan kuin omaa tarinaa olis lukenut!!!onko muita kohtalotovereita?
mitäs läksit!!!luuletko että kaverit haluaa sua piireihinsä???pysy kotona ja anna ukkos mennä!!olisit pysynyt suomessa tai sitten kreikassa!
..näistä kaikentietävistä. Itsellä myös vähän sama juttu,ei oikein omia kavereita.. ja juuri tuo porukkahomma mättää :( vaikka Suomessa asunkin.. jos haluat vaihtaa ajatuksia niin sähköposti on [email protected] ja tänne ei sitten asiattomia rasismi-kommentteja muilta kiitos :)
Hei,
kirjoitit, että miehesi kaverit ja heidän vaimonsa eivät halua tutustua sinuun. Se voi kyllä pitää paikkansa mutta on kuitenkin aika epätodennäköistä. Luulisi isosta porukasta löytyvän edes joku, joka haluaa ottaa kontaktia vieraaseen. Olennaista on se, haluaako vieras että häneen tutustutaan, tai lähinnä osoittaako sitä mitenkään. En halua mitenkään syyllistää sinua, mutta kun tosiaan sanoit, että jo kotona protestoit miehen kavereiden kanssa oloa, niin mikä saa sinut luulemaan etteivät kaverit sitä huomaisi? Mieti haluaisitko itse tutustua esimerkiksi kaverisi poikaystävään, joka näyttää siltä, että hänet on väkisin raahattu paikalle? Voi olla, että pelkän tekstisi perusteella teen aivan vääriä tulkintoja, mutta tämän kuvan sain kirjoituksestasi. Itsekin ulkomailla (espanajassa) asuneena tiedän miten vaikeaa on tutustua paikallisiin. Tyypillisenä Suomalaisena usein istuin baarissa ajatuksiini vajonneena enkä yrittänyt puhua muille. Silloin minullekaan ei tultu puhumaan, myöhemmin joku saattoi vain tulla kysymään olenko kipeä tai pahalla päällä kun en osallistunut keskusteluun :)
Se, mitä haluan sanoa on, että tuskin (tai eihän sitä ikinä tiedä) kyseessä on mikään salaliittoteoria sinua vastaan. Todennäköisesti miehesi kaverit vain vaistoavat ettet viihdy heidän seurassaan, eikä se tunnu heistäkään varmaan mukavalta. Suomesta kun lähtee muualle, on vain pakko yrittää käyttäytyä hieman ei-suomalaisittain; hymyillä niin paljon, että naamaan sattuu, kysellä jokaiselta mitä kuuluu ja ottaa niin paljon kontaktia muihin kuin mahdollista. Muuten jää yksin sinne nurkkaan istumaan... Toinen vaihtoehto on etsiä toinen suomalainen, joka ymmärtää, että välillä on mukava vain olla hiljaa, ajatella omia juttuja ja "mököttää" ;)
asun usassa mieheni luona joka on alkuperältään ruotsalainen.osaan toki englantia, mutta ruotsalaisyhteisö täällä on hyvin tiivis enkä pääse oikein juttuihin mukaan...muita ulkomaalaisen kanssa seurusteleven/asuvan elämässä ongelmia???