Neuvokaa, miten minun tulisi menetellä.
Aloitin uudessa työpaikassa 1.8. (vuoden vuorotteluvapaasijaisuus).
Työskentelen osastosihteerinä. Perehdytykseni hoiti toisen osaston toimistosihteeri, jonka kanssa istun väliaikaisesti samassa huoneessa. Vakityöhuoneeni on remontissa vielä muutaman kuukauden.
Vastapäätä tätä nykyistä huonettani on tämän osaston osastosihteerin työhuone.
Alkuun kaikki meni hyvin. Kävimme kaikki yhdessä kahvilla ja syömässäkin. Sitten - noin pari viikkoa sitten - kaikki muuttui. Tämä vakituinen kollegani lakkasi puhumasta minulle, sitten alkoi säätää aamukahvijuttuja siten, että joudun aina lähtemään yksin kahville. Viime päivinä olen huomannut, että eräs toinenkin henkilö - ennen tosi mukava - on yhtä-äkkiä alkanut välttää seuraani eikä edes katso minuun, kun aamulla nähdään.
En ole tehnyt mielestäni yhtään mitään. Olen hyvin joustava ja sopeutuva ihminen, annan toisille tilaa ja kuuntelen. En tuo itseäni esiin. Ikää minulla on yli 50-vuotta, tällä kollegalla jotain 45 –vuotta. Työkokemusta minulla on paljon ”korkeammista” sihteerin hommista yli 20 vuotta.
Kamalinta tässä kaikessa on se, että tämä vihamieliseksi muuttunut kollega on valtava mielipidevaikuttaja tässä työpaikassa. Aina äänessä, ”kyykyttää” kaikkia (leikillään, mutta ei sellaista leikkiä ettei puolet…..), uskoo tietävänsä kaikesta kaiken ym. ahdistavaa.
Puhuin asiasta huonekaverilleni, joka laittoi asian vain tämän toisen kollegan kiireiden piikkiin. On kuulemma välillä ”sellainen”. Tästä huolimatta minulla on vahva tunne siitä, että jotain on tapahtunut enkä kerta kaikkiaan ymmärrä mitä? On kamalaa olla tässä keskiössä - näkymättömänä. Minulle ei puhuta, eikä minun oleteta puhuvan. Tiedän, että pitäisi vain unohtaa koko asia ja olla välittämättä. Mutta se on ihan mahdotonta. Olemme niin paljon kytköksissä toisiimme.
En ole ennen pitkän urani aikana törmännyt vastaavaan. Mitä minun pitäisi tehdä? Olisiko hyvä ihmetellä asiaa esimiehelle (joka myös on ao. henkilön ”naruissa”)? Apuva.
Aloitin uudessa työpaikassa 1.8. (vuoden vuorotteluvapaasijaisuus).
Työskentelen osastosihteerinä. Perehdytykseni hoiti toisen osaston toimistosihteeri, jonka kanssa istun väliaikaisesti samassa huoneessa. Vakityöhuoneeni on remontissa vielä muutaman kuukauden.
Vastapäätä tätä nykyistä huonettani on tämän osaston osastosihteerin työhuone.
Alkuun kaikki meni hyvin. Kävimme kaikki yhdessä kahvilla ja syömässäkin. Sitten - noin pari viikkoa sitten - kaikki muuttui. Tämä vakituinen kollegani lakkasi puhumasta minulle, sitten alkoi säätää aamukahvijuttuja siten, että joudun aina lähtemään yksin kahville. Viime päivinä olen huomannut, että eräs toinenkin henkilö - ennen tosi mukava - on yhtä-äkkiä alkanut välttää seuraani eikä edes katso minuun, kun aamulla nähdään.
En ole tehnyt mielestäni yhtään mitään. Olen hyvin joustava ja sopeutuva ihminen, annan toisille tilaa ja kuuntelen. En tuo itseäni esiin. Ikää minulla on yli 50-vuotta, tällä kollegalla jotain 45 –vuotta. Työkokemusta minulla on paljon ”korkeammista” sihteerin hommista yli 20 vuotta.
Kamalinta tässä kaikessa on se, että tämä vihamieliseksi muuttunut kollega on valtava mielipidevaikuttaja tässä työpaikassa. Aina äänessä, ”kyykyttää” kaikkia (leikillään, mutta ei sellaista leikkiä ettei puolet…..), uskoo tietävänsä kaikesta kaiken ym. ahdistavaa.
Puhuin asiasta huonekaverilleni, joka laittoi asian vain tämän toisen kollegan kiireiden piikkiin. On kuulemma välillä ”sellainen”. Tästä huolimatta minulla on vahva tunne siitä, että jotain on tapahtunut enkä kerta kaikkiaan ymmärrä mitä? On kamalaa olla tässä keskiössä - näkymättömänä. Minulle ei puhuta, eikä minun oleteta puhuvan. Tiedän, että pitäisi vain unohtaa koko asia ja olla välittämättä. Mutta se on ihan mahdotonta. Olemme niin paljon kytköksissä toisiimme.
En ole ennen pitkän urani aikana törmännyt vastaavaan. Mitä minun pitäisi tehdä? Olisiko hyvä ihmetellä asiaa esimiehelle (joka myös on ao. henkilön ”naruissa”)? Apuva.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos muutkin ovat omalla kohdallaan huomanneet, että hän on välillä "sellainen", niin ei tämä ole mitään uutta hänen elämänhistoriassaan, vaikka sinun onkin. Kannattanee ottaa opikseen mahdollisimman aikaisin. Keskity töihin ja muiden kanssa kaveeraamiseen, moikkaa vain normaalisti äläkä pyri seuraansa. Jos jotain muuta ilmenee, niin sitten on neuvot erikseen.
Ehkä hän on kokeillut kepillä jäätä, olisitko saman tyylinen kuin hän (?) eli sellainen, jolle voi ruveta puhumaan pahaa toisista. Vastakaikua ei ole ilmeisesti kuulunut. Ehkä nämä ovat puhuneet pahaa sinusta eivätkä siksi voi olla enää luontevasti seurassasi, mene tiedä. Anna olla ja ajan kulua äläkä näytä loukkaantumisiasi, jos todella loukkaannuit. Näytä siltä, että sinulla on muutakin ajattelemista ja ettei heidän käytöksessään ole mitään maailmoja mullistavaa.