90% tämän palstan jutuista on erilaista vinkumista; pääsääntöisesti miesten taholta. Olisi kiva välillä lukea jotain muutakin, koska palsta kerran on kaikille sinkuille, eikä suinkaan pelkästään katkeroituneille epäonnistujille. Miksi te miehet jaksatte kuluttaa energiaanne naisiin? Maailmassa on lähes puolet porukasta miehiä, joten luulisi sosiaaliseen kumppanuuteen löytyvän muitakin vaihtoehtoja kuin naisia. Mies on luomakunnan kruunu ja eliönä niin lähellä täydellisyyttä kuin vain mahdollista. Eikö pitäisi käyttäytyä sen mukaan ja lakata nöyristelemästä?
Omassa kaveripiirissä on jo useampi todennut tilanteen, että miksi kiusata itseään naisten kanssa, kun ei siitä mitään kuitenkaan tule. Yksi kerrallaan sen toteaa, usein kantapään kautta, että ilman on paras olla. Tuntuu, että tämä ei enää ole niin kovin epätavallista kuin esim 20v sitten. Päin vastoin. Näyttäisi ainakin oman ja tuttavapiirin havaintojen valossa, että hyvin toimeentulevien n. 25-35v miesten keskuudessa alkaisi olla varsin yleistäkin valita elämä itselle eikä muile. Varsinkin suurissa kasvukeskuksissa. Maaseudulla lienee ahdasmielisempää väkeä.
Eikä toista sukupuolta tarvitse mitenkään vihata. Poikien kanssa ollaan puhuttu, että sitä voisi verrata esimerkiksi johonkin mahdolliseen negatiiviseen elämäntapahtumaan. Ikävä juttu. Toivottavasti ei osu kohdalle. Asiana kuitenkin neutraali niin kauan kunnes koskettaa itseä. Töykeyteen ei myöskään ole syytä sortua. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten voi kohteliaasti kieltäytyä seurasta. Myönnettäköön, että asiaa helpottaa, kun olet ulkona samanhenkisten kavereiden kanssa, kun joku alkaa tuppautua seuraan. Silloin ei tarvitse muille selitellä tilannetta.
Pohjimmiltaan tässä on tietysti kyse vapaudesta. Vapaus tehdä lakien puitteissa mitä haluaa ja milloin haluaa. Totta kai esimerkiksi työelämän takia pitää joustaa, että tulee toimeen, mutta muuten. Jää aikaa harrastuksille, kavereille jne. Ei tarvitse sietää toisen sukulaisia ja voi sisustaa asuntonsa mielensä mukaan.
Itselleni kulttuuriharrastukset ovat tärkeitä, jolloin on kiva lähteä kavereiden kanssa esimerkiksi teatteriin tai oopperaan. Minun ei tarvitse alentaa itseäni menemällä katsomaan jotakin vaginamonologia tai hevosshowta. Ja mikä parasta, ei tarvitse katsoa sirkuttavia lapsia koulujen ah niin ihanissa joulunäytelmissä.
Seksi tietysti muutenkaan ei varsinaisesti kuulu nykyaikaiseen parisuhteeseen, mutta sitä saa helposti parisuhteen ulkopuolelta, jos on tarvis. Suomessa on ihan "tutkitustikin" helpoimmat naiset ja se näkyy! Tietysti asian voi hoitaa kliinisesti myös maksullisissa, mikä nyky-yhteiskunnassa on yhtä luonnollista kuin hammaslääkärissä käynti.
Sinkkuus on upea juttu. Siitä pitää vain osata nauttia. Toisen sukupuolen ignoraaminen on homman edellytys, eikä se ole edes niin vaikeaa, mitä tässä sairaassa seksikeskeisessä nykymaailmassa yritetään esittää.
Hyvää syksyä!
Omassa kaveripiirissä on jo useampi todennut tilanteen, että miksi kiusata itseään naisten kanssa, kun ei siitä mitään kuitenkaan tule. Yksi kerrallaan sen toteaa, usein kantapään kautta, että ilman on paras olla. Tuntuu, että tämä ei enää ole niin kovin epätavallista kuin esim 20v sitten. Päin vastoin. Näyttäisi ainakin oman ja tuttavapiirin havaintojen valossa, että hyvin toimeentulevien n. 25-35v miesten keskuudessa alkaisi olla varsin yleistäkin valita elämä itselle eikä muile. Varsinkin suurissa kasvukeskuksissa. Maaseudulla lienee ahdasmielisempää väkeä.
Eikä toista sukupuolta tarvitse mitenkään vihata. Poikien kanssa ollaan puhuttu, että sitä voisi verrata esimerkiksi johonkin mahdolliseen negatiiviseen elämäntapahtumaan. Ikävä juttu. Toivottavasti ei osu kohdalle. Asiana kuitenkin neutraali niin kauan kunnes koskettaa itseä. Töykeyteen ei myöskään ole syytä sortua. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten voi kohteliaasti kieltäytyä seurasta. Myönnettäköön, että asiaa helpottaa, kun olet ulkona samanhenkisten kavereiden kanssa, kun joku alkaa tuppautua seuraan. Silloin ei tarvitse muille selitellä tilannetta.
Pohjimmiltaan tässä on tietysti kyse vapaudesta. Vapaus tehdä lakien puitteissa mitä haluaa ja milloin haluaa. Totta kai esimerkiksi työelämän takia pitää joustaa, että tulee toimeen, mutta muuten. Jää aikaa harrastuksille, kavereille jne. Ei tarvitse sietää toisen sukulaisia ja voi sisustaa asuntonsa mielensä mukaan.
Itselleni kulttuuriharrastukset ovat tärkeitä, jolloin on kiva lähteä kavereiden kanssa esimerkiksi teatteriin tai oopperaan. Minun ei tarvitse alentaa itseäni menemällä katsomaan jotakin vaginamonologia tai hevosshowta. Ja mikä parasta, ei tarvitse katsoa sirkuttavia lapsia koulujen ah niin ihanissa joulunäytelmissä.
Seksi tietysti muutenkaan ei varsinaisesti kuulu nykyaikaiseen parisuhteeseen, mutta sitä saa helposti parisuhteen ulkopuolelta, jos on tarvis. Suomessa on ihan "tutkitustikin" helpoimmat naiset ja se näkyy! Tietysti asian voi hoitaa kliinisesti myös maksullisissa, mikä nyky-yhteiskunnassa on yhtä luonnollista kuin hammaslääkärissä käynti.
Sinkkuus on upea juttu. Siitä pitää vain osata nauttia. Toisen sukupuolen ignoraaminen on homman edellytys, eikä se ole edes niin vaikeaa, mitä tässä sairaassa seksikeskeisessä nykymaailmassa yritetään esittää.
Hyvää syksyä!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ap:n kirjoitukseen voisi vielä lisätä, että lapsiasioissa kusettaminen on todella brutaalia nykyään, varsinkin tuossa ikäluokassa. Säästyy rahat ja mielenterveys, kun pitää etäisyyttä. Cheers!
Kyllä tuolta taustalta silti sellainen pieni itselle valehtelun sävy löytyy... :) Mieles tekis kuitenki...
Nyt on kyllä pakko olla samaa mieltä iiihanan naisen kanssa. (aika harvoin tulee oltua samaa mieltä naisten kanssa täällä Sinkut-palstalla)
Tämä on SINKUT-palsta. Onko siis ihme, jos täällä kirjoitetaan enimmäkseen vastakkaisesta sukupuolesta tai sen kaipuusta? Jos kaipaat jotain kaveri- tai harrastuspalstaa, niin etsi muualta.
Teknisesti ottaen sinkku viittaa yksilöön. Esim parisuhde-palsta voisi olla sopivampi sinulle.
Sinkkuna oloa saa myös ylistää.
T. nainen, joka on ratkaissut ongelmat asumalla yksin, vaikka seurusteleekin.
Minusta sinkku ei tarkoita yksinasuvaa, vaan sellaista, joka ei (edes) seurustele. Jos esimerkiksi baarissa joku kysyisi sinulta, että oletko sinkku, niin vastaatko kysymykseen, että joo, olen tosiaan sinkku. Parisuhteessa voi olla, vaikkei asuisikaan yhdessä.
AP:n juttuun totean, että fiksu, tasapainoinen ja hyvän itseluottamuksen omaava ihminen asennoituu juuri noin sinkkuuteen. Sinkkuus on yksi vaihe elämää, mutta sen ei tarvitse olla loppuiän status. Voisi jopa sanoa, että jos sinkkuna saa elämänsä hyvälle mallille, niin on paljon todennäköisempää löytää se parisuhdekin jossain vaiheessa kuin jos synkistelisi kotona surren kohtaloaan.
Niin minustakin, en siis pidä itseäni sinkkuna, vaiika jonkun määritelmän mukaan sinkkuus tarkoittaa yksin omassa taloudessaan asuvaa henkilöä.
Teknisesti ottaen sinkkuus liittyy parisuhteettomuuteen. Ja siitähän täällä puhutaan. Harrastuspalstat on erikseen.
Juu,,,en jaksanut lukea pitkää aloitusta kuin pari sanaa alusta ja loput sieltä täältä, mutta ihmetellä tosiaan täytyy jos suunta on se, että miesten itsetyydys ohittaa jo normaalin seksuaalisen kanssakäymisen naisen kanssa, eivätkä miehet halua muutenkaan sitoutua naiseen ja parisuhdetta.
Minusta tässä on selvä yhteys sosiaalisen kanssakäymisen vähenemiseen tietokoneaikakauden aloittaessa voittokulkuaan. Kaikki elämä on siirtynyt nettiin ja sitä kautta miehistä on tullut passiivisia virtuaalifantasiaelämää eläviä tunnottomia olioita.
Jos nuorten miesten elämä on siirtynyt kokonaisuudessaan netin virtuaalielämään, niin sinkkuus ei tosiaan enää ole upea juttu vaan sairas juttu.
Uskallan väittää toisin kuin aloittaja tuossa kehuu, että on kiva käydä teatterissa ja oopperassa ja kulttuuriharrastuksissa kaverien kanssa. Näinköhän on...? Kuinka moni yksinäinen sinkkumies lähtee kaverien kanssa kerta toisensa jälkeen hymyssä suin näihin tapahtumiin, jos vastapuolella tarjolla on hyvää yhdessäoloa, hyvän ruoan, juoman, viihteen ja seksin parissa kivan kauniin naisen kanssa.
Kaverikamuttaminen kuuluu teininuoruuteen, mutta aikuistuttuaan jokainen terve, kunnon mies haluaa normaalin suhteen normaaliin naiseen säilyttäen silti osia sinkkuelämästä. Ei parisuhteessa kaikesta sinkkuelämän iloista tarvitse luopua,.edelleen voipi käydä kaverien kanssa kulttuuririennoissa tai miesten saunailloissa, kalastamassa tai autotalliharrastamassa.
Aloittaja itse tuntuu hyväksyvän sairaan seksikeskeisen elämäntyylin elää, koska nainen näyttäisi olevan hänelle vain seksuaalinen käyttöesine, jota käytetään vain silloin, kun siihen on pakottava tarve, muutoin nainen hänen mielestään on miehelle lähinnä riesa ja hyödytön olento.
Itse en juurikaan virtuaalimaailmassa "elä". Töissä täytyy olla koneella sen, mitä pakko ja vapaa-ajalla välillä käyn tarkistamassa jonkin jutun. Minulle naiset vain ovat melko yhdentekeviä muuten. En kaipaa niille mitään korviketta. Tuskin olen ainoa näin ajatteleva.
Ja kyllä voin monen kuvitella valitsevan illan ulkona samanhenkisten kavereiden kanssa kuin kitisevän vaimon kuuntelun kotona. Usein myös samalla syödään, juodaan ja seurustellaan, kun vaikkapa oopperailtaa lähdetään viettämään.
Mitä taas esineellistämiseen tulee, ovat naiset minulle tosiaan yhdentekeviä. Olenhan esimerkiksi hammaslääkärini kanssa säännöllisesti tekemisissä, mutta ei hänen elämänsä minua kiinnosta.
Sinä olet valinnut yksinelämisen ihan tietystä syystä, siitä että sinua ei naiset tosiaankaan kiinnosta. Ehkä sinä olet seksuaalisesti ja tunne-elämältäsi sillä tavoin kylmä, että et tarvitse naista tyydyttämään sinun tarpeitasi vaan sinulle riittää oma kiva ja oma seura. Ei siinä mitään,..jokainen taaplaa tyylillään, eikä kaikki ole sovelijaita parisuhteeseen se on totta. Pitää olla oikeasti tunneäly ja tunne-elämä kohdallaan, jotta pystyy rakastamaan vastakkaista sukupuolta, nauttia hänestä, tuntea tarvitsevansa toisen sukupuolen kosketuksen ja hellyyden antamaa mielihyvää.
Näyttäisi siltä, että elät emotionaalisessa tunnetyhjiössä, jossa naisella ei ole mitään antaa sinulle. Mieleeni tulee aspergerin tapainen tila.
Mistähän sinä sen yksinelämisen tuohon repäisit? Jos asuu yksinään, niin ei se tarkoita että elää yksinään. Monessa kohdassa tämä mies kertoi miespuolisista kavereistaan. Ainoa asia mikä vähän epäilyttää viestien aitoutta on tämä jo aloituksessa ilmennyt miesten herruuden ylistäminen.
Kovasti syyttelevä sävy. En kyllä ymmärrä miksi. No, samapa tuo.
Tunnekylmyydellä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että haluaa asua yksin. Minulla on paljon loistavia ihmissuhteita ja olen vielä varsin empaattinen ihminen.
Aspergerin syndroomasta olet saattanut jostakin kuulla ja halusit nyt käyttää hienoa sanaa tässä yhteydessä, koska en kyllä keksi, mikä viestissäni viittaa ko oireyhtymään.
Aha,,mielestäni viestissäni ei ollut mitään syyttelevää sävyä, mutta jos katsot aikaisempaa omaa viestiäsi, niin ehkä huomaat siinä pienen vähättelevän sävyn naisia kohtaan. Tosiaan,.tuo asperger juttu on minulle ihan outo, enkä tiedä siitä juuri muuta kuin ystäväni pojalla on sellainen ja millainen hän kertoi tuon oireyhtymän olevan..minulla ei tosiaan ole sen enempää tietoa siitä.
Tuon tunnekylmyyden nostin esiin ihan tuosta sinun omasta viestistäsi, jossa toteat, että naiset ovat sinulle ihan yhdentekeviä. No,..en tiedä,..mutta minulle normaalilla tunneälyllä ja tunne-elämällä varustautuneella miehellä on mielenkiinto naisia kohtaan.
Ja tuolla yksinäisyydellä tarkoitin nimenomaan sitä, että jos ihminen on valinnut yksin elämisen, eikä elä parisuhteessa, niin hän elää yksin, mutta ei välttämättä tietenkään tarvitse kokea olevansa yksinäinen, jos hänellä on kavereita. Kaveri on kuitenkin vaan kaveri, eikä hänen kanssaan pussailla, halata, olla intiimisti lähekkäin,,,joka normaalille ihmiselle on hyvinkin luonnollinen ja tarvitseva tila.
Jos viestini olisi naisia vähättelevä, mitä se ei tietenkään ole, niin mitä sitten? En minä syytä tai vihaa ketään.
Aspergerista löit nyt niin kovat perustelut tiskiin, että en uskalla asiantuntijaa kyseenalaistaa.
Seksuaalisen kanssakäymisen voi edelleenkin hoitaa ilman parisuhdetta. Sinulla tuntuu olevan kova halu määritellä, mikä on normaalia ja mikä taas ei. Tällainen pakonomainen lokeroiminen on muuten yksi aspergerin piirteitä. Älä huoli, ei sinulla kyllä ko syndroomaa ole.
Uskon, että olet vilpitön ajatuksissasi, etkä syytä ja vihaa ketään. Samoilla linjoilla itsekin olen. Olet oikeassa, seksuaalisen kanssakäymisen voi hoitaa monella muullakin tavalla,,en ottanut niitä tässä huomioon, kun olen niin konservatiivinen tai mitä se sitten onkaan. En tosiaan halua lokeroida, en vaan aina tule ajatelleeksi näitä muita vaihtoehtoja; vakipanoja, vapaita suhteita, yhden illan juttuja ja muita varttujen kanssa salasuhteilua,.. hmmm..johtuu tosiaan siitä, että minulle nuo ovat täysin vieras ja tuntematon alue, eikä kokemusta niistä...aivan kuten aspergerkin..
Et edes lukenut kommenttia, sen sijaan tulostit oman pitkän pökäleen sekavia ajatuksia.
Minusta ei voi olla tunne-elämältään ja empatiakyvyltään täysin terve, jos kokee, että 50% ihmisistä on täysin yhdentekeviä.
Totta, luulisi luvun olevan huomattavasti suurempi!
Jos kyvyt eivät riitä hyvään ja antoisaan parisuhteeseen, niin mitäpä sitä itseään kiusaamaan? Ap on tehnyt omista lähtökohdistaan aivan oikean ratkaisun.
Olet kuitenkin riippuvainen naisista niin kauan, kun harrastat seksiä heidän kanssaan. Todellisesti irtaudut naisten vallasta sitten, kun lopetat seksin harrastamisen ja tyydyt omaan käteen / leluihin. Muuten olet kuitenkin naisten orja, vaikka miten selittelet sitä. Piste.
Muuten ihan hyvä kirjoitus. Ilman naista on kiva elää. Itse valitsen vielä eristäytymisen kaikista muistakin ihmisistä niin hyvin kun se vaan on työssäkäyvänä ihmisenä mahdollista. Työkaverit on ja he ovat kivoja ja he muodostavatkin ainoan sosiaalisen piirini. Muutoin olen aina yksin ja hyvä niin. Elämä menee ihan ok ja vapaus on todellakin se juttu. Ei tarvitse edes seksiin vongata naisia. Ei kiinnosta. Jos on pakko, niin oma käsi on apuna. Ei muuta tarvitsekaan.
Tsemppiä kaikille yksinäisille.
Se oma käsi/lelut on myös riippuvaisuutta naisista, jos katsoo samalla pornoa tai edes kuvittelee mitään. Ainoa keino purkaa paineet ilman riippuvaisuutta naisista on vain mekaaninen käteenveto ilman mitään päänulkoisia tai -sisäisiä ärsykkeitä.
En sanonut, että itse tarvisin välttämättä mitään naisilta. Sanoin vain, että voi sen hoitaa parisuhteen ulkopuolellakin, jos on tarvis. Joillekin se on helpompi hoitaa tunteetta maksullisissa. Eri asia sitten haluuko käyttää lähes työpäivän palkan tuntiin, kun tarjolla on ilmaistakin. Korostin myös, että mielestäni seksi ei kuulu nykyaikaiseen parisuhteeseen. Eikä saisikaan kuulua. Varsinkaan lisääntymistarkoituksessa.
Mitä tarkoitat, että seksi ei kuulu nykyaikaiseen parisuhteeseen, eikä saisikaan kuulua, varsinkaan lisääntymistarkoituksessa???
Mkä sitten kuuluu ja tarvitaanko koko parisuhdetta ollenkaan, jos mies ja nainen eivät lisäänny, eivätkä tyydytä luonnollisia halujaa turvallisessa suhteessa?
Maailma hukkuu jo nyt väenpaljouteen. Lisäksi kaupat, ravintolat, julkiset ja kahvilat ovat täynnä huutavia kakaroita. Kuka niitä kaipaa lisää?
Parisuhdetta ei tosiaan tarvita enää lainkaan. Nyt ollaan päästy siitä hienoon tilanteeseen, että jokainen voi keskittyä omiin juttuihinsa.
Eli zen-runkkaus!
Paskan määrä tässä ketjussa ylittää paskan määrän maailman kaikissa eläintarhoissa.
lottamari on kyllä kiusallisen aktiivinen kirjoittaja, totta.
"asiaa helpottaa, kun olet ulkona samanhenkisten kavereiden kanssa"
Voi vitun vitun vitun vittu!
Ap olet tajunnut jotain arvokasta. ONNEA. Olet vapautumassa.
SE vasta johtaa johonkin.
Ne palstalaiset jotka väittävät miehen olevan naisen orja, syyttää naista omista haluistaan.
JOKA ON ABSURDIA, mutta tavallista tällä palstalla.
Syyttääkö naiset miehiä omasta panetuksestaan? Siitä että heitä haluttaa?
AP sä olet vapautunut ja tajunnut, että asian voi tehdä helpommaksi.
Miestä eikä naista tarvitse ajatella pakolliseksi asusteeksi. Toisen kanssa voi harrastaa seksiä yhteisestä sopimuksesta ja olla ystävä, mutta ei siitä kannata ottaa liian hallitsevaa kylttiä itselleen.
Toisen kanssa voi olla myös ystävä ilman seksiä.
EIKÄ VARSINKAAN SYYTTÄÄ Naista omista haluistaan.
Varsinkaan kun tämä alituinen palstan negatiivisuus ei johda kuin ikävään riippuvuuteen. Sen ajan voisi käyttää onnellisemminkin.
Näinhän se on. Turha negaatio kääntyy vain itseä vastaan. Ihmiselle annetaan luultavasti vain yksi elämä. Ei sitä kannata tuhlata naisiin ja vihaan. Maailma on mahdollisuuksia täynnä, mutta mies itse rajaa itsensä helposti kaiken kiinnostavan ulkopuolelle. Mielekkäitä harrastuksia, hyviä kavereita ja sisäinen rauha. Siinä se.
Ei liity ihan aiheeseen, mutta pistänpä tähän kuitenkin. Ollaan poikain kanssa suunnittelemassa säätiötä/rahastoa/järjestöä, joka pyrkii toiminnallaan lisäämään tietoisuutta siitä, miten perinteiset perhe"arvot", ydinperhemalli ja lapsikeskeisyys sairastuttavat maailman. Lisäksi mahdollisesti olisi tarkoitus tehdä vähän hyvää yksineläville/vela-ihmisille.
Ihan tarkkaan ei homma vielä ole hahmottunut, mutta tarkoituksena olisi ainakin aluksi, että ydinporukkana, me, perustajat sijoittaisimmen kukin vuodessa esim. 10-20ke yhteisöön. Näin saataisiin jo jonkin näköinen potti kasaan. Lisärahoitusta saatettaisiin hankkia, joko vela-piireistä (helpompi vaihtoehto) tai MGTOW-porukoista (haastavempi malli).
Homman nimi olisi nimellisesti sitouttaa porukkaa yhteisöön ja kannustaa samalla keräämään vähän rahaa hyväntekeväisyyteen. Ketään ei tietysti voi pakottaa mihinkään, vaikka mukana ilmoittaisi olevansakin. Yksi malli olisi, että rahoittajat laittaisivat jokaisesta uudesta nimestä summan x yhteisöön. Lisäksi lahjoituksia otettaisiin vastaan toki myös ulkopuolelta. (Tältä osin homma on toki vielä ihan suunnittelupöydällä). Vuosisijoituksilla kuitenkin pyrittäisiin varmistamaan, että nyt saataisiin edes joitakin kymmeniätuhansia euroja saadaan kasaan vuodessa.
Sitten joku konklaavi aina valitsisi kohteen, mihin rahat käytetään. Tuetaan köyhiä, sairaita, yrittäjiä tai ihan mitä vaan. Lastensairaala tuskin kuitenkaan lahjoituslistalle tulee kuulumaan.
Miten rahan kerääminen hyväntekeväisyyteen lisää tietoisuutta noista asioista? Eikö olisi yksinkertaisempaa vain perustaa joku järjestö, joka kerää jäsenmaksua, jolla on nettisivut ja joka järkkää jotain ohjelmaa tietoisuuden lisäämiseksi?
Pyrkii toiminnallaan. Eli rahankeräys olisi vain osa. Itse en kuitenkaan oikein ole mikään järjestöihminen, joten minulle on luontevampaa antaa rahaa. Jollain muulla on ehkä muuta annettavaa. VELA-ihmisillehän on jo järjestö, joka tekee tärkeää duunia esim. sterilointi-iän laskun puolesta.
Ja tästä tulee mieleen myös sellainen käytännön ongelma, että jos nyt rupeaisin parisuhteeseen naisen kanssa, niin mistäs tiedän milloin sitä pitää nussia? Kuinka tämä asia on yleensä järjestetty? Nussitaanko aina kun sattuu seisomaan vai onko jotkut tietyt nussima-ajat, kuten ruoka-ajatkin?
Olen kokenut syrjintää työelämässä omasta VELA- valinnastani.
En vihaa lapsia vaan päinvastoin, olen tukemassa projekteja joissa tuetaan olemassa olevien lasten elämää.
Onhan noita kohteita: koulu- ja kotikiusatut, lasten ja nuorten urheilutoiminta, lasten sairaala jne. Valtio säästää näistä toimista ja siellä on jo valmiita organisaatioita/ yhdistyksiä näissä asioissa joiden toimintaa voi tukea.
VELA- on yleistyvä ilmiö, mutta vanhat jarrut eivät tätä tajua. Työhaastattelussa on automaattisesti ulkona jos ilmoittaa että lapsettomuus on valinta.
Voisitte (itse kukin) aloittaa ensin tiedottamisen tästä ilmiöstä. Ettei se tarkoita loputtomia railakkaita biletyspäiviä vaan ihan tavallista, vakaata ja rauhallista elämää.
Miksi lapsettomuus tulee esiin työhaastattelussa? Tiedoksesi, että lapsia/lapsettomuutta/lastentekosuunnitelmia on laitonta ottaa esille työhaastattelussa.
Tätähän se on. Rekrytoinnissa tätä asiaa ei tietenkään suoraan saa kysyä, mutta se on varsin helppo kaivella esille näillä "missä näet itsesi viiden vuoden päästä" -tyylisillä kysymyksillä.