Mies töissä 8h, eikä tarvi huolehtia mistään. Vaimo vanhempainvapaalla ja kaikki mahdollinen mikä ei liity miehen töihin kuulu vaimolle, koska ei ole töissä.
Jotenki ei mee mun mielestä ihan tasan.
Jotenki ei mee mun mielestä ihan tasan.
Muilla samaa?
Mikä miehiä vaivaa?
56420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Jaa? Yleensä mies töissä 8 h ja nainen töissä 6-8h ja kaikki mikä ei liity miehen töihin kuuluu vaimolle. Mikä sulla olikaan ongelma?
Ei ole enää. Heitin miehen ulos. Nyt pelkästään lapset ja minä! Ja hyvin sujuu! ;)
Kyllä rakastava mies tekee kaikkensa perheensä eteen. Jouduin sen toteamaan kantapään kautta, kuten sinäkin.
Ihan vakavasti kysyn etä kauanko aiot olla miehen palvelijana ja saako mies myös seksiä sinulta kun palvelet ja passaat sitä kaikessa? Tosi reilu kauppa miehen kannalta ainakin!
Hänhän huolehtii perheestä käymällä töissä ja hankkimalla rahaa. Mitä hänen vielä pitäisi tehdä? Puolet kotitöistä? Vinkiksi vain, että parempaa miestä et tule löytämään.
Montako tuntia päivässä sulla menee niihin muihin hommiin?
AP vastatkoon puolestaan, mutta mulla mies iltavuorossa, itse olen kokopäivätöissä ja juuri pääsin ensimmäistä kertaa istahtamaan alas - siis siitä lähtien, kun töistä pääsin. Siitä voi vähän arvioida, paljonko aikaa menee. Nyt lukemaan lapsille iltasatu ja laittamaan miehelle ruoka valmiiksi.
Perheiden tilanteet vaihtelevat, lapsilla saattaa olla erityistarpeita. Pointti ei kuitenkaan ole tuntimäärässä vaan asenteissa ja sen ymmärtämisessä, että lasten- ja kodinhoito on sekin työtä. Välillä vähemmän mielekästä, välillä vähemmän, oma valinta monelta osin, mutta työtä silti.
Ei mene, ei. Meillä molemmat ovat olleet vanhempainvapaalla ja periaate on ollut se, että molemmilla on ensin oma työpäivänsä ja sitten, kun ollaan yhdessä kotona, kotityöt ovat yhteisiä. Ja tähän sopivasti joustoa: se tekee, joka ehtii ja jaksaa.
Vaikea selittää, mutta tuntuu, ettei kotityötä arvosteta. Enkä puhu nyt yleisestä arvostuksesta vaan siitä, kuinka arvokasta loppujen lopuksi on, että on asunto, jota siivota ja lapset, joita hoitaa. Että niin rankkaa, väsyttävää ja ikävystyttävää kun joskus voi ollakin, voi myös tuntea iloa hyvästä ruoasta, puhtaista lakanoista jne. Kaikkea ei tarvitse mieltää puurtamisena.
Ja tämän sanottuani totean, että tietysti sillä on merkitystä, miten työt jaetaan ja mitä kumpikin puoliso kokee saavansa ja antavansa. Silloin, jos jompikumpi kokee, ettei toinen toimi yhteisen hyvän eteen, aletaan helposti käydä valtataistelua mitättömistäkin asioista ja laskea, mitä kukakin teki milloin. Vähitellen pari ajautuu toisiaan vastaan, eikä ole enää samalla puolella, toistensa puolella.
Sukupuoli roolit hoetaan aina miestenkin avauksiin jotka kyseenalaistaa sen miksi on vain peräkammarin poikia mutta ei peräkammarin tyttöjä. Kuulemma naisilla on sukupuoli roolin mukaan olla lupa avuttomuuteen. Miehille ei sitä sallita. Joten muista että työsi on olla kotona. Mies sentään tuo rahaa mutta itse lyöt kodinkoneet päälle ja lorvit netissä. Muista sukupuoli roolit ja ole hiljaa. Mitä et toiselle sukupuolelle salli ei erivapauksia ole sinullakaan.
Et oo tainnu lapsia hoitaa kun kuvittelet että se on noin helppoa. Sitä lasta pitää vahtia koko ajan, on syötettävä, vaihdettava vaippa, kuunneltava itkua ym... Ei siinä hirveästi jää aikaa missään netissä roikkumiseen ellei sitten ole sellainen vanhempi joka ei oikein välitä.
Nainen ei todellakaan saa olla avuton. Nimen omaan nykypäivänä on korostettu itsenäisen ja vahvan naisen roolia. Ja kyllä se vanhempi naiskuvakin on ollut aika vaativa, on pitänyt olla hyvä emäntä ja osata kaikkea eikä hetkeksikään ole saanut pysähtyä. On pitänyt vain jaksaa ja jaksaa (en kyllä väitä että miehenkään sukupuolirooli olisi helppo).
"Mitä et toiselle sukupuolelle salli ei erivapauksia ole sinullakaan." En tiedä mistähän tämmöinenkin purkaus tuli, mutta itse ainakin aloituksesta ymmärsin että aloittajaa kismittää se että mies käy vain töissä eikä osallistu lasten hoitoon eli hänen ongelmansa on juuri päinvastainen ja hän toivoi että mies olisi välillä "naisenkin roolissa".
Jos lasten hoito on noin hemmetin vaikeaa niin miksi sitä ei olla ajateltu niitä lapsia tehdessä? Pitäis ottaa vastuu tekemisistään eikä sysätä sitä muille. Kun mies tekee päivän rahaa et voi vaatia väsynyttä ihmistä vielä kotiin tullessa alkaa siivoamaan ruokaa laittamaan ja lasta paapomaan. Se on sen kotona olevan homma ja tiedän että se ei ylitsepääsemätöntä todellakaan ole.
"Et oo tainnu lapsia hoitaa kun kuvittelet että se on noin helppoa. Sitä lasta pitää vahtia koko ajan, on syötettävä, vaihdettava vaippa, kuunneltava itkua ym... Ei siinä hirveästi jää aikaa missään netissä roikkumiseen ellei sitten ole sellainen vanhempi joka ei oikein välitä"
Itsekin tiedät, että lastenhoito ei noin vaikeaa ole. tuollaista vääristynytä kuvaa vaan tahallaan yritetään luoda, jotta asiasta täysin tietämättömät sen uskoisivat.
Olisi mukava nähdä tarkka toteutuma lastenhoitoon kuluvasta ajasta eri ikäisillä lapdilla. Joku podi pitää kirjanpitoa vaikka viikon ajan kirjaten kaikrn lapseen kuluvan ajan ja senjälkeen voitaisiin arvioida siihen kuluvaa aikaa.
Vähänkö provoavia vastauksia...
Lapsia on niin erilaisia. Me mietimme asiaa ennen kuin saimme lapsia. Kun olin valvonut koliikkivauvan kanssa yön, keittänyt miehelleni aamukahvit ja painunut nukkumaan, mies ei olettanut töistä tullessaan, että voisi heittäytyä sohvalle. Todellakin, mies mietti, mikä on tärkeää! Ja kun mies on itse ollut lasten kanssa kotona (minä töissä), se on avannut silmiä molemmin puolin.
Mielestäni AP:n pointti ei ole työmäärässä. Teen fyysisesti kevyempää työtä kuin mieheni, joten luonnollisesti jaksan kotonakin enemmän. Mutta se asenne: kumpikaan ei kuvittele, että 8 tuntia ansiotöitä tai iso palkka riittäisi. Lapset ovat yhteisiä, koti on yhteinen, perhe on yhteinen ja sen hyväksi toimitaan. Molemmat, laskematta palveluksia, niin paljon kuin pystytään. Yritetään tehdä toistemme elämä helpommaksi. Kun tavoite on yhteinen, sitä venyy niin paljon, ettei joskus itsekään uskoisi.
"Itsekin tiedät, että lastenhoito ei noin vaikeaa ole."
Sen kokeneena voin sanoa, että rankinta se on, mitä minä olen kokenut. Ei se aluksi niin vaikeaa ollut, mutta 24 tuntia vuorokaudessa piti olla passissa. Minuutiksikaan ei voinut herpaantua. Yöunet katkeilivat lukuisia kertoja. Kymmeneen vuoteen ei ollut niin sanotusti omaa aikaa.
Ja minä olin se työssä käyvä osapuoli. Pääsin irtautumaan ja lepäämään tuntikausiksi.
Vaikeudet tulivat sitten vähän myöhemmin, kun lapset varttuivat: kapinointi, kiusaaminen, masennus, koulunkäynti, ystävät, muoti, seurustelu. Onneksi vaimolla on satumaiset taidot näiden ongelmien setvimiseen ja lasten valmentamiseen.
On tehty tutkimus aiheesta, että päivä lasten kanssa kotona vastaa yhtä päivää töissä. Lapset ovat niin vaativia, että mies ei usein käsitä miten raskasta naisella onkaan lasten kanssa kotona päivät pitkät. Sitten jos mies vielä vähättelee, että helppoahan sulla on täällä kotona lasten kanssa niin nainen masentuu ja kokee väsymystä. Ja sitten mies menee ja pettää koska ei käsitä miksi nainen ei jaksa innostua hänestä.. Ikävää kun miehet eivät tutustu näihin perusasioihin lainkaan. Naistaan arvostava mies kannustaa ja pitää huolta naisestaan jotta tämä jaksaa lasten kanssa. naisen on hyvä sanoa miehelle että tietääkö tällaista tutkimusta tehdyn? Ja kertoa sitten mitä haluaa ja toivoo. Hiljaiseksi suorittajaksi ei saa jäädä!!
Tuskin kukaan ainakaan tosissaan väittää, että lapsienhoito ei olisi vaativaa. Se vaan näissä marttyyreissa ärsyttää, kun väitetään, että yhdenkin lapsen hoitaminen on työtä 24/7, eikä omaa aikaa jää minuuttiakaan.
Jos tilanne on noin paha, kannattaa hankkia apua lapsen sekä myös omiin ongelmiin.
Mä lähden kohta, kun ukko on vätys, eikä halua tehdä mitään vaikka on työttömänä. 10v väänsin eväät ja tein kaiken ja nyt kun jäi työttömäksi eli ollaan kumpikin kotona, aloin vaatia tekemään oman osansa, ei suju millään ja naama on koko ajan norsunv*tulla. Onneksi on vuokrakämppä, eikä lapsia. Ei täällä Suomessa sentään tarvitse piika ja palvelija naisenkaan olla. Yksin on vähemmän siivottavaakin, kun en ole sottapytty.
Vaivaako sinua huomionkipeys vai joku muu?
Muuten en voi ymmärtää kysymystäsi!
Onko sinusta todella tasapuolista, että miehesi täyden työpäivän ja työmatkojen jälkeen jakaisi sinun, kotona olleen kanssa talousaskareet?
Et voi olla tosissasi! Jos olet niin ukkosi olisi syytä tehdä pesäero mitä pikimmin.
Arvomaailmasi on itsekäs ja täysin vääristynyt.
Ei lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen.
Mieleenikään ei juolahtanut odottaa mieheltäni vähäisintäkään panosta kotitöihin vastaavassa tilanteessa.
Ensimmäistä lastani hän ulkoilutti ja toisen syntymän jälkeen käytti enemmän aikaa vapauttaen minut hoitamaan toista.
Ikäeroa on 1v 9kk.
Mentyäni kotivuosien jälkeen arki-iltaiseen osa-aikatyöhön muuttui mieheni osallistuminen oleellisesti vaikka itse olin päivät kotona.
Pidän itseäni hyvin onnekkaana!
Ps. Miten niiden komennusmiesten vaimot selviävät ilman mielenjärkytyksiä joiden miehet ovat vuosikaudet pois kotoa viikot käyden vain viikonloppuisin?
MENE ITSEESI!
Entä pitkillä ulkomaankomennuksilla olevat?
Kylläpä te ihmiset valitatte kotitöistä. Mitä te kuvittelitte elämänne sitten olevan?
Ruusuilla tanssimista, cocktail-kutsuja ja ritari haarniskassaan kuljettaa teitä hevosella?
Elämä ON kotityöt, työ ja lastenhoitoa, jos niitä lapsia kerran on halunnut. Joo, ei kovin romanttista, mutta ihmettelen minkälaista kuvitelmaa elämästä te oikein olette hautoneet mielessänne.
Ja kyllä, jos mies käy töissä ja nainen on kotona, niin miksi niiden kotihommien tekeminen on niin vaikeaa. Menisitte katsomaan Intiaan, Afrikkaan tai Irakiin, millaista naisten elämä on siellä.
Piti vielä lisätä, kun teillä on ne tiskikoneet, pyykinpesukoneet, jne. niin voiko niitä kotitöitä sanoa edes kotitöiksi. Mummoni on kasvattanut 9 lasta, hoitanut maatilan työt siinä sivussa, parsinut vaatteet ja pessyt pyykit käsin. Eikä koskaan valittanut elämäänsä.
Vali vali vali,
miten OMASSA PERHEESSÄsi kotityöt jakautuvat?
Kerrot sankarimummostasi, joka teki kaiken itse koskaan valittamatta. - Mutta entä sinä itse? Oletko yhtä sankarillinen kuin mummosi?
Niin, ja mahtoi olla laiska vaari, kun ei niitä maatilan töitäkään tehnyt, vaan emännän piti kaikki hoitaa. "Vali vali vali" on tainnut omaksua vaarinsa elämäntyylin.
Jos on näin oikeastaan, mitä kylläkin epäilen:
"Mummoni on kasvattanut 9 lasta, hoitanut maatilan työt siinä sivussa, parsinut vaatteet ja pessyt pyykit käsin. Eikä koskaan valittanut elämäänsä.
... niin eipä tuolla työnorjamummolla varmaankaan ole ollut lainkaan aikaa, eikä ehkä ymmärrystäkään pitää lapsiaan sylissä, kuunnella lasten murheita ja iloja saati leikkiä ja keskustella näiden kanssa. Lapsia ei voi hoitaa samalla tavalla kuin kotieläimiä. Lapsille ei oikeasti riitä se, että heille tekee ruuan muutaman kerran päivässä ja puhtaat vaatteet, katto pään päälle.
Yksin ihminen ei voi revetä kaikkeen. En ymmärrä, miksi Suomalaisen naisen pitäisi olla niin äärimmäisen vahva, että hänen pitäisi jaksaa kaikki YKSIN ja VALITTAMATTA. Tunteet silloin pitää siirtää syrjään, jos oletus on se, että nainen jaksaa kaiken yksin.
"En ymmärrä, miksi Suomalaisen naisen pitäisi olla niin äärimmäisen vahva, että hänen pitäisi jaksaa kaikki YKSIN ja VALITTAMATTA."
No varmaan siksi kun meillä on valtio jossa on sosiaaliturva, terveydenhuolto, lapset pääsee tarhaan, ilmainen koulutus, työmahdollisuuksia, jne.
On sulla murheet. Ihan hyvin jaksaa suomalainen nainen, käys vähän tuolla maailmalla kattomassa miten ihmiset elää, niin saat taas vähän perspektiiviä.
Ja kyllä, ukkini teki myöskin töitä, niska limassa. Mummoni on nyt 82, ja edelleen käy avantouimassa ja hoitaa kotiaan. Pysyy terveenä kun tekee vähän enemmän töitä ja valittaa vähemmän.
Meillä minä hoidan oman työni kodinhoidon, mies tekee omat työnsä. En ymmärrä miksi mun pitäis valittaa elämääni hänelle, minusta on mukavaa kun mies tulee kotiin ja kotona on pullaa uunissa ja raikas juuri siivotun asunnon tuoksu. Ihanaa kun saa asua ja elää Suomessa, turvassa ja yltäkylläisyydessä, ja lähettää lapset kouluun.
Pitäisikö meillä täällä ottaa mallia sieltä, missä asiat ovat vielä huonommin kuin meillä? Onko se mielestäsi perspektiiviä?
Mummosi on ilmeisesti kasvattanut epäempaattisia ja karskeja aikuisia lapsistaan, ehkä jopa luonnehäiriöisiä ja naisvihamielisiä? Jos omat lapsesi ovat koulussa jo, elät ilmeisesti niin sanotun kotirouvan elämää. Pikkulapsivaihe on täysin eri juttu, mutta sen olet ilmeisesti kaikkivoipaisuuteesi piiloutuen aktiivisesti unohtunut.
Olen muidenkin naisten suusta kuullut vastaavaa tekstiä; Suomi ei ole mitenkään nais- tai äiti -ystävällinen kansa. Emmekä me kaikki täällä saa elää yltäkylläisyydessä, emmekä turvassa.
Kaikki suomalaiset eivät ole yhtä hyväosiasia kuin vali valin perhe. Silloin täytyy valittaa, ja saa valittaa. Myötätuntoisiakin ihmisiä on, jotka auttavat apua tarvitsevia, eivätkä pelkästään keskity ihastelemaan oman perheensä erinomaisuutta ja leipomaan miehelleen pullaa.
Meillä on kaksi lasta, 6v ja 2v. Ja noiden lisäks koira ja kaks kissaa. Homma ei toiminu edes sillon kun olin ite töissä ja mies työttömänä. Sillonkin oli vaan yksi lapsi joka oli täyspäiväsesti hoidossa. Eli mies oli vaan yksin kotona. Ja voin sanoo että jos yli 30v mies ei viitti työttömänä tehdä lähes mitään, ja vielä vähemmän jos on töissä, niin kyse ei oo sukupuolirooleista. Eikä se tarkota sitä että jos mies on nyt töissä ja tuo rahaa perheeseen, etä on joku oikeus olla tekemättä ja osallistumasta yhtään mihinkään. Kyse ei ole määrästä tai ajasta mikä johonkin käytetään, vaan siitä että molemmat hoitaa oman osuutensa kodinhoidosta ja lapsista. Koska totta helvetissä molempia vanhempia tarvitaan jos on lapsia ja niistä kannetaan vastuu yhdessä, eikä niin että nainen yksin kantaa niistäkin sen vastuun. Kyllä annan miehelle mahdollisuuden siihen että saa töiden jälkeen olla, syödä ja juoda kahvinsa jne... muksuja mä en ala kieltään ettei saa mennä isän luo kun se on just tullu kotio. Meillä on kyllä miehellä ihan tarpeeks vapaa-aikaa, ja mahdollisuus tehdä omia juttujansa, mutta oon sitä mieltä että kyllä se pitäis olla molemmilla. Ja jos tästä lähden(muutan pois), niin mikä todennäkösyys on että mies alkaa ite tekeen asioita?
Naiset olettaa vaan olevansa joitain pikku prinsessoja jotka luulevat vain haarovälillä hallitsevansa maailmaa. Jos et tee sitä en anna jos et tee tota lähden ja otan uuden. Se ei ole muutakun ainaista valittamista kun halutaan elää tekemättä mitään ja ollaan synnytty kultalusikka suussa jolloin vanhemmat ovat tehneet ja antaneet kaiken tyttärelleen.
Eiköhän se kultalusikka oo sillon miehellä suussa jos pitää palkita siitä että viittii edes vaivautua tekeen jotain. Jos se mies tienaa niin hyvin niin onhan niitä maksullisiakin naisia sitten, ei sillä alapäällä mitään hallita. Miehet vaan tuppaa sortuun vonkaamiseen ja jos ei saada tahtoonsa läpi niin otetaan kasvimaa nenään. Eikö vanhempien pitäs antaa eväät siihen että kukin pärjää omillaan, miehet tosin harvemmin kerta luulee että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä pelkästeen.
Miehesi tekee kaikki tarvittavat asiat heti seuraavana päivänä poismuuttosi jälkeen. Kokeile vaikka. Tuo on ihan luonnollista, ei kukaan pyykkejään tai astioitaan pesemättä jätä ikuisesti. Tai jätä ruokaa laittamatta.
Nyt asiat rullaavat eikä hän astu sinun tontillesi mitä valittamatta ja sotimatta hoidat. Lakkaa jo hoitamasta, sillä asioilla on tapana järjestyä.
En oikeasti tajua tuota itkemistä. Jos mies ei tajua, niin laittakaa se tajuamaan ja lopettakaa täällä vinkuminen.
Kun mies tulee ensi maanantaina kotiin, niin samalla ovenavaamalla lähdet ovesta ulos omiin harrastuksiisi 3-4 päivänä viikossa. Olet poissa 16-21 välisen ajan, ilmoitat vaan että lapsen on oltava syötetty, pesty ja nukutettu kun palaat vaikka keilailuharjoituksista tai mistä nyt sitten palaatkin.
Tuollaista kommunikointia mies ymmärtää. Nyt se on totutettu tuohon rooliin ja helppouteen. Aikaa ja vaivaa säästyy silläkin kun laitat kissan ja koiran teuraaksi.
Ap, todennäköisyys, että miehesi alkaa tekemään asioita kun muutat pois, on erittäin suuri. Luepa tämä ketju http://keskustelu.suomi24.fi/node/11827680, siellä on muuan nainen, joka kertoo juuri tällaisesta miehestä.
Meillä nainen on kokki, pyykin pesijä ja siivooja. Se on naisten tehtävä suhteessa ollut aikojen alussaz. Remmiä tulee jos ei hoida hommiaan.
Sinuako kiehtoo vankilaelämä? Sinnehän sinä lopulta pääset, kun sitä akkaasi remmillä muutaman kerran piekset.
Hakkasin ämmän nyrkillä tonne hellan ja kaapin väliin ja nyt se huoran ruppana on jumissa siellä niin kukaan ei nyt ruokia mua saatana!! Nälkä kurnii, jos se ämmä pääsee sieltä pois niin takuulla hakkaan sen uudestaan nyrkillä sinne katumaan, perkele! onneks on pottu viinaa vielä, helvetti! Opetelkoon arvostamaan mua, kovaa suomimiestä joka ei itke vaan lyö heti!
huoh...
Sun naises varmaan arvostaa sua.
Ei tsiisös mitä vastauksia!!!
Itse olen äitiyslomalla .. onneks molemmat miehen kanssa ymmärrettiin, että täällä kotona oleminen ei ole koko ajan ruusuilla tanssimista, ja hän ymmärtää että mun on päästävä lenkille tuulettamaan päätä, hänellä on ruoka odottamassa, jonka jälkeen lähden n. Tunnin lenkille. ja viikonloppuna pääsen täältä neljän seinän sisältä kahvittelemaan jonkun ystävättären kanssa. Viikonloppuisin hän myös osallistuu auttamiseen, lähinnä lapsenhoitoon, ja minä teen siinä kotihommia tai nukun viikon univelkoja.
Kodinhoito kuuluu nyt pääsääntöisesti minulle, eikä siinä mitä, mutta kyllä sitä ihminen kaipaa myös omaa aikaa ja sosiaalisia kontakteja, niillä sitä jaksaa ihmeen pitkälle. En minä lakkaa ihmisenä olemasta, vaikka äiti minusta on tullutkin. Taas kerran kiitän ihanaa miestä, joka ymmärtää myös tämän asian, vaikkakin teen pääsääntöisesti kotona kaiken, en koe olevani orja kellekkään, kun saan pitää päivittäiset lenkkini ja kerran viikossa olevan sosiaalisen kahvittelun jonkun kanssa. Pieniä asioita, mutta uskomattoman isoja henkireikiä minulle. Kyllä kävis oman pään sisällä ahtaaksi ilman näitä asioita!!!
Nyt äitiysloman lähestyessä loppuaan ollaankin paljon puhuttu paluustani töihin... pääsisin tekemään puolikasta listaa, itse haluaisin, mies taas ei haluaisi minun vielä palaavan. On se tossa väläytellyt että tehtäis toinen mukelo, mutta joo, ei kiitos!!! On se tietty totta että parempi se lapsen kannalta olis, jos vielä pysysin kotona, ja aika varmasti niin tulen tekemäänkin... sekin on jännä miten tuo ympäristökin tuomitsee minut jos liian pienen lapsen hoitoon laitan...
mies taas on suoraan sanonut, ettei hänen päänuppinsa kestäis olla kotona. (Kukaan taas tätä ei tuomitse)
Kaipaan sosiaalista työtäni mutta tätäkään ei voi sanoa ääneen kun nimettömänä vaan, muuten saa kyllä kuulla olevansa ties mitä... ja taas jos jään hoitovapaalle, niin sitten löytyy niitä ihmisiä joittenka mielestä loisin miehen rahoilla... mitenkään päin ei ole hyvä.
Vituttaahan se. Ja kun se äidin päivä ei tasan lopu siihen 8 tuntiin.. Vaan illallakin saa laittaa ruokaa ja siivota, kiitollisena siitä että joku vahtii lapsia edes toisella silmällä sohvalla maatessaan. Kyse ei ole siitä ettenkö tykkäisi ja haluaisi olla lasten (6kk ja 3v) kanssa kotona. Nautin ihan älyttömästi kun saan nähdä heidän kasvavan ja kehittyvän ja kun saan puuhastella kotitöitä. MUTTA: palkkatyössä illat ja viikonloput ovat yleensä vapaat. Äidillä ei ole ikinä "vapaata", vaan aina on oltava valmiudessa lapsia varten. Ei puhettakaan että voisi perjantai-iltana vetäistä sikspäkin kaljaa ja löhötä sohvalla, kuten mies tekee. Univelka on krooninen. Rahat tiukilla. Mies käy sen 8h töissä, tulee kotiin ja rentoutuu. Äiti laittaa ruuat, siivoaa jäljet, pesee pyykit, vaihtaa lakanat.. Ei vain lapsille, vaan myös miehelle. Ei se ihan niin mene, että mies on kuin hotellissa passattavana koska nainen sattuu olemaan kotona LASTEN hoidon takia.
Juuh. Keljuttaa. Kun toi toinen sais joskus edes omat astiansa koneeseen tai vaatteensa pyykkikoriin... Sitä vois kysyä itseltään (ja myös kumppaniltaan) mitä antaa parisuhteelle, kodille ja lapsille ja mitä siitä saa. Ei se pelkkä raha yhteisten laskujen maksuun taida riittää toimivaan perhe-elämään.
Voi voi kun on vaikeaa! Olisko kannattanu miettiä ennenkun ne haaras levitit?
Hahah. Sut pitäis survoo takasin sinne mistä tulitkin, eli äitis paskarööriin. Ois senkin kannattanu miettiä!
Täysin samaa! Vaimoni jäi kotiin eneimmäisen lapsen kanssa. Hankkiessamme seuraavaa oli hän vliajan myös kotona.
Toisen syhtymän jälkeen oli kotivuosia vielä 5kpl.
En todellakkan puuttunut kotitöihin eikä sitä minulle ehdotettukaan.
Ensimmäistä tenavaa työntelin vaunuissa pitkin sivuteitä ja toisen syntymän jälkeen olin vapaa aikanani melko paljon vanhemman tankeron kanssa.
Ikäeroa penskoilla on vajaa 2-vuotta.
Ajatuskin, että kotona oleva vaimo olisi ehdotellut kotiaskareita, tuntuu älyttömälle.
Tietenkin osallistuin raskaampiin puuhiin kuten huonekalujen siirtelyt, mattorevohkat yms.
Vaimoni mentyä osaikaiseen iltatyöhön olivat lapset jo en ikäisiä, että he pystyivät opettelemaan viikkosiivoukseen osallistumista vaimon ollessa lauantaisin töissä.
Penskojen osuus kasvoi sekä sisä- että ulkotöissä eikä alun alkaenkaan vaimon tarvinnut tarttua viikonloppuna askareisiin.
Päivät hän oli kotona ja hoiti hommat.
Minä tulin töistä klo15 jälkeen ja vaimo lähti klo17:sta.
Muun puuhastelun ohella vaimoni hoiti kaikki maksut!
Eipä jäänyt noista vuosista ikäviä muistoja.
Jopa rahan puute naurattaa jälkeen päin.
No seuraavan kerran kun miehesi tulee kotiin työpäivän jälkeen väsyneenä ja kysyy, että onko sitä mitään ruokaa, niin huuda sängystä vällyjen alta "NO OOKKO KÄYNY KAUPASSA?"
Äidin päivä ei tosiaankaan lopu siihen 8 tuntiin, kun mies käy 8 tuntia töissä, äiti tekee sitä 24 tuntia, kokoajan varpaillaan vastasyntyneen kanssa. "Sehän nukkuu kokoajan" .... Kokeilkaapas koliikkivauvan kanssa arkea, tiedätte miehetkin mitä se työ on.
Meillä onneksi jakautuu tasan, mies käy töissä, mulla on vakiduuni odottamassa. Minä hoidan kodin arkisin kokonaan, kun mies tulee töistä ja on saanut syötyä ja levättyä niin on isi-vauva aikaa ja minä pääsen lenkille/harrastuksiin. Illalla JOS vauva nukkuu on yhteistä aikaa parisuhteelle.
Viikkosiivous tehdään yhdessä viikonloppuna ja silloin on myös aikaa perheen yhteisille hetkille. Jos tässä on jotain epäreilua miesten mielestä niin toivottavasti naisenne tajuavat ottaa pesäeron, vauvassa on ihan tarpeeksi huolehtimista ilman sitäkin että kaikki pitäisi toisen aikuisen eteen tehdä.
Veikkaanpa, että tekee se mieskin paljon asioita, mutta te ette huomaa niitä. Sitten huomaatte, jos joku ei niitä tee. Kuten kaikenlaiset huolto- ja korjausasiat. Jokin siivous ei välttämättä käy mielessäkään, kun pientä pölymäärää ei huomaakaan ja toinen on silloin jo siivonnut kiukkuisena miettien, että "minä joudun kaikki työt tekemään".
Entäs taloudet jossa huolto ja korjausasiat tekee nainen? Niinkuin meillä? :D
Niitä on yksi tuhannesta korkeintaan. Enemmän on miehiä, jotka silittävät vaatteet, pesevät pyykit, siivoavat jne.
Mitä epämiehekästä on silittää vaatteita? Tai siivota? Minkälaisissa sikoläteissä elätte sinkkuna? :D
-o- nimenomaan tarkoitti, että enemmän on miehiä parisuhteissa, jotka silittävät vaatteet, pesevät pyykit, siivoavat jne. kuin naisia, jotka hoitavat huoltojutut parisuhteissa. Miehethän kyllä osaavat huolehtia itsestään sinkkuna, mutta jotenkin taito unohtuu kun saavat uuden "mamman" huolehtimaan. Lopettakaa se miesten hyysäys, niin kyllä he itse opettelevat jälleen! Turha valittaa!
Eläpä hupata. Onpa hirmu raskas homma vaihtaa joku lamppu pari kertaa vuodessa tai kasata kirjahylly. Vuokralla asuvilla kaikenlaiset korjaukset yms tulee vuokranantajan toimesta. Sitten jos kasaat joka saakelin päivä jonkun Ikea-hirvityksen tai vaihdat päivittäin kämppään lamput, voit sanoa olevasi samalla viivalla naisen kotitöiden kanssa. Ne kun ei ole kausiluonteisia.
vai niin.
Mielestäni miehen pitää heittää tuollaiset laiskat ja narisevat akat talosta ulos. Ei käy töissä ja ei halua taloutta hoitaa.
Juu. Ei mene tasan!
Pitkän liittomme aikana minä olen tuonut perheen rahoista noin 80%.
Kaikki on yhteistä. Rinnakkaiskortit samalle tilille ja omaisuus molempien nimissä.
Yli 10 vuotta kävin torjumassa puutetta muilla paikkakunnilla tullen kotiin perjantai illoin ja lähtien maanantaisin aamuyöstä.
Aivan liittomme alkuvuosina olin reisussa noin 1/4 ajasta.
Ei menneet hommat tasan. Tullessani perjantai iltaisin kotiin niin en todellakaan ryhtynyt puuhastelemaan vaan aloitin lepäämisen jaksaakseni osoittaa aviomiehen kohteliaisuutta vaimolleni edes pari kertaa viikonlopun aikana.
Tosin on tunnustettava, ettei vaimoni kertaakaan ehdottanut mitään talouspuuhastelua, ei sisällä eikä ulkona.
Siis mikään ei mennyt tasan!
Olemme kuitenkin tyytyväisiä vaikka työeläkkeeni perustuu vajaisiin vuosiin ja vaimoni kotivuosista ja osa-aikatyöstä johtuen on vieläpä paljon pienempi.
Mutta tasan, tasan, tasan?! Eikö teillä ole muuta mietittävää? Helppoa on elämä!
Ehkäpä asian pääpointti on se, että jos mies haluaisi osoittaa välittävänsä, näkisi hän vaivaa yhteiselämän eteen. Käyn itse fyysisesti erittäin raskaassa duunissa. Iltapäivällä kun tulen kotiin, ei meinaa silmät enää pysyä auki. Olemme sitten vaimon kanssa sopineet, että töistä tulessani otan tunnin nokoset, jonka jälkeen katson lapsia, että vaimo pääsee tekemään omia juttujansa. Siinä kun lasten kanssa touhuaa, niin "väkisin" tulee laitettua ruokaa, siivoiltua hieman jne. Miksikö jaksan? Koska rakastan vaimoa ja muksujani.
TASAN?
Mikä tässä elämässä nyt voisi aina mennä 100% tasan.
Joku on sairas, joku taas terve, toisella jalat, toisella ei, toinen rikas, toinen köyhä, joku kuolee nuorena, joku pösöttää satavuotiaaksi, joku elää pakolaisleirissä, joku palatsissa, joku siivoaa rappukäytäviä, joku istustelee luksustoimistossa...
ja SULLE on käynyt niin onnettomasit, että mies on 8 h töissä, ja sinä joudut tekemään sillä aikaa kotitöitä, ja mies ei niitä juuri silloin tee, koska on omissa töissään.
Vaihtakaa! Kun miehesi tulee töistänsä kotiin, laita tekemään niitä sinun töitäsi ja mene sinä miehen töihin.
Siinähän iltanne sujuu rattoisasti, mies on kotitöissä ja sinä miehesi töissä.
Ja kaikki meni TASAN.
Ei, vaan kaikki menis tasan jos se äijä huolehtisi edes itsestään ja omista sotkuistaan, eikä olisi jatke lapsikatraaseen. Väitätkö Jadette tosissasi, että miehellä on oikeus hotellin tasoiseen palveluun vain koska käy töissä ja nainen hoitaa niitä muksuja kotona. Voi vee.
Monet miehet on silti samanlaisia vätyksiä vaikka perheen äiti kävisikin töissä. Kukas sitä äitiä passaa ja hoitaa kodin että saa rentoutua illan töiden jälkeen? Niinpä niin.
Hyvin sanottu Jadette! Kyllä joku on aloittajalla pudonnu kyydistä sillä ei se elämä vaan mene tasan. Todennäköisesti hän on saanut kaiken nuorempana ja kun nyt joutuisi tekemään jotain niin se rassaa mieltä. Voisi kysyä samalla että meneekö rahallisestikin kaikki tasan? Ostaako aloittaja jokatoisen tankin täyteen bensaa, joka toisen ruokakassin, jokatoisen lainanlyhennyksen jne jne.....?
Sitten täällä puhutaan "monet miehet, kaikki miehet" tyyliin niinkuin henkilöt olisi käyneet jokaisen suomalaisen miehen läpi.
En minäkään sano että kaikki naiset on samanlaisia idiootteja kun aloittaja. Pah suurinosa on aivan ihania ihmisiä ja etenkin tuo yksi tuolla elämässäni mukana kulkeva kaunotar;)
Eläkeläisillä on helpompaa.
Sain juuri viikkosiistin tehdyksi.
Minä herään aikaisemmin joten, siinä vaiheessa kun vaimo alkaa pyyhkimään rähmää silmänurkistaan, olen minä nauttinuy aamiaiseni.
Vaimoni aloitttua mutustelunsa, minä tyhjensin lattiat ja siirtelin tarvittavat huonekalut.
Imuroin matot ja lattiat lukuun ottamatta kyökkiä.
Mutustelun päätyttyä vaimo pyyhki pöydän ja oikoi mattoja minun jäljiltäni.
Samalla minä nostelin kyökin tuolit, imuroin ja nostelin vehkeet takaisin.
Ei kevyen viikkosiistin tarvitse tämän vaikeampaa olla kunhan ei tavoittele humbuugitason hygieniaa!
Yksin ollessani roijaan aina matot ulos ja moppaan lattiat.
Vaikka minä käyn töissä niin teen siltin ruoka aja pesen pyykkiä ja luuttaan lattiat. Tyttöystäsäni opiskelee ja en meillä asiat on niin että kodista huolehtii molemmat. En halua mitään palvelijaa ja suhde toimii jos mies eli minä kans osallistun kodin siivoukseen ja kaikkeen. Tosin minun talo tää on jossa asutaan mutta siltin teemme työt puoliksi. Ihan asenteesta kiinni että millaisen suhteen haluaa. Minusta naiset on tyhmiä jos vaan tekevät miesten puolesta kaikki.