ovat yleensä eronneita entisiä helareita. Ehkä katkeruutta kantavat sisällään ja siksi koittavat etsiä vikoja helareista, seurakunnasta, saarnaajista jne...
Minäkin olin tuollainen taistelija, kun sain tehdä parannuksen ja Jumala sen mulle hyväksyi antamalla anteeksi, ihmeekseni huomaan tykkään helareista ja heidän seurakunnastaan ja pidän helluntaiseurakuntaa Jumalan seurakuntiin kuuluvana.
Viimeisin apu kun Jumala puhui veljen kautta minulle, en ole aikoihin lueskellut raamattua, mutta nyt on suorastaan kiire kuuntelemaan puhe raamattua, koska silmieni huonouden vuoksi joudun niin tuota puhe raamattua käyttämään. Jumala siis toimii.
Minäkin olin tuollainen taistelija, kun sain tehdä parannuksen ja Jumala sen mulle hyväksyi antamalla anteeksi, ihmeekseni huomaan tykkään helareista ja heidän seurakunnastaan ja pidän helluntaiseurakuntaa Jumalan seurakuntiin kuuluvana.
Viimeisin apu kun Jumala puhui veljen kautta minulle, en ole aikoihin lueskellut raamattua, mutta nyt on suorastaan kiire kuuntelemaan puhe raamattua, koska silmieni huonouden vuoksi joudun niin tuota puhe raamattua käyttämään. Jumala siis toimii.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onpa ihanaa lukea tuollaista, uskonveli. En iloitse niinkään sinun helluntailisuudestasi vaan että olet saanut uudistua uskossa ja Sana jälleen maistuu. Aika on paha ja monen usko herpaanuu. Ei ole itsestään selvää että pääsemme perille. Kyllä se on valvomisen paikka'
On myös ihanaa kun aina joku tulee uskoon. Sellainen ihme tapahui jälleen tällä viikolla. Eräs keski-ikäinen mies oli kuunnellut helluntaiseurakuntien paikallisradio-ohjelmia ja nyt sitten tällä viikolla soitto ohjelmapäivystykseen ja tuli uskoon. Oli jo kokouksessa mukana.
Ongelmana in tämä: " Pitäkää usko Jumalaan"!
Eli " Miksi te huudatte minulle Herra, Herra, ettekä tee mitä minä teille sanon"
Kun näytän ja sanon, Raamatulla mitä Herra on säätänyt ja sanonut, vaikkapa 10 ssä käskyssä, alkaa sama virsi: " Tuon juutalaisille Herra sanonu
t, tuon adventisteille, tuon ortodokseille jne,. jne
Eli siihen se lässähtää koko usko, jalkojen pesuineen kaikkineen!
Kyse on tunnekuohuista, ei armosta ja totuudesta
Rea Aalto on Antihelari Nr 1!
On myös henkilöitä, jotka ovat ilman omaa syytään joutuneet helluntailaisen mielivallan uhriksi elämässään. Tarkoitan tällä henkistä ja hengellistä väkivaltaa, jota helluntaiseurakunnan jäsenet ovat harjoittaneet. Aina ei oma usko ole riittänyt, vaan on pitänyt väkisin yrittää tehdä lähipiiristään uskovaisia. Erityisesti helluntailaisten lapset ovat usein joutuneet tällaisen mielivallan uhreiksi.
Helluntaiseurakunnissa ei ole valmiutta kohdata näitä henkilöitä, jotka ovat kokeneet joutuneensa mielivallan kohteeksi helluntailaisten tai helluntaiseurakunnan taholta. Voiko siis tällaisilta mielivaltaa ja mitätöintiä helluntailaisten taholta kokeneilta henkilöiltä odottaa helluntailaisuuden hyväksymistä ja kritiikittömyyttä?
Olenhan itsekin kokenut monenlaisa elämässäni, en ole kaikkia pystynyt sulattamaan. Mutta kun Jumala antaa ajat, voiman jolloin tottelee ja antaa anteeksi jos on jotain sattunut, niin katkeruus väistyy. Uskovakin on kummallinen kapistus, ei aina pysty antamaan niinvaan anteeksi jos Herra ei anna siihen voimaa.
Miksi sä sitten roikut täälä foorumilla vuositolkulla aukomassa päätäs, jos oot tuollasen väkivallan kohteeksi joutunu. Mee luterilsten kans samalle palstalle ja haukkukaa sielä yhdes hellareit. Sulta ei ole näiden vuosien aikana tullu vielä koskaan mitään positiivista viesti. Jokases viestis haukut ja valitat jotain, kun ne hellarit on sellaisia ja on ne kauheita ne hellarit. Jos ne on kauheita niin mee muualle ole hyvä!!!!!!!!!!!!
Mitens minä paukuttelisin noita Vapaa-ajattelijoita, kun olen lapsuudestani ja nuoruudestani kokenut heitin hengellistä väkivaltaa. Menisinkö minä vuorostani irvistelemään heitin leiriin, noin vakituiseksi ilon lähteeksi. Olisiko se toivottavaa.
Pääsin eroon heistä, kun vapauduin kodin kahleista. Tosin se henki on veljessäni edelleen. Se kylvö on tehnyt oman tehtävänsä häneenkin. Eikä se aatesuunta ole tehnyt ollenkaan häntä onnelliseksi, ei hänen jälkipolveaan, eikä toistakaan polvea sen jälkeen. Ne hedelmät ovat aika ikävänmakuisia jopa heille itselleen.
On kiroelämää kaikki täysi, ja taitaapa jo kolmaspolvi kärsiä siitä.
Mutta, ilmeisesti pitäisi mennä "irvistelemään", että puntit pysyisi tasan, vai mitäpä mieltä?
Se elämä, mitä koin, oli todella henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
*Onpa ilo taas lukea Tomiksen vietejä, itsekkin aivan virkistyy, tulipa hyvä mieli !
Sama juttu, tulin siunatuksi!
Tässä kohtaa on hyvä ymmärtää se, että ihan kuten luonnollinen lapsi kehittyessään nuoreksi ja lopulta aikuiseksi, joutuu viimeistään omi lapsia sadessaan miettimään sitä, kuinka omia lapsia kasvattaa ja mikä oli hyvin omassa kodissa ja mikä taas pielessä.
Niin ihan smoin on uskovan kanssa, joka on elänyt "perheessä", eli kunkin on aika alkaa tutkia ja arvioida sitä, kuinka "kotona" toimittiin, ja siinä kohtaa saavat "vanhemmat" arvostelua yleensä osakseen, eli se on murros, jossa uskova irroittautuu "vanhemmistaan".
Niiden "vanhempien" tulisi kyetä ottamaan se purkaus vastaan Rakkaudessa, mutta ymmärrän myös sen, että ns. "lapsilla" jotka yhä ovat "kotona" on kova tarve puolustaa sitä kotia, ja he ovat hyvin lojaaleja "vanhemmilleen" monesti jopa liian lojaaleja, eli "vanhemmat" eivät joudu tilille oikein mistään vaikka aihetta olisi.
Mutta kaikki se purkaus ja purkautuva katkeruus ja kaikki se, mitä "lapsi" joutui pitämään sisällään, sen tulee päästä ulos, sillä muuten se vain myrkyttää koko nuoren/aikuisen.
Sen asioiden käsittelyn ja purkamisen kautta vain saavutetaan uutta ja nuori/aikuinen pystyy sitten aloittamaan oman elämän, ja löytää tavat toimia toisin kuin ne hänen omat "vanhempansa", ja siten väärät toimet eivät siirry seuraavalle sukupolvelle !
Eli kaikki tuo "purkaminen" on siis erittäinkin tarpeellista, ja sillekin pitää siis antaa tilaa ja mahdollisuus.
Ja mitä huonommin lasta on kohdeltu, sitä voimakkaampi on se reaktio ja purkaminen, ja jos "vanhemmat" ovat pitäneet liikaa kiinni ja eläneet lapsen puolesta liikaa, niin se lapsen/nuoren vanhemmistaan irti repäisy on aina sitä rajumpi.
Nämä asiat olisi hyvä huomioida ja ymmärtää kun tälläisiä rektioita tulee myös seurakunnissa eli "perheissä" ja uskovien yhteyksissä.
Ja kuten "tomis..." sanoi, se vie usein aikansa, sillä mitä pahemmin ja huonommin ja enemmän väärin ovat "vanhemmat" ja muutenkin "kotona" toimittu, sitä kivuliaampi ja aikaa vievämpi ehetymis ja vapautumis prosessi on !
Eikös tomumaja- sana totea, että pahimmat vihamiehet nousevat "perheen" sisältä.
Olisiko se niin, että tulee niitä sarvipäitä enemmän lähteneen sisälle, kuin mitä siivotessa ennen lähti. Meinaan lähtenyt palatessa otti mukaansa kaverijoukkoa, pahoja henkiä, kun palasi.
Siksi rienaaja toimii ja tekee tehtäväänsä, ajan loppuun asti. Kun aika päättyy, muuttuu tilanne. Mutta, sana sanoo vielä, VOI- huutonsa noitten tähden.
On huolestuttavaa, jos se "perhe" ei ala tutkia omia toimiaan, sillä oirehtiminen kertoo aina ongelmista ja vääryyksistä.
Tyytyväinen ja hyvin kohdeltu lapsi tai nuori ei käänny vanhempiaan ja perhettään vastaan, ei hänellä ole siihen mitään syytä.
Patotunut katkeruus ja viha joka siis on syntynyt jatkuneen väärin kohtelun kautta, sen pitää purakutua, eli mätä pitää ensin saada ulos, ja vasta sitten voivat haavat alkaa parantua.
Jos sitä lasta/nuorta aletaan demonisoida tai syyllistää, siis syyllistää jopa kodin/vanhempien omista vireheistä, niin aiheutetaan vain yhä lisää ongelmia !
Eli tälläiset kommentit eivät ainakaan hyödytä ketään, vaan päinvastoin !
Haluan vielä lisätä erään asian, lapsi ja nuori eli aikuiseksi kasvava, itseasiassa kasvattaa vanhempiaan/perhettään, eli hänen kauttaan on vanhemman/perheen alettava itse peilaamaan itseään eli tutkimaan omia toimiaan ja tekojaan ja niiden seurauksia.
Mutta jos vanhempi/perhe ei suostu sitä tekemään eikä tee, ei hän myöskään kypsy ja kasva itse !
Minä olen ex-hellari ja ei minulla ole heistä oikein hyvää sanottavaa. Jatkuvasti tällä palstallakin hellarit uhkaavat helvetillä jne. mustamaalaavat aiheetta.
En minä ole kuitenkaan katkera. Enkä tastele helareita vastaan. Eihän siinä sellaisessa mitään järkeä olisikaan.
Mutta turha teeskennellä ettäkö kaikki mitä hellareissa tapahtuu olisi positiivista.
Sinä aikoinaan rehellisenä miehenä myönsit. Nyt tahdot torjua ikävät muistot. Eikö se syö energiaa?
Se nyt ei ainakaan auta että käyt niiden kimppuun joilla on tarve puhua niistä vääryyksistä joihin ovat ko lahkon piirissä törmänneet. Kuten minä, mazdels ja pakis.
Olemme nähneet parhaaksi erota ko lahkosta mutta trauma on niin suuri ettei sitä oikein voi jättää taa.
Meillä kaikilla on tilaaa tällä palstalla. Ei ole missään säännöissä että se mitä tällä hellaripalstalla hellareista kirjoitetaan pitäisi olla positiivista.
>>Sinä aikoinaan rehellisenä miehenä myönsit. Nyt tahdot torjua ikävät muistot. Eikö se syö energiaa?
Kyllä mullakin hellareista on pääasiassa hyviä muistoja. Elämä on vain kuljettanut eri suuntiin, niin on käynyt monien ihmisten kohdalla, ei vain hellarien.
Minä olen päässyt kaikesta tavallaan yli ja se ketä kiitän siitä on mieheni. Häntä ja minua yhdistää samanlainen huumorintaju.
En niinkään syytä hellareita, koska kuten sanoit-ihmisiä hekin vain ovat-vaan sitä oppia, joka sanalla sanoen sekoitti mun pään niin että pöpilässä piti käydä kun saatana ilmestyi.
Se että suhtaudun hellareiden oppiin tänä päivänä negatiivisesti on sisäänrakennettu itsesuojeluvaisto.
Itse olen niin kultalusikka suussa syntynyt enkä osannut pitää varaani, vaan omaksuin kaikki: pitää olla näkyjä, ja kokemuksia ja kielilläpuhumista.
Minulla ei ollut mitään arvostelukykyä.
Nykyisin on. Jotkut ovat siinä tilanteessa että eivät halua että heidän tätä kokemuskristillisyyttä arvostellaan tai mitään mikä liittyy siihen hyvään oloon jonka he saavat helluntaisrk:sta..
Kyllä minä pohjimmiltaan sitä ymmärrän sillä olen ollut joskus samassa tilanteessa.
"Siperia ei minua opettanut vaan kyllä Jumala se opetti olemaan rauhallisemmin, Jumala armahti."
Hyvä, pidä tuo.. kunnioitan sitä muutosta joka tapahtui. Se oli oikein silmiinnähtävää ja hetken olin oikein ylpeä kun minulla on sinunkaltainen ystävä.
Kunnioitan myös sinun uskoa. Vaikka en sitä pystykään jakamaan vaikka haluaisinkin.
Oikein hyvä aloitus!
Meidän pitäisi puhua hyvää toisista, eikä etsiä virheitä.
"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa." (Fil 4:8)
Ne ajatukset tulevat myös meidän puheisiimme.