Mietiskelin tätä asiaa, että tutkimukset yleensä sanovat parhaiden suhteiden syntyvän niin, että pariskunnalla on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja ja niin edelleen. Näinhän se järjen mukaan menisi.
Kuitenkin naisissa tuppaa asumaan se ikuinen teinityttö vielä pitkälle aikuisenakin. Eniten kipinää tulee jännittävistä jyystäreistä. Hiljaiset ja ujot naisetkin haluavat oman jännittävän jyystärinsä.
Tämän tutkimusten ja reaalimaailman välisen eron takia ajattelin kysellä palstalaisten mielipiteitä. Erityisesti haluaisin kuulla kurppien ajatuksia, koska kurpat ovat ilmeisesti useimmat olleet yhdessä tai useammassa vuosikausien parisuhteessa ennen kurppaantumistaan. Huom! Erityisvaatimus kurpille! Harjoittakaa itsekritiikkiä ja objektiivisuutta!
Kysymys siis kuuluu:
Kumpi on parempi, erilainen vai samanlainen kumppani?
Kuitenkin naisissa tuppaa asumaan se ikuinen teinityttö vielä pitkälle aikuisenakin. Eniten kipinää tulee jännittävistä jyystäreistä. Hiljaiset ja ujot naisetkin haluavat oman jännittävän jyystärinsä.
Tämän tutkimusten ja reaalimaailman välisen eron takia ajattelin kysellä palstalaisten mielipiteitä. Erityisesti haluaisin kuulla kurppien ajatuksia, koska kurpat ovat ilmeisesti useimmat olleet yhdessä tai useammassa vuosikausien parisuhteessa ennen kurppaantumistaan. Huom! Erityisvaatimus kurpille! Harjoittakaa itsekritiikkiä ja objektiivisuutta!
Kysymys siis kuuluu:
Kumpi on parempi, erilainen vai samanlainen kumppani?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paras on samis, mutta silti eris...haluatko perusteluja?
"Tämän tutkimuksen ja omien kuvitelmieni välisen eroa takia..."
Kysymykseni ei herättänyt mitään muita ajatuksia?
Varmaan on hyvä, että on jotain samaa, mutta ei täysin samanlainen tarvitse olla, enkä itse oikeastaan edes haluaisi ihan samanlaista itseni kanssa. On kuitenkin hyvä, että voi nainen ja mies täydentää toisiaan ja tuoda toisissaan uusia puolia esiin, mutta niin että löytyy kuitenkin se joku yhteinen maaperä.
Sitten on varmaan näitä suhteita, joissa mies on Mies isolla M:llä ja nainen Nainen isolla N:llä ja mitään yhteistä heillä ei ole muuta kuin jaettu käsitys miehen ja naisen rooleista ja siitä millainen Miehen ja millainen Naisen tulee olla. En tiedä miten hyvin tällaiset suhteet toimii pitkällä aikavälillä. Saattaa toimiakin, mutta epäilen, että kestävimpiä on suhteet, joissa mies ja nainen on myös toistensa parhaat kaverit. Muistaakseni jonkun tutkimuksen mukaan yhteinen huumorintaju on se, mikä pitää parisuhteet parhaiten ja pisimpään kasassa.
Pitää tunne-elämältään olla aika lailla samanlaiset. Täysin erilaiset tunne-elämän arvot ruokkivat ristiriitaisuutta ja näkemyseroja, joista usein suhteessa ne riidat saavat alkunsa. Kun toinen on tunne-elämältään samanlainen, niin tietää miten toimia hänen kanssaan, eikä kiistoja synny niin helposti. Erilainen tunneajattelu taas saa aikaan toistensa ymmärtämättömyys tilan, jossa kaikki sanominen ja tekeminen voidaan tulkita ja kokea syyttelynä tai hyökkäyksenä toista vastaan.
Niin perinteisiä kulttuurillisia arvoja, esim. "pakko"liitot ovat onnellisempia ja pitkäikäisempiä.