Me elimme yhdellä koneella siihen asti kunnes vaimo kävi jonkin kurssin ja halusi oman vekottimen.
Käytämme koneita ristiin. Kumpi sattuu olemaan auki.
Osoitteeni tunnuksineen ja salasanoineen on vaimon koneella valmiina.
Muutenkin ristiin käyttö merkitsee sitä, että vaikka emme selaakaan toistemme historiaa niin ei sieltä mitään mystistä löytyisikään.
Vaimo tiesi jo aikaisemminkin minun katselevan tiettyjä pornopalstoja.
Vaimoni salaisuuksia en tiedä mutta tuskin sielläkään on sen kummepia.
Kännyköissähän meillä on ollut soitonsiirrot 15sek viiveellä jo vuosikaudet.
Peli on vaivattomasti avointa.
Käytämme koneita ristiin. Kumpi sattuu olemaan auki.
Osoitteeni tunnuksineen ja salasanoineen on vaimon koneella valmiina.
Muutenkin ristiin käyttö merkitsee sitä, että vaikka emme selaakaan toistemme historiaa niin ei sieltä mitään mystistä löytyisikään.
Vaimo tiesi jo aikaisemminkin minun katselevan tiettyjä pornopalstoja.
Vaimoni salaisuuksia en tiedä mutta tuskin sielläkään on sen kummepia.
Kännyköissähän meillä on ollut soitonsiirrot 15sek viiveellä jo vuosikaudet.
Peli on vaivattomasti avointa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olisipa meillä niin! Minun koneeni on avoin meille molemmille,mutta eipä ole miehen kone,se kun on myös firman kone,mutta sain tietää muuta kautta että miehelläni on deittisivuilla profiili,että niin avointa meillä. En aio erota 15 vuoden liiton jälkeen,hommaan itselleni samanlaiset seikkailut. Onnea teille jotka osaatte olla rehellisiä toisillenne.
Meillä käytellään ristiin koneita vaikka mieheni kone on työnantajansa kone. Sitä käytetään mikä on auki tai sitten molemmat on omillaan yhtäaikaa. Puhelimet meillä on levällään pöydillä ja yleensä käytän mieheni puhelinta asioimiseen, koska hänelle puhelut ovat ilmaisia. Ei ole mitään salaisuuksia eikä salattavaa. Jos olisi, toisen puhelin- tai nettikäyttäytyminen muuttuisi heti, joten...
Järkevää! Jos ei ole pakko käyttää omaa eikä työnanjan vekottimen käytössä ole mitään hämärää niin tietenkin on järkevää käyttää tuo mahdollisuus.
Kun peli on avointa niin eipähän tuhraudu hermoenergiaa tarpeettomaan pähkäilyyn.
Lankapuhelinten aikaan meillä oli ainoastaan työnantajan kone ja liittymä eikä koskaan kysytty puhelinlaskujen perusteita.
Nyt on, hiivatti vieköön, maksettava itse kaikki.
Meillä on myös peli avointa, erittäin avointa.
On yhteiset tietokoneet ja kimppapuhelimet.
Minulla on profiili deiteissä ja seksiseuraa haetaan palstalla.
Kun minulla "tärppää" kutsun deitin kotiimme ja vaimo, hienotunteinen kun on, lähtee elokuviin tai tyttöjen punssille siksi aikaa.
Mustasukkaisia emme ole. Vaimolle vaan ei maistu tuollainen "seikkauluhenki" mutta minulle hän sen suo, ihan aviovuoteeseemme.
Meillä menee enemmän kuin hyvin. Kun ei tarvitse salailla.
Mielestäni tuo poistuminen on hienotunteisuuden liioittelua! Eikö riittäisi, että vaimosi jää kotiin katsomaan vaikkapa videoimianne omia irstailuja tai sitten netistä maun mukaista pornoa?
Eihän sitä tiedä, että vaikkapa "seikkailuhenki" heräisi.
Yksityissuojan ylikorostaminen parisuhteessa herättää väkisinkin ajatuksen uskottomuushakuisuudesta.
Salaamattomuus ei normaalissa suhteessa merkitse urkkimista vaan on vain luottamuksen osoitus.
Wow! olisipa mulla tuollainen suhde... todellinen win-win tilanne.
En kyllä ymmärrä mikä kehuskelun aihe tuo "me luetaan toistemme sähköpostit ja tekstarit, meillä ei ole salaisuuksia, olemme siis todella sitoutuneet toisiimme".
Mun mielestä on vaan noloa, säälittävää ja todella omituista jos pariskunnan osapuolilla ei ole mitään yksityisyyttä, mitään omia juttuja. Ei meillä ainakaan kumpikaan petä, eikä sellaista harkitsekaan mutta silti on itsestään selvää että toisen meilit ja tekstarit on yksityisiä.
Luetun tulkinta! Voisi lukea on eri asia kuin luetaan. Tosin tekstiviestejä luemme toisen kehoituksesta. Samon vastaamme toisen puhelimeen kun se hälyttää eikä haettu ole vastaamassa tai soitto on siirtynyt.
Sähköposti luetaan myös kehoituksesta, tilanteen vaatiessa.
Mistään kyttäämisestä ei ole kysymys.
Sinun tulkintasi on, että jokin tuollainen liittyisi uskottomuuteen!
Minä puolestani säälin sitä näkemystä.
Onko yksityisyys tietsikan ja/tai kännykän salailun varassa? Mielestäni ei ole.
Voisiko vaimon minun taholtani kontrolloimattoman rahankäytön tulkita yksityisyydeksi tai itsenäisyydeksi? Vaimo käyttää yhtä ja ainoaa yhteistä käyttelytiliämme.
Kummankin omat jokainen arkipäivä toistuvat harrastukset lienevät myös yksityisyyttä. Jopa omia juttuja?
Vaimon omat, tyttöjen matkat, 3 - 5 kpl/vuosi, joista yksi tai kaksi ulkomaile, täyttänevät myös yksityisyyden ehdot? Olisivatko peräti omia juttuja?
Lopuksi mottoni. Tosiasian toteaminen muuttuu kehumiseksi vastaanottajan korvien välissä!
Jotain tuo teksti sielusi syövereissä hipaisi koska vaivauduit reagoimaan tullakin tavalla.
Huom! Käytin tekstini tietyissä osissa konditionalia!
Ilmeisesti jotain luottoa puuttuu,kun pitää kytätä kaikkea mahdollista mitä toinen tekee. Kovin tukahduttavaa tuollainen toiminta.
Meillä on omat tietokoneet, mutta kumpikin saa käyttää toistensa koneita. En katsele mieheni sivuhistoriaa tms, kyylää mitä hän siellä tekee. Käytännössä kuitenkin käytetään aina omia koneitamme, koska se oma kone on "tuttu". On omat kirjainmerkit, tutumpi käyttöjärjestelmä jne jne, ja yleisesti ottaen tykkään käyttää omaa konettani. Salasanat on tallennettuna vain omalla koneelle, ja mieheni ei niitä tiedä, ja en näe mitään syytä miksi hänen pitäisi lukea esim. mailiani.
Kännykät on kummankin omia ja niitä ei selailla ilman lupia.
Avoimet koneet molemmilla ja niistä klikkaamalla meilit yms. Jätän puhelimen milloin millekin pöydälle. En usko vaimon noita kyyläävän enkä itsekään kattele hänen juttujaan.
Ollaan kumpainenkin älykkäitä ihmisiä ja jos päättäisimme heittäytyä epäluotettaviksi ei sitä mistään perusjutuista huomaisi.
Yhteisistä asioista saattaa olla harmiakin.
Paikallisen operaattorin vaihtaessa Saunalahteen vaihtaa vaimoni nettitikkunsa sirun ko. toimijan vastaavaan.
Ongelma tuli aktivointivaiheessa kun piti antaa pankin käyttäjätunnus.
Eipä toiminutkaan koska tunnus ja kertakäyttönumerot ovat minun nimissäni.
Puhelimitse vaihto onnistuu ja siru tulee postiin.
Ko. hankaluus ei tullut mieleenkään koska olemme molemmat käyttäneet yhteistä tunnusta ja lukuja kulloisenkin tarpeen mukaan.
Maatessani sairaalassa kahteen otteeseen käyttö oli luonnollisesti yksipuolista mutta ei sitä tullut ajatelleeksi.
Tarttis näköjään moderniin tapaan kaikki olla niin yksityistä, niin yksityistä että!
Lisäharmi. E-reseptit. Pankkitunnuksilla!
Järjestelmät näyttävät rakentuvan oletukselle, että kaikilla on yksilökohtaiset tunnukset. Tarpeetonta byrokratiaa. Keskustelimme tuosta juuri ja vaimoni sanoi hoitavansa jatkossakin reseptinsä vanhaan malliin paperisina.
Vielä lisää sappea. Yksilökohtaisen verotus, yhteisverotuksen asemesta, on aiheuttanut, ja aiheuttaa meille edelleenkin törkeät tappiot jokainen vuosi.
Vaimon kone, miehen kone ja perheen kone. Kaikkia saa käyttää ristiin.
Puhelimet omat eikä toisella ole toisen puhelimeen asiaa.
Aikas stalkkausmeininkiä. Kyllä pitää olla jotain omaakin. Itse en voisi elää tuollaisessa suhteessa, että kaikki nuuskitaan. Varmaan toisen saamat kirjeetkin voi toinen avata.
Meillä myös jokaisella perheenjäsenellä omat koneet ja lisäksi vielä 2 tablettia, joita nyt enempi käyttää perheen lukiolaiset.
Kukaan meistä ei nuuski toistensa koneissa, vaikka ei meillä aikuisilla mitään salaista, ole enimmäkseen työjuttuja , mutta teineillä voi olla ja saakin olla, kun jo 17v kaksoset.
Kaiken voi pitää reilusti avoimena koska on itsestään selvää, ettei kumpikaan "nuuski".
Kaikki muukin on yhteistä. Kaikki tulomme menevät yhteiselle käyttelytilille johon kummallakin on käyttöoikeus ja rinnakkaiset kortit joiden käyttöraja on noin 6 x vaimon nettoleäke.
Kumpikaan ei "nuuski" toisen rahan käyttöä koska kummallakin on sen suhteen tolkku.
Vaimo sentään silmäilee pankkien tiliotteet ja luottokortin suoramaksulaskun erittelyn.
Minua sekään ei kiinnosta.
Eilen tyttöjen Kanarian matkalta palannut vaimoni esitteli ostoksensa ja kertoi kokemuksensa mutta yhteisen rahan käyttö on hänen asiansa.
Jos puhelimien ja tietsikan "nuuskiminen" epäilyttäisi niin miten sitten tälläiset "totisemmat" asiat?
Meillä yhteiset pankkitilit, yhteiset tietsikat, salasanat molempien tiedossa. Puolisoni lukee tekstarini jos sellainen tulee, enkä itse ole paikalla. Jos luen itse oman tekstarini, puoliso edellyttää, että luen sen ääneen hänelle.
Kaikki tuttavat ovat yhteisiä.
Kaikki kirjeet avaa se, joka sinä päivänä postin hakee.
Eli mitään yksityisyyttä meillä ei periaatteessa ole.
Tällainen symbioosi ottaa päähän.
Mietin eroamista joka päivä.
Vihaan sitä miestä.
Sen ulkonäkö, puheet, eleet, ominaishaju, kaikki mahdollinen siinä ottaa päähän.
Pitäkää yksityisyydestänne huolta, tai muuten hukutte siihen parisuhteeseenne!
Ottaako noin vaikeasti? Pahoittelen aiheuttamaani mielihrmia!
Syksyksyllä tulee täyteen 45-vuotta eikä vieläkään ole havaittavissa uppoamisen alkua.
Terve luottamus kumppaniin ja itseensä ei tarvitse pakonomaisia suojamuureja.
Kummallakin on yksityisyyttä tasan tarkkaan niin paljon kuin itse haluaa!
Hukkuvan pointti taisikin olla siinä, että ongelmia tulee silloin, jos puolisot syystä tai toisesta haluaisivat eri määrän yksityisyyttä.
Salauksen puute ei merkitse yksityisyyden puuttumista! Vaikka uteliaisuus ei ole estetty niin eihän sitä tarvitse harrastaa.
No, kukin toimii tuntemustensa mukaisesti.
Menee yksinpuheluksi mutta aloitukseni yksi lause kertoo paljon.
"Vaimoni salaisuuksia en tiedä mutta tuskin sielläkään on sen kummempia"!
En tiedä eikä kiinnostakaan.
Myöskään selaushistoria ei kiinnosta minua.
Vaimoni tuskin edes tietää sellaisen olemasaolosta.
Kirjeposti annetaan sille jolle se on osoitettu. Pankeista tuleva on molemmille ja vaimo avaa ne. Samoin luottokortin yhteenvedot.
Kumpikaan ei kiinnosta minua. Miksi kiinnostaiskaan?
Toisen poissaollessa paikalla olija näkee lähettäjästä onko mahdollisesti kyse lähitulevaisuuden kannanotosta.
Vaimon postissa ei oikeastaan koskaan ole mitään mikä vaatisi avaamista.
Puhelujen kääntö on käytännön kysymys. Itse olen laiska kuskaamaan kännykkää mukanani ja vaimolla se on aina matkassa ja auki.
Joskus hän on hilseillyt "sihteerin" roolistaan.
Tyttäremme antoi aiheen aloitukseeni. Hän sanoi, että me olemme ainoa pariskunta hänen tuttavapiirissään josta ei koskaa tiedä kumpi vastaa puheluun.
Minäkin vastaan käännettyyn kun vaimo on estynyt tai ei ole ehtinyt.
Joskus jompi, kumpi vain toteaa soittojäljen.
Eivät nämä asiat ole tämän juhlallisempia.
Joidenkin mielestä kylläkin ärsyttäviä.
Meillä on samanlaiset tuulipuvutkin ja niitä saa käyttää ristiin. Taskuissa ei ole koskaan mitään salattavaa, joten nekin saa tutkia jos huvittaa.
Jos osallistumme juhliin, istumme aina vierekkäin, osallistumme samaan keskusteluun ja olemme samaa mieltä asiasta kuin asiasta. Kaikki on avointa.
Syömme samaa ruokaa, katsomme samat ohjelmat televisiosta ja äänestämme aina samoja poliitikkoja. Kaikki tuttavat ovat myös yhteisiä, henkilökohtaiset ystävät kaikkosivat jo aikaa sitten.
Jos joku sattuu soittamaan ja kysymään jotain, en koskaan vastaa suoraan, kun haluan ensin kysyä vaimoni mielipidettä asiaaan. Tosin olemme kuitenkin aina samaa mieltä, mutta kuitenkin.
Ihana Elämä.
:D:D