Mikä parisuhde?

Hmm, ehkä joillain pariskunnilla noin. Itse en tuota voi allekirjoittaa. Parisuhde ja kahdenkeskiset laatuajat on pysyneet lapsen syntymästä asti. Kahdenkeskistä aikaa toki on vähemmän kuin ennen, mutta sitä arvostaa aivan eri tavalla.

Me ollaan edelleen mies ja nainen tässä suhteessa, vaikka meistä tulikin äiti ja isä.:)

Väsyneinä? No joo,ehkä sellaiset joilla sitä rumbaa oikeasti on. Ja jotka eivät osaa yhteistuumin arkea helpottaa.

Jollei toinen toista auta niin eipä siinä paljon jaksa. Laatuaikaa on jos sen itse osaa oivaltaa missä kohdin sitä on ja missä kohdin on hyvä pitää. Kaikki on ihan itsestä kiinni.

Kurjaa että oma jälkikasvu otetaan noin taakkana elämälle.

Kyllä siinä parisuhde etääntyy jollakin tasolla kun kaikki aika menee lastenhoitoon. Mutta sitä aikaa vaan täytyy ottaa pariskunnan ja olla se mies ja nainen. Sen takia luultvasti erotaan kun unohdetaan se puoliso ja läheisyys.Ollaanko liian itsekkäitä? omat menot tärkeämpiä kuin se puoliso...?

Kyllä yhden muksun nyt hoitaa vaikka toisella kädellä, jää kyllä aikaa muuhunkin.

Kyllä sitä parisuhdetta pystyy pitämään yllä lastenkin kanssa jos vain halua on. Eniten ratkaisee se asenne jossa ei vain suostuta siihen että ollaan vain ja ainoastaan isä ja äiti, vaan myös edelleen ne kaksi aikuista joilla on rakkaussuhde. Se isä/äiti-moodi pitää osata välillä heittää nurkkaan ja myöntää että välillä se on helkutin raskasta vaikka sitten kuinka rakasta tahansa.

Meillä on selvitty kahden lapsen kanssa nämä vuodet sillä että olemme ihan järjestelmällisesti sopineet että joka ainoa viikko meillä on aikaa toisillemme ja se järjestetään vaikka väkisin. Odotetaan että lapset nukkuvat ja sitten istutaan yhdessä alas ja jutellaan mieltä painavat asiat ja sitten vielä ne hempeämmän jutut. Ja tämä tehdään vaikka sitten yöunien kustannuksella koska kumpikin tietää että sitä todella tarvitaan. Saadaan hetki olla niitä ihmisiä kuin oltiin ennen lapsia.
Hyvin usein sitten tulee bonuksena sitä seksiäkin.