Luulen, että eräs ikäiseni sinkkunainen on minuun ihastunut, mutta varma en ole. Mikäli häntä kiinnostaa, kokeilisin kyllä mielelläni hänen kanssaan deittailemista. Tunnen hänet erään harrastuksen kautta, missä tapaan monia ihmisiä.
On ainakin neljä asiaa, joista päättelen hänen olevan kiinnostunut. Ensinnäkin hän tuntuu hymyilevän ja nauravan seurassani kohtalaisesti. Kyllä hän hymyilee ja nauraa muutenkin, joten on vähän vaikea erottaa, onko se jotenkin erilaista kanssani. Toiseksi hän hakeutuu monesti oma-aloitteisesti seuraani, vaikka harrastusporukassa on paljon muitakin ihmisiä, joiden kanssa oleilla. Kolmanneksi hän on hakeutunut oma-aloitteisesti kanssani kahden. Hän itse ehdotti, että aloitamme yhdessä yhden projektin, jonka tiimoilta ollaan nyt tavattu muutamia kertoja. Vaikka tiedän hänellä olevan kiireinen elämä, hänellä ei myöskään tunnu olevan kiire lähteä pois tapaamisistamme. Neljänneksi hän kertoilee jonkin verran omista saavutuksistaan, minkä voisi tulkita tarkoittavan, että hän yrittää tehdä vaikutuksen.
Minulla olisi kaksi kysymystä teille:
1. Vaikuttaako kertomani pohjalta, että hän olisi ihastunut - vai voisiko hän olla vain ystävällinen ilman kummempia taka-ajatuksia?
2. Mitä voisin tehdä viedäkseni asiaa eteenpäin mahdollisimman sulavalla ja "siistillä" tavalla?
Minä tietysti en haluaisi nolata itseäni hirveästi enkä haluaisi saada aikaan sitä, että jompikumpi tai kumpikaan meistä ei voi enää käydä kyseisessä harrastuksessa, kun tilanne menee kiusalliseksi. En myöskään tahtoisi tuottaa kyseiselle naiselle hirveän ahdistavaa tilannetta, jos hän ei olekaan minusta kiinnostunut.
Olen aika arka, eikä itsetuntoni ole niin hyvällä tolalla, että uskaltaisin lähestyä tuosta vain ja hyvin suorasukaisesti. Olisi siis mukavaa, jos voisitte kertoa näkemyksiänne.
On ainakin neljä asiaa, joista päättelen hänen olevan kiinnostunut. Ensinnäkin hän tuntuu hymyilevän ja nauravan seurassani kohtalaisesti. Kyllä hän hymyilee ja nauraa muutenkin, joten on vähän vaikea erottaa, onko se jotenkin erilaista kanssani. Toiseksi hän hakeutuu monesti oma-aloitteisesti seuraani, vaikka harrastusporukassa on paljon muitakin ihmisiä, joiden kanssa oleilla. Kolmanneksi hän on hakeutunut oma-aloitteisesti kanssani kahden. Hän itse ehdotti, että aloitamme yhdessä yhden projektin, jonka tiimoilta ollaan nyt tavattu muutamia kertoja. Vaikka tiedän hänellä olevan kiireinen elämä, hänellä ei myöskään tunnu olevan kiire lähteä pois tapaamisistamme. Neljänneksi hän kertoilee jonkin verran omista saavutuksistaan, minkä voisi tulkita tarkoittavan, että hän yrittää tehdä vaikutuksen.
Minulla olisi kaksi kysymystä teille:
1. Vaikuttaako kertomani pohjalta, että hän olisi ihastunut - vai voisiko hän olla vain ystävällinen ilman kummempia taka-ajatuksia?
2. Mitä voisin tehdä viedäkseni asiaa eteenpäin mahdollisimman sulavalla ja "siistillä" tavalla?
Minä tietysti en haluaisi nolata itseäni hirveästi enkä haluaisi saada aikaan sitä, että jompikumpi tai kumpikaan meistä ei voi enää käydä kyseisessä harrastuksessa, kun tilanne menee kiusalliseksi. En myöskään tahtoisi tuottaa kyseiselle naiselle hirveän ahdistavaa tilannetta, jos hän ei olekaan minusta kiinnostunut.
Olen aika arka, eikä itsetuntoni ole niin hyvällä tolalla, että uskaltaisin lähestyä tuosta vain ja hyvin suorasukaisesti. Olisi siis mukavaa, jos voisitte kertoa näkemyksiänne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tarvitse esittää mitään tai tehdä mitään omaa luonnettaan vastaan, joten jatka vain nykyisellä tiellä ja anna asioiden edetä omalla painollaan siihen suuntaan kun ne lähtevät etenemään.
Varmasti tulee tilanteita, joissa sinä voit antaa sille naiselle positiivista palautetta ja osoittaa siten tyytyväisyytesi ja arvostuksesi häntä kohtaan.
Projektin loputtuakin kannattaa korostaa sitä, miten kivaa oli saada tehdä yht.työtä. Ehkäpä siitä lähtee uusi polku, jos mitään oleellista ei ole jo siihen mennessä tapahtunut, ja se polku voi sitten viedä teidän toveruutenne jo harrastuksen ulkopuolellekin.
Eli rauhallista tutustumista ja toisen ihmisen seurasta nauttimista nyt vaan, koska siihen on niin oiva tilaisuus. Pikku hiljaa eteenpäin, hyvässä yhteistyöhengessä. Ei teillä ole kiire minnekään.
Odottaa projektin loppuun? Voi hyvänen aika... Olen joskus nuorempana ihastunut sellaisiin "odottelen josko nainen tipahtaisi syliini kuin kypsä hedelmä"-tyyppeihin ja ollut erittäin turhautunut. Ärsyttäähän se, jos mies selkeästi on ihastunut, mutta katselee vain kuin spanieli kerjätessään herkkua eikä saa mitään ilmaistua tunteistaan. Tai saa edes sanotuksi, että voisi olla kiva joskus käydä kahvilla. Naisena odotan, että mies on sen verran mies, että naisesta kiinnostuttuaan uskaltaa kiinnostusta jotenkin ilmaista. Onko parempi olla tekemättä aloitetta ja hävitä varmasti, kuin ottaa pieni riski ja katsoa kortti, jolloin lopputulos voi olla vaikka kuinka huikea? Jos hän ei ole kiinnostunut, voit laittaa uutta matoa koukkuun.
Jos tuntuu, että harrastustapaamisen jälkeenkin juttua riittäisi, sano vaikka, että mielesi tekisi nyt jotain pientä syötävää/juotavaa, lähdetkö messiin niin voidaan jatkaa jutustelua vielä, kun sitä tuntuu riittävän. Jos hän ei sillä kertaa ehdi, älä osoita pettymystä liiaksi, voit vaikka todeta, että ehkä joku toinen kerta. Hakeuduthan myös itse hänen seuraansa? Annathan hänelle jotain signaalia, että pidät hänestä? Kysele häneltä henkilökohtaisempia kysymyksiä (ei liian!), jotka eivvät liity harrastukseenne ja tunnustele miten hän niihin suhtautuu.
Harva siitä kiusaantuu, jos toinen osoittaa kiinnostuksensa, jos "pakkien" jälkeen osaa käyttäytyä ihan normaalisti kuten ennenkin.
Kiitokset kommenteista.
Valitettavasti vähän kiire on. Mainittu projekti ei kestä enää hirveän pitkään, ja sen jälkeen ei ole takeita, että pystyn häntä näkemään enää paljoakaan kaksitusten, ellen tätä jotenkin aktiivisesti edistä.
Jos minä annan asioiden edetä omalla painollaan, kohdallani se tarkoittanee aina sitä, etten koskaan tee itse mitään ja toivon, että toinen osapuoli on aloitteellinen. Hyvällä tuurilla näin voi tietty käydä, mutten voi siihen luottaa. Jos haluan olla jotenkin aloitteellinen, käytännössä minun on siihen itseni jotenkin kammettava, kun luonnostaan se ei tule.
En sinänsä ota perinteisiä sukupuolirooleja järin vakavasti ja voisin kuvitella, ettei niitä ota kovin vakavasti sellainenkaan ihminen, joka minuun ihastuu. Minusta ei mitään äijää saa. Minua ei myöskään haittaa, jos nainen vie, mutta kuten sanottu, tämän varaan ei ehkä kannata laskea.
Yleisestikin ottaen olen aika varautunut ja pidättyväinen ihmisten seurassa. Tämän vuoksi on mahdollista, että kyseessä oleva nainen ei minun kiinnostustani havaitse - vaikka kyllä minä varmaan hymyilen välillä aika typerän näköisenä ja sellaista. Joka tapauksessa olen itsekin ajatellut, että minun pitää yrittää sanoa enemmän kohteliaisuuksia ääneen. Olen minä kyllä hänen elämästään kysellyt.
Varmaan pitäisi tosiaan kehitellä jotain tekemistä harrastuksen ulkopuolella, mihin voisin pyytää häntä seuraksi. Joku "Haluatko lähteä kanssani ulos?" kuulostaa vähän kornilta ja maksimoi molemminpuolisen kiusaannuksen, jos saan pakit. Siis joku veruke pitäisi olla...