En tiedä mitä tehdä...

Lisättäköön vielä, ettei minulle ole tehty työsopimusta tästä viikonlopputyöstä. Tarvitsisin myös opiskelujeni jälkeen työpaikan, joten vaihtoehdot ovat tämä tai sitten etsin jotain muuta, mutta ei ole varmaa saanko sitten muualta.. En kyllä tiedä jaksaisinko tätä kokopäiväisesti =( Kaikki vain sanovat että pitäisi olla iloinen että on edes joku työ

"Kaikki vain sanovat että pitäisi olla iloinen että on edes joku työ"

Tuo on tyypillinen keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten "mantra". Totuus on kuitenkin se, että jos työ ei tykkää työstään/työpaikastaan/työkavereistaan niin työn tekeminen on lähes jatkuvasti yhtä helvettiä. Koko ajan ottaa päähän ja stressaa työn takia. Nykyään työpaikatkin ovat niin kiven alla, että uuden paikan löytäminen voi olla lähes mahdotonta.

Kirjoitit: Siis oikeasti kirjaimellisesti kierrän ympyrää liikkeessä noin 3/4 päivästä, loput ajasta keksin väkisin itse itselleni jotain tekemistä...

Kysyn: Johtuuko tuo siitä, että liikkeessä ei käy asiakkaita niin paljon, että sinulle riittäisi heissä tekemistä, vai onko kyse jostain muusta? Oletko puhunut asiasta esimiehesi kanssa?

Sinulla on työsopimus. Se on suullinen. Jos et ole saanut työsopimuslain 2 luvun 4 §:n mukaista kirjallista selvitystä työsuhteen ehdoista, niin pyydä se tai kirjallinen työsopimus.
http://www.tyosuojelu.fi/fi/tyosopimus

Minun mielestä kannattais lohduttautua nyt yhdellä asialla: ei sinun tarvitsekaan sitä jaksaa koko loppuelämääsi! Olet vielä nuori ihminen ja muista, että tuo työsi palvelee vain tarkoitusta, se on pelkkä välietappi ja tämän hetken homma. Älä siis stressaa siitä niin paljon, ja ala ottaa rennommin, jos pystyt.
Ensinnäkin: jos kerran tekemistä ei ole, yritä vaikka olla tyytyväinen että ainakin saat sen palkkasi helpolla. Tekemättömyys turhauttaa, mutta voit silloin tällöin kysyä jotain, suunnitella omia menojasi päässäsi, opetella laulun sanoja ulkoa tms.

No, kannattaa toki myös etsiä uutta työtä, jos semmoisen löytää, niin mikäs siinä.
Miksipä etsiä ei saisi?
Mutta sinulla on nyt monta valttia, mitkä meinaa turhautumiseen unohtua:
Tuo työ palvelee vain sitä, että saat työkokemusta ja työtodistuksen, mitä pidemmältä ajalta sen nyt saat, sitä enemmän se poikii luottamusta jatkossa.

Tuo työ palvelee nyt sitä rahoitusta, mitä siitä saat. Paskat työkavereista, alat tästä lähtien vaan morjestella heitä. Jos he ovat juntteja, olkoot, sinun ei tarvitse ottaa itseesi eikä muuttua samanlaiseksi. Ole sinä Sinä, ja anna heidän olla mitä ovat. Älä ota itseesi, muuto lehmän hermoiseksi tefloniksi:
Olet hakkimassa vain työtodistusta ja rahaa, et elämäntehtävääsi. Toivottavasti sinulla on harrastuksia ja kavereita muualla: muista heidät.

Työpäiviä on kuitenkin sopivasti eikä tunteja liikaa. Joten etujakin on, yritä ottaa kaikki rennommin. Ole suorastaan välinpitämätön siitä, tykkääkö työkaverit vai ei, morjestelet vaan kun ei mitään, muistat vaan omat kaverit ja muut. Ota rennosti jos tekemistä ei ole eikä kysymällä anneta: maksakoot hemmetin hullut sitten palkkaa tyhjästä, ainahan raha kelpaa.
Uuden työn löydät kyllä ajan kanssa. Mutta työllistyt paremmin, kun on jo pohjalla jotain: muista tämä työ palvelee tarkoitusta, sinä vain käytät tätä työpaikkaa hyväksesi päästäksesi parempaan.
Ole kärsivällinen!

Ei sinun iloinen tarvitse olla turhauttavasta työstä, mutta älä myöskään stressaa siitä. Miksi? Ei he maksa sinulle vapaa-ajan stressistä mitään :)
Sinun ei tarvitse nauttia tekemättömyydestä, vaan muistaa, että tulet nauttimaan vielä paljon pitkäjänteisyydestäsi, sitkeydestäsi ja seuraavasta työstäsi.
On oikeasti hyvä, että on työtä, olet sen oivaltanut. Se on hyvä, keksi säästökohde, mikä sinua motivoi: vaihto-oppilasvuosi kun pääset korkeakouluun?
Tai mikä vaan mikä sinua motivoi pitkällä tähtäimellä. Sitten teet siitä kuvan ja katselet sitä aina seinälläsi, kirjoitat siihen joka kuussa säästämäsi summan vaikka. Visualisoi, motivoi itseäsi, kannusta itseäsi, muista pidempi tähtäin.

Ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Jos sinulla kertyy nyt määrätietoisuutta kestää hankaluuksiakin, kärsivällisyyttä kestää turhautumistakin joskus, sitkeyttä jatkaa ja etsiä myös muuta, sitoutuneisuutta nähdä isommat asiat tämän pienen "takana" niin kuule: olet matkalla mahtavaan aikuisuuteen.

Sinun ei missään tapauksessa tarvitse jäädä työpaikan vangiksi, voit aina kouluttautua, etsiä muita töitä jne. mutta sinun kannattaa muistaa, mitä kaikkea voisit saada.
Lisäksi kehotan oikeasti säästämään. Jos maltat, säästä pitkään, jos säästät 13 vuotta, kunnes olet 30-vuotias aina tulojen mukaan, sinulla on aina vapautta.
Voit tehdä töitä ja joskus vaihtaa paikkaa. Voit muuttaa, ostaa joskus jotain kalliimpaakin, ja toisaalta, jos jäät työttömäksi, sitä suurempi on turvasi, mitä isommat ovat säästösi. Nyt kaikki tuntuu joskus kaukaiselta, kun olet niin nuori ja kaikki edessä, mutta usko pois, joskus pitkäjänteisyys kannattaa.
Se voi tuoda vapautta ja vaihtoehtoja.

Joten yritä tsempata, etsi vaan muutakin, ei sitä sinulta mikään kiellä, mutta muista myös tämän hetken hyvät puolet ja opettele jo nyt miettimään pitkällä tähtäimellä. Hyvin suunniteltu, kun on puoliksi tehty ja mitä useampi reitti ja vaihtoehto, sitä varmempi eteenpäin pääsy!
Muista myös aina jotain innostaa ja inspiroivaa elämään, joskus yksikin harrastus antaa sen innon mitä elämään tarvitsee.
Jaksamista!