En jaksa enää

Koko kolmivuotinen suhteemme on alusta asti maustettu vahvasti alkoholilla. Tämä aiheuttaa nähdäkseni kaikki ongelmat, mitä tulee luottamukseen, ajankäyttöön, kunnioitukseen, tulevaisuudensuunnitelmiin, rahaan...

Mies juo enemmän tai vähemmän 6 kertaa viikossa. Minä 1-2 kertaa, mutta harvoin humalaan. Itse olisin valmis lopettamaan koko käytön jos sillä saisin toisen raittiiksi, mutta riippuvuussuhde on miehellä aivan liian vahva. Hän on käynyt useaan otteeseen halustani lääkärillä, mutta apu on ollut hyvin väliaikaista. Viimeksi noin viikon verran taisi olla rauhallista.

Riidat ovat jokapäiväisiä, huutotappeluita ja jopa fyysisiä. Olen pakannut miehen tavarat noin 8-10 kertaa, mutta hän ei suostu häipymään. Olen kahdesti jopa kuskannut hänen tavaransa omalle asunnolleen 35kilometrin päähän. Aina hän luikertelee takaisin. En saa avainta pois yms...

Olen kertakaikkisen loppu, ihmisraunio, nuoressa 26 vuoden iässä :,( Mitä ihmettä teen? Jopa miehen vanhemmat tietävät poikansa käytöstä, mutta eivät osaa/halua tehdä asian hyväksi mitään. Olen miettinyt jopa itsemurhaa pakokeinona, mutta sitten tulen ajatelleeksi äitiäni, joka murtuisi.
9503
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Vaihda lukot, hommaa lähestymiskielto.

Äänestä

Typerin teko olisi tehdä itsari jonkun juopon takia. Ajattele sitä siltä kantilta.

Eikö sinulla ole halua taistella itseäsi vapaaksi ku-sipäästä?

Vaihda lukot, muuta kauaksi, hanki lähestymiskielto.

Äänestä

Niistä vanhemmista olisi kyllä apua, jos vain kykenisit pyytämään sitä heiltä.
Istuttaisitte pojan saman pöydän ääreen ja puhuisitte siitä hänen juomisestaan vihdoin oikeilla sanoilla ja todellisella tunteella joka teitä kaikissa yhdistää eli välittämisellä.

Mikäli nuorimies torjuu kaiken läheistensä järkipuheen eli haluaa vain paeta sitäkin tilannetta, sinulla on oikeus vaatia asuntosi avain pois häneltä, ihmiseltä, jota sinä et enää asuntoosi halua. Helpointa se olisi tehdä siinä kahden aikuisen läsnäollessa.

Tunteilut on nyt tunteiltu, kuten hyvin käsität. Sinun itkusi ja huutamisesi ja tavaroiden pois kuskailu eivät enää tehoa. Tarvitaan päättäväisempiä, lopullisempia otteita, mutta välittämällä, ei vihaamalla.

Miehellä on oma kämppä, jossa hän saa tehdä mitä ikinä haluaa, mutta sinun tulee määrätä omasta elämästäsi ja asunnostasi itse. Se on sinun velvollisuutesi. Mutta sitä sinä et ole tehnyt.
Hän ei "luikertele takaisin" ellet sinä päästä häntä takaisin. Ja jos sinä pelkäät häntä, hän käyttää sitäkin valtaa vain sinun tahtosi nujertamiseen.

Puhu niille vanhemmille. Osoita heille missä jamassa heidän poikansa parisuhde on ja pyydä heidän apuaan. Tai omien vanhempiesi apua, jos muu ei auta.
Sinä et ole ongelmasi kanssa yksin, muista se.

Äänestä

Huh, kiitos vastauksista.
Nyt homma eteni siihen pisteeseen, että sain tyypin kävelemään ulos ulos ovesta eilen illalla. Hän oli taas ottanu pari kaljaa töiden jälkeen, josta suutuin. Kuitenkaan avainta hän ei luovuttanut pyynnöstäni huolimatta (koska hänen tavaransa ovat täällä, se kuulemma syynä). Tilasin lukkosepän, ensi viikolla vaihdetaan lukot. Nyt pelkään vain sitä, että milloin mies pelmahtaa ovesta sisään. Jos hakeakseen tavarat, homma ok, mutta en jaksa olla niin optimistinen. Nyt on varmaan eilisillasta asti ollut kännissä, ihme kyllä ei ole soitellut... Hyvä näin, itse en aio ottaa yhteyttä. Työnnän tavaransa vaikka kellarivarastoon.

Äänestä

Soita virkavallalta apua, saat asiat järjestykseen.
Usko pois, jos haluat hänen lähtevän ni saat hänet pois siitä. Mutta et taida oikein olla varma mitä halua?
Yritä ainakin, sillä niin pelastat oman nuoren elämäsi.

Äänestä

Usko pois, olen halunnut hänestä eroon jo pitkään. Mies on Takertuja, tekee kaikkensa, jämähtää sohvalle tai sängyn pohjalle eikä nouse, puhuu ympäri, lupaa kahdeksan kaunista. Tiedän nyt, ettei hienoilla puheilla ole mitään vaikutusta hänen käytökseensä (ainakaan kolmea päivää enempää). Olen jopa sanonut hänelle useasti, etten rakasta häntä ja toivon hänen poistuvan elämästäni lopullisesti. Mies ei kuitenkaan usko, että olen tosissani, vaan vannoo aina omaa rakkauttaan ja lupaa kaiken muuttuvan paremmaksi. Jos toista rakastaa, ei pitäisi saada rakastetulleen näin pahaa mieltä, joka ikinen päivä. Erästä asiaa myös ihmettelen: hän ei ole todellinen Mies. Tarkoitan tällä sitä, että hän ei jaksa/osaa/halua/kykene suorittamaan edes minimaalisia "miesten töitä". Tarkoitan tällä esimerkiksi palohälyttimen asennusta kattoon tai viemäritukoksen avaamista. Kaikki tällaisetkin asiat ovat minun tehtäviäni. Lienen liian vaativa.

Äänestä

olet liian kiltti ja pulassa.olin samanlainen itsekin ,lapsikin yhteinen.meni tasapaino,mielenterveys,hermoromahdus.ei ollut rohkeutta,ymmärrystä häipyä vaikka turvakotiin.nuoruus meni raunioina.lopunelämää en aio enää sitoutua,tapailen miestä,en halua enkä enää uskallakaan enempää.nyt kun vielä voitt,katoa.äläkä ota laastaria suhteeksi,senkin mokan tein yksinäisenä.

Äänestä

Heitä Mies ainakin ulos omasta kodistasi ja käske hommaamaan oma asunto.Jokaisella on oikeus omaan rauhaan ja tilaan omaan kotiin.

Äänestä

No, nyt kun se lukkoseppä on tilattu, sä voit keräillä äijän rytkyt ja tavarat pahvilootaan ja heittää sen lootan pihalle.
Lukkojen vaihtamisen jälkeen sun ei tarvi enää nähdä koko tyyppiä, ellet itse halua. Niin, että päätä nyt kertalaakista mitä sä haluat ja elä sen päätöksesi mukaan. Sitten sun ei tarvi enää syyttää miestä sun mielenrauhasi pilaamisesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sattuu kirjoitti:

Koko kolmivuotinen suhteemme on alusta asti maustettu vahvasti alkoholilla. Tämä aiheuttaa nähdäkseni kaikki ongelmat, mitä tulee luottamukseen, ajankäyttöön, kunnioitukseen, tulevaisuudensuunnitelmiin, rahaan...

Mies juo enemmän tai vähemmän 6 kertaa viikossa. Minä 1-2 kertaa, mutta harvoin humalaan. Itse olisin valmis lopettamaan koko käytön jos sillä saisin toisen raittiiksi, mutta riippuvuussuhde on miehellä aivan liian vahva. Hän on käynyt useaan otteeseen halustani lääkärillä, mutta apu on ollut hyvin väliaikaista. Viimeksi noin viikon verran taisi olla rauhallista.

Riidat ovat jokapäiväisiä, huutotappeluita ja jopa fyysisiä. Olen pakannut miehen tavarat noin 8-10 kertaa, mutta hän ei suostu häipymään. Olen kahdesti jopa kuskannut hänen tavaransa omalle asunnolleen 35kilometrin päähän. Aina hän luikertelee takaisin. En saa avainta pois yms...

Olen kertakaikkisen loppu, ihmisraunio, nuoressa 26 vuoden iässä :,( Mitä ihmettä teen? Jopa miehen vanhemmat tietävät poikansa käytöstä, mutta eivät osaa/halua tehdä asian hyväksi mitään. Olen miettinyt jopa itsemurhaa pakokeinona, mutta sitten tulen ajatelleeksi äitiäni, joka murtuisi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu