Olen käynty yhden naisen...
joo minua nuorempi ja hemmetin hyvännäkönen, kun joku palstan tovereista pohtii kuitenkin...
kanssa treffeillä nyt kahdesti. Olen kiinnostunut ja samaa aistin toisin päin kyllä. Tässä nyt miettinyt kovasti kolmansien treffien juttua, mutta en ole keksinyt. Jotain enemmänhän se saisi olla kuin ekojen treffien kahvi ja tokien treffien leffa plus pikku heti lähi pubissa.
Siihen kolmansien treffienkin asiaan saa ajatuksia heittää, mutta se mitä nyt piti kysyä ennen turhia tarinointeja oli, että oisko tässä väliä täyttääkseen hyvä vai huono idea käydä yllättäen kahvilla siinä kahvilassa, jossa hän on töissä?
Osoittaisiko tuo kiinnostusta, vai säikäyttäiskö vaan likkaparan?
joo minua nuorempi ja hemmetin hyvännäkönen, kun joku palstan tovereista pohtii kuitenkin...
kanssa treffeillä nyt kahdesti. Olen kiinnostunut ja samaa aistin toisin päin kyllä. Tässä nyt miettinyt kovasti kolmansien treffien juttua, mutta en ole keksinyt. Jotain enemmänhän se saisi olla kuin ekojen treffien kahvi ja tokien treffien leffa plus pikku heti lähi pubissa.
Siihen kolmansien treffienkin asiaan saa ajatuksia heittää, mutta se mitä nyt piti kysyä ennen turhia tarinointeja oli, että oisko tässä väliä täyttääkseen hyvä vai huono idea käydä yllättäen kahvilla siinä kahvilassa, jossa hän on töissä?
Osoittaisiko tuo kiinnostusta, vai säikäyttäiskö vaan likkaparan?
Vastaukset 56
Vanhimmat
pikkuhetki lähipubissa* jopa
Muista three date rule, jonka mukaan on pakko saada viimeistään kolmansilla tai ei ollenkaan. Vähän karua jos nainen joutuu ottamaan sinut johonkin kahvilan takahuoneeseen ja saa siksi potkut.
Ikinä ei ole pakko antaa, näin olen kuullut huhuja.
Ei ole ei. Toivottavasti löydät seuraavaksi jonkun joka ei koe sitä pakkona.
Illallinen kevyen viinin kerä kuulostaa romanttiselta. Mitä on illalliseksi?
Kalaa ja patakasviksia. Tervetuloa!
Kiitos. Onko kala jo syöty? Minulle kasvikset :)
Itse en ainakaan kutsumatta toisen työpaikalle työntyisi yllätyskäynnille, voisi kokea sen ahdistavana, eri juttu jos muuten vaikka soittelet ja kysyt että voitko tulla käväisemään kun olet siinä kulmilla niin sitten menee jos sanoo että sopii.Ruokaa, leffaa ja vinkkua kotona itse ainakin tarjottelisin vaihtoehtona elokuvateatterille ja kuppiloille, sehän on sitten naisesta kiiinni haluaako tulla ja jos ei niin kaitpa se keksii paremman vaihtoehdon.
Joo se voi olla että tuossa on riskinsä. Harmi kun tuo taitaa olla puhelimitse vähän sillei vaikeasti tavotettava työaikanaan, että ei voi ees sillein puoliksi yllättää että soittaa ja kysyy saako se slaagin, jos ilmestynkin kahville hetken päästä.
Joo hankalaahan se vähän on, mieluummmin ehkä kannattaa jättää menemättä ja pitää yhteyksiä muuten yllä. Yksi tuttu kaveri kerran alkoi käymään yhdessä ruoka/kalja-paikassa missä oli sitä kiinnostava nuori nainen töissä, se ehkä oli sitten käynyt turhankin usein ja ehkä jotain ehdotellutkin kun oli sitten kerran tullut sen naisen kaveri sitten aika vihasesti sanomaan että lopettaa sen kyttäämisen kun ei sitä naista kiinnosta, nolo homma :D
Ei sulla varmaankaan tuollaisesta ole vaaraa mutta koskaan kun ei voi tietää niin ehkä yllärit siinä vaiheessa kun ei vielä oikein tunne saattaa olla vähän ahdistavia ainakin jos naisella herää pienikin epäilys stalkkaamisesta.
Ensinnäkin: älä kerro tänne liikaa, ettet säikäytä naista (jos vaikka sattuisi näitä joskus lukemaan).
Toiseksi: kolmansien treffien teema riippuu paljon siitä, mistä te kaksi tykkäätte (minkälaisia harrastuksia, mielenkiinnon kohteita teillä on)? Miksei jotain toiminnallista vaihteeksi? Itse tykkään toiminnallisista treffeistä, esim. ulkoilua, urheilua (sellaista missä voi jutella, vaikka sulista) tai johonkin tapahtumaan, messuille, keikalle tms. yhdessä menoa. Tai sitten kutsut naisen luoksesi (jollei liian pikaista) ja leivotte tai kokkaatte jotain superhyvää yhdessä? Kun tekee juttuja yhdessä toisen kanssa, näkee hänestä puolia joita ei esim. kahvipöydän ääressä näe. Ja mielikuvitushan sitä on vaan rajana, kolmansilla treffeillä voi tehdä jo jotain semi-outoakin, kunhan ei liian outoa…
Sitten toi yllätysvisiitti: sekin varmaan riippuu naisesta, että ilahtuisiko vai säikähtäisikö. Minusta voisi olla aika romanttistakin jos mies kahvilaan tulisi ja sanoisi, ettei malttanut odottaa näkemistäni ennen treffejä – mutta se käynti pitäisi tehdä hienovaraisesti niin, ettei tosiaan säikäytä naista, taikka saata häntä epämiellyttävään tilanteeseen työkavereiden tai asiakkaiden edessä, eli ainakaan sinne toisen työpaikalle ei voi jäädä notkumaan pitkäksi aikaa ettei toiselle tule stalkattu olo. Yksi vaihtoehto on vain moikata pikaisesti ovelta tai jopa ikkunan takaa ja sitten lähettää naiselle tekstari perään, että halusit hänet nähdä ja toivotella hyvää työpäivää.
"Yksi vaihtoehto on vain moikata pikaisesti ovelta tai jopa ikkunan takaa ja sitten lähettää naiselle tekstari perään, että halusit hänet nähdä ja toivotella hyvää työpäivää."
Eikös tuo vaikuta jo aika epätoivoiselta :D
Aika stalkin tuntuista, mutta tässä näkee, että kaikki käy kun tekijänä on 10. Toivottavasti myös Crocuta on 10 sille naiselle jos uskaltautuu tuollaiseen hiipparointiin.
No ei minusta, mutta minä olenkin romantikko :)
Toteutustapa / käyttäytyminen tilanteessa tietysti ratkaisevat.
Ehkä eniten ratkaisee naisen suhtautuminen. Jos pitää miestä jo fiksuna, luotettavana ja ihanana, niin tuo menee läpi. Jos taas olisi jotain epäilyksiä, niin niin.. mutta ehkei kaksien treffien jälkeen?
" Minusta voisi olla aika romanttistakin jos mies kahvilaan tulisi ja sanoisi, ettei malttanut odottaa näkemistäni ennen treffejä"
Silloin varmaan joo, jos nainen on jo päätäpahkaa ihastunut eikä saa miestä mielestään. Mutta jos nainen ei ole vielä satavarma tunteistaan, on miehen liika innokkuus usein turn-off.
No lähtisikö ylipäätään kolmansille treffeille, jos olisi epäilyksiä? En minä ainakaan lähtisi.
Elokuvissa tai saippuasarjassa: Hurmaava herrasmies-ridge trensissään huiskauttaa hanskakädellä lasin takana kaipaava hymy kasvoilla ja lähtee siitä tyylikkäästi jatkamaan matkaa, nainen huokailee urhonsa perään.
Oikeassa elämässä: Suomijamppa nahkaopusakassaan hymyilee typerästi lasin takana, lähtee siitä sitten eteenpäin lipsuttelemaan ja vielä liukastuu perseelleenkin mennessään, naista naurattaa se hupsu ja voihan sekin toimia mutta voi olla ettei toimikaan.
Ymmärrän kyllä tuon romanttisen pointin mutta meidän suomimiesten jotka ollaan totuttu täällä loskassa rämpiessä siihen että nnemmin tai myöhemmin menee persiilleen on vaikea ajatella itsemme tuohon Ridgen osaan.
:)
No eihän noita kolmansia ole vielä sovittukaan, että saas nähdä onko epäilyksiä.
Niinpä. Minulle on vastaavissa tilanteissa sanottu, että olen läheisriippuvainen psykopaatti, joka roikkuu naisessa, eikä anna omaa tilaa. Sitten se on ollut sorronnoo.
No noinhan täällä väitetään.
Mutta minusta se, että mies ilmaisee ihastuksensa, kiinnostuksensa, innostuksensa on eri asia kuin epätoivo. Kolmen ensin mainitun ilmaiseminen on minulle turn-on, viimeinen turn-off. Mutta tähän liittyy mielestäni enemmän se, että ensimmäiset ilmaisevat, että mies on kiinnostunut juuri minusta, kun taas epätoivoinen on kiinnostunut kenestä tahansa. Se, että mies ei saa juuri minua mielestään, on minulle turn-on ja siksi pitäisin tuota romanttisena eleenä.
Mutta totta on se, että tuo vaatii tilanteen lukutaitoa, koska tuo raja on hienon hieno.
No minulle on joskus yksi suomimies tuonut marraskuun loskasateessa työpaikalle ilmapallon päivääni piristämään. Eikä ollut mikään ridge, vaan ihan tavallinen ihana suomalainen mies. Toi vaan ilmapallon ja lähti saman tien. En vieläkään tiedä mistä oli heliumpallon hankkinut, mutta jäänyt ikuisesti mieleen kyllä. Enkä todellakaan pitänyt creepynä (kun mies ei muuten käyttäytynyt creepysti).
Mutta minähän sanoinkin olevani romantikko. On niitä onneksi miehissäkin.
Entä jos on epätoivoinen, koska ei ole ikinä tavannut ketään sinunlaistasi?
Hehe. Miten ainutlaatuiseen törmääminen voisi aiheuttaa epätoivoa? Mutta jos nyt näin ikävästi pääsisi käymään, niin sitten pitäisi laittaa jäitä hattuun tai jotain joka suitsisi sitä epätoivoa ja muuttuisi positiiviseksi.
Milloin oli ne kahdet ensimmäiset treffit? Jos on jo kolmannesta kyse.. Vai onko kolme tapaamista vasta suunniteilla?
Jotkut ovatkin ainutlaatuisia ja harvinaisuuksia. Tärkeintä on kuitenkin sopivuus henkisellä tasolla...
Joo voihan se toimia ja mukavahan se on noin yllättää jos tietää että se toimii, mutta kun ei voi tietää toimiiko niin helposti jää ajatuksen asteelle :)
No siten jos ei ole koskaan samanlaista kohdannut, eikä siksi usko kohtaavansakaan. Eli kukaan ei ole säväyttänyt niin paljoa. Silloinhan olisi pakko saada juuri sinut, koko elämä yhden naisen varassa, ehkä yksien treffien... kyllä siinä helposti epätoivoon vaipuisi.
Sepä se siinä onkin, että uskaltaa ottaa sen riskin ja esim. tässä tapauksessa aikuinen mies matkustaa julkisilla kaupungin läpi satuhahmoheliumpallo kourassaan. Siinä on mm. se riski että jää ikuisiksi ajoiksi naisen mieleen ja ”joutuu” suhteeseen. Nainen saattaa jopa pitää hyvänä moisesta yllätyksestä ilahtuneena :)
Njääh, enpä taida oikein uskoa tuohon… saattaa hetkellisesti luulla jonkun olevan ainutlaatuinen, mutta jäät hatussa tietävät toisin. Ja jäät hatussa tietävät myös, ettei elämää voi kenenkään toisen varaan rakentaa, muuten hukka perii..
Mutta sinähän nyt taas yrität vedättää minua onnetonta romantikkoa :)
Olen minä joskus kohdannut ja menettänyt sellaisen naisen / naisia, joita ajattelee vielä yli 10v jälkeen, että "mitäpä jos?". Pahimmillaan voisi olla, ettei löytäisi edes hyvää suhdetta eläissään ja sitten se yksi "jos?" jää vaivaamaan kuolinvuoteelle asti. En minä ihmettelisi jos joku tai monikin parantumaton romantikkomies ajattelisi sinusta noin ja viimeinen ajatuksensa olisivat kauniit kasvosi hymyilemässä..
Heh, romanttisesta creepyksi;)
Se vaan, että nuorena saattaa uskoa vielä löytävänsä yhtä sykähdyttävän, mutta sitten ne vuodet vaan vierivätkin, eikä vastaavaa löydy. Jos tämän riskin tiedostaa kohdatessaan sinut, niin kyllähän siinä epätoivo vuorottelee toivon kanssa varmasti.
Romantikot luottavat kohtaloon ja onnelliseen rakkauteen. He eivät edes epäile omaa valintaa. Romantikolla on toiveen siivet.
Kuinka paljon tuossa sitten on kyse siitä, että aika kultaa muistot? Taikka siitä, että nuorena ehkä kaiken kokee voimakkaammin ja sitä ensirakkauden huumaa voi olla tosi vaikea uudelleen kokea? Tai jos kokee, niin erilaisena kun on itsekin vuosien varrella muuttunut.
Entä eikö tuossa sitten olisi tavallaan jo kokemastaan oppinut ja olisi ekstraskarppina omissa toimissaan, ettei tilannetta toista kertaa enää tyrisi, ainakaan samaa virhettä tekemällä toistamiseen? Ainakin niin minä yrittäisin, mutten tiedä onnistuisinko. Voi olla etten.
Mutta joo, tavallaan ymmärrän ton ja tavallaan en. Epätoivo ei vain yleensä juuri missään asiassa auta, eli siksi ne jäät pitää ottaa aina tarvittaessa käyttöön.
Voi olla nuoruutta ja toivottavasti siitä oppii.
Epätoivohan ei auta, mutta vaikeahan se on olla itsevarman rentona jos edessä on niin sykäyttävä neito, ettei ole vastaavaa kokenut, ainakaan vuosiin.
Jäistä voi olla apua jälkeenpäin jos on jo menettänyt pelin. Sitten voi selitellä "ettei se oikeasti".
Voi ne jäät laittaa hattuun siinä tilanteessakin ”nyt ihan rauhallisesti, hengitä, älä innostu liikaa” -tyyliin. Eikä epätoivoisesta tarvitse suoraan itsevarman rentoon hypähtää, välissä on monta ok askelmaa. Ts. jos on kiinnostunut ja innostunut, niin hiukan jarruttelee (=jäitä), ettei lipsahda epätoivoisen puolelle. Just sopiva balanssi. Nainen aistii, että mies on kiinnostunut, muttei epätoivoinen.
No tottakai tuohon pyritään, mutta asia erikseen kuinka hyvin se onnistuu. Riippuu molemmista osapuolista.
Toisaalta eikö tuollaisen "epätoivon" pitäisi sytyttää kaltaisesi romantikko? Sitäpaitsi jos olisi kyse sen sortin epätoivosta, että "saisinpa nyt vaan jonkun", niin tuskin sinä kovin usein edes joutuisit kohteeksi, koska silloinhan kannattaisi yrittää jotain hampaatonta kassialmaa.
No ei se epätoivo sytytä, mutta niin kuin aiemmin sanoin, se raja on hiuksen hieno. Innostus muuttuu epätoivoksi kun siihen tulee negatiivisia piirteitä, ripustautumista, tarvitsevuutta, painostamista tms. Tyyliin kahden kuukauden tuntemisen jälkeen mies haluaa naimisiin ja ehdottaa ehkäisyn pois jättämistä, koska se on nyt tässä, minä tiedän! (siis vain mies tietää, naisen ei tarvitse). Mutta kai tuokin on kovin yksilökohtaista, siis missä kohtaa tuo raja ylittyy. Toiselle pikakosinta voi olla elämän romanttisin tapahtuma, mutta toiselle kauhistus.
Nojoo, kyllä minulla voisi olla tuo varmuus (kuviteltu ehkä) jo nopeamminkin, mutta en ymmärrä mikä kiire niitä lapsia on tehdä ja mennä naimisiin? Jos se on Se Oikea, niin kyllähän suhde kestää ilman sormuksiakin ja siitä omasta kympistä mielellään nautiskelisi ihan kahden kesken ainakin vuoden ennen kolmansien pyörien suunnittelua. Pidempäänkin ellei tuntuisi, että biologisen kellon kanssa on kiire. Tai mikäpä ettei niitä kiireettömiä, lapsettomia viikonloppuaamuja viinirypäleitä toisilleen syöttäen voisi viettää eläkeikään asti jos siltä molemmista tuntuu.
Niinpä, en minäkään sitä kiirettä tajua, mutta se on kait juurikin jonkinlaista epätoivoa – ”tämä täytyy rengastaa pian ennen kuin lentää pois”, mutta siinä kiirehtiessä lentääkin pois juuri kiireestä johtuen, sairasta. Ja ihan kuin se rengastaminen jotain ratkaisisi, mutta eihän epätoivossa mitään logiikkaa olekaan.
Senkin takia epätoivo on huono juttu, en usko sen johtavan mihinkään kovin pitkäkestoisiin ratkaisuihin, koska koko asetelma on ihan väärällä pohjalla.
Eipä minulla ole koskaan ollut epätoivoa / pelkoa / epäitsevarmuutta suhteessa enää 2kk jälkeen. Siinä vaiheessa on jo päästy turvallisuusvyöhykkeelle ja ehkäpä kiitos narsismini, minulla ei käy mielessäkään, että nainen haikailisi muualle. Pelkotiloja on ensikatseesta lähtien korkeintaan parien ekojen treffien ajan. Vaikka mistäpä sitä tietää josko Sinä oletkin eri laatua kuin olen kokenut ja siksi pelkotilat silläkin miehellä jatkuivat panoksen arvon vuoksi pidempään.
En nyt väitä että suoraan näin omassa elämässäni olisi tapahtunut, mutta voihan se epätoivokin kehittyä matkan varrella jos yhtäkkiä tajuaakin panosten nousevan? Mukavasti alkanut tutustuminen ja yhdessä olo muuttaa jostain syystä luonnettaan ja ajaa ihmisen epäloogisiin tekoihin?
Mutta se on hyvä kuulla että narsismi suojaa epätoivolta. Mikäs sitten suojaa narsismilta? Vai pysyykö positiivisen puolella? ;)
Pettymykset elämässä ainakin parantavat narsismin luomilta kuvitelmilta omasta täydellisyydestä.
Sitä en tiedä mikä suojaisi narsistin läheisiä? Pitkä pinna ja ymmärrys?
Jos on vakava, patologinen tapaus niin tuskin mikään muu kuin etäisyys. Mutta jos on siellä positiivisen rajoilla niin sitten ehkä nuo mainitsemasi ja pitkä lieka.
Aikahan myös parantaa, narsismi on 30 jo huomattavasti harvinaisempaa kuin 20v.
Mutta vähän ikävää mielestäni tuo, että narsismia pidetään tautina, johon ei mikään voisi auttaa. Ehkä ainoa ihmisryhmä nykyisin, joka saadaan demonisoida kaiken avun ulkopuolelle. Vaikka eihän minulla edelleenkään ole lääketieteen ammattitaitoa, mutta niin olen käsittänyt, että narsismillenin on hoitomuotoja.
Eikä minulla siis diagnoosia tuosta, enkä nyt.kovin vakavissani usko siitä kärsiväni, vaikka ehkä jotkin tunnusmerkit osuvatkin. Mutta eiköhän niin ole suurimmalla osalla.
Menipä sivuraiteen sivuraiteelle taas. .
No ei kai tuo heliumpallon kanssa matkustaminen niin hirvittävästi uskallusta vaadi, minua ainakaan se ei sinällään haittaisi yhtään mutta se taas että pitääkö nainen vähän hoopona saattaisi arveluttaa :) Sitäpaitsi kerran matkustin ihan h..sen matkan, ei pallo mutta jotain muuta ehkä mieleenjäävää messissä ja silläaikaa nainen oli päättänyt että haluaa enemmän kuin etäsuhteen sitoutumiskammoisen kanssa, no onneksi tieto tuli ennen lahjaa, sai se sen kuitenkin mutta eipähän ehtinyt vaikuttaa päätökseen :)
Eipä sekoiteta - paranemisestahan ei ollut puhe, vaan läheisten selviytymiskeinoista. Paraneminen ja keinot siihen ihan oma lukunsa (eli uskon niitä myös olevan).
Niin, ja narsismihan on parhaimmillaan (ei-patologisena) positiivinen ja hyvinkin tarpeellinen ominaisuus, terve itsekkyys. Joten kyllä sitä soisikin jokaisella jonkun verran olevan, kunhan ei ihan kumpaankaan ääripäähän kimmahda. Siksi minusta tuo narskukortti onkin aika huvittava, kuinkahan moni sen käyttäjistä tietää mistä oikeasti puhuvat? Noh, olipa narsistinen heitto minulta :)
Mutta joo, sivuraiteelle meni, ”nähdään” taas, ehkä, jollain toisella raiteella.
No minä teen välillä hoopoja juttuja ja olen ajatellut sen niin, että jos mies pitää minua niiden takia jotenkin naurettavana, niin sitten ei ole oikea mies minulle – että sikäli se on sitten hyvä asia, jos tulee hooporajoitteisuus ja liiallinen vakavamielisyys jo hyvissä ajoin esiin.
Siis mitä tuossa sinun tapauksessa kävi, en tajunnut? Olisiko nainen halunnut lyödä hynttyyt yhteen ja sinä sitten säikähdit karkuun vai?
Juu ja ihan oikein, nainen jos niitä tekee niin sehän on vaan suloista enkä usko että niiden vuoksi hoopojen kirjoihin joudut :) Miehellä se on vaan ehkä vähän eri juttu, tai en minä tiedä :)
No en minä varsinaisesti säikähtänyt mutta sanotaanko niin että jossain vaiheessahan sitä pitäisi varmaan tehdä jotain liikkeitä sitoutumisen suuntaan ja minä olen vähän huono siinä jos muutenkin sujuu :)
Kyllä se romanttinen hoopous ja kaikenlainen hassuttelu on miehellekin eduksi, ainakin minun mielestäni. Elämä on ihan tarpeeksi synkeää muutenkin.
Totta on tuo että ei tätä elämää niin synkeänä kannata ottaa, ne murheet tulee murehtimattakin ja luultavasti jos niitä murehtii ne tuntuu vaan sitten vielä isommilta ihan pikkujututkin, ikeastaanhan kun ihmiselle riittää että on ruokaa ja lämpöä :) Minua on viimeaikoina alkanut kiehtomaan eräänlainen downshiftailu elämäntapana, aika monesti kun ne meidän ihmisten murheet on kosketuksissa taloudelliseen hyvinvointiin ja työympyröihin niin jos opettelisi vetämään kulutuksen pieneksi eikä yrittäisikään haalia tätä maallista juurikaan enempää kuin on tarvis niin sitä voisi olla onnellisempi, ympäristö saattaisi pitää luuserina mutta mitäpä siitä ja sinkku kun on niin ei ole kuitenkaan mitään pakkoa yrittää hankkia perillisillekään pesämunaa.
Missä sä sitä naista treffaat? Jossain Orimattilassa? En kyllä suosittele meneen naisen työpaikalle, ellet haluat tehdä sille jotain psykologista testiä. Suurimmalla osalla naisista psyyke ei kestä sitä työpaikalla käyntiä ja siten tietty huonoimmat karsiutuu pois. Ei huono idea siksi. Suosittelen kuitenkin sitä ravintolaa ja kukkia, jos ei vielä ole niitä tullu kokeiltua. Mut Orimattilassa se ravintola tuskin on mahdollista. :D
Sitten on kaikenlaiset muut hauskuudet, kuten kummitustalot. Tampereella Hatanpään puistossa kummittelee. Kannattaa mennä sinne rakasteleen. Ja eikös Lahdessa ole joku tienpätkä, missä tulee kummitus hevosilla vastaan...
Kaikista parhaat treffit on sellaiset, että nähdään ufoja.
No, jos itse olisin kiinnostunut jostain miehestä, olis aika mageeta, jos se ilmestyis mun duunipaikalle. :) Minut se vois pyytää vaikka lounaalle, mutta toista se taitaa olla kahvilatyöntekijöillä... Varmaan silti kiva nähdä, tuoda kaffe pöytään ja vaihtaa muutama sana, jne.
Jo kolmansia treffejä ajatellen, olisin kyllä kiitollinen mistä vaan yhdessä vietetystä ajasta, koska olisin kiinnostunut siitä ihmisestä.
Olen aika älyllinen nainen, joten mulle riittäis illanistujainen vaikka jossain raflassa, esim. mukavasti sohvalla, tms. ja juttelu vaan, koska (jälleen kerran) olisin kiinnostunut tutustumaan siihen ihmiseen, sen ajatusmaailmaan, jne.
Jos kerran molemmat viihtyy toistensa seurassa, ei luulis olevan esteitä uudelle tapaamiselle, jutustelulle ja siten tutustumiselle. Itse en arvosta liian selkeää kiirettä fyysiseen kontaktiin, mutta meitähän on joka lähtöön...
Onnea matkaan, crockuta! ;)
Kolmannet treffit ja aavistat varmaan itsekin että naisen kiinnostus sinua kohtaan laantuu viimeistään silloin ellei jo niin ole käynytkin.
Olet ilmeisesti hieman huolissasi tilanteesta ja tietänet että et ole niitä kaikkein kiinnostavimpia miehiä joilla on hyvä supliikki ja muuta siihen lisäksi ( urheiluauto, hienoja lahjoja, ...)
Älä hyvä ihminen mene sinne toisen työpaikalle!!!!
Tuokin jo osoittaa moukkamaisuutta ja tahdittomuutta kun edes ajattelet tuollaista tekoa .. Älä mene Sinne!
No hyvä että moukalla on sivistyneet neuvojat.
Eikä hätää.
Ehdin nimittäin kyrpiintyä itse siihen muijaan eilen illalla yhden jutun takia ja ei tule kolmansia, josko vaikka haluaisikin tai saa se vähän töitä tehdä että se seikka muuttuu.
Oli tuhoon tuomittua edes yrittää suhdetta sinun.
Ai se olit sinä. Nå taisin luodin väistää.