Exä otti yhteyttä 22 v jälkeen

Kannattaisko ottaa selvää mitä miehellä mielessä. ei se ota jos ei annakkaan...
Jospa saisit lisää energiaa ja voimaa elämääsi kun tapaisit jonkun menneisyydestäsi , se ei välttämättä ole huonojuttu joka rikkoo jotain, se voi myös olla jonkun alku, alku kaiken kauniin?

Chattailtiin hetki ihan lämpimässä hengessä, mies suhtautuu menneisyyteen aika nostalgisesti ja lämmittäähän se mieltä. Todettiin, että elämä on meillä molemmilla tässä ja nyt, mutta muistot pysyvät, hyvä niin.

Eletää vain kerran, rohkea rokan syö .
Jos tämä oli minulle(mies) niin kirjoita rohkeasti vaan , välttämättä emme saa muuta kuin voimaa elämäämme toistemme kirjeistä, olisitko salainen kirjeystäväni sähköisesti?

sori, niin minullakkin

Herranen aika kuinka olisi kiva tavata tuo pikarakkaus nuoruudesta, ottaa drinksut jossain ja puhua nämä menneet vuosikymmenet kiinni tähän päivään, en ymmärrä mitä tälläisessä olisi pahaa mieltä kenellekkään.
Enpä usko että rakkauden kipinä syttyisi välillämme uudelleen, kenties kyynelehtisimme sitä että elämä on ajanut nuoruutemme ohi ja olemme nyt itse niitä vanhoja kalkkiksia joista vitsailimme naureskellen.
Kasari musat varmaan soisi kajareista kun tapaisimme, kävikö meille hyvin sen tietäisimme sitten, nyt sen tiedämme tahollamme muttemme toisistamme.

26 vuotta ja kuinka paljon häntä ajattelen. Hän tietää ajatukseni, tapailemme.

Halaamme ja kuivaamme silmät toisiltamme

Meidän välillä on jotain suurta, mutta meidän on aina pitänyt olla kaukana toisistamme, jotta voisi olla suurta.

Ero, kolme kirjainta mutta pahimmillaan ne yhdessä voi merkitä todella paljon pahaa, menetettyä elämää ja pitkällistä kurjuutta.
Rakkaus, kaikkein kaunein asia niin pitkään kun se liimaa molemmat yhteen.
Vaikka erostamme on kulunut lähes 28vuotta, vaikka enimmäkseen et ole mielessäni on myönnettävä että olemuksesi palaa mieleeni ajoittain tuoden kauniita muistoja niistä lyhyvistä hetkistä jolloin rakkaus liimasi meidät yhteen.
Ajatteletko minua ensinkään, taisit olla tyttö joka unohtaa menneet ja keskittyy uuteen.
Jos luet tätä, kenties mietit olisiko viestini sinulle, mitä sydämesi sanoo olisiko meistä voinut tulla kuitenkin jotain?

Minunkin eksäni otti yhteyttä 20 vuoden jälkeen. Olin sinkku, hän oli eronnut. Ihmettelin, miksi hän rupesi uudestaan vikittelemään minua, vaikka jätti minut silloin nuorena ja vaikka oli ollut toisen kanssa naimisissakin. En ollut enää kiinnostunut hänestä. Olin kyllä ollut rakastunut häneen yli 10 vuoden ajan eromme jälkeen, mutta aikanaan se meni ohi, myöhäistä oli enää sen jälkeen soitella.

Mikä on exä, entinen rakkaus joka parhaimmassa tapauksessa saattaa olla nykyisin hyvä kaveri tai pahin vihamies ?
Itse en ymmärrä miksei sitä saattaisi morjestaa tai edes vaivautua vastaamaan kohteliaiseen viestiin, onko nykyinen suhde niin heikoissa kantimissa ettei sellaista uskalla tehdä vai onko kusi noussut niin päähän että vanhat heilat nolottaa.
Meitä on moneen junaan, toivotaan että ne exät joskus ymmärtävät ettei vuosikymmenten jälkeen ole helppoa ottaa yhteyttä muutoinkaan, olisi hyvä tapa edes vastata vaikka ettei kiinnosta ja älä häiritse , ylpeys käy lankeamuksen edellä kuten sanotaan tarkoitti se sitten mitä tahansa?????

Kyllä olette löyhäpäitä jos joku 20v jälkeen vielä teillä mielessä ja jättänyt teidät.Kerran jättäjä aina jättäjä miksikä se muuttunut olisi.Jos teillä hyvä elämä älkää alkako tollasten luusereiden vuoksi sitä sekoittamaan.

A.L voisi ottaa yhteyttä minuun yhtä pitkän ajan jälkeen,että jos välittää toisesta enemmän niin miksei.

pakko myöntää : olen rakastanut sinua koko tämän ajan - en ole vain voinut sitä itselleni enkä sinulle myöntää. Olen myöskin ajatellut sinua varmasti joka päivä kaikki nämä vuodet. Usko tai älä. Toivottavasti joskus vielä tavataan tässä elämässä..

minuun otti yhteyttä mies jonka kanssa oli suhde 20 vuotta sitten ja meillä oli kaukosuhde?!Kyllä täytyy sanoa että tunteet on menneet eestaas ja en oikein tiedä mitä hän haluaa todella?!Kyllä rakkautta oli sillon ja täytyy sanoa että kyllä nytkin jotain tuntui kun on juteltu skypen kautta....mutta silti arveluttaa kovasti,koska elän tätä päivää.....?

minuun otti yhteyttä mies jonka kanssa oli suhde 20 vuotta sitten ja kaukosuhde....täytyy kyllä myöntää että olen kyllä ku klapilla päähän lyöty,en tiedä mitä ajatella ja mitä todella haluaa minusta....??!!

Mulla on yks yli 25v juttu, jossa ikäiseni tyttö kertoi tunteet, annoin pakit sen takia että aina on asioita jotka vaan ei oo hyväksi...... se ihminen mielessä kokoajan.... ei vaan ole ns. miestä tehdä mitään, vaikka tein niin typerästi. Pikkasen kyllä on ikävä, vaikka toivon toiselle hyvää!

Miksi rohkea ei ota yhteyttä nykyajassa? 1990-luvun alussa oli huonoa, kun ei ollut kuin se lankapuhelin ja yksityisyys oli huonoa. Kommunikoinnin vaikeus oli se syy miksi juttu ei edennyt.

Nyt kun on kännykät, Facebookit , twitterit yms....nii ei kun viestiä sinne. Olet sitten jätetty tai arkuuttasi jättänyt. Ainakin se mitä kuuluu kiinnostaa....

Ei sitä noin vain voi..ei tiedä toisen tunteita tai tietää, mutta ei tiedä tilannetta. Ja oma tilannekin voi olla hankala, ei välttämättä pysty ja jos tunteet alkaa taas roihuamaan, niin sitten se on vielä hankalampaa. Ikävä on, muttei pysty ottaa kontaktia. Ainakaan vielä.

Mä en tiedä oliko se unta vai totta. Kait mun numero oli siihan aikaa oli numeropalveluissa ja nettikin oli jo... Itse olen utelias ja selaan eniroa, eli tiesin sen numeron... muistan vain että mulla oli Nokian 5110 jossa oli valkoinen vaihtokuori. Sain viestin jostain numerosta.... en edes muista olisnko vastannut vai poistanut viestin.... Hah! tais olla unta?

Minä otin naisena yhteyttä 2 entiseen poikaystävääni toiseen 25 v. ja toiseen 32 v. jälkeen. Hyvät ihmiset, eipä ole ollut mitään taka-ajatuksia. Pelkästään vilpittömästi halusin kuulla,ovatko he vielä elossa. Kumpikin oli tahoillaan ja olivat onnelisia perheenisiä. Minuun he eivät olisi koskaan enää voineet ottaa yhteyttä, elleivät nyt olisi viranomaisten kautta toimineet, sillä sukunimeni on oman aviolittooni jälkeen muuttunut,eivätkä exät sitä tiedä. Tämä yhteydenottoni oli todella ystävällismielinen ja vilpitön, ja molemmat miehet kiittivät minua siitä, että olin ottanut yhteyttä. Kaikille osapuolille jäi hyvä mieli. Olen veljien kanssa kasvanut nainen, joten pidän miehiä fiksuina ja omilla aivoilla ajattelevina. Elämässäni on ollut pääosin vain fiksuja miehiä.

Minä kaipaan ex-kihlattua 10 vuoden jälkeen. Hän oli upea mies! Just samanlainen herkkis kuin minäkin, rapuja molemmat :) Usein mietin mitä hänelle kuuluu ja miten elämä on hänellä sujunut. Olisi kiva tietää hänen kuulumiset. Itseä on tietyllä tavalla jäänyt kaivelemaan tapa jolla häntä kohtelin ja lopulta päätin suhteen. Olin silloin melko hukassa itseni kanssa... Hän oli elämäni ensimmäinen ja suurin rakkaus (tähän mennessä), joten hänellä on tietty paikka sydämessäni. Siksi olisin kiinnostunut tietämään hänen kuulumiset. Mihin hän on päätynyt?

Kolmisen vuotta sitten lähetin hänelle kirjeen jossa kyselin kuulumisia ja halusin pyytää anteeksi menneitä. Jonkun mielestä se voi olla hölmöä, mutta halusin pyytää anteeksi, jotta hän tietäisi. Noin vuotta myöhemmin kirjeestä soitin hänelle, koska olisin halunnut vaihtaa kuulumisia. Hän ei vastannut, joten en enää soittanut. Hän ei halunnut tai ollut valmis. Harmi.

En ymmärrä miksi vuosien jälkeen ei voisi vaihtaa kuulumisia... Ihmiset muuttuvat ja elämä vie eteenpäin. No kukin taaplaa tavallaan.

Ehkä olen vähän liian herkkä taiteilija-sielu tässä asiassa... Tai hölmö. Tarkoitusperät olivat tosiaan puhtaat, vaikka toki tietynlainen kaipuu on :)

"Aikaa ei saa taaksepäin, vai saako?"

Itse päädyin tässä miettimään nuoruuden ensimmäistä oikeaa rakkautta. Hän oli se joka alunperin lopetti suhteen. Kun sitten olin häneen useamman kerran yhteydessä aina jollain tavalla sabotoin mahdollisuuden alkaa uudestaan. Myöhemmin kun olin toisen kanssa juuri kihlautunut hän näytti katuvan meidän eroa vaikka oli myös kihloissa. Sanoi myös että kihlattunsa vihaa minua koska hän toisteli minun nimeä unissaan silloin tällöin. No sitten tämä sen aikanen kihlattuni alkoi olla öitä pois kotoa ja vaisto sanoi että hän petti. Olin hirveän vihainen ja valehtelu satutti. Menin sitten ystävieni kanssa yöklubille ja tämä suuri rakkauteni oli siellä. Päädyin hänen vuoteeseensa koska oli silloin eronnut kihlatustaan. Itse jätin kihlattuni viikon kuluttua. Mutta syy miksi haluaisin ottaa yhteyttä on että haluaisin pyytää anteeksi käytöstäni sen yhden yön jälkeen. Yritin ripustautua häneen mutta hän sanoi ettei halua olla eron syy ja laastari.
Olin silloin hyvin rikkinäinen ihminen enkä ymmärtänyt mitä häneltä vaadin. Mutta en kuitenkaan ota nyt yhteyttä, en halua sotkea hänen perhe-elmäänsä. Jos hänen vaimonsa näkisi viestin minulta hän voisi alkaa kyselemään. Ja se olisi eksälleni kurjaa. Välitän edelleen tarpeeksi antaakseni hänen olla. Mutta vieläkin kun näen hänen kasvonsa jotakin sisällä pistää yli 15 vuoden jälkeen.. En ole tuntenut ketään kohtaan niinkuin häntä. Vaikka olen rakastanut montaa hänen jälkeensä, hän oli se suuri rakkaus joka pääsi karkuun.

Yleensä exät jotka ottavat yhteyttä ovat sotkeneet oman elämänsä ja muistelevat niitä nuoruuden onnellisia päiviä, koittaen päästä eroon nykyisestä ahdistavasta tilanteesta.

Jos joku exä ottaa yhteyttä niin neuvon olemaan vastaamatta. Siitä ei seuraa mitään hyvä. Vaikka ei seuraisi mitään, niin silti se vaikuttaa aina negatiivisesti nykyisiin ihmissuhteisiin.

Joten, palauttakaa mieleen ne kaikki pahimmat riidat ja solvaukset, niin pääsette helpommin niistä yli.

EIEIEI. Kun olin nuori, oli kivaa, mutta sähläystä. Joten heippa vaan! Siitä 10 vuotta, niin olis ollut kuulemma jalkavaimon paikka vapaana. Se kun ei mulle sopinut, niin sankari selätti anteliaan kaverini. Siitä taas 20 vuotta, niin taas rakkaus rutistaisi... Mutta sekopää eli ei mulle todellakaan käy. Yhyy? Ja sitten uusi muru - paitsi taas sitten olisin ihanin.
EI. EI. Vanhat heilat= EI.
Just say NO!

Itse toivoisin J.V:n ottavan yhteyttä 28 vuoden takaa. Olin nuori ja hölmö alle kahdenkymmen. Päätin valita toisen miehen. Olen katunut valintaani monet vuodet. Ajatuksissani olet ollut kokoajan. Taidat asua edelleen Korson kupeessa.

No joo, nuoruuden rakkauden kanssa erottiin noin 18 vuotta sitten ja vielä näen hänestä unia ;D Valitsin toisen miehen; rakkaus loppui pian mutta yhdessä jatkettiin muista syistä. Nyt on lapset pieniä itsellä mutta mieli tekisi joskus laittaa viestiä tms. Ei vaan satu exä olemaan facebookissakaan että voisi siellä viestitellä. On joku numerokin puhelimessa muttei tule soitettua; tuskin on hänellä meikäläinen mielessä enää :)

Mitäpäs jos kunnioittaisit hänen suhdettaan ja naisystäväänsä ja lakkaisit vastaamasta hänelle kaikin tavoin? Tälle exälle siis? Mieheni tapailee salaa tai ainakin viestittelee exälleen Niinalle jonka kanssa olivat 16 vuotta kimpassa. Salaa sen minulta, mutta minä tiedän. Hänen ystävä kertoi minulle asiasta! Menneet on menneitä joten jätä sinäkin itsesi muistoihin! Lakkaat satuttamasta niinkuin tuo Niina satuttaa minua, mieheni tytärtä, muuta perhettä. Exä on exä ja pysyttävänä exänä.

Miehenä löysin ex tyttöystävän facebookista ja lähetin kaveri pyynnön vaikka siitä on 33v kun seukkaitiin ja nainenhan oli tyytyväinen kun otin yhteyttä ja mesettää välillä niinkuin minäkin. parinviikon päästä munulla on vielä lomaa ja naiseni on töissä ja ehdotan tapaamista ilman taka-ajatuksia ja mielenkiinnolla odotan hänen vastausta mutta sen verran ymmäärän viesteistä että vasmaan suostuu tapaamiseen ja sehän katotaan. En mitään kakkosnaista hänestä enää tartte mutta onhan se kiva vaikka kahvilla käydä ja jutella miten elämä on mennyt.

Varmasti täällä kaipaillaan exää ja mietitään kuinka uskaltaisi sörkkiä hieman josko saisi tietoon onko se vapaa vai varattu, kun niin alkoi seikkalua mieli tekemään sinne nuoruuteen. Minä luulen että minun menneisyyteni haamutar on varattu ainakin seurustelee, itse olen myös varattu mutta en näkisi pahana menneisyyteni haamua kohdata.
Nyt näin aikuisena tai sanotaanko keski-ikäisenä osaa suhtautua asiohin hieman paremmin, keskustella olisi kivaa ja vanhoja muistella. Kyllä mekin keskusteltiin useita päiviä, yritin kaikkeni hänen mielensä muuttaa ja luokseni jäämään mutta niin se elämä hänet pois vei.
Olisihan se maailman ihme jos hän tämän lukisi ja vieläpä olisi samaa mieltä, mutta eihän sitä koskaan voi tietää, elämä kun on ihmeellinen.

Aika kuluu, ja se kuluu ja ikää karttuu.
Minulla taitaa olla tarkalleen noin 30vuotta siitä kun viimeksi yhdessä oltiin, yritettiinhän siinä puhella ja sopia sitä väistämätöntä loppua, ainakin minun puoleltani oli tarkoitus puhua toinen ympäri, mutta ei niin ei !
Hän oli maailman ihanin, suloisin ja luotettavin nainen jonka siihen ikääni tunsin, kuuluimme yhteen kuin puukko tuppiin kaikin puolin, olikin suurin yllätys ikinä että juuri hän halusi erota tai paremminkin ottaa aikalisää, ymmärsinhän minä että mukana oli siinä hänellä kolmas pyöräkin vaikkei hän sitä myöntänyt, uusia piirteitä hänessä paljastui myös totuudessa pysymättömyys asioitaan peitellessään. Jos voisin jotain näin jälkeen päin todeta niin sen että, olisihan hän sen eron paremminkin voinut hoitaa kuin jättää itsestään kieron ja valehtelijan merkin. Rakkaus syttyy ja se sammuu, jätetty ei koskaan voi ymmärtää miksi niin kävi kuin kävi, jättäjä laukkaa jo uusissa tunnelmissa ilman huolen häivää tai huonoa omaatuntoa siitä kuinka tämä jätetty selviää, kuinka usein ja moni jätetty hokee sanaa miksi, miksi se teki näin.
Kuitenkin, elämässä anteeksi antaminen on osoitus kypsyydestä, niin minäkin olen nuo ikävät muistot haudannut ja mielessäni niille sovituksen löytänyt, kun lukaisin tätä palstaa tuli mieleeni se omituinen kysymys, mitähän sille elämäni rakkaudelle nyt kuuluu, ikää tullut kuin minullekkin. Enpä pistäisi vastaan jos vaikka kahvikutsu tulisi, olisihan se hieno päätös elämälle tavata rakkaus menneisyydestä ja katsoa toista sielun peiliin kuinka elämä on juoksuttanut. Joten jos nainen tunnistit itsesi niin otappas rohkeasti yhteyttä, tiedän sen että molemmat olla naamakirjassa.

ajattelin jälleen ottaa yhteyttä. anteeksi jo etukäteen sillä en voi itselleni mitään. valitettavasti jäit mieleeni lopullisesti enkä enää haluakaan sinua sieltä pois. saattaa jopa olla että tämä on molemminpuolista mutta nykytilanteessa sitä ei voi myöntää ääneen edes itselleen.

Minä odotan .

no lähiaikoina - ainakin ennen joulua laitan viestiä / mailia..

nämä on hauskoja, jokainen kaipaa jotain ja viestit tuntuisi sopivan kaikille joilla on exää ikävä. Kerron totuuden, henkilöt joilla on kaipuu sinne nuoruuteen ja siellä olleeseen rakkaaseen ovat näitä jätettyjä eli luusereita, sitten nämä kaivatut henkilöt sieltä ovat näitä suhteesta lähteneitä eli voittajia. Ainoa mahdollisuus että tälläisellä voittajalla tulisi edes pieneen mieleenkään tämä nuoruudessa jätetty luuseri on että hänellä menee nykyisin itsellään kovin huonosti. Näin se kuulkaat vaan on ! Jokaisella on kakkosluokan kaveri jonka puheluihin ei vastailla paitsi silloin kuin itsellä on muutoin tylsää eikä paremmat kaverit ole käytettävissä, homma on siis yksipuolista. Toisaalta on kaunis ajatus jos vuosikymmenten takainen rakkaus ottaisikin yhteyttä ja tapaaminen järjestyisi, mutta sellainen on erittäin harvinaista ja vielä harvinaisempaa se olisi jos toiselle olisikin ne aiemmin puuttuneet tunteet kasvaneet kuin siivet selkään. Haaveilkaa te, se on osa elämää. Tiedän mistä puhun,

asiassa kaksipuolta, ennen oli helpompi luikkia karkuun selittelemättä kun pystyi katoamaan kuin pieru saharaan, nyttemmin kännykkä aikaan se on mahdotonta. Varmaan helposti antava ja vapaamielinen nainen on hyvä irtisuhteita haluaville mutta muuttuu ajattelutapa jos sellaisen kanssa seurustelee . Ennen olisin maksanut maltaita jos olisin saanut edes lounastaa entisen rakkaan kanssa mutta nyttemmin on aika tuonut järkeä päähän niin ettei asia ole enää kiinnostava. Jos on kerran jättänyt, ei se siitä vuosien saatossa miksikään muutu.

voi kun 90--luvun aluss olis ollut oma henkilökohtinen puhelin ja sähköpostit... moni asia olis ollut erilailla. Se oli siinä ajassa parempaa nykyaikaan, että ihmisten suhtautuminen ja kohtaminen oli helpommin nähtävissä.

Itsellä oli yks juttu, joka katkesi minun puolelta, ja ne syyt oli vähän erilaiset..... kun on itse maidon kaatanut, niin itse se on purkitettava antaa hapata... ei siitä edes viiliksi ole.

Minkä takia miehet haluavat tietää miten on mennyt jos ovat jättäneet kuin nallin kalliolle aikanaan tyttöystävänsä. En ymmärrä. Kertokaa. Onko se egon kasvatusta tai mitä vai telepatiaa myöhäisherännäisyyttä vai MITÄ?

Syitä voi olla ja onkin usein muitakin kuin se rakkauden jano, esimerkiksi voi olla ihan kiinnostava syy tavata entinen rakas ja kuulla mitä hänelle kuuluu tai miten hänelle menee, voi olla myös selvitettäviä asioita joihin ei ole saanut vastauksia eikä näitä kukaan muu voi selventää. On tietenkin totta että yhteyden ottajan mielessä saattaa olla seikka löytyykö vielä tunnetta tähän toiseen ? Omasta puolestani voin sanoa että parisen pitkähköä suhdetta on takana ja molemmissa minut jätettiin kuin rukkanen paremman vaihtoehdon tieltä, toista näistä en kaipaa enkä haluaisi edes tavata mutta toisen näistä haluaisin kyllä tavata jos sellainen tilaisuus tulisi mutten hänenkään kanssaan pesää rakentaisi. Asiat ovat siis kaksiteräinen miekka, kuitenkin kehoitan järjestämään tapaamisen jos asia askarruttaa edelleen mielessä, sillä siitä pääsee, aika kun kultaa muistot tai paskaa loputkin.