Ikisinkkumiehen marraskuun mietteitä...
KUINKA pariskunnat tutustuvat toisiinsa? Minkälaisissa tilanteissa, kuinka suhde alkaa?
En ole koskaan ymmärtänyt sitä asiaa, vaikka olen jo yli 30v mies. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut minkäänlaista suhdetta, en ole oikeastaan koskaan edes koskenut naiseen.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka tehdään se ns aloite? Osaan jutella naistuttavieni kanssa niitä näitä, mutta en osaa tehdä sitä aloitetta.
Entä se naisten aloitteellisuus? Minulle ei ole kukaan nainen ikinä tehnyt minkäänlaista aloitetta tai flirttaillut. Ei ikinä.
Jos liikun esim. kaupungilla, kukaan nainen ei luo minuun mitään katsekontaktia, saati että hymyilisi. Kuinka silloin voi ketään lähestyä? Eikä sen puoleen, tuskin edes osaisinkaan lähestyä ketään vierasta naista.
Ulkonäöstäni sen verran, että olen 186 cm pitkä, harteikas, tummat lyhyet hiukset, naamaltani ihan tavis. Ulkonäöstäni se ei ole siis kiinni. En ole vammainen tai mikään muukaan vajokki. Pukeudun ja käyttäydyn fiksusti.
No, minun pitää myöntää, etten käy minkäänlaisissa kapakoissa enkä tansseissa. Lähinnä siksi, koska minua ei kiinnosta baarikulttuuri tai tanssiminen. Mutta käsittääkseni pariskunnat tutustuvat muuallakin kuin viihteellä ollessaan.
En olisi ikinä parikymppisenä uskonut, että kumppanin löytäminen olisi näin vaikeaa. Nyt kun ikää on jo yli 30, alkaa olemaan se fiilis, että juna on mennyt ohi. Lähes kaikki ikäiseni naiset ovat varattuja. Minä elän sinkkuna vuodesta toiseen.
Parisuhteessa olevat, kertokaa kuinka teidän suhteenne alkoi? Kumpi teki aloitteen, millaisen aloitteen? Kuinka seurustelunne alkoi?
KUINKA pariskunnat tutustuvat toisiinsa? Minkälaisissa tilanteissa, kuinka suhde alkaa?
En ole koskaan ymmärtänyt sitä asiaa, vaikka olen jo yli 30v mies. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut minkäänlaista suhdetta, en ole oikeastaan koskaan edes koskenut naiseen.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka tehdään se ns aloite? Osaan jutella naistuttavieni kanssa niitä näitä, mutta en osaa tehdä sitä aloitetta.
Entä se naisten aloitteellisuus? Minulle ei ole kukaan nainen ikinä tehnyt minkäänlaista aloitetta tai flirttaillut. Ei ikinä.
Jos liikun esim. kaupungilla, kukaan nainen ei luo minuun mitään katsekontaktia, saati että hymyilisi. Kuinka silloin voi ketään lähestyä? Eikä sen puoleen, tuskin edes osaisinkaan lähestyä ketään vierasta naista.
Ulkonäöstäni sen verran, että olen 186 cm pitkä, harteikas, tummat lyhyet hiukset, naamaltani ihan tavis. Ulkonäöstäni se ei ole siis kiinni. En ole vammainen tai mikään muukaan vajokki. Pukeudun ja käyttäydyn fiksusti.
No, minun pitää myöntää, etten käy minkäänlaisissa kapakoissa enkä tansseissa. Lähinnä siksi, koska minua ei kiinnosta baarikulttuuri tai tanssiminen. Mutta käsittääkseni pariskunnat tutustuvat muuallakin kuin viihteellä ollessaan.
En olisi ikinä parikymppisenä uskonut, että kumppanin löytäminen olisi näin vaikeaa. Nyt kun ikää on jo yli 30, alkaa olemaan se fiilis, että juna on mennyt ohi. Lähes kaikki ikäiseni naiset ovat varattuja. Minä elän sinkkuna vuodesta toiseen.
Parisuhteessa olevat, kertokaa kuinka teidän suhteenne alkoi? Kumpi teki aloitteen, millaisen aloitteen? Kuinka seurustelunne alkoi?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vaikka monet ihmiset väittävät, ettei baarista löydä seuraa, uskallan väittää, että kyllä ne useimmat parisuhteet alkavat siellä yöelämässä.
Mainitset, ettet käy kapakoissa. Suosittelen käymään ja opettele käyttämään alkoholia. Ei tietenkään mitään perskännejä, vaan yksi tai kaksi olutta tms. Vapauttaa estoja ja uskallat lähestyä naisia.
Tanssitaito on myös iso plussa miehelle. Kesäisin lavat on täynnä nuoria naisia.
Niin kyllä siinä baareilussakin on puolensa.. Moni joka ei käy baareissa ei pidä siitä että alkoholi saa ihmiset vähän "yksinkertaisiksi" ja siksi ei-tutustumisen arvoisiksi. Kuitenkin nämä baarien drinksuttelijat voivat olla arkielämässä ihan fiksuja skarppeja tyyppejä ja todellakin tutustumisen arvoisia. Itsekin monet kaverit ja seurustelukumppanit ym. tuttavat löytyneet baarista. Toki muistakin kuvioista.. Ainut mikä siellä itseäni ärsyttää on että monet miehet lähestyy suoraan yhden yön juttu mielessä mitä en itse harrasta.
Joo, baarista oon kaikki kumppanit löytänyt.
Panosta parisuhteeseen... =)
Paras vinkki tulee tässä, äläkä ota itteesi, sama pätee jokA ukkoon! Pornoa ei sovi katsoa ollenkaan, näin se vaan on. Masturbointi on myös lopetettava. Näin kun elää alkaa itseluottamus nousta, tämä ei ole vitsi!
Baarista olen minäkin löytänyt seurustelukumppanin. En muista kumpi teki aloitteen. Ja nykyinen seurustelukumppani löytyi kaverin kavereista. Tutustuttiin kun aina joskus nähtiin jossain, esim juuri baarissa tai sitten vaikka uima/piknikretkellä tms. Kai me siinä vähän katseltiin toisiamme aina kun nähtiin ja sitten kerran parin viinilasin jälkeen vaan yhtäkkiä suudeltiin, molempien aloitteesta. Siitä se sitten jatkui tapailuna ja nyt seurustellaan.
Netistä. Ensin toisen ajatusmaailmaan tutustumista s-postittelun ym. kautta, tämän jälkeen tapaaminen harrastusten parissa. Siitä rauhallinen eteneminen tehden yhdessä kaikkea kiinnostavaa ja tutustuen toiseen paremmin. Joissain kohtaa status vaihtui luontevasti sinkusta varattuun.
Niinhän sitä voisi uskoa, että netistä on helppo löytää itselle sopiva kumppani, mutta jostain syystä ne samat naamat siellä deittisivustoilla pyörii kuukaudesta toiseen.
Ei ole tosiaankaan helppo netistä omaa rakasta löytää.. Tuli kahlattua useampi sata miestä enemmän ja vähemmän läpi; muutaman viestin verran ja livenäkin treffaten, joidenkin kanssa muutama viikko tai kuukausi tunnustellen..
Olin poistamassa profiiliani melkein vuoden nettitreffeissä pettymyksestä toiseen kahlanneena ja lopen kyllästyneenä koko hommaan.. mutta juuri viime minuutilla putkahti viesti, ja samantien puhuttiin jo puhelimessa, seuraavana päivänä nähtiin, ja johan kolahti molemmin puolin ensisekunnista lähtien. Rakkaus roihuaa ja naimisiin ollaan menossa.
AP:lle lisäyksenä, että olen tavannut miehiä työpaikalla, puistossa, kahvilassa, kioskilla, laivalla, kaverin kautta, netissä, kadulla, bussipysäkillä jne. Molemmin puolin on tullut aloitteita, mutta enemmän miehet ovat olleet aloitteen tekijöinä. Aloitteet ovat olleen ihan vain luokse tulemista, silmiin katsomista, hymyilyä ja juttelun aloittamista.
Olen sosiaalinen, otan katsekontaktin tuntemattomiinkin, olen kiinnostunut enemmän muista ja heidän elämästään, kuin että höpöttäisin vain omasta elämästäni. Siitä se juttu lähtee helposti etenemään, kun kyselee toisesta mitä mieleen vain juolahtaa kysyä.
En löytänytkään deittisivustolta. Eli kannattaa ottaa huomioon kaikki muutkin foorumit yms. vaikka harrastukseen liittyen.
Kyllä ne todelliset elämänkumppanit löytyvä ihan muualta kuin baareista, baareista löydät seuraa höpötyksiin ja kaljan kittaamiseen yhdessä. Mutta haluatko todella kotiisi tuollaisen kaljan kittaajan asumaan ja tekemään lapsia yhdessä.
Se oikea tulee vastaan varmasti jossakin, ehkä parhain paikka löytää on osallsitua sellaiseen harrastukseen tai toimintaan josta itse pitää, siellä on samanhenkisiä ihmisä ja selvin päin. Yhteys heihin alkaa kuin itsestään, ilman mitään hirveää puristusta, kännipäissä levottomien puhumista.
Kännipäissä kuljettaa mukaansa monesti ihmisen, jota aamulla katsoo ihmeissään, miksi tuo on tuossa, enää ei ole hohtoa joka illalla häikäisi.
"Se oikea tulee vastaan varmasti jossakin"
Kokemuksesta voin kertoa, että toi on täyttä sontaa. Olet lukenut liikaa jotain Tuhkimoa ja Lumikkia.
"Sori vaan..." on oikeassa.
Tunnen useita iäkkäitä ihmisiä, varsinkin miehiä, joilla ei ole koko elämänsä aikana ollut vakavaa suhdetta.
En juo lähes ollenkaan
Sinkkuna kävin usein baareissa koska siellä tapasi ihmisiä. En silti vetänyt överikännejä
Tapasin mieheni baarissa ja olemme olleet yhdessä 1, 5 vuotta. Tämä on pisin ja paras suhteeni vaikka exäni tapasin ns. Arkipaikoissa
Nykyään käydään harvoin baareissa
Yhden poikaystävän olen löytänyt harrastuksesta, toise nettideitistä, mutta kaikki muut baarista, kuten tämän viimeisimmän ja vakavimman.
Aloite tapahtuu niin, että juteltuanne ja todettuanne, etä pidät naisesta, pyydät hänepuhelinnumeroaan ja sitten soitat seuraavana päivänä ja kysyt, lähtisikö hän kahville, syömään tms. Ja sitten trěfien lopuksi uudestaan kysyt, jne. Voitte tapailla kukausia, ennen kuin tarvitsee miettiä seksiä, ja tutustua siten rauhassa.
Itse miettinyt monesti samaa, mutta pari täysin selvää aloitetta olen naisilta saanut, yhden koulussa ei-kiinnostavalta naiselta ja toisen työpaikalla ei-kiinnostavalta naiselta. Ujoudessa on se huono puoli, ettet saa niitä naisia mistä voisit kiinnostua, naiset tunnetusti tekee aloitteen vasta jos toinen osapuoli on parempitasoinen.
Kasvoista riippuu täysin naisten kiinnostumiset sua kohtaan, mulla on yksi komea kaveri ja häntä todistetusti lähestyy kauniitkin naiset.
M27, toi kuulostaa siltä että sä tuutkin jäämään sinkuksi, kun "ei kiinnostavat" naiset ei kiinnosta, mistä sä tiedät kuinka kivoja ihmisiä nää naiset on, mut sä et anna edes mahdollisuutta niille jotka haluaa tutustuu suhun.
Samaa saat sitten odottaa myös niiltä "parempi tasoisilta" naisilta.
Eli olet ruma tuppisuu, joka pidät itseäsi "tasokkaana miehenä" ja näin ollen odottelet aloitteita kauniilta naisilta. Itse et tee aloitteita ja kaikki saamasi aloitteet (2 kpl 27 vuodessa) torppaat, koska ne eivät tule "tasoisiltasi naisilta". Olet katkera, koska kauniit naiset lähestyvät vain komeaa kaveriasi. Voi voi, oikein täytyy kyynelehtiä sun surullista elämääsi.
Useimmat naiset pitävät mukavista ja fiksuista miehistä, Joten tuskin sulla on mitään toivoa. :)
Baarissa ja netissä olen tavannut ne miehet, joiden kanssa olen seurustellu ( avioexäni). Ei se, että käy baarissa, tarkoita että pitäisi "kaljaa kitata" (vrt nimim. Rauhallisesti edeten), viimeksikin olin ihan selvinpäin ja miehet, joista kiinnostun, ovat skarppina, en todellakaan jaksa kuunnella örveltäjiä.
Nettideittailun kautta ei 2000-luvulla ole enää alkanut yhtään suhdetta, vielä 1990-luvulla se oli toimiva vaihtoehto mutta nykyisin en enää pidä edes profiilia. Teatterissa, oopperassa, elokuvissa, kirjastoissa, näyttelyissä ym. tapaan vain ikäisiäni naisia, ja harrastuksissani kohtaamani miehet ovat varattuja. Siispä jäljellä ei käytännössä ole kuin baarit, mutta niissä käyn harvakseltaan.
Tapasin mieheni yhteisen harrastuksen kautta. Parin vuoden ajan tutustuttiin toisiimme hiljalleen juttelemalla niitä näitä, kunnes yhtenä päivänä hokasin, että siinä oli mies jota halusin. Eli minä, nainen, pyysin hänet ulos ja sillä tiellä olemme edelleen :) Tiedän MONIA pareja, jotka ovat löytäneet toisensa yhteisen harrastuksen kautta.
Lisäyksenä;
Jos ei etsi, voiko löytää ketään? Voiko luottaa siihen, että sopiva kumppani vain ilmestyy jostain?
Monet ovat löytäneet kumppanin baarista, harrastuksista, koulusta, kaveripiiristä...
Entä jos ei käy ollenkaan baarissa, ei ole harrastuksia, koulut on ohi ja omaa vähän kavereita, niin onko silti mahdollista löytää kumppani?
Kokemuksia?
Tapasin mieheni yksityisissä juhlissa joihin en aluksi edes halunnut mennä. Olin kuitenkin luvannut kaverille että lähtisin joten...
Mies oli minut huomannut ja kierteli aikansa ennenkuin istahti viereeni ja alkoi juttelemaan. Aloitus lähti hänestä. Silloin ei vielä vaihdettu mitään yhteystietoja vaan mies sai selville kaverin kaverin kautta missä asuin ja tuli muutaman päivän jälkeen oven taakse koputtelemaan, ei kyllä tiennyt olinko varattu tai vapaa(olin sinkku).
Siitä alkoi kaverisuhde vaikka tiesin että mies on kiinnostunut ja pikkuhiljaa lämpeni sydämeni hyvälle huumorille ja kohteliaalle käytökselle, meillä on ikäeroa 10 vuotta. Olin silloin 18-vuotias ja nyt lähes 19 vuotta myöhemmin on sama mies vielä yhtä rakas, nykyisin avoimieheni.
Sillä on yhä se sama koira, joka kerran olisi putsauttanut lumipaakut varvasväleistään minulla. olin lähdössä yhdestä kirpparitapahtumasta, lumikeli ulkona.
Mies kertoi sittemmin, että oli ihmetellyt mitä tuokin aina yksin kävelee. Yksi syksyinen Pe olin päässyt töistä... en ollut järin raikas, ammatin takia. Näin tutuhkonoloisen hahmon koirineen toripenkillä... Kääräisi käsivarren olkapäiden ympäri.
Aamusta lähdimme sienestämään sitten.
Me tutustuimme facessa mieheni kanssa, pelasimme samoja pelejä ja olimme toistemme peli-kavereita, mutta samalla myös seurailimme toistemme muutakin facebook-elämää. Yhtenä päivänä mies vaan kysyi että oonks mä sinkku, ja sitten kirjoiteltiin kaikkee toisillemme, vaihdettiin puhelinnumeroita ja soiteltiin pitkiä puheluita.
Parin kuukauden kirjoittelun jälkeen mies ajoi liki 700 kilometriä luokseni, ja käytiin kahvilla, istuttiin autossa ja juteltiin, suudeltiin ja jultiin lisää. Siitä kolme viikkoa ja minä lensin miehen luo tapamaan häntä ja sillä tiellä ollaan.
Eli molemmilta pitää löytyä halua tutustua, mutta naisena minä ainakin odotan mieheltä selvää kiinnostuksen osoitusta, mutta osoitan myös itse että olen kiinnostunut hänestä.
Kemioiden vaan pitää kohdata ja täytyy myös uskaltaa kokeilla että haluaako toi toinen tutustua muhun paremmin
Me tavattiin jääkiekkomatsissa. Meillä on eräs yhteinen kaveri, joka esitteli meidät toisillemme. Pari kuukautta tutustuttiin ujosti toisiimme ja lopulta tämän yhteisen kaverimme rohkaisun myötä päädyttiin lopulta treffeille. Minä kyllä tein lopulta aloitteen ja kutsuin mieheni peliporukkamme pikkujouluihin, mutta ei me itse asiassa maltettu odottaa niitä, vaan päädyttiin kaksistaan treffeille jo ennen pikkujouluja - tämäkin minun aloitteestani.
Meidän kohdalla se oli menoa jo heti ensitreffien jälkeen, ja molemmat ovat jälkikäteen myöntäneet, että ihastuivat pahasti jo silloin ekalla tapaamisella, vaikka siis aika ujoja toisiamme kohtaan me oltiin ne ekat viikot. Mutta heti tiesin, kun mieheeni tutustuin, että tässä on minun tulevaisuuteni, sen verran samanlaisia ollaan. :)
mieheni pippeliporukkamme pikkujouluihin
Sori, oli hauskaa....
Itse olen kulkenut kanssa pitkän ja kivisen tien, olin jo 33v. kun asiat alkoivat pyöriä.
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että tärkeintä on ensin miettiä mitä etusijalla naisesta haluaa ja sen jälkeen pysyä tuossa päätöksessä. Aina löytyy naisia, jotka haluavat juuri tuota samaa asiaa sinusta.
Jos haluat seksiä, aina löytyy vanhempia naisia, jotka ei halua muuta. Niiden kanssa on hyvä vaikka harjoitella asioita.
Jos haluat elämänkumppania, netti tarjoaa hyvän mahdollisuuden "selata" isoa joukkoa ja karsia sieltä potentiaaliset ehdokkaat, jotka haluavat samoja asioita ja samanlaista elämää.
Jos haluat rakastua, niin liiku paikoissa, katso naisia silmiin ja tunne. Se harvemmin johtaa mihinkään, koska he voivat olla varattuja, aivan muuten erilaisia tai jostain toiselta puolelta maata, mikä tulee hyvinkin hankalaksi.
Eivätkä välttämättä seksuaalisesti kiinnostavia.
Noista kaverisuhteista sulla kertomasi puolesta onkin jo hyviä kokemuksia. Siitä on käytännössä mahdoton kehittää mitään muuta.
Ainakin omista esim. seksuaalisista estoista pitää ensin päästä eroon jos sellaisia on. Mun mielestä runkkaamista ei kannata kokonaan lopettaa, mutta vähentää ja ennenkaikkea ajoittaa niin, että kun lähtee paanalle, niin puseissa on mälliä ja aivoissa halu löytää sille tyhjennyspaikka.
Kumppania ei etsitä. Kumppaniin rakastutaan vastustamattomasti.
Jos näin ei käy, kaikki on hyvin ja voi jatkaa sinkkuna. Pahinta on rakastua yksipuolisesti.
Minä rakastuin yksipuolisesti nettideittiin. Maniassa kun olin muutin hänen kanssa yhteen. Luulin että hänkin rakasti minua. Suhteen aikana kävi sitten selväksi että ne tunteet oli vielä tyttöystävässä josta mies oli eronnut kaksi vuotta sitten. 7kk kun oli asuttu yhdessä mies sai sanottua et oot ihan ok mutta en rakasta sua. Siitä on nyt 3 vuotta ja rapiat päälle. Ollaan naimisissa. Kumpi on hullumpi minä vai mies...
Kuulostaa niin tutulta, mun exäni kertoi mulle erotessamme että ei ole koskaan edes rakastanut mua. Vaan jotakin nuoruuden rakastettua joka oli kuollut kolarissa. Tuntui todella pahalta 15v ja kahden lapsen jälkeen kuulla tuollaista.
Hulluudesta en tiedä mutta minä en olisi mennyt miehen kanssa yhteen jos olisi alkuun jo kertonut tuon asian
Ensimmäisen miehen tapasin yhteisten tuttujen esittelemänä baarireissulla.
Nykyisen miehen tapasin työpaikalla ; kiinnostus syttyi melkeinpä saman tien aloitettuani uudessa paikassa, mutta vuoden verran tutustuttiin toisiimme työkavereina ennen kuin aloimme tapailla vapaa-aikana. Ajateltiin, että olisi kurja juttu, jos homma ei toimikaan ja toista joutuu katselemaan töissä jatkuvasti...
Minä en käy missään räkälöissä joten en kai sitten löydä naista ikinä. Haluan fiksun naisen joka ei juoppoja ole pannut.