Olen yli 30 vuotias eronnut nainen,minulla on 3 alle 10 vuotiasta lasta. Lapset asuvat vuoroviikoin minulla ja isällänsä.
Olen tavannut itseäni 6 vuotta nuoremman miehen,joka tapailun alussa ilmoitti ettei halua mitään vakavaa..olin itsekin samalla kannalla. Mutta nyt miehen mielestä tämä on jo niin vakavaa,että seurustelemme. Lapsia en halua hänelle esitellä,eikä hän varmaan heitä vielä ole valmis näkemäänkään. Olemme nähneet enemmän ja vähemmän n.4 kk ja avioerostani ei ole hirveästi aikaa. Omia lapsia mies ei kuulemma halua ja minäkään en enää lapsia lisää halua. Aluksi pidin hauskaa enkä ollut niin vakavissaan kuin ehkä mies sitten olikin yhtäkkiä,vaikka puhui alussa muuta,mutta nyt minua on alkanut kalvamaan ikävä,koska näemme vain niillä viikoilla kun lapset eivät ole minulla. Onko muilla tälläisestä joka toinen viikko "seurustelusta" kokemusta.
Olemme kyllä ihan eri maailmoista,mutta tulemme todella hyvin toimeen keskenämme ja mies osaa olla erittäin hellä, niin että lähtee jalat alta. Kuitenkin minua ahdistaa ajatus etten ehkä saa tästä ihmisestä sitä mitä ehkä loppupeleissä haluan eli joskus muuttaa ehkä yhteen ja jakaa elämää..mies on meinaan tämän tehnyt selväksi ettei vielä ainakaan halua muuttaa yhteen,mutta intuition perusteella tämä tuskin ikinä muuttuu vaikka aikaa kuluisi.. Miten miehet/naiset olette ottaneet vastaan seurustelukumppaninne lapset jos teillä ei ole omia?
Olen tavannut itseäni 6 vuotta nuoremman miehen,joka tapailun alussa ilmoitti ettei halua mitään vakavaa..olin itsekin samalla kannalla. Mutta nyt miehen mielestä tämä on jo niin vakavaa,että seurustelemme. Lapsia en halua hänelle esitellä,eikä hän varmaan heitä vielä ole valmis näkemäänkään. Olemme nähneet enemmän ja vähemmän n.4 kk ja avioerostani ei ole hirveästi aikaa. Omia lapsia mies ei kuulemma halua ja minäkään en enää lapsia lisää halua. Aluksi pidin hauskaa enkä ollut niin vakavissaan kuin ehkä mies sitten olikin yhtäkkiä,vaikka puhui alussa muuta,mutta nyt minua on alkanut kalvamaan ikävä,koska näemme vain niillä viikoilla kun lapset eivät ole minulla. Onko muilla tälläisestä joka toinen viikko "seurustelusta" kokemusta.
Olemme kyllä ihan eri maailmoista,mutta tulemme todella hyvin toimeen keskenämme ja mies osaa olla erittäin hellä, niin että lähtee jalat alta. Kuitenkin minua ahdistaa ajatus etten ehkä saa tästä ihmisestä sitä mitä ehkä loppupeleissä haluan eli joskus muuttaa ehkä yhteen ja jakaa elämää..mies on meinaan tämän tehnyt selväksi ettei vielä ainakaan halua muuttaa yhteen,mutta intuition perusteella tämä tuskin ikinä muuttuu vaikka aikaa kuluisi.. Miten miehet/naiset olette ottaneet vastaan seurustelukumppaninne lapset jos teillä ei ole omia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kunhan se sua vähän aikaa nai niin se jättää sut. Olet sille vain hupi jolta saa seksiä. Ei noin nuori mies halua 3 lapsen vara isäksi ja elättäjäksi.
Tarinoita on varmasti niin paljon kuin ihmisiäkin. Yks puolituttu kahden lapsen äippä tapasi itseään 5 vuotta nuoremman miehen. Ensin tapailuvat miten sattuu, lopulta seurustelivat ja vastoin kaikkia odotuksia ovat edelleen yhdessä, asuvat yhdessä ja saivat kesällä yhteisen lapsenkin.
Toisaalta jos et itse halua edes lapsiasi esitellä yms, niin suottapa kuviota on sen enempää miettiä. Tuolla tavalla se loppuu takuulla ennemmin tai myöhemmin.
Puhukaa avoimesti. Olettehan te jo tunteneet useamman kuukauden...
Kalahti heti korvaan tuo, että erostasi ei ole vielä kauan aikaa. Ihmisten pitää työstää vanha suhde ensin pois alta ennen kun aloitaa uuden suhteen. Sanoisin että minimissä se vie sen puolivuotta ja lapset joutuvat käymään saman asian läpi. Anna lapsillesi aikaa selvitä erosta ennekun tuot uuden miehen näytille.
Mikä ihmeen kiire sinulla on mennä asioiden edelle? Nauti tästä ajasta, kun joka toinen viikko on rakkautta ja romantiikkaa ja seksiä, niiden avulla jaksat ne yksinhuoltajaviikot. Neljän kuukauden tapailun perusteella ei todellakaan kannata alkaa pohtia onko tämä loppuelämän suhde. Aikahan sen osoittaa! Neljäntoista kuukauden jälkeen olet jo viisaampi, ja neljän vuoden jälkeen tiedät, että suhteenne on kestänyt vielä senkin jälkeen kun kiihkein ihastumis- ja rakastumisvaihe on ohi.
Jos taas neljäntoista kuukauden kuluttua ette enää ole yhdessä niin trust me: et siinä vaiheessa häntä enää kaipaakaan.