Kirjoitan tätäkin viestiä kyyneleet silmissä, sillä jostain syystä olen ollut koko päivän ajan todella alakuloinen. Olen ajatellut naisettomuuttani, yksinäisyyttäni, muistellut viimeisintä tyttöystävääni jne. Ehkä tämä johtuu lauantaina kokemastani pettymyksestä treffeillä ja siitä että olen juonut olutta kolmena iltana peräkkäin, mutta tänään en. Olen myös nukkunut tosi huonosti viime öinä.
Kuuntelin aiemmin illalla HIM:n kappaletta Join Me In Death ja nyt päässäni soi koko ajan lause this life ain't worth living. Tuon lauseen voi tulkita monella tavalla, mutta minä yritän tulkita tuon lauseen niin että minun pitäisi muuttaa elämääni jos nykyinen ei ole elämisen arvoista. En siis tietenkään ole tekemässä itselleni mitään peruuttamatonta, joten älkää suotta huolestuko. Yritän vain löytää ratkaisua siihen että en ole onnellinen ja tulen aina samaan lopputulokseen että haluaisin edes joskus tuntea että joku välittää minusta tai rakastaa minua. Kaikki suhteeni ovat olleet melko pinnallisia, vaikkakaan minulle erot eivät olleet mitenkään helppoja ja toisinaan minulla on hirveä ikävä varsinkin viimeisintä tyttöystävääni.
Huomiseksi on työasioitakin tiedossa ja näillä näkymillä rahaa pitäisi tulla vähintään 310 euroa. Olen toki tyytyväinen ja hoidan työni kunnolla, mutta jotenkin sekään ei jaksa innostaa. Kyllähän se luo turvallisuuden tunnetta että on rahaa säästössä ja viihdyn kyllä mersun ratissa mutta ei se korvaa toisen ihmisen kosketusta tai rakkautta.
Yritän saada edes jotenkuten nukuttua ja uskoisin että huomenna on jo parempi fiilis. Myös parin viikon olutlakko voisi olla paikallaan ja illoiksi pitäisi keksiä jotain mukavaa tekemistä. Mitä enemmän vietän aikaa netin ulkopuolella, sen vähemmän tulee mitään assosiaatioita tällaisiin ikäviin asioihin. Mutta eipä tällainen marraskuinen sääkään pahemmin rohkaise muuhun kuin peräkammarissa istumiseen.
No, huomenna on uusi päivä ja oloni on jo nyt hiukan parempi kun sain kirjoittaa ajatukseni kirjallisena tähän viestikenttään.
Kuuntelin aiemmin illalla HIM:n kappaletta Join Me In Death ja nyt päässäni soi koko ajan lause this life ain't worth living. Tuon lauseen voi tulkita monella tavalla, mutta minä yritän tulkita tuon lauseen niin että minun pitäisi muuttaa elämääni jos nykyinen ei ole elämisen arvoista. En siis tietenkään ole tekemässä itselleni mitään peruuttamatonta, joten älkää suotta huolestuko. Yritän vain löytää ratkaisua siihen että en ole onnellinen ja tulen aina samaan lopputulokseen että haluaisin edes joskus tuntea että joku välittää minusta tai rakastaa minua. Kaikki suhteeni ovat olleet melko pinnallisia, vaikkakaan minulle erot eivät olleet mitenkään helppoja ja toisinaan minulla on hirveä ikävä varsinkin viimeisintä tyttöystävääni.
Huomiseksi on työasioitakin tiedossa ja näillä näkymillä rahaa pitäisi tulla vähintään 310 euroa. Olen toki tyytyväinen ja hoidan työni kunnolla, mutta jotenkin sekään ei jaksa innostaa. Kyllähän se luo turvallisuuden tunnetta että on rahaa säästössä ja viihdyn kyllä mersun ratissa mutta ei se korvaa toisen ihmisen kosketusta tai rakkautta.
Yritän saada edes jotenkuten nukuttua ja uskoisin että huomenna on jo parempi fiilis. Myös parin viikon olutlakko voisi olla paikallaan ja illoiksi pitäisi keksiä jotain mukavaa tekemistä. Mitä enemmän vietän aikaa netin ulkopuolella, sen vähemmän tulee mitään assosiaatioita tällaisiin ikäviin asioihin. Mutta eipä tällainen marraskuinen sääkään pahemmin rohkaise muuhun kuin peräkammarissa istumiseen.
No, huomenna on uusi päivä ja oloni on jo nyt hiukan parempi kun sain kirjoittaa ajatukseni kirjallisena tähän viestikenttään.
Vastaukset 118
Vanhimmat
Syysmasennus, sitä on liikkeellä, sen jälkeen tulee talvimasennus ja sitä seuraa kevätmasennus, sitten alkaakin jo kesä ja juhannus, joka nollaa kaiken..odottelet vaan rauhassa ensi kesän juhannusta, sinnittelet sinne saakka kolmella oluella päivässä, niin pääset sitten juhannuksena vetämään koko korillisen yhtenä iltana kerralla hetulaan,.unohtuu entiset ja nykyiset tyttöystävät, naisettomuus ja yksinäisyys..
Turha odottaa kesääkään kun kaikki tähänastisen elämän kesät ovat olleet suuria pettymyksiä. Niin se vain on että ei naista syksyllä, talvella, keväällä eikä edes kesällä. Näin se tulee varmaan menemään loppuun asti. Muutenkin elämä on aina vain sitä samaa paskaa. Olisinpa edes miljonääri niin voisin tehdä mitä tykkään.
Yhhyhyy-yhyyyy-yyy-yyy!!!!!
Kauheeta! Mies itkee!!!!!!
Väärin. Itkevä mies on romanttisinta mitä nainen tietää.
HÄHÄ! :D
Minä voin tulla suukottelemaan sinua ja laulamaan sinulle soft kittyä.
Mitäpä tuohon voi sanoa. Kumma että ihmiset kehittyvät niin eri tahdissa. Sinun iässäsi seurustelu ei edes itseäni kiinnostanut, mutta sinulle se tuntuu olevan onnellisuuden edellytys. No, ymmärrän sen kyllä. Sehän osoittaa henkistä varttuneisuutta että aidosti haluaa jakaa elämänsä jonkun toisen kanssa.
Varmaankin omaa saumaasi löytää itsellesi mieleinen kumppani rajoittaa jossakin määrin se, että edellytät välttämättä sitä naisen koskemattomuutta etkä suostu katsomaan aikaisempia kokemuksia läpi sormien. Tässä suhteessa myönnän itse joustavani jonkin verran vaikka mitään jakorasiaa nyt en itselleni varmaankaan kelpuuttaisi eivätkä kemiat varmaan muutenkaan sellaisen tyypin kanssa kohtaisi.
Tunnetko itse olevasi sinut itsesi kanssa, peris? Pidätkö edes itsestäsi?
Itseäni ei kiinnosta vieläkään seurustelu, vaikka olen jo kolmikymppinen mies. Muutaman kerran olen silti "seukannut" naisen mieliksi. Kunhan on pillunsaanti kunnossa ni se riittää jo aika pitkälle!
No kyllähän se seksivietti yhtä lailla minussakin asuu mutta ei varmaankaan yhtä voimakkaana kuin monilla muilla miehillä. Olen enemmänkin tällainen romanttinen Timppa, joskin omaan ihan normikokoisen pelin...
Sitä on liikkeellä tähän aikaan vuodesta, syysmasennusta meinaan. Mullekin se iski jostain tyhjästä tällä viikolla. Ei mikään paha masis, mutta huomaa kyllä, ettei mieliala ole kovin korkealla, vaikkei sen mistään syystä pitäis matalallakaan olla. Se on vaan ku ei oo aurinkoa nähnyt kunnolla aikoihin ja siitä vähäisestäkään auringonpaisteesta ei saa uv-säteilyä, ni sit käy näin. I guess.
Alkoholi ei kyll auta masisteluun pitkällä tähtäimellä. Siitä nyt ei kannata ainakaan masentua, ettet neitsyttä ole saanut. Aika moni mies ei ikinä saa neitsyttä. Miehet tyytyy siihen et pillua ylipäätään saa. Säkin saisit varmasti jos et niin ronkeli olis.
"Ehkä tämä johtuu lauantaina kokemastani pettymyksestä treffeillä ja siitä että olen juonut olutta kolmena iltana peräkkäin, mutta tänään en. Olen myös nukkunut tosi huonosti viime öinä."
Kannattaisikohan tuota kaljanjuontia vähentää? Jos opettelet tissuttelemaan viikollakin ja noin peräkkäisinä päivinä saattaa pikkuhiljaa jäädä tavaksi ja sitten v...taa vielä enemmän, näin luulisin.
Voin mennä kanssasi Cheekin konserttiin, jos haluat.
Huono musiikki masentaa entisestään.
Oletko koskaan vakavasti harkinnut vaimon hankkimista Thaimaasta tai Ukrainasta? Omaisuutesikin voisit turvata avioehdolla.
Joisit ne kaljat baarissa. Sinne voi eksyä joku ilta joku alaikäinen neitsyt ekoille känneilleen väärillä papereilla.
Samaa mieltä. peris saisi alkaa käydä "Lynissä" ja muissa nuorten mestoissa (18v.). Sieltä löytyy hyvällä tuurilla se neitsyttyttökin. Monet 18v. on vielä neitsyitä, etenkin ne maalta kaupunkiin ekaa kertaa ravintolaan tulevat.
Tyttäreni karkoittaa ne pois sieltä.
Sulla ei ole vaimoa eikä tytärtä. Tää on fakta.
Töitä ei kannata tehdä jos ei saa tyttöystävää. Minä lopetin ainakin työn jo ajat sitten kun alko masentaa yksinäisyys.
Kaljanjuonti kannattaa lopettaa (ainakin viikolla) koska se voi jäädä päälle ja tuloksena voi olla alkoholismi. Eikä alko paranna masennusta ainakaan vaan paremminkin lisää sitä, ja vaikuttaa unen laatuunkin huonontavasti. Ei tosin ole omakohtaista kokemusta koska ikinä en ole juonut 2 päivää pitempää peräkkäin (vaikka joku vielä anonyymimpi kuin minä jossain ketjussa mua alkoholistiksi haukkuikin)
Ok, miinuksista päätellen oli huono neuvo. PItäkää tunkkinne. Tiedän kyllä mistä puhun.
Eli masennuslääkkeitä vain namaan niin lakkaa ajattelemasta naisia ja tulee impotentiksi eikä tarvitse enää kännätä suruunsa?
Lisäksi tietenkin lihoo muodottomaksi läskipalloksi joten siinä menee viimeinenkin toivo naisen saannin suhteen.
Olet PM tiedostanut kuten monelle palstan 30v miehelle kävi että unelmoimalla ei naista saanutkaan. Ei mies voi skipata iskemistyötä jollain verukkeella olemalla "liian hyvä", raitis, tupakoimaton, tatuoimaton etc. Jos ei etsi omanlaista naista ei sitä vastuuta voi kellekkään muullekkaan lykätä.
Ymmärrän täysin että olet treffi-blues päällä kertomasi kimppa-treffin jäljiltä. Älä koe sitä tappiona- olet nuori mies joka ON käynyt jo ihka oikeilla treffeillä. Ajattele, palstalla on miehiä jotka ovat yli 30v vailla mitään kanssa käymistä naisen kanssa. Se pistää kelaamaan elämän prioorititeettäjä erilailla.
Onnea ja nuoruutta ei saa ostettua rahalla, mutta raha helpottaa elämää kummasti.
Luulisin että ytm-elämä edellyttää rohkeutta sekä ennakkoluulottomuutta poistua omalta mukavuussektorilta. Liian mukava elämä koukuttaa. Olisi ihqua jos sinne kivoja tyttöjä jokin kosminen voima ripottelisi kuin kirsikkoja kermakakkuun.
Mutta kohtalo ei ole kermakakku vaan oikukas narttu joka lyö varmasti vyön alle jos siihen ei itse ennätä puuttua.
tästä omistettu kappale ei-seurustelleille miehille:
http://www.youtube.com/watch?v=K-b8zCaPv18
Mitä sä periaatteen mies turhia stressaat, kun oot vielä noin nuorikin ja muutenkin ne parhaat nuoruusvuodet on sulla vasta edessäpäin sitten yli kolmekymppisenä, eli mitä turhaan murehtia joskus parikymppisenä, kun on hyvä elämä edessä, jos vaan itse niin haluaa.
No jokos sä oot pillua saanut??
Luuseri
Well, eikös tuollainen olotila ole tulosta omista periaatteista. Kantsisko tarkistella niitä.
Siis yök, mikään ei ole niin epäseksikästä kuin itkevä mies
Paitsi ehkä naisena esiintyvä mies.
Ihan totta!? Eikö miehellä ole oikeutta osoittaa tunteitaan ihan samalla tavalla kuin naisellakin? Mitä mielestäsi tarkoittaa tasa-arvo?
Puikotin itseäni sinne porkkanalla ja luin tekstiäsi onnen kyyneleet tuli silmiin kunnes luin että et aio tehdä itsellesi mitään. Olet velkaa yhden ison oon mulle.
Onpas tähän tullut paljon vastauksia yön aikana enkä millään pysty vastaamaan jokaiseen viestiin erikseen. Nukuin kyllä ihan hyvin, menin nukkumaan melko pian sen jälkeen kun olin kirjoittanut tuon aloitusviestin ja heräsin klo 7:30 herätyskellon soittoon. Muutenkin oloni on jo parempi joten ei tässä mitään hätää ole.
Mutta silti tällainen yksinäisyys ei ole kivaa enkä voi olla ajattelematta, miksi minut on jätetty neljässä suhteessa ja niiden lisäksi olen saanut pakit ties kuinka monilta yksittäisiltä treffeiltä. Vähän se syö uskoa tulevasta kun lopputuloksen tietää etukäteen.
Olen kyllä pyrkinyt muokkaamaan ajatusmaailmaani siihen suuntaan, etä parisuhde ei ole onnellisuuden edellytys. Enkä ole edes varma, haluanko suhteeseen ainakaan nyt kun olen lukenut melkein parin vuoden ajan tältä palstalta kaikkia raadollisia totuuksia. Ehkä minua ottaa eniten päähän juuri tämän tietynlaisen illuusion särkyminen ja se että naiset eivät olekaan viattomia ja herkkiä ihmisiä jotka kykenevät pyyteettömään rakkauteen.
"naiset eivät olekaan viattomia ja herkkiä ihmisiä jotka kykenevät pyyteettömään rakkauteen"
Semmoinen olis kuule aika paljon vaadittu toiselta ihmiseltä. Mitä edes on pyyteetön rakkaus? Sitä, että toisen tarpeet menevät omien edelle?
Sellaista rakkautta voi parhaimmillaan vanhempi tuntea pientä lastaan kohtaan. Aikuisten rakkaus taas on yhdessä rinnakkain kulkemista ja toisen erilaisuuden ja erillisyyden hyväksymistä. Että se toinen ei ole siinä rinnalla täyttämässä tarpeitani, vaan jakamassa sitä työtä molempien tarpeiden täyttämisestä niin että molemmilla säilyy kuitenkin perimmäinen vastuu omista tarpeistaan.
Pointtiasi palstalla varmaan ei ihan helpolla oteta vastaan, vaikka noinhan se pitkälti on; tuollainen "pyyteetön rakkaus" syntyy tavallisimmin pitkän yhteenkasvuprosessin ja yhteisten kokemusten kautta, ja se vie aikaa.
Nuorten lienee vain uskottava mahdolliseen "hetken hurahdukseen", juurtuminen joko tapahtuu sitten tai ei.
Tuolla pyyteettömällä rakkaudella tarkoitin lähinnä sellaista viatonta rakkautta, jossa ihminen välittää toisesta ihmisenä eikä kummankaan tarvitse esittää mitään eikä suhde perustu kummankaan osalta hyötymistarkoitukseen.
Minusta tuntui aiemmissa suhteissa monesti siltä että tyttöystäväni näkivät minut vain ihmisen kuorena, jonka tehtävä on tehdä kaverit kateelliseksi tai ostaa tupakkaa.
Niin ja ennen kun kukaan innostuu syyttämään minua jälleen ties mistä, niin kerrottakoon että olen aina kieltäytynyt kun joku alaikäinen on pyytänyt minua ostamaan tupakkaa tai alkoholia.
Entä jos haluaa ihan vapaaehtoisesti olla siinä rinnalla täyttämässä mahdollisimman hyvin toisen tarpeita? Ja toivoo, että toisellakin olisi edes vähän samantyylinen ote suhteeseen?
Taitaa olla kielletty nykyään, kun psykologiapuheella laitetaan sääntöjä vähän sinne sun tänne.
Kaikkea voi toivoa.
Jos sellaisen suhteen haluaa, kannattaa miettiä sitä, että olisi toiselle se tarpeita täyttävä osapuoli ja miltä se tuntuisi. Haluaisiko itse elää toisen kautta?
Ja tosiaan, mitäpä tässä enempää neuvomaan. Kyllä sitä kokeilemalla oppii, mikä ihmissuhteessa toimii. ;)
Et osta alaikäiselle tupakkia tai kaljaa, mutta kalvon pyrit puhkaisemaan?
"Mitä enemmän vietän aikaa netin ulkopuolella, sen vähemmän tulee mitään assosiaatioita tällaisiin ikäviin asioihin."
Siinähän se ratkaisu.
Ei ilman nettiä pärjää. Vietin aikaa netissä unessakin.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Tiedät varmaankin, että todennäköisyys rakastavan kumppanin löytämiselle kasvaisi huomattavasti, jos et vaatisi kumppaniltasi neitsyyttä.
tuo on aloittajatyypin palstalöpinää, mutta on mahdollista että kasvaa vielä ajan mukana aikuiseksi
Sen jälkeen kun Peris on päässyt neitsyydestään, hän tuskin vaatii neitsyyttä enää naiseltakaan, luulen.
Juurikin näin. Haluan että eka kerta tapahtuu molempien ollessa samalla viivalla, mutta sen jälkeen asia ei ole niin tärkeä. En siinäkään tapauksessa kelpuuttaisi pahimpia jakorasioita, mutta en vaatisi neitsyyttä kun en ole sitä itsekään.
Onko käytetyn naisen rakkaus aidompaa?
Ihan urpo kysymys.
Periksellä olisi todennäköisempää löytää aito, oikea rakkaus, mikäli hän pyrkisi eroon pakkomielteestään neitsyeeseen.
Miksi sitä paitsi suhtaudutte siihen Periksen kaavailtuun teinivaimoon ”tulevana ex-vaimona”, eli oletus on että ekan kerran jälkeen Peris lähtee litomaan ja hommaa jonkun toisen emännän vierelleen? Miksi siihen neitsyttyttöön ei suhtauduta loppuelämän vaimokkeena?
Mikä se vastaus siis olikaan? Eikö neitsyt kykene aitoon rakkauteen?
Noin ajattelisin varmaan itsekin jos poikuus olisi vielä plakkarissa. Poikuus meni jo aivan poikasena, mutta myöhemmin olen tainnut muutaman neitsyyden puhkaista (ei varmuutta) ja ainakin näitä vain yhden miehen "käytössä" olleita naisia on ollut useampi.
Vaikea nyt asettua periksen asemaan täysin, mutta myös tuollainen vanhempi nainen voisi ehkä tulla kyseeseen mikäli poikuus olisi vielä poistettavana. Ne suunnilleen samanikäiset jo panneet tytöt vaan vituttaisivat ku olisivat askeleen pidemmällä kuin itse.
Ei monella muulla miehellä ole samanlaista asennetta, heille kelpaa omalle ekalle kerralle käytettykin. Kyllä periksen nyt kannattaa se neitsyt hommata tai muuten häntä varmaan vituttais koko loppuelämä jos hän korkkauttaisi itsensä saman ikäluokan käytetyllä naisella. Riippuu toki luonteesta. Joillakin jotkut asiat vaan jäävät kalvamaan
Tuohon korkkauttamisasiaan vielä. Vanhemmat puumat on sitten eri juttu, ehkä prostituoidutkin.
Neitsyt kykenee aitoon rakkauteen, ja ei-neitsyt nainen kykenee aitoon rakkauteen. Voi olla myös neitsyitä, jotka eivät kykene aitoon rakkauteen, kuten palstalta olemme havainneet.
Mutta kuinka todennäköistä Periksen on löytää se korkattava neitsyt? Eikö olisi kannattavampi vaihtoehto pyrkiä pääsemään noista pakkomielteistään irti ja etsiä sitä oikeaa rakkautta huolimatta siitä onko nainen neitsyt vai ei?
Ihan vain sillä ajattelin, että mahdollisuudet neitsyttyttöön tulevat pienenemään koko ajan sitä mukaa mitä enemmän aikaa kuluu, ja Peris tuntuu jo nyt olevan melko masentunut. Joten tuntuu myös siltä, että pakkomielle ruokkii itseään, ja mitä pidempään Peris vatvoo näitä samoja asioita, sitä lujemman otteen pakkomielle hänessä saa.
Ihan ystävällismielinen kysymys Perikselle: Mitä jos vielä viisikymppisenä mietit, että kunpa olisin silloin parikymppisenä päästänyt riivaavista ajatuksistani irti ja kääntänyt elämässäni uuden lehden. Siis samalla tavalla kun mietit nyt itseäsi yläasteikäisenä, soimaat itseäsi tekemättömyydestäsi.
Fakta kuitenkin on se, että suurin osa ihmisistä porskuttaa elämässä eteenpäin. Monet sinun ikäisesi alkavat muutaman vuoden sisään hankkimaan lapsia ja useimmat ovat jo muuttaneet pois kotoa. Jos muista ”jää jälkeen”, voi olla aika hankala hypätä kyytiin mukaan.
Minä ihan aidosti pidän sinusta ja luen päivityksiä tilanteestasi aina kun kirjoitat. Tavallaan ymmärränkin ajatusmaailmasi, vaikka mielestäni se ei järkevää olekaan. Toivottavasti saat itsesi kuntoon.
Eihän neitsyiden kyvyistä tiedä ennen kuin pääsevät kokeilemaan. Ties kuinka hyvin lipittävät ja sillä lunastavat jonkun palstamorsion rakkauden.
Kaikki tuntuvat pitävän aivan itsestäänselvyytenä että saisin välittömästi seuraa käytetyistä naisista jos haluaisin. Toki olen saanut netissä jonkin verran aloitteita ikäisiltäni naisilta, joiden uskon olevan kokeneempia, mutta siitä on vielä pitkä matka suhteeseen ja viime aikoina on ollut tällaistenkin naisten osalta aika hiljaista. Tälläkin palstalla on varmasti paljon miehiä jotka kelpuuttaisivat millaisen naisen tahansa, mutta eivät saa silti naisseuraa.
Voisin myös kuvitella että ikäiseni naiset vierastavat kotona asuvaa aikamiespoikaa vielä enemmän kuin teinitytöt jotka itsekin asuvat vanhempiensa luona.
Mut jos et ikinä aio muuttaa kotitilaltasi pois, on aika paljon vaadittu morsiuskokelaalta muuttaa asumaan sinun ja äitisi kanssa. Ite olen mies, mutta en kyllä haluaisi asua tyttöystäväni äidin kanssa saman katon alla.
Hyvin kirjoitettu, ei siinä mitään....Mutta eikö sun mielestä peris kuitenkin ansaitsisi saada korkata neitsyttä jos se on niiiiin tärkeää kerran hänelle?
Ei minua oikeastaan edes kiinnosta asua naisen kanssa yhdessä. Silloin tällöin voitaisiin käydä yökylässä toistemme luona ja viettää aikaa yhdessä. mutta ajatus yhteenmuuttamisesta ei kuulosta kivalta.
Ihan loogista, ettei tuossa iässä mies halua yhdessä asuakaan. Itekään en todellakaan sun iässä olisi halunnut kenenkään naisen kanssa yhdessä asua. Mutta silti on kiva jos olisi aina joku naispuolinen kaveri, jonka kanssa voi välillä yökyläillä. Olen huomannut, että aika monelle naisellekin tuollainen järjestely riittää.
Itse olet kirjoittanut, että käytettyä tavaraa saisi jos vain kiinnostaisi panna. Eikö asia sitten olekaan niin?
No ehkä olen hieman liioitellut ja kärjistänyt asiaa, mutta olen kyllä saanut netissä seksiehdotuksia sellaisilta naisilta joiden en usko olevan puhtaita. Mutta kuten sanottu, siitä on vielä pitkä matka siihen että oikeasti olisin sängyssä jonkun kanssa.
Minusta on olennaisempaa MIKSI se neitsyys on niin tärkeä asia Perikselle. Ymmärrän kyllä katkeruuden omanikäisiä tyttöjä kohtaan, joilla todennäköisesti on seksielämää takana jo useampi vuosi, varsinkin mikäli on kokenut nöyryytystä noiden tyttöjen toimesta. Tuntuu kuitenkin, että kaipaat enemmän rakkautta ja hyväksyntää kuin varsinaista pelimieselämää. Se rakastava tyttö voi löytyä yhtä hyvin meistä ”käytetyistä” kuin neitsyistä.
Väitän kyllä, että Peris tuhlaa elämästään suuren osan mikäli antaa pakkomielteensä hallita elämäänsä. Pitäisi osata päästää irti katkeruudesta ja menneistä ajoista jotta pääsee elämässä etenemään. Oletko Peris koskaan ajatellut jonkinlaista terapiaa? Voisitko ajatella, että muuttaisit omillesi tai aloittaisit jonkin koulun? JOTAIN, joka pakottaisi sinut pois mukavuusalueeltasi ja tekemään sellaisia asioita mitä et nykyisin tee.
"Oletko Peris koskaan ajatellut jonkinlaista terapiaa? Voisitko ajatella, että muuttaisit omillesi tai aloittaisit jonkin koulun?"
Olen käynyt ammattiauttajan luona juttelemassa ensin amisaikoina ja sitten viime vuonna jolloin hankin C-paperit itselleni.
Muutto omilleen ei ole kannattavaa, sillä joutuisin tulemaan tänne kotiseudulle kuitenkin töihin päivittäin ja muutenkin tämä on taloudellisesti kannattavempaa asua kotona. Tämä on taloudellisempaa myös äitini kannalta, kun ison talon kuluja ja töitä ei tarvitse hoitaa yksin.
Oletko jutellut ammattiauttajalle nimenomaan tästä neitsytasiasta?
Eikö sulla tule sellaista oloa, että olisi aika itsenäistyä ja ottaa etäisyyttä äitiin?
Kyllä mä ohimennen mainitsin siitä, mutta en kehdannut kovin syvällisesti puhua seksiasioista eikä se terapeuttikaan tarttunut siihen asiaan sen enempää.
Ja kyllä toisinaan ajattelen että olisi kiva olla itsenäisempi, mutta siihen liittyy niin monta käytännön ongelmaa ja muita ongelmia että minun on parempi kyllä asua äitini kanssa.
No oot sä aika hunksi tai taitava nettihurmaaja jos saat seksiehdotuksia netissä. Arvaappa kuinka moni tän palstan ätmeistä saa mitään ehdotuksia naisilta netissä??
Toiset ihmiset ovat kykeneviä rakastamaan, toiset taas eivät. Immenkalvon eheys ei vaikuta siihen millään lailla.
Voi olla, että periksellä on nyt aluksi pelkkä korkkaus mielessä. Eihän nuorilla miehillä nuo elämänkumppanin löytymiset ja rakkaudet ole niin ensimmäisenä mielessä. Harmittaako sua itseäs ku et kelpais perikselle ku et oo enää neitsyt?
Voi olla että osaan tai ainakin osasin sanoa oikeat sanat netissä ja johdatella tilanteen siihen että nainen kiinnostuu. Nykyisin saatan vaikuttaa ehkä flegmaattisemmalta, sillä tämän palstan myötä olen oppinut näkemään naisten läpi eikä minua juurikaan kiinnosta edes flirttailu käytettyjen naisten kanssa kun tiedän ettei se johda mihinkään kuitenkaan.
Voi jestas, mammanpoika.
Anteeksi vaan, että puhun suoraan, mutta tuo asenne, että et halua muuttaa kotoa ja itsenäistyä on myrkkyä ihan kaikille naishaaveillesi. Kukaan nainen, saati nuori ja elämänhaluinen neitystttyttö ei halua seurustella aikamies-peräkammarinpojan kanssa, etkä saa seksiäkään, kun sinulla ei ole paikkaa minne viedä naista panemaan.
Ja ennen kaikkea: naiset tajuavat, että olet henkisesti kiinni äidissäsi, eikä sellaista miestä oteta vakavasti seksi- eikä seurustelukumppanina
Siis käytännön ongelmilla asian selittäminen ei todellakaan helpota asiaa. Se on viesti naiselle, että mies on niin saamaton ja kykenemätön järjestelemään asioitaan, että ei pysty edes äidin luota pois muuttamaan. Ei hyvä.
Eikö tästä aiheesta ollut keskustelu tuossa aiemmin? Peris on vielä nuori, parikymppinen. Miksi Suomessa aina vaaditaa nuoria muuttamaan pois kotootaan? Muualla maailmassa on ihan ookoo asua vanhempiensa kanssa pitempäänkin, koska siinä on paljon käytännön hyötyjä ja näin eri sukupolvet saavat seuraa toisistaan. Jotenkin voisi ajatella, että sairaampaa on, että pitää "väkisin" muuttaa jo nuorena omilleen ja koittaa pärjätä yksin. Fiksumpaahan se on puhaltaa yhteiseen hiileen.
Mutta se on totta, että äidin kanssa asuvalle vanhapojalle ei kaikki naiset halua antaa. Kaikki, myös naiset, ovat ehdollistettuja sille ajatukselle, että parikymppisenä olis hyvä muuttaa jo pois kotoota. Silti oikeesti yhteiskunnallisesta ja monesta käytännön näkökulmasta katsoen olisi järkevintä asua vaan kotona. Varsinkin jos on tollanen iso kotitila. Ei varmaan joku betonikuutio lähiössä kauhean häävi ole sellaisen jälkeen.
Noilla käytännön ongelmilla tarkoitin lähinnä sitä että minun täytyisi joka tapauksessa tulla tännepäin töihin, sillä työvälineeni yms. ei ihan mahdu kerrostalon häkkivarastoon tai parkkipaikalle. Myös äidilläni on tiettyjä sairauksia sekä aika pieni eläke, joten hän ei välttämättä pärjäisi yksin isossa talossa.
En ymmärrä miksi minun pitäisi jonkun ämmän takia hankaloittaa työtäni, maksaa itseni kipeäksi omasta asunnosta jossa en kuitenkaan viettäisi paljoakaan aikaa sekä hankaloittaa myös äitini elämää? Ja kaikki tämä vain siksi että muutaman viikon tai kuukauden kuluttua saisin kuulla "joo sori ei meillä ole oikein kemiaa, ehkä pitäis olla vaan kavereita".
Tiedän itse mikä on parhaaksi minulle ja perheelleni. Tämä asia on osaltani nyt loppunkäsitelty.
Joo, kyllä sulla on hyvät perusteet jatkaa asumistasi kotitilallasi. Eikä se asia muille kuulukaan.
Jos nyt ajatellaan tuota neitseen panemista, ei tuo kotitilalla asuminen pitäisi nyt niin iso ongelma olla. Jos olet ennenkin tuonut tyttöystäviäsi sinne, eiköhän sulla pokka riittäisi suorittaa korkkaus huoneessasi. Ja vaikka alkaisit seurustelemaan ja se tyttö asuisi myöskin vielä vanhemmillaan, muuttaisi hän varmaan omilleen ja voisitte sitten sen tytön luona puuhailla jatkossa. Tuo kotitilallasi asuminen voisi muodostua ongelmaksi siinä kohtaa kun haluaisit muuttaa yhteen jonkun naisen kanssa. Mutta tuollainen asia on niin kaukana tulevaisuudessa vielä, ettei siitä kanatta stressata. Keskity nyt vaan siihen neitsytpimpan metsästämiseen ;)
Hyvä että edes joku on kanssani samaa mieltä ja ymmärtää tilanteeni. Näin aion jatkaa tulevaisuudessakin, sillä tämä on käytännöllisin mahdollinen ratkaisu ihan arjen tasolla sekä myös kukkaron kannalta.
Eikä sekään ole poissuljettu vaihtoehto että joskus tulevaisuudessa rakentaisin oman omakotitalon omille maille, mutta en näe siinäkään järkeä kun nykyinen järjestely on ihan hyvä.
Nainen, joka ottaa asumisjärjestelyn kynnyskysymyksenä, on niin lapsellinen, ettei tervepäinen mies sellaisesta kiinnostu.
Kerroppas minulle että mitä niille naisille täytyy sanoa että saa edes niitä seksiehdotuksia?
Se sun pitää selvittää ihan itse.
Mulla on jo oma mies, ei harmita. Miksi vedit sellaisen johtopäätöksen?
Saattaisit olla kiinnostunut lukemaan graduni sitten kun se tässä kohtapuoliin on valmis. Siinä käsitellään miesten ja naisten välisiä suhteita ja konflikteja enemmänkin psykoanalyyttisellä tasolla kuin mistään laasastyylisen markkina-arvoteorian tms vastaavan pohjalta.
Laita urli nettiin niin tankataan sitten kaikki oikein huolella.
Olisi mukava lukaista sitä. Aiotko muuten julkaista sen netissä joka tapauksessa (koulun puolesta) vai otatko sen vain kirjaversiona? Sulla näkyis kyllä oma nimi siitä mikäli sen virallisen version laittaisit jakoon...
No kyllä sen mun tietääkseni menee jonnekin koulun omaan tietoverkostoon josta noita graduja voi erityyppisillä hakusanoilla etsiä, että sinänsä se on kyllä saatavana kaikille jos vain osaa sitä hakea oikeasta paikasta.
Gradun julkaisemiseen netissä tarvitaan kuitenkin opiskelija oma suostumus, mutta sen olen kyllä periaatteessa jo myöntänyt.
Paha saa palkkansa.
Meinasin just kirjoittaa saman!
Pas-ka(paha) saa palkkansa.
Valitettavasti pahan palkka on yleensä olennaisesti suurempi kuin sinun.
Sääli on sairautta, tai ainakin naiset niin ajattelevat. Jotkut miehet voivat saada sääliseksiä erottuaan tai kumppanin kuoltua, mutta ATM ei luonnollisesti kuulu heihin.
Jos kerjäät sääliä osaksesi, lyöt naulan omaan arkkuusi.
Peris, mitä uskot saavasi korkkaamalla neitsyt pimpin? Mitä tämän jälkeen tapahtuu?
Sen jälkeen minulla ei olisi asiasta enää paineita ja voisin tarvittaessa tyytyä vähän käytettyyn naiseen, joka olisi kanssani silloin samalla viivalla mutta nyt ei vielä ole.
On hyvin epätodennäköistä, että korkkaat neitsyen, mutta sanoisinpa, että kokemus saattaa olla isoihin odotuksiin nähden pienoinen pettymys. Niinhän noiden pakkomielteiden kanssa usein on.
Ja mitä jos jännität tilannetta niin, ettei seiso tai tulee liian aikaisin? Tilaisuus menee sivu suun, ja masennut entisestään?
Turha tollasia skenaarioita on etukäteen miettiä. Alan muutenkin kyllästymään tähän koko viestiketjuun ja näiden samojen asioiden jatkuvaan vatvomiseen.
No mistä sitten haluaisit vielä jutella?
No en tällä hetkellä oikeastaan mistään. Sekin varmasti ruokkii pahaa oloani että luen ja kirjoitan tuosta neitsyt-pakkomielteestä ihan liikaa.
No eipä tänne pakko ole tulla. Viihdettähän tämä palsta on, ja kurja se olis jos hampaat irvessä täällä pitäis käydä vastailemassa. Ei sulla velvollisuutta ole tähän threadiin vastailla, vaikka sen aloititkin. No, kysytään nyt kuitenkin, että mitäs aiot puuhailla tänä vkloppuna?? :)
" No, kysytään nyt kuitenkin, että mitäs aiot puuhailla tänä vkloppuna?? :)"
Tuskin mitään ihmeellistä tai mainitsemisen arvoista. Kyllä mä sitten julistan palstalla erikseen isoon ääneen, jos olen päässyt poksauttelemaan.
Palstalla odotellaan kieli pitkällä kuvausta poksautuskeikastasi, kun sinulla sitten on aikanaan se kerrottavanasi.
Heitän vain ihan villin idean. Entä jos poksauttaisit oman neitsyytesi? Käyt ostamassa dildon, jossa on stopperi. Vähän liukastusainetta ja voilà: Olet samalla tasolla monen naisen kanssa.
Oletko miettynyt, että moni tyttö on varmasti menettänyt neitsyytensä panomiehiehille. Entä jos menettäisit omasi panonaiselle. Käyt nappaamassa baarista puuman matkaasi. Tämä todennäköisesti on enemmän kuin halukas opastamaan sinua.
Tai sitten voit valita sen parhaan vaihtoehdon ja hakea itsellesi apua. Lyön kympistä vetoa, ettet pääse pakkomielteisyydestäsi vaikka pääsisitkin pikku Maijan pimpille. Todennäköisesti kehittäisit heti uuden pakkomielteen, joten ahdistuksesi ei helpottaisi yhtään.
Tuota "panonaista" on ehdotettu palstan ATM:ille jo varmaan aikojen alusta saakka. Kuulostaa helpolta ratkaisulta, mutta pointti onkin siinä, että nämä ujot kaverit eivät halua poistua kotoa, tokkopa kaikki edes viihtyisivät naisen seurassa. Se neitsyen vaatiminen on pelkkä peitetarina, jolla vältetään oma vastuu. Kaikkihan tietävät, ettei nörtti poksauta neitsyttä.
Rima on siis nostettu niin korkealle, ettei sitä edes kannata ryhtyä yrittämään.
Tule Teemu juttelemaan meidän kanssa.
Epäreilua, että kaikista epäsosiaalisinkin nörttinainen voi "tilata" netistä jonkun äijän panemaan itseään, mutta nörttimies ei varmasti saa ketään tyttöä tulemaan luokseen kanssaan panemaan.
Se on miehen asema tässä maailmassa! Mies voi kyllä rahalla hommata naisen punkkaansa. Melkein sama asia, ja naisesta pääsee helpommin eroon.
Naisena olemisen huonona puolena on se, että pitää aina hätistellä pois epämieluisia miehiä lähentelemästä ja ehdottelemasta sopimattomia.
Miten niin epätodennäköistä? En ymmärrä?
Kokkelii nokkaan ja baariin.
Missä on peris?
Täällähän minä olen kotona. Mitäpä muutakaan tekemistä yksinäisellä atm:llä on iltaisin kuin notkua palstalla.
Harrastaa seksiä puuman kanssa.
Jos mulla olis samanlaiset tilat ku sulla oletettavasti siellä on, varmaan ite käyttäisin vapaa-aikaa vaikka jonkun auton rakenteluun/korjaamiseen. Ja siellä maalla voi kaikenlaista muutakin sellaista aktiviteettia harrastaa mitä ei täällä kaupungissa ja kerrostalossa voi harrastaa.
Minua vaivaa sinun poikuutesi. Saisit seksiä lukemani perusteella mutta et sitä harrasta. Usko pois, ei se neitsyt mikään aarre ole. Ei osaa tehdä mitään sängyssä ja todennäköisesti vain makaa paikallaan jäykkänä.
Sen sijaan puuma olisi täydellinen. Tietää mitä tehdä jotta saat ikimuistoisen kokemuksen heti ensimmäisellä kerralla.
"Jos mulla olis samanlaiset tilat ku sulla oletettavasti siellä on, varmaan ite käyttäisin vapaa-aikaa vaikka jonkun auton rakenteluun/korjaamiseen."
-Niin minäkin, mutta äitini on kovin nihkeä asian suhteen.
"Minua vaivaa sinun poikuutesi. Saisit seksiä lukemani perusteella mutta et sitä harrasta. Usko pois, ei se neitsyt mikään aarre ole. Ei osaa tehdä mitään sängyssä ja todennäköisesti vain makaa paikallaan jäykkänä.
Sen sijaan puuma olisi täydellinen. Tietää mitä tehdä jotta saat ikimuistoisen kokemuksen heti ensimmäisellä kerralla. "
-No kuten olen joskus sanonut, puumanainen olisi ehkä vähemmän paha vaihtoehto kuin samanikäinen kokenut nainen. Uskoisin että se olisi henkisesti vähemmän nöyryyttävää kun tietäisin että hän on menettänyt neitsyytensä silloin kun minä ja minua kiusanneet kovikset olimme vielä pikkulapsia. Mutta en silti ole siihen valmis ja pyrin parhaani mukaan pitämään silmäni auki sellaisen kumppanin suhteen joka on kanssani samalla viivalla. Seksin harrastaminen itseään kokeneemman naisen kanssa on verrattavissa siihen että juoksisin naisen kanssa kilpaa 400m, mutta nainen saisi startata 200m kohdalta.
" -Niin minäkin, mutta äitini on kovin nihkeä asian suhteen."
Tarviitko sä aikuinen mies äitisi luvan siihen että mitä harrastat? Sähän olet monesti selittänyt palstalla että käytät teidän suuria alueita ja rakennuksia firmasi työkoneiden ja tavaroiden säilytykseen niin kai sinne nyt jonkun autonkin voi hankkia jos haluaa?
No ei kyse ole niinkään tilankäytöstä, vaan siitä että äitini mielestä minun taidot ja kyvyt ei riittäisi mikäli hankkisin jonkun projektin. Tämä koskee myös monia muita asioita joita haluaisin tehdä. Hän suhtautuu autoihin muutenkin ihan eri tavalla kuin minä ja inttää kivenkovaa että paras auto jota hän on ajanut, oli Lada Samara. Hän oli myös kesällä sitä vastaan että vaihdoin 400e arvoisen pikkuautoni 1600e Mersuun ja hän myös halveksii kaikkia tuttuja jotka ajavat arvokkaalla autolla tai näennäisesti hienolla autolla kuten esim. juuri vanhalla Mersulla.
Hänen mielestään kaikki projektiautot yms. ovat rahanhukkaa. Tuo rahanhukka on kyllä mielestäni aika ironinen ilmaisu henkilöltä, joka on minulle tälläkin hetkellä muutaman satasen velkaa. Isovanhempieni kuoltua hän myös myi pari sijoitusasuntoa ja käytti rahat jokapäiväiseen elämiseen, uhkapelaamiseen ja juomiseen kun työnteko ei maistunut ja hän ei tajunnut hakea sairaspäivärahaa tai eläkettä tms. Äitini mielestä tuollainen toiminta ei ollut rahan hukkaa vaan elämästä nauttimista.
No nyt keskustelu liukui taas aiheen ulkopuolelle, mutta avasin nyt myös hieman hänenkin sielunelämää. Eräs syy siihen että asun kotona on juuri se että minun pitää katsoa hieman hänen peräänsä vaikkakin hänen elämänhallintansa on nykyään vähän parempi kun hän on saanut ammattiapua.
Ikävä kuulla. Joudut elämään äitisi varjossa. On tietenkin hyvä että haluat huolehtia hänestä, mutta sinun pitäisi ajatella itseäsi enemmän.
Tiedät tietenkin itse mikä sinulle on parasta, mutta olisiko niin että antaitset parempaa kuin itsellesi annat?
En minä sinänsä välitä hirveästi hänen mielipiteistään, mutta ei sellainen jatkuva negatiivisuus ole kivaakaan. Voihan se kyllä olla että hän on ihan oikeassakin. Pitkäjänteinen keskittyminen johonkin pikkutarkkaan entisöintiprojektiin tms. ei välttämättä ole parhaita vahvuusalueitani.
Välimme ovat kyllä nykyään ihan hyvät ja koitan olla liikaa murehtimatta noita menneitä talousasioita. Ja kuten olen ennenkin sanonut, kotona asuminen on kummankin kannalta taloudellinen ja järkevä ratkaisu.
Monesti kyllä huomaa että elämme hieman eri maailmoissa. Vaikka minäkin monesti vaikutan hieman negatiiviselta ja katkeralta, uskon pohjimmiltani siihen että harva asia on mahdoton jos uskoo itseensä ja tekemisiinsä. Äitini puolestaan on sellainen 70-luvun ay-demari jolle tärkeintä ei ole oma hyvinvointi, vaan se että muilla ei mene yhtään paremmin.
Kyllä sua nyt ymmärtää taas hieman paremmin. Sen lisäksi, että sua on kiusattu koko kouluaika, on äitisikin vielä tuollainen. Sori jos sanon suoraan, mutta kyllä se vaikuttaa pojan kehitykseen jos kavereita ei paljon ole ja koulussakaan ei arvosteta. En tiedä, mutta liekö äitisi vielä iskostanut päähäsi erinäisiä "huonoja" ajatuksia omaa tietämättömyyttään.
Olet nyt aikuinen mies ja vaikka on erittäin hienoa ja jopa suotavaa, että pidät äitistäsi huolta, tulee sun myös ajatella asioita pelkästään sun itsesi kannalta. Äitisi olisi hyvä tiedostaa se, että jos sä lähtisit, niin miten hän pärjäisi siellä enää yksinään. Sulla on kaikki oikeus lähteä ja niinhän lapset yleensä pesästä lentävätkin. Ehket itsekään halua lähteä, mutta äitisi olisi hyvä saada tajuamaan, ettei hän edes pärjäisi ilman sua. Ehkä sitten saisit lisää oikeuksia siellä kotonasi. Kannattaa myös tehdä selväksi hänelle, että teet asiat oman pääsi mukaan etkä äitisi mukaan. Sä olet sentään MIES ja ainoa mies tilalla, joten sun kuuluisi olla perheen pää, joka sanoo viimeisen sanan.
Kyllä äitini nykyisin tietää ja ymmärtää sen, että hänen toimintansa ei ole aina ollut ihan normaalia eikä hän ota sitä pahalla kun kyselen silloin tällöin raha-asioista. Hän on myös monesti sanonut minulle, että ilman minua hänen asiat olisivat vielä huonommin. Eli kyllä hän osaa nykyään arvostaa minua. Masennukseen hän on saanut hoitoa, mutta minun mielestäni joku kaksisuuntainen mielialahäiriö voisi olla osuvampi diagnoosi. Kontrasti tuon elämästä nauttijan ja "katkeran ay-demarin" välillä on kuitenkin niin valtava.
Suurimmat erimielisyytemme liittyvät lähinnä menneeseen ja nykyisin hänen asiansa ovat paremmin, vaikkakin kesällä jouduinkin maksamaan hänen laskujaan. Suurin välirikko ja luottamuksen menetys tapahtui jo vuonna 2007, jolloin olin 15 ja hänellä oli käyttöoikeus minun tiliin ja hän varasti sieltä yli tonnin. Vaadin joka sentin takaisin ja lopulta sainkin ja sama käytäntö on myös tämän uusimman velan kanssa. Joku voisi sanoa minua julmaksi, mutta kyse on periaatteesta että ne ovat minun rahojani eikä hän muuten oppisi huolehtimaan asioistaan jos antaisin kaiken vain olla.
Eli tämä on se suurin syy miksi asun kotona. Ensinnäkin tämä tulee minulle halvaksi, mutta samalla pystyn myös katsomaan äitini perään ja varmistamaan että kolmas asunto ei mene alta. Myös se että minä maksan omat kuluni ja osan yhteisistä kuluista, parantaa hänen taloudellista tilannettaan. Hän saa nykyisin myös eläkettä ja puheidensa mukaan hänellä on tavoite saada asiansa järjestykseen joten uskoisin että valoa on näkyvissä tunnelin päässä.
Ja taisin kirjoittaa ehkä vähän liioittelevaan sävyyn hänen suhtautumisestaan minun harrastuksiini. Uskoisin että hänen perimmäinen tarkoitus on suojella minua pettymyksiltä jos hommat ei menekään niinkuin elokuvissa. Tottakai olen aikuinen mies ja päätän itse asioistani ja osaan suhtautua pieniin epäonnistumisiin, mutta äidilleni olen kai vieläkin se pieni 10-vuotias poika joka tulee kyyneleet silmissä koulusta kotiin. Eli ei hän suoranaisesti estä tai kiellä minua tekemästä mitään, mutta tuollaiset negatiiviset puheet ehkä passivoittavat minua hieman.
Joo, oman vanhemman negatiiviset puheet tuntuvat syvemmällä kuin jonkun toisen ihmisen. Kiva kun haluat kertoa täällä asioistasi, ja toivottavasti saat itsekin apua siitä, että kertoilet täällä. Jossain mielessä varmaan tuollaisia asioita kertoo mieluummin anonyymisti tai vieraalle henkilölle kuin jollekin tutulle.
Onkohan niin, että äitisi itse ei ole yrittänyt tarpeeksi joissain asioissa elämässään..? Ehkä hän on kokenut vastoinkäymisiä ja lannistunut niistä. Jos äitisi ei vaikuta kovin kannustavalta, voihan sitä sanoa hänelle, että elämässä aina kannattaa yrittää, vaikka siinä saattaisikin tulla joskus vähän takkiin. Mikään ei myöhemmin myöhemmin harmita niin paljon kuin menetetyt tilaisuudet. Sä olet ainakin kokenut tuon naisrintamalla ja varmasti äitisikin jossain tilanteissa elämänsä aikana.
Juu äitini luovuttaa monessa asiassa melko helposti eikä usko että asioita voi juurikaan muuttaa omalla toiminnallaan. Hänellä on ollut ongelmia työpaikoissa liiallisen kiltteyden takia ja hän oli nuorena kuulemma vanhempiensa talutusnuorassa joten kai sellainen kasvatus periytyy helposti.
Minä olen kyllä ihan tarkoituksellakin pyrkinyt olemaan erilainen ja olen jossain määrin osoittanut sen että uskomalla itseensä saa asioita muutettua. Toki naisasioissa se ei juurikaan näy, mutta esimerkiksi ulkonäköni on ihan eri planeetalta kuin teini-iässä ja myös taloudellinen tilanne on parantunut opiskeluaikojen jälkeen ihan hyvin. Tiedostan toki myös sen, että kaikkiin asioihin en voi itse vaikuttaa ja pyrin parhaani mukaan välttämään sellaisten asioiden ajattelua vaikka se ei aina helppoa olekaan.
Yleisesti ottaen korostan sitä, että en usko äitini olevan tuollainen nihkeä tarkoituksella tai ilkeyttään. Luulisin että hän yrittää pitää huolta että en tekisi samoja virheitä kuin hän enkä kokisi turhia pettymyksiä elämässä.
Tuttu tunne tuo minullekkin tänään...samoja ajatuksia...sydän jopa regoi niin voimakkaasti, että alkoi kikkailemaan omiaan...liikunta auttaa......ja ihana musiikki...älä kuuntele synkkää musiikkia...vaan ihanaa hoitavaa...kuten Evia tai Il Divoo...