Halun tietää 10 vuotta naimisis olleena millä ihmeellä mä voin viehättää sillä tavalla ku ennen että olisin sellanen ihminen johon nainen vois vielä ihastua.Mä niiku tipahdin jostain toiseen maailmaan ku suhde loppui..ja missä on naiset joissa on sitä jotain mihin ihastua?
Onko mun nyt sliipattava itteni oikeen luomukseks sen takii että olisin jotain mitä en enää ole enkä pidemmän päälle tule oleen.
Mä oon 32 vuotta ja tukkaki alkanu lähteen päästä ja raameiltanikaan en oo mikään adonis ..ihan tällänen lyhyt tappi.
Yhdilläkään treffeillä en oo vielä käynyt avioliiton päättymisen jälkeen..mietin vaa et onko mus enää samaa viehätysvoimaa ku vuosia sitten?
Onko mun nyt sliipattava itteni oikeen luomukseks sen takii että olisin jotain mitä en enää ole enkä pidemmän päälle tule oleen.
Mä oon 32 vuotta ja tukkaki alkanu lähteen päästä ja raameiltanikaan en oo mikään adonis ..ihan tällänen lyhyt tappi.
Yhdilläkään treffeillä en oo vielä käynyt avioliiton päättymisen jälkeen..mietin vaa et onko mus enää samaa viehätysvoimaa ku vuosia sitten?
Vastaukset 7
Vanhimmat
10 vuotta riittää mainiosti itseluottamuksen täydelliseen riistämiseen.
se avioero tuli juuri siksi että te puolisiosi kanssa olettitte että viehätysvoiman pitää olla samanlaista kuin 10 vuotta sitten.
Mietippä sitä.
Viehätysvoima on sitä, että ihminen viihtyy itsensä ja elämänsä kanssa. Hänen kanssaan on muidenkin hyvä olla.
Käy eroprosessi ajan kanssa läpi ja hanki vähitellen itseluottamusta. Mies saa olla kalju ja lyhyt. Elämäsi on vasta alussa.
ja vei jalat suustani. Sitä viehätysvoima on. Eroprosessi ottaa oman aikansa ja jos tässä vaiheessa käyt tärskyillä niin kyllä ne mieltä piristävät, mutta olo tuntuu kuitenkin omituiselta. Tuntuu varmasti siltä, että vanha vielä mietityttää ja ei oikein tiedä mitä uudesta hakisi.
Aja letti kokonaan pois, sheivaa "talking pussy", osta uudet kledjut -aloita siis alusta. Itseluottamusta keräilemään, vaikka just ulkoisesta lookista, vaikka nettideittailusta, pienestä "pelailusta" ja vaikka salilta hieman kondista (alussa kehittyykin nopeasti ja itseluottamus nousee kohisten, kun tulokset näkyy peilistä).
Sä oot samaa ikäluokkaa mun kanssa ja ei tässä minnekään vielä hötkyillä.
"salilta hieman kondista (alussa kehittyykin nopeasti ja itseluottamus nousee kohisten, kun tulokset näkyy peilistä)."
Tuon luulisin olevan tosi asia. En tiedä niinkään auttoiko tuo minua suoraan, toki sivusta katsottuna ruumis hieman muuttui. Paino pysyi, turhat katosi ja lihasta tilalle. Itse huomasin muutoksen tosin vasta muiden jälkeen. Joskus kyllä tuntui hassulta nostaa jotakin ja huomata miten kevyen tuntuinen se oli ja miten kaikki liikkumiseen liittyvä tuntui helpommalta. Muutos ihmisissä oli aika selvä, useampi tuntuu pitävän minua vertaisenaan. Mutta mieli on edelleen maassa. Enpä usko, että se sieltä enää nouseekaan, ellei sitten jotain vallan radikaalia tapahdu.
Anteeksi, tuli valiteltua omia murheita vaikkei ollut edes oma keskustelu. Lähetin tämän kuitenkin, eiköhän joku ymmärrä.
vaikkakin naisena ja kahden lapsen äitinä. 29v on mittarissa, näkö ja koko suht samat kuin ennenkin. Jotenkin tuntuu et ihmeitä olis tehtävä ennen kuin joku edes pyytäisi ulos. Onhan se tietty mulla osin sitäkin et ei tuu tuolla kapakoissa käytyä. Välillä sitä miettii et kuluuko loppu elämä "yksin" (vaikkakin ihan mukava elämä) vai löytyykö joskus vielä joku...
Kiitos kaikille kivoista kommenteista..ne tuo kyl tähän funtsimiseen uusia näkökulmia..ja hyvää syksyä..saa kommentoida vielä lisääkin,ne ovat aina tervetulleita:)