tapasin viimekeväänä kiinnostavan miehen. olin pitkään ollut hakoteillä elämäni suunnan kanssa, tuntui että sousin ja huopasin yksinäisyyden aalloissa. tämä mies, itseäni huomattavasti vanhempi, kuitenkin antoi muistutuksen siitä, miltä tuntuu olla välitetty, arvokas ja tärkeä. annoin hänelle samaa takaisin.
olemme seurusteleet vähän yli puolivuotta : meillä on yhteinen koira ja meitä on siunattu haikaran terveisin. silti hän ei osaa päättää, haluaako hän minut vai perheensä. tunnen itseni äärettömän typeräksi miettiessäni, mitä hän iltaisin vaimonsa kanssa häärää ja että he nukkuvat samassa sängyssä - heräävät yhdessä, käyvät ystävillään kylässä ja mitä lie muuta "onnellista". olen mustasukkainen kaikesta, mikä on minulta pois.
en haluaisi painostaa, mutta en halua lapsellemme "huonoa tulevaisuutta", toisinsanoen epävarmuutta, jatkuvia kyselyitä "missä isi on", mutten halua samaa myöskään hänen nykyisen liiton lapsille... itsekkäistä syistä olen tullut siihen päätökseen, että nyt on äijän otettava itseään niskasta kiinni ja päätettävä, minä vai nykyinen vaimonsa. lastaan antaisin miehen kuitenkin nähdä usein, mutta niin, että kaikille osapuolille olisi selvää, missä mennään.
kaikkein pahinta tässä on se, etten voi hillitä tunteitani. rakastan häntä sydämeni pohjasta, mutten kykene enää jakamaan häntä. ansaitsen jotain omaa.
mitä minun pitäisi tehdä ? olen aivan umpikujassa, enkä näe muita vaihtoehtoja kun eron.
olemme seurusteleet vähän yli puolivuotta : meillä on yhteinen koira ja meitä on siunattu haikaran terveisin. silti hän ei osaa päättää, haluaako hän minut vai perheensä. tunnen itseni äärettömän typeräksi miettiessäni, mitä hän iltaisin vaimonsa kanssa häärää ja että he nukkuvat samassa sängyssä - heräävät yhdessä, käyvät ystävillään kylässä ja mitä lie muuta "onnellista". olen mustasukkainen kaikesta, mikä on minulta pois.
en haluaisi painostaa, mutta en halua lapsellemme "huonoa tulevaisuutta", toisinsanoen epävarmuutta, jatkuvia kyselyitä "missä isi on", mutten halua samaa myöskään hänen nykyisen liiton lapsille... itsekkäistä syistä olen tullut siihen päätökseen, että nyt on äijän otettava itseään niskasta kiinni ja päätettävä, minä vai nykyinen vaimonsa. lastaan antaisin miehen kuitenkin nähdä usein, mutta niin, että kaikille osapuolille olisi selvää, missä mennään.
kaikkein pahinta tässä on se, etten voi hillitä tunteitani. rakastan häntä sydämeni pohjasta, mutten kykene enää jakamaan häntä. ansaitsen jotain omaa.
mitä minun pitäisi tehdä ? olen aivan umpikujassa, enkä näe muita vaihtoehtoja kun eron.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tiedän tunteen, olen ollut myös se toinen nainen. Sinulla on muutama vaihtoehto
1) jätät mihen ja etsit itsellesi vapaan miehen, jonka kanssa voit olla vapaasti ja saada tuon kaiken ilman salaisuuksia
2) voit jatkaa miehen kanssa ja kylmettää tunteesi. Hän on vain lohduke sillä välin kun saat tilalle sen vapaan miehen. Et kuitenkaan saa suunnitella tulevaisuutta hänen kanssaan etkä odottaa häneltä mitään.
3) Pyydät häntä valitsemaan joko sinä tai vaimo
Jos olet jo täysin rakastunut, suosittelen vaihtoehtoa 1 tai 3.
Kaikki sivusuhteissa olevat miehet eivät ole tapapettäjiä. Jos valitsee 1 tai 3 vaihtoehdon ja on rakastunut, pääseekö miehestä yli koskaan? On erittäin traagista lopettaa suhde kun molemmat rakastavat toisiaan.
Jos se ukkomies oikeasti rakastaa kakkostaan, niin hyvin pian on valmis eroamaan vaimostaan. Syyt miksi ei voi niin tehdä, on pelkkiä tekosyitä kakkosen rauhoittamiseksi. Ap vaikuttaa epätoivoiselta naiselta. Biologinen kelle alkanut tikittää ja päättänyt hankkia lapsen keinolla millä hyvänsä. Sitä saa mitä kerjää.
Totta, minun ukkomieheni aikoinaan oli valmis jättämään perheensä puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Minä tulin taas katumapäälle ja en voinut aloittaa elämääni jonkun kanssa salasuhteesta ja ajattelin miehen lapsiakin. Jos suhde venyy ja venyy, niin ei mies tule koskaan eroamaan. Sinun tulee ajatella nyt lapsesi parasta ja kysyä, että mitä mies elämällään aikoo tehdä.
On myös varmasti traagista jatkaa salasuhdetta vuositolkulla. Pistä varattu valitsemaan ensin, tähän ehkä aikarajaksi max kolme vuotta, jotkut vaativat aikaa ja harkintaa. Jos kiemurtelee ja haluaa jatkaa mieluummin entiseen tapaan, jätä mies. Viimeinen keino nähdä tuleeko teistä julkinen pari. Jos ei tule, sekään ei välttämättä tarkoita sitä, että hän ei rakasta sinua, mutta ei pysty irrottautumaan esim velvollisuudentunnostaan lapsiaan ja perhettään kohtaan.
Monesti kakkosen on tehtävä ratkaisu jos haluaa selvyyden ja muutosta aikaiseksi.
Itselleni kävi näin, pistin suhteen poikki 3 vuoden jälkeen. Kaikki sen jälkeiset suhteeni kaatuivat koska rakastin häntä edelleen ja vertasin muita miehiä häneen.
rakastan häntä edelleen. olemme hyvissä väleissä, vaikka emme näe enään.
Pidättekö yhteyttä edelleen? Miksi mies ei halunnut julkista suhdetta? Hän ei ilmeisesti sellaista sinulle koskaan luvannutkaan?
Pidämme edelleen yhteyttä pari kertaa vuodessa. Olemme samassa ammatissa ja saatan joskus kysyä neuvoa häneltä. Ja tiedän, että jos minulla joskus menee huonosti niin kääntyisin hänen puoleensa.
olimme pienen piirin julkinen salaisuus. Hänen vaimonsa oli tietoinen ja uhkasi miestä tuhoamaan hänen elämänsä, jos hän jättää perheensä. Lisäksi minä halusin lapsia hänellä oli teini-ikäisiä lapsia. Hän pelkäsi riitaista eroa ja vaimoaan.
Voi jestas! Menit sitten ja hankkiuduit raskaaksi ukkomiehelle? Missä sun järki on? Ikää ei taida kovinkaan paljon neidillä olla?
Kun rakastaa, haluaa toiselle pelkkää hyvää. Mitäs jos sanoisit miehelle, että palaa sitten takaisin kun olet eronnut ja vielä kiinnostan sua. Kyllä käy taas sääliksi viatonta vaimoa ja lapsia, jotka joutuu kärsimään jonkun häntäheikin touhuista. Julmaa.
hassusti sanottu "lastaan antaisin miehen kuitenkin nähdä"
et voi tätä päättä :) Sun miehellä on lapset ja se on fakta,eikä lasten isän täyty kysyä keneltä "kaunotareltä" lupaa nähdä niitä.
Mieti etukäteen jäksätkö päästä tätä yli, että miehesi otta yhteyttä "exaan" vielä pitkiä vuosia lasten asioissa, ehkä lapset jotka hän halaa ja pussaile ja rakastaa äidin näköiset,ja ehkä ne syyttä sinut että rikoit niiden perheen ja paljon muuta. Tuskin sun ongelmat ja mustasukkaisuus loppuu heti kun miehesi valita sinut ja muuttaa sun luo.
Ap tarkoitti, että mies saa nähdä heidän yhteistä, syntyvää lastansa. Tuskin kukaan kieltäisi ketään tapaamasta omia lapsiaan, vaikka kumppanista eroaisi. Se olisi julmaa!
Onko tuo täysin vastuuntunnoton mies rakastamisen arvoinen? Kukkoilee ja pelleilee kahden naisen tunteilla ja sikiää vielä jälkikasvuakin siellä sun täällä.
Puoli vuotta seurusteltu, mies perheellinen, yhteinen koira hankittu ja nyt vielä kaiken lisäksi hankkiuduttu raskaaksi! Onpa meininkiä ja todella lapsellista toimintaa.
Minulle tuli heti mieleen, että eikö ko. naiselle ole koskaan kukaan opettanut ns. normaalia elämää! Ehkä olisi kannattanut äidiltä kysyä neuvoja?
Miksi nykyihmiset haluavat elämäänsä tietoisesti sotkuja?
Minulle taas tuli mieleen, että haluaisin parempia provoja.
Mies tietty jättää sinut kun lapsi syntyy. Palaa perheensä luo, ja etsii taas uuden salasuhteen ja kaikki alkaa jälleen alusta.
Jäät koiran ja lapsen kanssa yksin. Luuletko, että hän haluaa uudelleen alkaa pienten lasten kanssa kotia leikkimään. Ei halua, jos omatkin ovat jo kasvaneet sen verran että omaa aikaa jää elää itselleen. Ja samaa pettämistä hän jatkaa kohta, jos yhteen menette ja hän eroaa tai joutuu eroamaan perheestään. Tai kohta alkaa vaatimaan että teet abortin, ettei salasuhde paljastu vaimolle. Tulee kertomaan että tunteensa ovat yhtäkkiä muuttuneetkin. Mies saattaa häipyä kuvioista myös jälkiä jättämättä.
Tyhmä nainen, mitä kuvittelet. Ja vielä raskaaksi hankkiuduit, ihanko yhteisellä päätöksellä, vai halusiko tämä mies tehdä sinun kanssasi sen lapsen. Vannotteli rakkauttaan, ja vain sinä olet se oikea. Näin ne pettäjänarsistit menettelee.Ja kun olet satimessa häipyvät jälkiä jättämättä yllättäin.
lapsenteko oli yhteinen päätös. suhteemme nyt vaan kariutui tilanteeseen, jossa kummankin on vaikea tehdä lopullisia ratkaisuja - haluanko vielä jatkaa miehen kanssa, ja jos haluan, haluaako hän?
ymmärrän kyllä muuttujat, ja niitä on paljon. vaimo, upeat lapset ja yhteinen omaisuus, ystävät ja sukulaiset... jopa työpaikka voisi mennä vaihtoon tämän elämäntapahtuman myötä.
-ap
"Luuletko, että hän haluaa uudelleen alkaa pienten lasten kanssa kotia leikkimään. Ei halua, jos omatkin ovat jo kasvaneet sen verran että omaa aikaa jää elää itselleen."
-Ei tarvitse "leikkiä" kun kumppaniaan rakastaa. Lapset eivät ole välttämätön paha avioliitossa jossa kumppanit rakastavat toisiaan.
Mutta kyllä Ap:n pitäisi nyt päättää suhde. Eihän tuosta miestä ikinä tule, jos ei raskaudenkaan takia ole valmis tekemään päätöksiä.
Lapsenteko oli yhteinen päätös ?!?!?!
No jo on melkoinen ukko! Tukevasti naimisissa ja pongattuaan itselleen nuoren tipun päättää panna tämän paksuksi...
Aika harvassa ovat nekin OIKEAT parit, jotka puolen vuoden seurustelun jälkeen jo päättävät "lapsenteosta". Mitä ihmettä teidän kummankin päässä on liikkunut tuossa tilanteessa... Ja että ihan koirakin...
Tän on pakko olla provo!
Minkä ikäinen olet? Alkoiko sulla biologinen kello kilkattaa ja lujaa, kun raskaaksi hankkiuduit? Olit niin epätoivoinen, että päätit lapsen avulla miehen itsellesi saada? Jälkiviisas on helppo olla. Mutta kysyttävä on, miksi et odottanut niin kauaa, että mies saisi mahdollisen eron hoidettua ja sitten vasta paksuksi hankkiutunut?
Jätä tuollainen mies. Jos olet raskaana, ja toinen ei ole jo tehnyt eropäätöstä, niin aika hataralta kuulostaa. Miehet ovat niin mukavuudenhaluisia, että jäävät vaimonsa luo, vaikka eivät tätä rakastaisikaan enää.
Jos olisin tuossa tilanteessa, niin ottaisin yhteyden vaimoon ja kysyisin, mitä hänen mielestä tilanteessa tulisi tehdä. Mies pelaa teillä molemmilla.
Hyvä tyttö, se mies käyttää sua vaan hyväkseen ja pelinappulana. Itse pyrin kovasti uskomaan onneen ja oikeaan rakkauteen. Joskus vaan elämä ei mene niin. Kukaan normaali ihminen (yleisesti ottaen) ei tee perusta perhettä ja osta koiraa 6kk jälkeen. Eikä 6kk jälkeen toista rakasta syvällisesti, rakastunut voi olla kyllä. EI OLE NORMAALIA tehdä noin, etenkään häneltä.
Sie olet varmasti hyvä ihminen ja kiva tyttö ja muuta. Joten pidä lapsesi ja sano tälle kusipäälle et suksii vittuun. Se käyttää sua vaan hyväkseen vaikka mitenkä osaa näytellä ja olla ihana ja rakastunut. Narsistit on hyviä tossa hommassa. Lähde nyt ku sattuu vielä vähän, myöhemmin vielä enemmän. Tsempit!
Onko miehen vaimo tietoinen, että odotat hänen puolisonsa lasta.
Olisiko aika kertoa hänen vaimolleen, millainen sika hänellä on puolisona.
Käy vielä niin että mies jää ilman kumpaakaan naista .....
Kivasti kirjoitettu, mielenkiintoinen provo! Siksi, että kirkastui ajatus siitä, että pettämisessä on aina vahvasti oidipus-vaiheen ongelmaa mukana. "Rakastettavuuteni ja koko olemassaoloni on kiinni siitä, että pääsen tuon pariskunnan väliin: tuon puolison paikalle." Todella. Ja sitten vielä perinteikäs narsistinen tuska siihen päälle.
Kiitos oivalluksesta!
Mies päättää niinkuin päättää. Tuskin vaimokaan lastanne noin vain sulattaa. Vaikea sanoa. Tiedän tapauksia joissa kakkonen sai lapsella miehen. Suhde ei kestänyt ja tiedän tapauksen jossa kakkonen sai miehen ja ovat onnellisia. Tiedän myös parin jossa vaimo yritti lapsella pitää miehensä, mies lähti kakkosen matkaan ja ovat onnellisia. Aika näyttää mutta valmistaudu jäämään yksin niin et pety. Anna aikaa äläkä painosta. Painostaminen on varmin tapa päästä eroon miehestä. Ja muista miehellä on velvollisuus elättää lasta vaikka pysyisi vaimonsa hameen alla.
Lapsi kakkonen kanssa ei aina tarkoita huono avioliittoa ykkösen kanssa. Itse koin tämän. Mies pani vahingossa kakkosen paksuksi. Myös nainen myönsi vahingon. Mies jäi luokseni. Tässä on raavittu parisuhdetta kasaan. Mies tapaa lastaan viikottain. Äiti ei hyväksynyt tilannetta joten suhde lapseen on aika pintapuolinen. Koska mies ei jäänyt lapsen takia hänen elämäänsä. Helpointa olisi ollut työntää mies naisensa syliin. Vaikeampaa hyväksyä virhe tapahtuneeksi. Lapsi on ja pysyy. Isyys tunnustettu ja ruokot maksettu. Mies ei halunnut naisen kanssa elää. Lapsi on hänen ja minun on se pakko hyväksyä. Koska lapsi ei näy arjessamme mitenkään, olen pikkuhiljaa unohtamassa koko asian. Tapahtunutta en hyväksy mutta äitihän olisi voinut abortin tehdä sen jälkeen kun miettii asiaa realistisesti että saattaa jäädä yksin. Eipä tuntunut ajatustoimintaa olevan. Valmistaudu siis jäämään lapsen kanssa yksin. Nimi paperissa ja kerran kuussa tilille kilahtava raha ei korvaa isää arjessa.