Moi kaikki Venlafaxin (Efexorin) kanssa taistelevat kohtalontoverit!
Mä olen syönyt Venlafaxia 10-vuotta paniikkihäiriöön (Efexor vaihdettiin Venlafaxiin 2010). Mä olin 6-vuotta popsinut Alproxia (benzo) ja jouduin syvälle suohon lääkkeen aiheuttaman riippuvuuden takia. Alussa Venla oli mitä mainioin vaihtoehto rauhoittavalle lääkkeelle. Niinpä mä vierottauduin Alproxista ja tilalle tuli Venla.
Mä olin onnellinen, kun pääsin eroon rauhoittavista ja sain tilalle mielialalääkkeen, joka ei aiheuttaisi riippuvuutta. Mun kohdalla Venla onkin toiminut melko moitteettomasti paniikkihäiriöön ja olen pysynyt lähes oireettomana kaikki nämä 10-vuotta. Annostus on vaihdellut 150mg:sta 225mg:aan.
Mutta sitten on lääkkeen aiheuttama toinen puoli, eli Venlan haittavaikutukset. Niitä on alkannut ilmetä vuosien varrella enemmänkin. Jo lääkkeen aloittamisen alkuvaiheessa Venla aiheutti levottomat jalat ja unettomuutta, joten mulle määrättiin nukahtamislääke. Sen teho kuitenkin ajanmittaan hiipui ja jouduin aloittamaan Ketipinorin (neurolepti) unta tukevana lääkkeenä. Ketipinorin haittavaikutukset ovat ihan omaa luokkaansa, enkä mä tahtois edes syödä sitä. Nyt olen lääkkeiden kanssa oravanpyörässä.
Mä olen pari kertaa aikaisemmin yrittänyt lopettaa Venlan, mutta en kuitenkaan onnistunut, koska lopetusoireet ovat aivan käsittämättömän kamalat ja pelkään, että paniikkihäiriö tulee takaisin.
Vuosien kuluessa mä olen tullut enemmän ja enemmän vakuuttuneemmaksi, siitä, että olen joutunut venlan vangiksi. Lääke on aiheuttanut mulle aloitekyvyttömyyttä, saamattomuutta, loputonta väsymystä, tunteiden turtumista ja itsetuhoisia ajatuksia. Venla on turruttanut mun tunteet niin etten kykene kunolla itkemään, enkä nauramaan. Mun aloitekykyni on huomattavasti laskenut siitä mitä se oli enen lääkkeen aloittamista. Mä olen saamaton, enkä jaksaisi tehdä mitään, en edes kotitöitä. Näin on jatkunut niin kauan, kun mä olen Venlaa syönyt.
Kesällä tuli viimeinen tikki, kun mun annostus oli 225mg ja siinä vaiheessa alkoi tulla lopetusoireita, vaikka otin lääkkeen joka päivä säännöllisesti ja lähes samaan aikaan.
En tiedä onko tässä kyse samasta ilmiöstä, kuin bentsoissa, että lääke menettää tehoaan vuosien kuluessa ja annosta täytyy alkaa nostamaan. Tähän mä en kuitenkaan ihan helpolla suostu, joten mä päätin yrittää lääkkeen lopetusta.
Mä aloitin Venlan alasajon pikkuhiljaa ja nyt on kulunut kuusi viikkoa siitä, kun otin viimeisen kapselin. Mä en olis varmaan lähtenyt tähän leikkiin, jos olisin muistanut miten hirveetä on päästä Venlasta eroon. Edellisellä kerralla lopetusoireet kesti kolmisen viikkoa, mutta nyt tuntuu, ettei tää kauhee olo lopu ikinä. Periks en aijo ihan helpolla antaa.
Mä olisin kiinnostunut tietämää, että onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta, että on syönyt Venlaa monta vuotta ja sitten lopettanut lääkkeen?
Ja kuinka kauan lopetusoireet kesti?
Entä, pystyikö lopettamaan lääkkeen kokonaan niin ettei tarvinnut aloittaa uudestaan?
Toisin sanoen, mä tahtoisin tietää, että onko elämää venlafaxinkin jälkeen? :-)
Mä olen syönyt Venlafaxia 10-vuotta paniikkihäiriöön (Efexor vaihdettiin Venlafaxiin 2010). Mä olin 6-vuotta popsinut Alproxia (benzo) ja jouduin syvälle suohon lääkkeen aiheuttaman riippuvuuden takia. Alussa Venla oli mitä mainioin vaihtoehto rauhoittavalle lääkkeelle. Niinpä mä vierottauduin Alproxista ja tilalle tuli Venla.
Mä olin onnellinen, kun pääsin eroon rauhoittavista ja sain tilalle mielialalääkkeen, joka ei aiheuttaisi riippuvuutta. Mun kohdalla Venla onkin toiminut melko moitteettomasti paniikkihäiriöön ja olen pysynyt lähes oireettomana kaikki nämä 10-vuotta. Annostus on vaihdellut 150mg:sta 225mg:aan.
Mutta sitten on lääkkeen aiheuttama toinen puoli, eli Venlan haittavaikutukset. Niitä on alkannut ilmetä vuosien varrella enemmänkin. Jo lääkkeen aloittamisen alkuvaiheessa Venla aiheutti levottomat jalat ja unettomuutta, joten mulle määrättiin nukahtamislääke. Sen teho kuitenkin ajanmittaan hiipui ja jouduin aloittamaan Ketipinorin (neurolepti) unta tukevana lääkkeenä. Ketipinorin haittavaikutukset ovat ihan omaa luokkaansa, enkä mä tahtois edes syödä sitä. Nyt olen lääkkeiden kanssa oravanpyörässä.
Mä olen pari kertaa aikaisemmin yrittänyt lopettaa Venlan, mutta en kuitenkaan onnistunut, koska lopetusoireet ovat aivan käsittämättömän kamalat ja pelkään, että paniikkihäiriö tulee takaisin.
Vuosien kuluessa mä olen tullut enemmän ja enemmän vakuuttuneemmaksi, siitä, että olen joutunut venlan vangiksi. Lääke on aiheuttanut mulle aloitekyvyttömyyttä, saamattomuutta, loputonta väsymystä, tunteiden turtumista ja itsetuhoisia ajatuksia. Venla on turruttanut mun tunteet niin etten kykene kunolla itkemään, enkä nauramaan. Mun aloitekykyni on huomattavasti laskenut siitä mitä se oli enen lääkkeen aloittamista. Mä olen saamaton, enkä jaksaisi tehdä mitään, en edes kotitöitä. Näin on jatkunut niin kauan, kun mä olen Venlaa syönyt.
Kesällä tuli viimeinen tikki, kun mun annostus oli 225mg ja siinä vaiheessa alkoi tulla lopetusoireita, vaikka otin lääkkeen joka päivä säännöllisesti ja lähes samaan aikaan.
En tiedä onko tässä kyse samasta ilmiöstä, kuin bentsoissa, että lääke menettää tehoaan vuosien kuluessa ja annosta täytyy alkaa nostamaan. Tähän mä en kuitenkaan ihan helpolla suostu, joten mä päätin yrittää lääkkeen lopetusta.
Mä aloitin Venlan alasajon pikkuhiljaa ja nyt on kulunut kuusi viikkoa siitä, kun otin viimeisen kapselin. Mä en olis varmaan lähtenyt tähän leikkiin, jos olisin muistanut miten hirveetä on päästä Venlasta eroon. Edellisellä kerralla lopetusoireet kesti kolmisen viikkoa, mutta nyt tuntuu, ettei tää kauhee olo lopu ikinä. Periks en aijo ihan helpolla antaa.
Mä olisin kiinnostunut tietämää, että onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta, että on syönyt Venlaa monta vuotta ja sitten lopettanut lääkkeen?
Ja kuinka kauan lopetusoireet kesti?
Entä, pystyikö lopettamaan lääkkeen kokonaan niin ettei tarvinnut aloittaa uudestaan?
Toisin sanoen, mä tahtoisin tietää, että onko elämää venlafaxinkin jälkeen? :-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä toivoa on , tiedän ihmisiä joilla samanlainen tarina. Tarvitset myös vertaistukea lääkkeiden lopettamiseen, voisit saada esim na stakin apua vaikka lähinnä huumeiden lopettamiseen tarkoitettu 12 askeleen ohjelma. Itse kamppailen bentsojen kanssa vielä ja pohdin tuon lääkkeen aloitusta. Onko se ojasta allikkoon?
Jep. Menet pannulta takkaan.
"Mä olin onnellinen, kun pääsin eroon rauhoittavista ja sain tilalle mielialalääkkeen, joka ei aiheuttaisi riippuvuutta."
:) Riippuvuttahan se venlafaksiinikin aiheuttaa, ei siitä ole mitään epäilystäkään. Kuten olet huomannut, kun lopetat käytön tai vähennät annostusta alkaa kova oireilu. Se voi olla erilaista kuin bentsoilla, mutta vieroitusoireita nekin ovat. Kaikki psykoaktiiviset aineet alkoholista "masennuslääkkeisiin" ja metyylifenidaatista heroiiniin aiheuttavat riippuvuuden ja koukuttavat omalla tavallaan. Se on sinunkin hyvä muistaa jatkossa.
"olen lääkkeiden kanssa oravanpyörässä."
Psykiatrian "oravanpyörä", kuten itse sen ilmaisit ovat hyvin tunnettu ilmiö. Sen sijaan, että sinulta vähennettäisiin ongelmia aiheuttavia aineita, päälle lisätään uutta uuden jälkeen, jolloin lääkekaappisi kasvaa, rahaa palaa ja olosi heikkenee koko ajan.
" Lääke on aiheuttanut mulle aloitekyvyttömyyttä, saamattomuutta, loputonta väsymystä, tunteiden turtumista ja itsetuhoisia ajatuksia. Venla on turruttanut mun tunteet niin etten kykene kunolla itkemään, enkä nauramaan. Mun aloitekykyni on huomattavasti laskenut siitä mitä se oli enen lääkkeen aloittamista. Mä olen saamaton, enkä jaksaisi tehdä mitään, en edes kotitöitä. Näin on jatkunut niin kauan, kun mä olen Venlaa syönyt."
Kaikki kuvaamasi oireilu kuuluu venlafaksiinikäytön seurauksiin. Muistakin syistä, esim. psyykkisistä vaivoista, tietysti vastaavia oireita voi tulla, mutta se miten kerrot asiasta ohjaa syyttävän sormen aika pian venlafaksiiniin, sekä mahdollisesti noihin muihin aineisiin mitä olet käyttänyt.
"Kesällä tuli viimeinen tikki, kun mun annostus oli 225mg ja siinä vaiheessa alkoi tulla lopetusoireita, vaikka otin lääkkeen joka päivä säännöllisesti ja lähes samaan aikaan.
En tiedä onko tässä kyse samasta ilmiöstä, kuin bentsoissa, että lääke menettää tehoaan vuosien kuluessa ja annosta täytyy alkaa nostamaan."
Kyllä on. Kaikki aineet kasvattavat toleranssia särkylääkkeistä lähtien. Jossain vaiheessa koko aine menettää vaikutuksensa ja alkaa saamaan vieroitusoireita vaikka ei ole muuttanut annostusta mitenkään. Ilmiö on nimeltään poopout, joka johtaa pakkovieroitukseen. Käyttäjältä ikään kuin vedetään tikkaat alta ja sitten tullaan alas, halusi tai ei.
"Mä olisin kiinnostunut tietämää, että onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta, että on syönyt Venlaa monta vuotta ja sitten lopettanut lääkkeen?"
Vieroitusoireiden rajuus ja kesto ovat hyvin yksilöllisiä ja riippuvat varmasti lukuisista asioista, kuten esim. käyttöaika, annostus, vieroituksen nopeus sekä yksilölliset ominaisuudet. Akuutti vieroitusoirejakso voi kestää muutamasta viikosta useisiin kuukausiin. Jatko on täysin auki ja kiinni yksilöstä. Ikävä asia on, että vieroitusta ja palautumista ei ole ikinä tutkittu tarkasti, joten tarkin ja paras tieto löytyy yleensä entisiltä käyttäjiltä. Perustietoa ja näkemyksiä voit hakea esimerkiksi beyondmeds comista. Se on melko kattava tietolähde ja moni on sen kokenut hyväksi avuksi.
On olemassa yksi bentso jossa ei toleranssi kasva ja teho pysyy niin kauan kun sitä syöt. Tuo bentso on nimeltään Rivatril.