Minkälaisia kokemuksia teillä on, että miten esim. soskassa tai käräjillä on suhtauduttu lapsen koulumatkan pituuteen etävanhemman luota, jos lapsi on etällä arkena? Siis onko olemassa joku keskiverto määritelty kolumatkan pituus, minkä ylitettyä lapsi ei voisi enää olla etällä arkena, kun koulumatka olisi kohtuuttoman raskas.
Taustalla on ajatus tilanteesta, jossa etä asuu 30km lapsen alakoulusta ja matkaan kuluu 20-30min. Tämä matka tehtäisiin kolmena aamuna kahden viikon ajan jaksolla, toistuvasti.
Taustalla on ajatus tilanteesta, jossa etä asuu 30km lapsen alakoulusta ja matkaan kuluu 20-30min. Tämä matka tehtäisiin kolmena aamuna kahden viikon ajan jaksolla, toistuvasti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitäs järkeä tuossa on? Onko lapsen pakko olla etällä arkena, jos lähi asuu alakoulun lähellä? Voisiko ajatella lapsen parasta?
Voisiko sen ajatella, että lapsilla olisi oikeus viettää pyhää ja arkea molempien vanhempien kanssa? Pelkät viikonlopputapaamiset etäännyttävät ihan varmasti lapsia ja etää :( .
Mitäs, jos lapset haluavat tavata etää, mutta lähi arvioi 25min autossa istumisen liian rankaksi?
20-30 min koulumatka ei ole mikään peruste soskassa tai käräjillä. Eikä varsinkaan järjellä mitaten. Vastaa ajassa vaikkapa 2 km kävelyä.
Lapselle tuo asia on paljon suurempi, onhan tuolle koulumatkalle lähdettävä jonkin verran aikaisemmin ja taasen kotimatkakin vie aikaa. Varsinkin jos vielä pitää odotella sitä kotiin pääsyä.
Sitten on se kaikkein pahin asia lapsille, lasten kaveripiiri väkinkin jää v'ähälle, sillä kumpaankaan paikkaan ei oikein jää mahdollisuutta sellaista rakentaa.
Kaveri tuossa iässä kun halauvat olla yhdessä päivittäin. Tällainen satunnainen kaveri putoaa helposti pois kaikesta.
Tässä ei kyllä ajatella enää lapsen parasta millään tasolla.
Jo sinällään automatka noinkin pitkä saattaa olla hyvinkin raskas lapselle, joka voi pahoin automatkoilla. Se jo vaikuttaa oppimiseen.
Erotessa pitäisi paljon enemmän ajatella sitä lapsen osaa kuin omaansa, kyllä vähäisemmänkin seksin kanssa jaksaa elää, mutta jaksaako pieni tuota älytöntä riepotustanne. Hän ei ole kauan lapsi ja sitten olette vapaat tekemään oman päänne mukaan niitä hulluuksianne.
Heh, kyllähän sitä syitä löytyy kuin oikein hakee, esim autopahoinvointi joka aiheuttaa koulussa jälkeenjäämistä :)
Jos etä pystyy hoitamaan tuon autokuljetuksen, niin eihän tuo 20-30 minuuttia ole aika eikä mikään, päinvastoin sopiva aika pitää vaikka juttuhetki vanhemman kanssa. Alkuperäiseltä kysyjältä haluaisin tietysti kysyä, kuin pitkä koulumatka tuolta toiselta kouluun on, siis ajallisesti?
Tuo vetoaminen kaveripiireihinkin tuntuu oudolta, kumpi lapselle on tärkeämpää: molemmat vanhemmat vai kaverit...
Kaverit tulevat lapselle aina vain tärkeämmäksi, mitä enemmän ikää karttuu.
Kysyvä kysymys1:llä on varmaan rahat vähissä. Siksi taloudellinen puoli on myös tärkeä. 60kmx3 etävanhemmalta ajoa kahdessa viikossa. Kuukaudessa siis 180x2= 360km -kuka maksaa bensat?
Arvoisa urpå4,
Tuo autopahoinvointi on ihan oikea asia, eikä mikään etsimällä etsitty syy.
Toinen tuo kaveripiiri, se on vaan totuus, ei tarvita sen enmpää ikää kuin 6-t vuotta ja kaverit ovat erittäin tärkeitä kehittymisen vuoksi. Kaveripiiria ei muodostu jos lapsi kulkee isän ja äidin väliä jatkuvasti ja välimatkaa non vaikka tuo 30-kilometriä, jo muutaman kilometrin ero äidin ja isän kotien välillä erottaa lapset koulutovereistaan.
Tiedän isän ja äidin olevan lapselle myös tärkeitä, pienemmille aivan elintärkeitä, isommat alkavat irtautua pieniksi hetkiksi vanhemmistaan ja sitä myöten viettävät aikaansa yhä enempi kaveripiiriensä kanssa ja toki toisivat kaverinsa mielellään omaan kotiinsakin, mutta sehän ei näissä uusperheissä aina ole mahdollista.
Lapsen saatttaminen erilleen kaveripiiristään tekee lapsen yksinäiseksi ja se on vaarallista, kaverit auttaisivat paljon murrosiässä oelvaa, kun yksinäinen murrosikäinen jää liian yksin ja olette varmasti lukeneet monista monista, jotka eivät ole jaksaneet edes elää tai heidän mielenterveytensä horjuu ja tekevät valtavia tekoja.
Sitä sopii sinun miettiä vakavasti mikä olisi baslanssi lapsen elämässä, oletko niin itsekeskeinen, että et anna lapsellei mahdollsiuutta kehittyä, vaan koet että sinä olet hänelle ykkönen elämässä.
No jos et vielä ymmärrää, tulet sen varmasti vielä ymmärtämään, toivottavasti et kaikkein karkeimman kautta.
Jotenkin nuo asiat vielä menisivät jos te vanhemmat voisitte asua samalla alueella, jossa lapsen elämä muutoin jatkuisi kavereiden ja harrastusten osalta ehjänä hja hän voisi liikkua teidän luonanne ilman rajoitteita. Tässä vain pitää olla yhteinen tapa ja säännöt lapsilel, että lapsia ei pääse manipuloimaan toisten vanhemman kautta ja sitä kautta joudu harhaan elämässään.
Se on vain niin helppoa olla aina vastakarvaan sen entisen puolison kanssa, mutta lasta kohtaan se on täysin väärin. Eihän sen eronnen pitänyt lapseen vaikuttaa vai pitkö.
No mitäs tuo asia ylipäätään muille kuin teille asianomaisille kuuluu? Eihän sossussa muidenkaan koulumatkoja puida!
Jos vanhemmat sopivat keskenään toimivan ratkaisun ja lapsillekin se on ok, niin antaa mennä vaan. Lapsen kasvaessa asia tietenkin pitää arvioida uudelleen.
Oma lapseni joutui maaseutuala-asteen ekaluokkalaisena istumaan koulukyydissä 4 pv 5:stä 40-50 km:n matkan, auto kun poimi lapsukaisia kyytiin isommalta alueelta. Oli aivan laillista puuhaa sekin, samoin kuin 1½ h odotusaika parina päivänä viikossa koululla...
Näinpä! Maaseudulla tuommoinen 20 - 30 minuutin koulumatka on vielä lyhyt ja ihan täysipäisiä lapsia siellä asuu, vaikka tässäkin ketjussa toista pitkänmatkalaisista epäillään. Ja tuo matkapahoinvointi tuntuu aika kaukaa haetulta, edes ketjun aloittaja ei sellaista lapsellaan ilmoittanut olevan.
En kiellä yhtään, etteikö lapselle kaveripiiri ole tärkeä, päinvastoin. Tässä ketjussa on vain kummallinen olettamus, että kaveripiiriä voi olla vain lähivanhemman luona. Ainakin minun lapsillani kavereita on molempien vanhempien lähellä, tosin koulun läheisyydestä huolimatta lähivanhemman (minun) luona vähemmän.
Eli kyllä tässä ketjussa pahasti paistaa läpi se, että koulumatkaan vedoten käytetään lasta jälleen kerran koston apuvälineenä exälle. Onko tosiaan jonkun mielestä niin, että lapsen vieroittaminen toisesta vanhemmasta vain lyhyiden tapaamisten avulla olisi lapsen mielenterveydelle hyväksi? Minä kyllä väitän, että lapsesta tulee varmasti täysijärkisempi kun saa elää myös arkea molempien vanhempien kanssa! Ja varmasti tunnesiteet molempiin vanhempiin pysyvät vahvempina, jos aikaa vietetään muutenkin kuin esimerkiksi vain joka toinen viikonloppu toisen luona.
Lapsi tarvitsee molempia vanhempia. Tietenkin olettamuksella että molemmat vanhemmat ovat täysijärkisiä. Mutta jos toinen vanhemmista on mieleltään sellainen, että yrittää kaikin keinoin lapsen avulla kostaa exälleen, esimerkiksi etsimällä etsii syitä siihen ettei lapsi saisi viettää aikaa toisen vanhemman luona, niin tällaisessa tapauksessa lapsen olisi syytä olla pääsääntöisesti sillä toisella, täysijärkisemmällä vanhemmalla. Paremmat eväät saisi lapsi silloin elämäänsä. Ja siinä tapauksessa on aivan sama, vaikka se heikompiälyinen kostaja asuisi vaikka koulun pihassa!
Kiitos mielipiteistänne!
Ketjussa kysyttiin koulumatkan pituutta ajassa sieltä toisen luota niin se on varmaan 5min autolla. Kummallakaan lapsella ei ole minkäänlaista matkapahoinvointia. Lapset ovat muutenkin tottuneet istumaan autossa tuon välin muuna aikoina kuin kouluaamuina eikä se ole koskaan tuottanut tuskaa, päinvastoin lapset ovat nauttineet, kun autossa on popitettu hyvää musaa :).
Itse näen, että kyseessä on ylihuolehtiva lähi, jonka on vaikea sopeutua muutoksiin, en tiedä. Hassua sinänsä., että lähi asuu maaseudulla ja luulisi hänen tottuneen edes jonkinlaisiin pidempiin välimatkoihin. Mutta ihmetyttään soskan tuki lähille matkan rasittavuuteen.
Ketju kertoo kaikessa karseudessaan vanhempien ajatusten katkon eron yhdeydessä.
Kuvitellaan, että mikä on heille hyvää on myös lapselle.
Kyllä on kaukana järki, jos lasta pitää riepottaa montakymmentä kilometriä kouluun päivittäin. Sillä täytyyhän hänet myös hakea pois ja päivällä, kuinka se edes onnistuu.
Jos haluatte olla lastenne lähellä, niin asukaa edes lähietäisyydellä, ymmärrän hyvin niin teidän ikävän lapsianne kohtaan kuin myös lasten ikävän teitä kohtaan.
En ole viemässä lasta pois kummankaan läheltä jos paikat ovat sellaisia että soveltuvat lasten oleskeluun turvallisesti.
Viinahöyryiset, sekä huumehöyryiset ja henkisesti sairaat vaikka kuinka haluaisivat olla lastensa kanssa on syytä saada lapset luokseen vain valvonnan alla.
Myös nämä uuspuolisot on syytä laittaa tarkkailuun lapsia kohtaan, juuri nyt uusperhe hajosi uuspuolison liian suureen kiinnostukseen toisen pieneen tyttölapseen, vei lapsen slaan äidiltä ja jopa sänkyyn peiton alle, onneksi tämä äiti lähti heti lapsensa kanssa.
Tämäkin mies on nyt vapaalla, ja jonkin verran nimekäs paikkaunnalla, joten muitakin saattaa ansaan langeta, joten kaikki tarkkaikaa lapseen liittyviä asioita ja tarkkaan. Namusetiä on kaikissa ja osaavat taitonsa hyvin.
Joten lasten oikeat vanhemmat, vaikka eroatte ajatelkaa lastenne, hän käy hyvin vaikeita asioita läpi, se ero ei ole lapselle kuin heittäen asia, kuten eräs eronnut äiti tokaisi, että onhan erolapsia kymmeniä tuhansia ja lapsille ero on vain heitto uuteen. Näin vain ei ole näiden hänenkään lastensa kanssa, on ollut jos jonkinlaista vaikeutta ja pelkään pahoin, että lapsen kasvaessa lisää on vain tulossa, merkit viittaavat jo siihen, lapsi alkaa ymmärtää tapahtuneita.
Minä taas tulkitsen esimerkiksi tämän ketjun aloittajaa niin, että hän todellakin haluaa olla lastensa kanssa ja nähdä vaivaakin sen eteen, eli järjestää mm kyydit koululle omalla vuorollaan. Ja todennäköisesti omaan piikkiinsäkin, sillä etävanhemman luotahan ei koulukyydeille mitään apuja yhteiskunnan puolelta tarjota.
Tarpeeksi on nähty niitä etävanhempia, jotka eron jälkeen hylkäävät lapsensa, joten ei nyt muutaman kymmenen minuutin koulumatka voi olla mikään syy väkisin yrittää erottaa lasta toisen vanhempansa arjesta. Tuo aloittajan tilanne kuulostaa todelliselta välittämiseltä ja halusta pitää tiiviit yhteydet lapseensa.
Vai olisikos arvostelijoista parempi, että eron sattuessa lapsi menisi automaattisesti arkisin sen vanhemman huomaan, joka asuisi lähempänä koulua? Jos esimerkiksi maaseudulla pari eroaisi, niin erossa johonkin koulun lähelle muuttava olisi automaattisesti lähivanhempi ja toinen saisi tavata vain viikonloppuisin? No, ainakin tonttihinnat koulujen lähellä kasvaisivat, kun alkaisi kilpajuoksu siitä, kumpi onnistuu saamaan asunnon lähempää koulua...